Autodata/Tulli

Moottoripyörissä on vielä se juttu, että kesän ilmoitushinnat jämähtää talvee asti kun kauppa ei enää käy ja niitä ei viitsitä päivittää. Nämä hinnat kuitenkin otetaan verotuksen pohjaksi kun talvella tuodaan pyörä. Arvohan pitäisi ottaa siitä hetkestä kun sen tuo, mutta mikä arvo se on kun kauppaa ei edes tehdä.

Silloin kun verotus laski pyörien hintaa rajusti niin liikkeiden ilmotushinnat oli aivan päin honkia ja verotusarvot useita tuhansia yli oikean arvon.

Ei vaan olisi saatava se puolue perustettua joka lähtisi ajamaan asiaan korjausta. Näin asia saataisiin julkisuuteen, 1. rajapyykkinä pitäisi saada asiaa ajava rekisteröity yhdistys perustettua.

..on muuten asiaa. Äkkiä me raapastaa kokon 1500 nimeä. Jo muuttoautovalituksiakin on sisässä yli 5000.

"Olisi ottanut asioista selvää"

Milläs pirulla sen arvotun veron etukäteen pystyt arpomaan? Mikäli vero laskettaisiin ostohinnasta tietäisi ostaja heti ostaessaan verollisen kokonaishinnan.

kyllä kirjoitti:

"Olisi ottanut asioista selvää"

Milläs pirulla sen arvotun veron etukäteen pystyt arpomaan? Mikäli vero laskettaisiin ostohinnasta tietäisi ostaja heti ostaessaan verollisen kokonaishinnan.

Vastaavaa myydään siihen ja siihen hintaan ... VARUSTEET ne hintaa nostaa , mitäs ahdoit automaatti-ilmastoinnit ym ym messiin ?

Tuo käsiveivi-ikkunamalli ni vero saataakin tuntua oikeudenmukaiselta

JiiPee kirjoitti:

Vastaavaa myydään siihen ja siihen hintaan ... VARUSTEET ne hintaa nostaa , mitäs ahdoit automaatti-ilmastoinnit ym ym messiin ?

Tuo käsiveivi-ikkunamalli ni vero saataakin tuntua oikeudenmukaiselta

"Tuo käsiveivi-ikkunamalli ni vero saataakin tuntua oikeudenmukaiselta"

No pirulauta kun eihän tuota veroa voi laskea etukäteen, oli ne veivit tai ei. Jos veron voisi laskea ostohinnasta vaikkapa prosenttilaskuna

ostohinta + (ostohinta * 13% * 22%)

niin eihän tässä mitään ruikutettavaa olisi. Ihan turha selittää että niistä kahvoista tai veiveistä nykyinen pompottelu johtuisi.

vielä kirjoitti:

"Tuo käsiveivi-ikkunamalli ni vero saataakin tuntua oikeudenmukaiselta"

No pirulauta kun eihän tuota veroa voi laskea etukäteen, oli ne veivit tai ei. Jos veron voisi laskea ostohinnasta vaikkapa prosenttilaskuna

ostohinta + (ostohinta * 13% * 22%)

niin eihän tässä mitään ruikutettavaa olisi. Ihan turha selittää että niistä kahvoista tai veiveistä nykyinen pompottelu johtuisi.

ei tyhmille kannata selittää, joitakin vaan huvittaa vääntää vastaan, "oisit ottanu selvää"... just juu...

auton tuoja kirjoitti:

ei tyhmille kannata selittää, joitakin vaan huvittaa vääntää vastaan, "oisit ottanu selvää"... just juu...

tarkka summa veroa veivimalliselle -95 dieselastralle. http://www.mobile.de/cgi-bin/da.pl?bereich=pkw&id=11111111151007515
Hinta saksassa 2950 euroa.

Kun kerta tunnut tietävän näiden veiviautojen verot niin jetsulleen.

No ainakin ey-tuomioistuimen mukaan pitäisi laskea halvimman mukaan. Vero ei saa "yksittäistapauksessakaan olla yli vastaavan suomessa jo olevan auton veron".

olla kirjoitti:

No ainakin ey-tuomioistuimen mukaan pitäisi laskea halvimman mukaan. Vero ei saa "yksittäistapauksessakaan olla yli vastaavan suomessa jo olevan auton veron".

