Meillä on yhteytemme Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa. 1 Joh. 1:1
Tämä on suuri kätketty salaisuus, jota kutsutaankin salaiseksi yhdistykseksi, mutta joka kuitenkin on täysi todellisuus. Se on perustettu jo Jumalan iankaikkisessa päätöksessä ihmisestä ja hänen luomisestaan. Apostoli sanoo: »Me olemme Jumalan sukua.» Se on ensi perustus. Mutta tämä syntiinlankeemuksessa rauennut yhdistys Jumalan kanssa sai uuden, vielä ihanamman perustuksen Kristuksen lihaan tulemisessa. Hänessä Jumala ja ihminen yhdistyivät yhdeksi persoonaksi. Hänen nimensä on oleva Immanuel, Jumala meidän kanssamme, Jumala lihassamme. Sen kautta ihminen on korotettu siihen arvoon ja kunniaan, että hän on mahdollinen olemaan Jumalan asuntona ja seuralaisena, yhtenä ruumiina ja henkenä Herran kanssa.
Tämä yhdistys alkaa silloin, kun särjetty henki isoaa ja janoaa Herraa ja hänen vanhurskauttaan. Silloin sydämen ovi on avoinna ja silloin, sanoo Herra, »minä käyn hänen luoksensa sisälle ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.» Ylkä etsii morsianta ja morsian häntä ja kuka voisi silloin yhdistymistä estää? Kristus sanoo tahtovansa asua sellaisessa sielussa. Kuka voi uskoa sellaista kunniaa?
Se on kovin suuri, ja sydämemme ovat sangen pienet ja ahtaat. Järki kiistää: Ei, se ei ole mahdollista! Mikä auttaa! Se on Herran oma, ihmeellinen neuvo. Hän itse on sen sanonut: »Jos joku rakastaa minua, niin hän on pitävä minun sanani, ja Isäni on rakastava häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja teemme itsellemme asumuksen hänessä.» Ellet käsitä, miten tämä on mahdollista, niin ajattele vain, mikä Herra tämän sanoo. »Hänelle ei mikään ole mahdotonta.» Huokea on kaikkivaltiaan tehdä, mitä hän tahtoo! Oman tahtonsa päätöksestä ja vapaasta suosiostaan hän tahtoo uudestaan yhdistyä ihmisen kanssa, asua ja elää lapsissaan maan päällä.
Jeesus puhuessaan Isänsä kanssa sanoo: »Minä heissä, ja sinä minussa - jotta he olisivat täydellistyneet yhdeksi.» Niin todellakin on kirjoitettu. Voiko mikään olla selvempää? Ja Paavali sanoo: »Me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään.» Tämän likeisen yhdistyksen kautta me Pietarin sanojen mukaan tulemme osallisiksi Jumalan luonnosta.
Tämä on nyt ensimmäinen, mikä kuuluu yhteyteemme Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tätä yhdistystä seuraa toiseksi myös Kristuksen tavarain, hänen valtakuntansa ja hänen lahjojensa osallisuus. Kaikesta Jumalan evankeliumista tiedämme Herramme, Jeesuksen Kristuksen hyvän suosion, että hän rikkaana ollen tuli meidän tähtemme köyhäksi, että me hänen köyhyytensä kautta rikkaiksi tulisimme. Eipä hän totisesti oman itsensä tähden tullut ihmiseksi. Kaikkihan tapahtui meidän tähtemme ja meidän hyväksemme. Niin kuin Raamattukin selvään todistaa ja sanoo: »Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.»
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-17.html
Tämä on suuri kätketty salaisuus, jota kutsutaankin salaiseksi yhdistykseksi, mutta joka kuitenkin on täysi todellisuus. Se on perustettu jo Jumalan iankaikkisessa päätöksessä ihmisestä ja hänen luomisestaan. Apostoli sanoo: »Me olemme Jumalan sukua.» Se on ensi perustus. Mutta tämä syntiinlankeemuksessa rauennut yhdistys Jumalan kanssa sai uuden, vielä ihanamman perustuksen Kristuksen lihaan tulemisessa. Hänessä Jumala ja ihminen yhdistyivät yhdeksi persoonaksi. Hänen nimensä on oleva Immanuel, Jumala meidän kanssamme, Jumala lihassamme. Sen kautta ihminen on korotettu siihen arvoon ja kunniaan, että hän on mahdollinen olemaan Jumalan asuntona ja seuralaisena, yhtenä ruumiina ja henkenä Herran kanssa.
Tämä yhdistys alkaa silloin, kun särjetty henki isoaa ja janoaa Herraa ja hänen vanhurskauttaan. Silloin sydämen ovi on avoinna ja silloin, sanoo Herra, »minä käyn hänen luoksensa sisälle ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.» Ylkä etsii morsianta ja morsian häntä ja kuka voisi silloin yhdistymistä estää? Kristus sanoo tahtovansa asua sellaisessa sielussa. Kuka voi uskoa sellaista kunniaa?
Se on kovin suuri, ja sydämemme ovat sangen pienet ja ahtaat. Järki kiistää: Ei, se ei ole mahdollista! Mikä auttaa! Se on Herran oma, ihmeellinen neuvo. Hän itse on sen sanonut: »Jos joku rakastaa minua, niin hän on pitävä minun sanani, ja Isäni on rakastava häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja teemme itsellemme asumuksen hänessä.» Ellet käsitä, miten tämä on mahdollista, niin ajattele vain, mikä Herra tämän sanoo. »Hänelle ei mikään ole mahdotonta.» Huokea on kaikkivaltiaan tehdä, mitä hän tahtoo! Oman tahtonsa päätöksestä ja vapaasta suosiostaan hän tahtoo uudestaan yhdistyä ihmisen kanssa, asua ja elää lapsissaan maan päällä.
