Vähitellen keskuuteemme on luikerrellut vaarallinen ns. ”avautumisoppi” kokemaan jumalallista läsnäoloa vain omassa itsessämme. Tavoittelemme keskittymistä vain omaan itseemme eli minuuteemme siihen miltä asiat vain minun silmilläni katsoen näyttävät. Tuon keskittymisen vaarana on se, että rakkaus lähimmäisiin joutuu uudelleenarvioitavaksi ja kaikki tämän seurauksena jää sivurooliin.
RAAMATUN OPETUKSESTA LUOPUMINEN
Elämä suuntautuu kokemusten tavoitteluun, helposti saataviin ja tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Kun asiat ja lähimmäisemme menettävät ympärillämme merkityksen voimme valita vapaasti kulloistenkin tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan oman sopivan muista riippumattoman vaihtoehdon tai elämänkatsomuksen. Elämään on kuitenkin löydettävä joku uskonnollisuuden muoto, joka on irti nykyaikaisella näyttävällä tavalla vanhojen kertomusten ja oppien rasitteista - se tuntuu kiehtovalta ja mystiseltä. Kukaan ei edellytä minulta mitään uskonnollista harrastuneisuutta, synnintuntoa, alistumista muuhun kuin omaan hyväksi katsomaani systeemin tai järjestykseen. Voin tulla tai mennä kokeilemaan ja kokemaan tarjottua spektaakkelinomaista tuotetta anonyymina ja sitoutumatta mihinkään, muuttumatta tai ajatuksia vaihtamatta. Tämä vapaan elämän ihanne antaa luvan luoda uusia ihmissuhdeverkkoja jotka eivät toista tai muistuta mitään aiempia uskonnollisia käsityksiäni. Kokemuksen ei tarvitse välttämättä edustaa Raamatun oikeanlaisuutta tai totuutta, kunhan se toimii – lähteestä riippumatta, se riittää minulle. Raamattu saa rauhassa pölyttyä kirjahyllyssä, sana on käynyt vanhan aikaiseksi. Sitä luettakoon vain siltä osin kun se tukee toimintaani, kunhan se ei vain edellytä parannuksen tekoa tai synnin tuntoon tulemista. Koen niitä omia siunauksia ja vapautta vain tietyissä paikoissa joita on johtamassa vain tuo yksi sama tai useampi minun onneni välittäjistä.
Tämä aika on paha aika - ÄLÄ EKSY!
RAAMATUN OPETUKSESTA LUOPUMINEN
Elämä suuntautuu kokemusten tavoitteluun, helposti saataviin ja tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Kun asiat ja lähimmäisemme menettävät ympärillämme merkityksen voimme valita vapaasti kulloistenkin tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan oman sopivan muista riippumattoman vaihtoehdon tai elämänkatsomuksen. Elämään on kuitenkin löydettävä joku uskonnollisuuden muoto, joka on irti nykyaikaisella näyttävällä tavalla vanhojen kertomusten ja oppien rasitteista - se tuntuu kiehtovalta ja mystiseltä. Kukaan ei edellytä minulta mitään uskonnollista harrastuneisuutta, synnintuntoa, alistumista muuhun kuin omaan hyväksi katsomaani systeemin tai järjestykseen. Voin tulla tai mennä kokeilemaan ja kokemaan tarjottua spektaakkelinomaista tuotetta anonyymina ja sitoutumatta mihinkään, muuttumatta tai ajatuksia vaihtamatta. Tämä vapaan elämän ihanne antaa luvan luoda uusia ihmissuhdeverkkoja jotka eivät toista tai muistuta mitään aiempia uskonnollisia käsityksiäni. Kokemuksen ei tarvitse välttämättä edustaa Raamatun oikeanlaisuutta tai totuutta, kunhan se toimii – lähteestä riippumatta, se riittää minulle. Raamattu saa rauhassa pölyttyä kirjahyllyssä, sana on käynyt vanhan aikaiseksi. Sitä luettakoon vain siltä osin kun se tukee toimintaani, kunhan se ei vain edellytä parannuksen tekoa tai synnin tuntoon tulemista. Koen niitä omia siunauksia ja vapautta vain tietyissä paikoissa joita on johtamassa vain tuo yksi sama tai useampi minun onneni välittäjistä.
Tämä aika on paha aika - ÄLÄ EKSY!
Vastaukset 8
Vanhimmat
MINÄ pelastun omalla oman MINÄN uskon ratkaisullani! Siinä on MINÄ oikein voideltu omavanhurkauden maalilla!
varoittaa eksymästä. Mistä ?
Omanminän ihannointia, ja myös eksymystä, poispäin Kristuksesta ja ainaosta turvastamme Jumalan edessä, RISTISTÄ, jossa syntimme sovitettiin.
