Kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden yhdistävä side. Kol. 3:14.
Kaiken summa, johon apostoli tässä luvussa (Kol. 3) kehottaa, on rakkaus. Se on täydellisyyden side, se sisältää kaikki muut Hengen hedelmät ja kristilliset hyveet. Paavali sanoo Room. 13:ssa: »Joka toistaan rakastaa, se on lain täyttänyt. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.» Sen takia on rakkaus lain täyttymys. Siksi hän sitä tässä nimittää täydellisyyden siteeksi, täydellisyyskimpuksi, kaikkien täydellisyyksien yhdistykseksi, sillä rakkaus tekee vain hyvää eikä mitään pahaa.
Sama apostoli sanoo: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa, ei katkeroidu. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.» Apostolin eteemme levittämän kalliin puvun paras osa on rakkaus. Rakkaus on hohtava helmivyö, joka viimeksi valaisee koko vaatetuksen, eli kultainen vyö, joka pitää koossa ja ympäröi kaikkia kristityn muita koristuksia. Se on täydellisyyden side.
Katso siis, kuinka ihanassa puvussa Jumalan lapset kulkevat! Ja kuitenkaan nämä eivät ole ne juhlavaatteet, joissa heidän on tultava Kuninkaan eteen. Siihen vaaditaan vielä täydellisempi vaatetus, nimittäin valkea aivina, joka on Karitsan veressä valkaistu. Tämä rakkauden puku on jokapäiväinen pukumme, jossa meidän on vaellettava ja työskenneltävä ihmisten kesken.
Jumalan edessä ei kestä pyhäin suurinkaan pyhyys. Hänen edessään taivaatkaan ole puhtaat. Palvelijainsa seassa ei hän löydä uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyttä. Jumalalle ei kelpaa muu kuin Kristuksen vanhurskauden puku, jonka hänen itsensä on puettava parhaimman ja puhtaimmankin vaelluksemme ylle ja sanottava. Tuo voi kyllä ihmisille olla kelvollista, mutta ei Jumalalle. Mutta - minä, minä pyyhin ylitsekäymisesi pois itseni tähden. Minä olen ottanut pois sinun syntisi ja pukenut sinut juhlavaatteisiin.
Jos nyt joku sanoo: Niinpä niin, sen juuri uskon. Meidän elämämme ei kestä Jumalan edessä, siksipä ei kannatakaan siltä niin suurta melua nostaa. Ja niin jättää luonnolleen täydet ohjat. Puhuu uskosta ja armosta, vaan jättää lihan vapauteensa, koskapa me kumminkin jäämme vikapäiksi. Siinä ihmisessä ei ole mitään hyvää merkkiä Pyhän Hengen asumisesta hänen sydämessään.
Ei, siinä sydämessä, missä Jumalan Henki armossaan ja rauhassaan ori saanut, sijaa, siinä täytyy myöskin syntyä uudet olosuhteet. Pyhä Henki ei voi olla toimettomana. Ainakin hän osoittautuu, että joskin luonnon heikkous voittaa armolapsen, hänen henkensä on kuitenkin siitä särjetty. Hän tunnustaa tämmöisen heikkoutensa, nuhtelee itseänsä ja rukoilee sekä Jumalalta että ihmisiltä kärsivällisyyttä ja apua. Siinä, missä Jumalan Henki asuu, täytyy kuitenkin löytyä pyrkimystä hyvään, suuressa vaivassa, kilvoituksessa ja heikkoudessa. Mutta pyrkimystä ei kuitenkaan saateta jättää silleen.
Lyhyesti: hedelmää kantava oksa puhdistetaan, mutta hedelmää kantamatonta ei puhdisteta. Se saa vapaasti vesoa ja kasvaa, sillä se tulee poltettavaksi. Jumala auttakoon jokaista vilpittömäksi itseään kohtaan!
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-18.html
Kaiken summa, johon apostoli tässä luvussa (Kol. 3) kehottaa, on rakkaus. Se on täydellisyyden side, se sisältää kaikki muut Hengen hedelmät ja kristilliset hyveet. Paavali sanoo Room. 13:ssa: »Joka toistaan rakastaa, se on lain täyttänyt. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.» Sen takia on rakkaus lain täyttymys. Siksi hän sitä tässä nimittää täydellisyyden siteeksi, täydellisyyskimpuksi, kaikkien täydellisyyksien yhdistykseksi, sillä rakkaus tekee vain hyvää eikä mitään pahaa.
Sama apostoli sanoo: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei etsi omaansa, ei katkeroidu. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.» Apostolin eteemme levittämän kalliin puvun paras osa on rakkaus. Rakkaus on hohtava helmivyö, joka viimeksi valaisee koko vaatetuksen, eli kultainen vyö, joka pitää koossa ja ympäröi kaikkia kristityn muita koristuksia. Se on täydellisyyden side.