Lainauksesi oli: "yksittäistapauksessakaan olla yli vastaavan suomessa jo olevan auton veron"

Missä kohtaa lainauksessa mainitaan halvin sana? Lainauksesi toteutuu, jos verrataan kalleimpaankin suomalaiseen vastaavaan.

Arvaaja kirjoitti:

Lainauksesi oli: "yksittäistapauksessakaan olla yli vastaavan suomessa jo olevan auton veron"

Missä kohtaa lainauksessa mainitaan halvin sana? Lainauksesi toteutuu, jos verrataan kalleimpaankin suomalaiseen vastaavaan.

Kyllä, ei voi verrata kalleimpaan vaan pitää nimenomaan verrata halvimpaan. Käyhän Arvaaja lukemassa vastaukset toisen ketjun viestiisi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=1500000000000122&posting=22000000005821292

old_profile_16958 kirjoitti:

Kyllä, ei voi verrata kalleimpaan vaan pitää nimenomaan verrata halvimpaan. Käyhän Arvaaja lukemassa vastaukset toisen ketjun viestiisi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=1500000000000122&posting=22000000005821292

Olen kyllä lukenut kyseiset vastaukset, mutta kun suomenkielessä on sanat halvin, edullisin, yms. Niin miksei päätöksissä voinut sitten niitä käyttää? Siksikö, ettei Snelliltä ja muilta lakimiehiltä loppuisi työt?

Miksei kyseistä lauseen pätkää ole sitten kirjoitettu seuraavasti:
"yksittäistapauksessakaan olla yli vastaavan suomessa jo olevan _halvimman_ auton veron"

Mikäli viittaatte siihen, että kho valitsi Siilinin jutussa sen halvimman esitetyn hinnan, niin minun muistaakseni tulli/valtio ei ollut esittänyt mitään muuta hintaa kuin sen alkuperäisen, joka oli muodostettu sen aikaisella arvonalenemiskaavalla. Snell ja Siilin esittivät tavarantarkastajan arvion auton arvosta. Näistä kahdesta sitten kho valitsi sen hinnan, joka oli paremmin perusteltu.

Jos jollakin on näyttää kho:n päätös, jossa käytetään selkeää suomalaista sanaa, joka viittaa halvimpaan mahdolliseen, niin sitten seison ojennettuna.

Arvaaja kirjoitti:

Olen kyllä lukenut kyseiset vastaukset, mutta kun suomenkielessä on sanat halvin, edullisin, yms. Niin miksei päätöksissä voinut sitten niitä käyttää? Siksikö, ettei Snelliltä ja muilta lakimiehiltä loppuisi työt?

Miksei kyseistä lauseen pätkää ole sitten kirjoitettu seuraavasti:
"yksittäistapauksessakaan olla yli vastaavan suomessa jo olevan _halvimman_ auton veron"

Mikäli viittaatte siihen, että kho valitsi Siilinin jutussa sen halvimman esitetyn hinnan, niin minun muistaakseni tulli/valtio ei ollut esittänyt mitään muuta hintaa kuin sen alkuperäisen, joka oli muodostettu sen aikaisella arvonalenemiskaavalla. Snell ja Siilin esittivät tavarantarkastajan arvion auton arvosta. Näistä kahdesta sitten kho valitsi sen hinnan, joka oli paremmin perusteltu.

Jos jollakin on näyttää kho:n päätös, jossa käytetään selkeää suomalaista sanaa, joka viittaa halvimpaan mahdolliseen, niin sitten seison ojennettuna.

KHO: Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Siilinin auton arvoa koskevan muun selvityksen puuttuessa tuota Siilinin esittämää yksilöllisesti määrättyä hintaa on pidettävä maassa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn viiteajoneuvon arvona määrättäessä autoveroa Siilinin autolle.

old_profile_16958 kirjoitti:

Kyllä, ei voi verrata kalleimpaan vaan pitää nimenomaan verrata halvimpaan. Käyhän Arvaaja lukemassa vastaukset toisen ketjun viestiisi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=1500000000000122&posting=22000000005821292