Jeesus puhuessaan Isänsä kanssa sanoo: »Minä heissä, ja sinä minussa - jotta he olisivat täydellistyneet yhdeksi.» Niin todellakin on kirjoitettu. Voiko mikään olla selvempää? Ja Paavali sanoo: »Me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään.» Tämän likeisen yhdistyksen kautta me Pietarin sanojen mukaan tulemme osallisiksi Jumalan luonnosta.
Tämä on nyt ensimmäinen, mikä kuuluu yhteyteemme Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tätä yhdistystä seuraa toiseksi myös Kristuksen tavarain, hänen valtakuntansa ja hänen lahjojensa osallisuus. Kaikesta Jumalan evankeliumista tiedämme Herramme, Jeesuksen Kristuksen hyvän suosion, että hän rikkaana ollen tuli meidän tähtemme köyhäksi, että me hänen köyhyytensä kautta rikkaiksi tulisimme. Eipä hän totisesti oman itsensä tähden tullut ihmiseksi. Kaikkihan tapahtui meidän tähtemme ja meidän hyväksemme. Niin kuin Raamattukin selvään todistaa ja sanoo: »Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.»
jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-17.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ekokuu tarkoittaa Elokuuta.
Kirjoitusvirhe.
Katso, mikä kallis vaihdos! Hän ottaa meidän syntimme ja antaa meille vanhurskautensa. Morsian oli köyhä ja velkaantunut, mutta ylkä ottaa hänen velkansa ja antaa hänelle rikkautensa. Tämähän on koko evankeliumin pääsisällys. Mutta toiseksi se sisältää, että jokainen Kristukseen uskova ja hänen kanssaan yhdistynyt on samalla osallinen kaikesta siitä, minkä Kristus on meille ansainnut. Hänen kuuliaisuutensa, hänen pyhyytensä ja vanhurskautensa, hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ansio, kaikki tulee niin kokonaan omaksemme, niin kuin itse olisimme olleet tekemässä ja kärsimässä, mitä hän teki ja kärsi.
Kun köyhä syntinen alkaa isota ja janota tätä armoa ja joltisellakin sydämen uskolla turvaa siihen, niin kaikki tämä Kristuksen ansio lahjoitetaan ja luetaan hänelle ansioksi ja vanhurskaudeksi, josta hän saa kaiket elinpäivänsä lohduttautua ja kerskata jokapäiväisiä syntejään ja puutteitaan vastaan.
Huomaa: ei ensinkään riitä, että tiedät tämän ja olet usein siitä kuullut, vaan sitä täytyy niin kauan tarkastaa, katsella ja tutkia, että sydämesi saa siitä osan ja todella voi sanoa: Se on minun! Silloin vasta sinä elvyt, ja silloin vasta alkaa autuas seurustelu morsiamen ja yljän välillä. Mikä ihmeellinen ja ylevä lohdutus, kun sydämen uskolla voi sanoa: Kaikki minun on hänen, ja hänen on minun. Minun syntini on hänen syntinsä. Minun hätäni oli hänen hätänsä, mutta hänen vanhurskautensa on minun. Hänen verensä on minun puhdistukseni, hänen kuolemansa on minun elämäni! Ylistetty olkoon hänen nimensä.
Saastaisuuttani vastaan panen hänen vanhurskautensa. Kylmyyttäni vastaan hänen rakkautensa. Heikkouttani vastaan hänen väkevyytensä ja sanon näin: Vaikka minä olen syntinen, niin on Kristus palava. Vaikka minä olen pelkuri ja hätääntynyt niin ei Kristuksessa ole vähääkään hätää, hän tietää neuvon. Lyhyesti, kaikki hänen on minun, ja minun on hänen. Näin hän itse tahtoo meidän uskovan!
Herra Jeesus, sinuun minä uskallan, sinun sydämesi ja sinun veresi puhdistavissa virroissa minun köyhä sydämeni puhdistuu ja lepää. Sinä, rakas Herra Jeesus, olet minun ja minä, syntinen kurja, olen sinun, tästä autuaasta yhdistyksestä minä kiitän sinua jo täällä ja ylistän iankaikkisesti! - Mutta pysy myös minua läsnä, rakas Jeesus älä minua hetkeksikään heitä, poista sydämestäni kaikki, mikä rikkoo yhdyssiteemme, mikä hävittää rauhani. Tahdon vain sinun omanasi olla, sinua palvella. auta sinä, uskollinen halpaa morsiantasi sinussa pysymään. Amen.
Rosenius, kiitos näistä sanoista jotka toit tänne palstalle luettavaksi. On ihana lukea näitä sanoja illan viimeiseksi.
Kun Jeesusta korotetaan, silloin sydämessäni sykähtää ! Odotamme ilolla sitä hetkeä kun saamme nähdä Herran kasvoista kasvoihin, ja tuntea Hänet tavalla jota emme pysty nyt edes aavistelemaan. Tule, Herra Jeesus !
Ylistetty olkoon Kristus, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!