Kaikki eksymykset ovat aina lähteneet omanminän silullisista voimista, ja se taas vie pois Golgatan uhrin turvapaikasta.
Älkää eksykö Jeesuksen ristin ääreltä!
pohtia vähän syvemmältäkin sitä mikä merkitys on yleensäkin kokemuksella.
" On suurta kokea väkevä Jumala.."
Pitääkö Jumala kokea? Jos pitää, niin miksi?
Eikö uskon olemukseen kuulu uskoa ilman kokemista?
Paljonko kokemuksien metsästämisessä on kyse elämyshakuisuudesta, ja viekö se harhaan.
Mistä ihminen voi tietää, että kokemus on Jumalasta lähtöisin?
?????
Voiko kokemuksilla kerskuva langeta vallanhimoon?
"Minä olen kokenut, ja siksi kaikkien on tehtävä niinkuin Minä sanon".
" Minun näkemykseni raamatusta on se oikea, koska olen kokenut Jumalan ilmestyneen ja kirkastaneen tämän Minulle".
Helluntailaisuus näyttää painottavan nimenomaan tuota elämyshenkisyyttä, sellaista uskovaisten Linnanmäkeä, jossa vanhurskaan tie kulkee elämysvempeleeltä toiselle ja se jota ei moinen uskossa iloittelu jaksa kiinnostaa, on sitten "maailmallinen" ja "uskossa kuollut" ja mitä muita kliseitä niitä nyt sitten olikaan.
Itse olen ainakin kasvanut uskoon. Se on se luja peruskallio, johon elämässä on aina voinut turvata. Usko Jumalaan ei vaadi haltioitunutta höpinää ja hurmoshenkistä taivastelua. Minulle Jumala on aina läsnäoleva. Arjen harmaudessa Hän näyttää oikean suunnan ja hädän tullen auttaa pulaan joutunutta. Usko on osa elämää, ei jotain kaiken muun ulkopuolelta tulevaa.
Jeesuksesta minulle ovat todisteena ne lukemattomat eri kerrat jolloin hädän hetkellä olen aina saanut avun. Varmasti. Se on sitä arkielämää.
Kiitän Jumalaa jokaisesta päivästä, jonka saan elää. Hän on antanut minulle ihanan perheen ja onnellisen, täyteläisen elämän. En ymmärrä miksi Jeesus vaatisi minulta sirkushuveja. En ymmärrä, miksi minun tulisi tehdä joitain temppuja niinkuin opetettu koira miellyttääkseni Jumalaani. Ei. Sellaiset ovat ihmisestä.
Ehdollistaminen. Se on jutun juju. Monet helluntaiuskoiset projisoivat Jumalaan omia käsityksiään ja toimivat niiden ehdoilla. He asettavat "ehtoja" uskolleen, joiden täyttämiseen he sitten käyttävät aikansa, "kilvoitellen". Mielestäni sellainen on syntiä, koska syntiä on kaikki mikä erottaa ihmisen Jumalasta.
>>Voiko kokemuksilla kerskuva langeta vallanhimoon?
"Minä olen kokenut, ja siksi kaikkien on tehtävä niinkuin Minä sanon".
" Minun näkemykseni raamatusta on se oikea, koska olen kokenut Jumalan ilmestyneen ja kirkastaneen tämän Minulle".
aika usein törmänneeni ihmisiin, jotka ovat valittaneet sitä, että eivät koe mitään erikoista, ja siksi ovat itse mielestään huonoja , Jumalallekin kelpaamattomia, ihmisiä.
Kokemuksien ihannointi synnyttää tällaista "hengellistä masennusta" joka puolestaan on negatiivinen kokemus. Ja turha sellainen.
Toisaalta herää kysymys, onko kaikki uskovien mainostamat kokemukset aitoja? Mitä jos me uskottelemme kokevamme, tai vielä pahempaa, sosiaalisen painostuksen alla näyttelemme hengellisiä kokemuksia.
Sen seurauksena tulee moraalinen krapula ja syyllisyys. Jotkut jopa ovat kyselleet, onko tämä Pyhän Hengen pilkkaa.
kummaa uskon porukkaa kun ei kukaan kokemuksia halua ja et ne on haitaksi.
Uskon itse et jos uskon elämä olisi ilman kokemuksia niin kait sitä jo synnin tiellä oltas.
Kyllä Jeesus pitää huolen ettei elämä värittömaksi jää.
Psykoloogeille kyllä töitä syntys jos kokemukset pois ottettas.
Eikö sit olis paras mainostaa et "euro ja purkki"
jokainen olis samanlainen cola purkki ei mitään tarvetta ei mitään opetusta vaan kaikki kattos pää kallellaan ja rakastas toisiaan.
Jumala taas tehtäviin valitsee ja ohjaa.
Samaa mieltä!