Tarkoitus on eduskunnan mukaan tämä:
-Yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitettaisiin yleistä myyntihintaa kuluttajalle verotusajankohtana. Jos tätä arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritettäisiin yleisen pyyntihinnan perusteella. Tästä hinnasta vähennettäisiin kuitenkin tavanomaisia alennuksia vastaava erä.
Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, RATKAISEVAA EI SIIS OLISI JUURI KULLOINKIN VEROTETTAVAN AJONEUVON KONKREETTINEN HINTA - Tämä lienee maallikolle vaikea ymmärtää, mutta verotuksessa ei ole mahdollista perinpohjin selvittää jokaista autoyksilöä. Myös EY-tuomioistuin on todennut tämän asian jotenkin tyyliin, ottaen huomioon verojärjestelmiin kuuluvat likimääräisyydet.

oikein kirjoitti:

KHO: Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Siilinin auton arvoa koskevan muun selvityksen puuttuessa tuota Siilinin esittämää yksilöllisesti määrättyä hintaa on pidettävä maassa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn viiteajoneuvon arvona määrättäessä autoveroa Siilinin autolle.

EU-tuomioistuin viittaa Siilinin päätöksessä selvääkin selvemmin tilastolliseen hintatietoon ja nimenomaisesti sallii sellaisen käytettäväksi. Autoverolaissa puhutaan tätä vastaavasti "yleisestä samanlaisen auton arvosta". Nämä siis ovat sallittuja verotusarvoja.

Vähänkään tilastoista selvillä oleva tietää, että esim. keskiarvon kummallakin puolella on tapauksia, jotka voivat poiketa koko aineiston keskiarvosta periaatteessa kuinka paljon tahansa.

Näin ollen on selvää, ettei EU-tuomioistuimen sanonta "ei ainoassakaan tapauksessa" voi tarkoittaa sitä, etteikö markkinoilta voisi löytyä myös verotusarvona käytettyä tilastollista arvoa halvempia tapauksia.

Voi olla että tarkemman analyysin voisi jättää tässä vaiheessa juristeille, mutta kun ne eivät yleensä ymmärrä matematiikasta yhtään mitään. Parempi vastata itse: tuomioistuimen kantaa on luettava niin, ettei sallittu TILASTOLLINEN menetelmä saa antaa liian suurta arvoa minkään tapauksen osalta. Tämä siis EI tarkoita, etteikö aineistossa sinänsä voisi olla halvempiakin tapauksia.

Eri asia on mitä kirjoittavat toivovat. Viittaan tässä vain Lentojätkän ylempänä olevaan "olen erehtynyt" kirjoitukseen, jossa oli varsin hyvä analyysi.

Juristi kirjoitti:

Tarkoitus on eduskunnan mukaan tämä:
-Yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitettaisiin yleistä myyntihintaa kuluttajalle verotusajankohtana. Jos tätä arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritettäisiin yleisen pyyntihinnan perusteella. Tästä hinnasta vähennettäisiin kuitenkin tavanomaisia alennuksia vastaava erä.
Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, RATKAISEVAA EI SIIS OLISI JUURI KULLOINKIN VEROTETTAVAN AJONEUVON KONKREETTINEN HINTA - Tämä lienee maallikolle vaikea ymmärtää, mutta verotuksessa ei ole mahdollista perinpohjin selvittää jokaista autoyksilöä. Myös EY-tuomioistuin on todennut tämän asian jotenkin tyyliin, ottaen huomioon verojärjestelmiin kuuluvat likimääräisyydet.

Lainaus:
"Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, RATKAISEVAA EI SIIS OLISI JUURI KULLOINKIN VEROTETTAVAN AJONEUVON KONKREETTINEN HINTA"

Auto valtatakunnallisesti myynnissä perustiedoilla,, eikä tule yhtään kyselyjä, on selvää, että myyntihinta on liian suuri! (tullin vertailuhinta).

Ilmoituksesta ei selviä auton yksityiskohdat, historia. Voidaanko autossa olevaa myyntihintaa pitää mallin yleisenä päivän hintana??

200q kirjoitti:

Lainaus:
"Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, RATKAISEVAA EI SIIS OLISI JUURI KULLOINKIN VEROTETTAVAN AJONEUVON KONKREETTINEN HINTA"

Auto valtatakunnallisesti myynnissä perustiedoilla,, eikä tule yhtään kyselyjä, on selvää, että myyntihinta on liian suuri! (tullin vertailuhinta).

Ilmoituksesta ei selviä auton yksityiskohdat, historia. Voidaanko autossa olevaa myyntihintaa pitää mallin yleisenä päivän hintana??