Katso siis, kuinka ihanassa puvussa Jumalan lapset kulkevat! Ja kuitenkaan nämä eivät ole ne juhlavaatteet, joissa heidän on tultava Kuninkaan eteen. Siihen vaaditaan vielä täydellisempi vaatetus, nimittäin valkea aivina, joka on Karitsan veressä valkaistu. Tämä rakkauden puku on jokapäiväinen pukumme, jossa meidän on vaellettava ja työskenneltävä ihmisten kesken.
Jumalan edessä ei kestä pyhäin suurinkaan pyhyys. Hänen edessään taivaatkaan ole puhtaat. Palvelijainsa seassa ei hän löydä uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyttä. Jumalalle ei kelpaa muu kuin Kristuksen vanhurskauden puku, jonka hänen itsensä on puettava parhaimman ja puhtaimmankin vaelluksemme ylle ja sanottava. Tuo voi kyllä ihmisille olla kelvollista, mutta ei Jumalalle. Mutta - minä, minä pyyhin ylitsekäymisesi pois itseni tähden. Minä olen ottanut pois sinun syntisi ja pukenut sinut juhlavaatteisiin.
Jos nyt joku sanoo: Niinpä niin, sen juuri uskon. Meidän elämämme ei kestä Jumalan edessä, siksipä ei kannatakaan siltä niin suurta melua nostaa. Ja niin jättää luonnolleen täydet ohjat. Puhuu uskosta ja armosta, vaan jättää lihan vapauteensa, koskapa me kumminkin jäämme vikapäiksi. Siinä ihmisessä ei ole mitään hyvää merkkiä Pyhän Hengen asumisesta hänen sydämessään.
Ei, siinä sydämessä, missä Jumalan Henki armossaan ja rauhassaan ori saanut, sijaa, siinä täytyy myöskin syntyä uudet olosuhteet. Pyhä Henki ei voi olla toimettomana. Ainakin hän osoittautuu, että joskin luonnon heikkous voittaa armolapsen, hänen henkensä on kuitenkin siitä särjetty. Hän tunnustaa tämmöisen heikkoutensa, nuhtelee itseänsä ja rukoilee sekä Jumalalta että ihmisiltä kärsivällisyyttä ja apua. Siinä, missä Jumalan Henki asuu, täytyy kuitenkin löytyä pyrkimystä hyvään, suuressa vaivassa, kilvoituksessa ja heikkoudessa. Mutta pyrkimystä ei kuitenkaan saateta jättää silleen.
Lyhyesti: hedelmää kantava oksa puhdistetaan, mutta hedelmää kantamatonta ei puhdisteta. Se saa vapaasti vesoa ja kasvaa, sillä se tulee poltettavaksi. Jumala auttakoon jokaista vilpittömäksi itseään kohtaan!
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-18.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä voi joku toinen sanoa: Sitäpä minä juuri ajattelin. Nyt toteutuu, etten ole ihmisten enkä Jumalan edessä sellainen kuin apostoli tässä sanoo. Siinä juuri onkin tuomioni, etten tässä suhteessa ole sellainen kuin minun pitäisi olla, mutta siksipä en olekaan Jumalan valittuja. Jos silloin sanomme: Sinun täytyy niin olla, kuin apostoli tässä varoittaa. Sinä et saa oman luontosi mukaan elää, sinun täytyy parantaa itsesi, sinun täytyy elää sanan mukaan. Niin silloin sielu vastaa: Senpä minä juuri uskonkin. Vaan niitä hartaammin rukoilen Jumalalta armoa toisin elämiseen, sitä huonommaksi joudun, niin etten vihdoin ole oikein vilpitönkään, en edes kilvoittele, kadu enkä rukoile oikein.
Tästäpä siis huomaan, ettet vielä usko, ettei sinulla ole rauhaa Jumalassa eikä autuutta Herrassa. Sinä olet vielä lain orjuuden ikeen alla, sinä et ole kuollut laista ja Kristuksen vanhurskaudessa noussut ylös, et ole vapaa ja autuas uskossa. Kuinka sinulla silloin voisi ollakaan uskon hedelmiä? Tiedä, ettei evankeliumin puhe ole leikkiä. Se ei ainoastaan ole suloinen ja miellyttävä kuunnella, vaan se vaatii kuuliaisuutta yhtä hyvin kuin lakikin, jos mieli sielun tulla pelastetuksi. ja se käskee: Taukoo työstäsi! Muuten tulet iankaiken onnettomaksi. Herkeä työstäsi. Ymmärrä olevasi kokonaan kadotettu syntinen, joka olet syntiverestäsi nostettava juuri sellaisena kuin olet. Kun näin tulet armosta autuaaksi ja pyhäksi, ja sydämesi on iloinen ja vapaa, silloin, vasta silloin voit odottaa voimaa ja uskon hedelmää.
Aamen!
Aamen.