11:1 Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.
11:2 Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa
11:3 sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
11:4 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
11:5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
11:6 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
11:7 Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
11:8 Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa.
11:9 Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
11:10 Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.'
11:11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Israelin kansa välitti muille kansoille Jumalan sanan. Sen tuli itsekin elää siitä sanasta. Mooseksen istuimella, niin kuin Jeesus sanoi, istui sanan opettajia. Hän osoitti heidän työnsä tärkeyden sanomalla: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.”
Jumalan Kymmenen käskyä on pyhää sanaa. Ei se ole täysin uutta sanaa siksi, että luodessaan ihmisen, Jumala kirjoitti tahtonsa tuntemisen hänen sisimpäänsä. Syntiinlankeemus kuitenkin sotki asiat, sillä sielunvihollinenkin teki ihmisen tuntoon omat merkintänsä. Maailmassa vallitsevan epäjärjestyksen ja vääryyden keskellä Jumalan käskyjen opettamista tarvitaan kipeästi. Ne suojelevat elämää.
Lain merkityksestä puhuessaan Jeesus kuitenkin nosti varoittavan sormensa lainopettajia kohtaan. He kyllä tekivät hyvää ja opastivat muitakin samaan suuntaan. He eivät kuitenkaan antaneet koko Jumalan sanan puhutella itseään ja muita. Luullen pelastuvansa oman hyvyytensä varassa he olivat pahasti hukassa. Syntien anteeksiantoon uskominen on välttämätön ihmisen pelastumiseksi.
Jumala ei halua vain pintakorjausta maailman menoon. Ohikiitävää aikaa tärkeämpi on lopulta se, mikä meitä odottaa ikuisuudessa. Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Hän tekee kaikkensa, jotta me saisimme taivaskelpoisuuden. Hänen käskyjensä valossa meille paljastuu oma syntimme. Pienikin ajatus, sana tai teko, joka rikkoo Jumalan tahdon, on osoitus syntien anteeksiannon välttämättömyydestä.
Evankeliumi on ilosanoma kaikille tarjotusta anteeksiannosta. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.” (Ps 103:8–10)
Jeesus on meidän evankeliumimme, kristityn tuki ja turva. ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.” (Room.8:24) ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef.2:8) Tällä lahjalla varustettuna Jeesukseen uskovat kilvoittelevat. He toimivat hyvän puolesta elämänohjeenaan Jumalan käskyt. He yhtyvät niihin ilolla vajavaisuuksistaan huolimatta. He saavat voiman evankeliumista ja heidän edessään siintää iankaikkinen elämä kirkkaudessa.
Antti Herkkola
11:2 Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa
11:3 sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
11:4 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
11:5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
11:6 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
11:7 Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
11:8 Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa.
11:9 Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
11:10 Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.'
11:11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Israelin kansa välitti muille kansoille Jumalan sanan. Sen tuli itsekin elää siitä sanasta. Mooseksen istuimella, niin kuin Jeesus sanoi, istui sanan opettajia. Hän osoitti heidän työnsä tärkeyden sanomalla: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.”
Jumalan Kymmenen käskyä on pyhää sanaa. Ei se ole täysin uutta sanaa siksi, että luodessaan ihmisen, Jumala kirjoitti tahtonsa tuntemisen hänen sisimpäänsä. Syntiinlankeemus kuitenkin sotki asiat, sillä sielunvihollinenkin teki ihmisen tuntoon omat merkintänsä. Maailmassa vallitsevan epäjärjestyksen ja vääryyden keskellä Jumalan käskyjen opettamista tarvitaan kipeästi. Ne suojelevat elämää.
Lain merkityksestä puhuessaan Jeesus kuitenkin nosti varoittavan sormensa lainopettajia kohtaan. He kyllä tekivät hyvää ja opastivat muitakin samaan suuntaan. He eivät kuitenkaan antaneet koko Jumalan sanan puhutella itseään ja muita. Luullen pelastuvansa oman hyvyytensä varassa he olivat pahasti hukassa. Syntien anteeksiantoon uskominen on välttämätön ihmisen pelastumiseksi.
Jumala ei halua vain pintakorjausta maailman menoon. Ohikiitävää aikaa tärkeämpi on lopulta se, mikä meitä odottaa ikuisuudessa. Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Hän tekee kaikkensa, jotta me saisimme taivaskelpoisuuden. Hänen käskyjensä valossa meille paljastuu oma syntimme. Pienikin ajatus, sana tai teko, joka rikkoo Jumalan tahdon, on osoitus syntien anteeksiannon välttämättömyydestä.
Evankeliumi on ilosanoma kaikille tarjotusta anteeksiannosta. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.” (Ps 103:8–10)
Jeesus on meidän evankeliumimme, kristityn tuki ja turva. ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.” (Room.8:24) ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef.2:8) Tällä lahjalla varustettuna Jeesukseen uskovat kilvoittelevat. He toimivat hyvän puolesta elämänohjeenaan Jumalan käskyt. He yhtyvät niihin ilolla vajavaisuuksistaan huolimatta. He saavat voiman evankeliumista ja heidän edessään siintää iankaikkinen elämä kirkkaudessa.
Antti Herkkola
Vastaukset 3
Vanhimmat
1:5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
11:6 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
Aamen!
seonsiinä