Mutta tämä on tuomio, että valo on tullut maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa. Joh. 3:19.
Kun Herra viimeisen kerran vaeltaa Jerusalemiin ja kaupungin nähdessään itkee sitä ja vielä kerran julistaa sille Jumalan peruuttamattoman tuomion. Silloin hän ilmoittaa tuomion syyn näillä sanoilla: »Sen takia, ettet tuntenut etsikkoaikaasi.» Kun viinitarhurit ensin monella tavalla olivat isännän palvelijoita pahoinpidelleet ja hänen vihdoin lähetettyä poikansa sanoivat: »Tämä on perillinen. Tappakaamme hänet». Kun häihin kutsutut eivät ainoastaan jääneet tulematta, vaan vielä ottivat hänen palvelijansa kiinni, piikkasivat ja tappoivat heidät, silloin kuningas vihastui ja lähetti sotaväkensä ja hävitti murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
Niin kauan kuin juutalaiset antoivat profeettain »kurittaa itseään» ja pitivät sanaa kunniassa, vaikka vielä rikkoivatkin sitä vastaan, niin Herra kuritti ja kasvatti heitä lapsinaan. Mutta kun he eivät enää tahtoneet hänen ääntänsä kuulla, vaan hylkäsivät hänen sanansa. Ja vihdoin rikkoivat hänen rakasta Poikaansa vastaan ja ylenkatsoivat ainoan sovitusuhrin, silloin heillä ei enää ollut yhtään uhria synnistä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on syövä vastahakoiset.
Ja taas Herra sanoo: »Tämä on tuomio - eli kadotuksen tie ja syy - että valo on tullut maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa.» Tämä on epäuskon tuomio, että näet ihminen hylkäämällä valon itse joutuu hyljättäväksi, kun hän ei tahdo sen varoituksia kuunnella, vaan vastustaa sitä ja murehduttaa Jumalan Pyhän Hengen. Niin kuin luemme Jes. 63:ssa: »Mutta he vastustivat ja murehduttivat hänen Pyhän Henkensä, sen takia hän muuttui viholliseksi ja soti heitä vastaan.»
»Mutta jos me itsemme tuomitsisimme, niin ei meitä ensinkään tuomittaisi», sanoo apostoli. Ihmistä, joka kuulee Herran äänen, tuntee ja tunnustaa syntinsä, mielellään siitä luopuisi, vaan tuntee olevansa synnin sitoma ja voittama, vieläpä voimaton ja kadotettu ja sen takia etsii laupeutta ja pelastusta ainoastaan Kristuksessa. Sitä ihmistä Jumala pitkämielisyydessään kärsii - jopa – »niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät.» Ei lue sille ihmiselle syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä valtavan rakkaassa Pojassaan hyvänä ja rakastettavana lapsenaan.
Näin Herra sanoo ja vakuuttaa sitä iankaikkisen olentonsa kautta, hänellä kun ei ollut suurempaa, jossa hän vannoisi: »Niin totta kuin minä elän, en minä tahdo jumalattoman kuolemaa, vaan että hän kääntyisi ja eläisi.» Ja taasen: »Minä olen A ja 0, alku ja loppu. Minä annan janoavalle lahjaksi elämän veden lähteestä.» Kuule, lahjaksi! Kuka lienetkin, joka nämä majesteetilliset sanat luet, ja jos olet edellisestä huomannut elävän ja läsnä olevan Jumalan ja hänen harrastuksensa puhuvan tällaisissa sanoissa, nöyrry heti hänen eteensä! Tunne etsikkoaikasi!
Jos sielusi tila on huonolla kannalla, jos se on syntiin kiedottu ja vieraantunut Jumalasta, kiiruhda hänen tykönsä, hänen tykönsä, joka huutaa: Tule, minä annan sinulle kaikki anteeksi.
Tunne ainoastaan pahat tekosi, että olet Herraa Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt. Ja vaikka sinun tekosi, että olet Herraa, Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt. Ja vaikka sinun syntisi ovat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi. »Et sinä huutanut minua avuksesi etkä sinä ole työtä tehnyt minun tähteni. Vaan sinä aiheutit minulle työtä syntiesi tähden ja olet tuottanut minulle vaivaa pahoilla teoillasi. Minä, minä pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi tähteni enkä muista sinun syntejäsi.» Mitkä armolliset sanat! Jumala antakoon meille Henkensä armon uskoaksemme ja sielumme pelastaaksemme!
Ja te, jotka olette Jumalan liitossa, iloitkaa siitä, että teillä on valtakunta, joka ei horju. Tänä rauhattomuuden ja levottomuuden aikana, kun pian koko maailma alkaa huomata oman valtakuntansa pettävän ja katoavan. Kun hengellisissä oloissa moninaiset opintuulet koettelevat joka sielua, tahtooko se luopua vanhasta sanasta - on suuri armo, että saa nojata väsyneen päänsä hänen rinnalleen, jota nimitetään »vanhaksi» ja »iankaikkiseksi Isäksi», joka on ollut ja joka tulee olemaan.
jatkuu...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-19.html
Kun Herra viimeisen kerran vaeltaa Jerusalemiin ja kaupungin nähdessään itkee sitä ja vielä kerran julistaa sille Jumalan peruuttamattoman tuomion. Silloin hän ilmoittaa tuomion syyn näillä sanoilla: »Sen takia, ettet tuntenut etsikkoaikaasi.» Kun viinitarhurit ensin monella tavalla olivat isännän palvelijoita pahoinpidelleet ja hänen vihdoin lähetettyä poikansa sanoivat: »Tämä on perillinen. Tappakaamme hänet». Kun häihin kutsutut eivät ainoastaan jääneet tulematta, vaan vielä ottivat hänen palvelijansa kiinni, piikkasivat ja tappoivat heidät, silloin kuningas vihastui ja lähetti sotaväkensä ja hävitti murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
Niin kauan kuin juutalaiset antoivat profeettain »kurittaa itseään» ja pitivät sanaa kunniassa, vaikka vielä rikkoivatkin sitä vastaan, niin Herra kuritti ja kasvatti heitä lapsinaan. Mutta kun he eivät enää tahtoneet hänen ääntänsä kuulla, vaan hylkäsivät hänen sanansa. Ja vihdoin rikkoivat hänen rakasta Poikaansa vastaan ja ylenkatsoivat ainoan sovitusuhrin, silloin heillä ei enää ollut yhtään uhria synnistä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on syövä vastahakoiset.
Ja taas Herra sanoo: »Tämä on tuomio - eli kadotuksen tie ja syy - että valo on tullut maailmaan ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa.» Tämä on epäuskon tuomio, että näet ihminen hylkäämällä valon itse joutuu hyljättäväksi, kun hän ei tahdo sen varoituksia kuunnella, vaan vastustaa sitä ja murehduttaa Jumalan Pyhän Hengen. Niin kuin luemme Jes. 63:ssa: »Mutta he vastustivat ja murehduttivat hänen Pyhän Henkensä, sen takia hän muuttui viholliseksi ja soti heitä vastaan.»
»Mutta jos me itsemme tuomitsisimme, niin ei meitä ensinkään tuomittaisi», sanoo apostoli. Ihmistä, joka kuulee Herran äänen, tuntee ja tunnustaa syntinsä, mielellään siitä luopuisi, vaan tuntee olevansa synnin sitoma ja voittama, vieläpä voimaton ja kadotettu ja sen takia etsii laupeutta ja pelastusta ainoastaan Kristuksessa. Sitä ihmistä Jumala pitkämielisyydessään kärsii - jopa – »niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät.» Ei lue sille ihmiselle syntiä kadotukseksi, vaan katsoo häntä valtavan rakkaassa Pojassaan hyvänä ja rakastettavana lapsenaan.
Näin Herra sanoo ja vakuuttaa sitä iankaikkisen olentonsa kautta, hänellä kun ei ollut suurempaa, jossa hän vannoisi: »Niin totta kuin minä elän, en minä tahdo jumalattoman kuolemaa, vaan että hän kääntyisi ja eläisi.» Ja taasen: »Minä olen A ja 0, alku ja loppu. Minä annan janoavalle lahjaksi elämän veden lähteestä.» Kuule, lahjaksi! Kuka lienetkin, joka nämä majesteetilliset sanat luet, ja jos olet edellisestä huomannut elävän ja läsnä olevan Jumalan ja hänen harrastuksensa puhuvan tällaisissa sanoissa, nöyrry heti hänen eteensä! Tunne etsikkoaikasi!
Jos sielusi tila on huonolla kannalla, jos se on syntiin kiedottu ja vieraantunut Jumalasta, kiiruhda hänen tykönsä, hänen tykönsä, joka huutaa: Tule, minä annan sinulle kaikki anteeksi.
Tunne ainoastaan pahat tekosi, että olet Herraa Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt. Ja vaikka sinun tekosi, että olet Herraa, Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt. Ja vaikka sinun syntisi ovat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi. »Et sinä huutanut minua avuksesi etkä sinä ole työtä tehnyt minun tähteni. Vaan sinä aiheutit minulle työtä syntiesi tähden ja olet tuottanut minulle vaivaa pahoilla teoillasi. Minä, minä pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi tähteni enkä muista sinun syntejäsi.» Mitkä armolliset sanat! Jumala antakoon meille Henkensä armon uskoaksemme ja sielumme pelastaaksemme!
Ja te, jotka olette Jumalan liitossa, iloitkaa siitä, että teillä on valtakunta, joka ei horju. Tänä rauhattomuuden ja levottomuuden aikana, kun pian koko maailma alkaa huomata oman valtakuntansa pettävän ja katoavan. Kun hengellisissä oloissa moninaiset opintuulet koettelevat joka sielua, tahtooko se luopua vanhasta sanasta - on suuri armo, että saa nojata väsyneen päänsä hänen rinnalleen, jota nimitetään »vanhaksi» ja »iankaikkiseksi Isäksi», joka on ollut ja joka tulee olemaan.
jatkuu...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-19.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö ole suuri armo, että hänen oma sanansa niin selvästi vastaa kysymykseen, miten pelastumme. Jumalalle olkoon iankaikkinen kiitos, ettei meidän tarvitse siitä kysymyksestä olla epätietoisia! Älä sitten anna minkään tässä maailmassa suuresti mieltäsi rasittaa! Kaikki on katoavaista, kaikki on turhaa, paitsi Jumalan ystävyyden ja iankaikkisen elämän saavuttaminen. Aika on lyhyt. jotka iloitsevat, olkoot, niin kuin eivät iloitsisi. jotka itkevät, niin kuin eivät itkisi. Ja jotka ostavat, niin kuin eivät saisi sitä pitää. sillä tämän maailman meno katoaa - pian kaikkien meidän olosuhteemme ovat yhdenvertaiset.
Autuaat kaikki ne, jotka häneen turvaavat! ja mikä suuri lohdutus kaikissa vastoinkäymisissä, ettei mitään minulle tapahdu, ettei hiuskarvakaan päästäni putoa Isäni sallimatta! Pieninkin sydäntäni ilahduttava seikka on Isäni lähettämä. Vähinkin levottomuuden ja murheen kalvaminen on Isäni lähettämä. Tämä on ainoa sydämen rauhan perustus tässä rauhattomassa maailmassa. Sen takia vielä kerran: Iloitkaa ja riemuitkaa kaikki, jotka Herraa odotatte! Hän on meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Opeta, meitä, Herra Jeesus, aina kuulemaan sinun Pyhän Henkesi ääntä! Tyynnytä suloisella läsnäolollasi kaikki sydäntemme levottomuus! Taivuta ja nöyrrytä meidät sinun väkevän kätesi. alle. särjettyä ruokoa et sinä ole luvannut murentaa. Opeta meitä vilpittömästi vaeltamaan sinun valkeudessasi, että me näkisimme kerran sinun kunniasi! Amen.
Amen.
uerty
Aamen!
eqwqewq