Suurimman osan tuontiautoista tuovat kauppiaat tai jonkinlaiset jobbarit, jotka eivät tuo autoa itselleen vaan myyvät sen. Mikäli auto verotettaisiin yksilöllisen hinnan eikä yleisen myyntihinnan mukaan, voisivat jobbarit esittää jokaisesta autosta tarkan myyntihinnan verotusarvoksi. Näin homma ei kutenkaan mene, vaan verotusarvo on aina tilastollisesti tuotettu arvo. Jos auto romuttuu kolarissa ajettaessa tullista kotiin, ovat vakuutusyhtiön arvo ja tullin arvo todennäköiesti eri ja molemmat ovat omassa tarkoituksessaan oikeita. Tällä perusteella mm. tavarantarkastajan arviolla ei verotuksessa ole merkitystä jne. Eli kuten lainsäätäjä on kirjannut, ei verotusarvon tarvitse olla kunkin ykittäisen auton konkreettinen hinta vaan YLEINEN vähittäismyyntiarvo kauppiaalta kuluttajalle.

Häntäpään valvoja kirjoitti:

EU-tuomioistuin viittaa Siilinin päätöksessä selvääkin selvemmin tilastolliseen hintatietoon ja nimenomaisesti sallii sellaisen käytettäväksi. Autoverolaissa puhutaan tätä vastaavasti "yleisestä samanlaisen auton arvosta". Nämä siis ovat sallittuja verotusarvoja.

Vähänkään tilastoista selvillä oleva tietää, että esim. keskiarvon kummallakin puolella on tapauksia, jotka voivat poiketa koko aineiston keskiarvosta periaatteessa kuinka paljon tahansa.

Näin ollen on selvää, ettei EU-tuomioistuimen sanonta "ei ainoassakaan tapauksessa" voi tarkoittaa sitä, etteikö markkinoilta voisi löytyä myös verotusarvona käytettyä tilastollista arvoa halvempia tapauksia.

Voi olla että tarkemman analyysin voisi jättää tässä vaiheessa juristeille, mutta kun ne eivät yleensä ymmärrä matematiikasta yhtään mitään. Parempi vastata itse: tuomioistuimen kantaa on luettava niin, ettei sallittu TILASTOLLINEN menetelmä saa antaa liian suurta arvoa minkään tapauksen osalta. Tämä siis EI tarkoita, etteikö aineistossa sinänsä voisi olla halvempiakin tapauksia.

Eri asia on mitä kirjoittavat toivovat. Viittaan tässä vain Lentojätkän ylempänä olevaan "olen erehtynyt" kirjoitukseen, jossa oli varsin hyvä analyysi.

Tämän takia oikeudessa ei ole tapausta, jossa joku väittäisi, että hänen saama vertailuhinta olisi liian suuri. Autodatan tiedot ovat varsin kattavat, joten yksityisen henkilön on varsin vaikea kerätä yhtäkattava tilasto edes yhden määrätyn auton kohdalta. Se, että kerää 1-10 myynti-ilmoitusta keltaisesta pörssistä tai autotalli.comista ei vielä pärjää autodatan tilastolle.

Ne jotka ovat tuoneet sellaisen auton, josta ei löydy aineistoa suomesta, eli hyvin harvinaiset autot, voisivat kiistää autodatan tai lautakunnan arvon tavarantarkastajan arviolla, mutta tavarantarkastajankin voi olla epävarma hyvin harvinaisen auton arvosta.

Juristi kirjoitti:

Suurimman osan tuontiautoista tuovat kauppiaat tai jonkinlaiset jobbarit, jotka eivät tuo autoa itselleen vaan myyvät sen. Mikäli auto verotettaisiin yksilöllisen hinnan eikä yleisen myyntihinnan mukaan, voisivat jobbarit esittää jokaisesta autosta tarkan myyntihinnan verotusarvoksi. Näin homma ei kutenkaan mene, vaan verotusarvo on aina tilastollisesti tuotettu arvo. Jos auto romuttuu kolarissa ajettaessa tullista kotiin, ovat vakuutusyhtiön arvo ja tullin arvo todennäköiesti eri ja molemmat ovat omassa tarkoituksessaan oikeita. Tällä perusteella mm. tavarantarkastajan arviolla ei verotuksessa ole merkitystä jne. Eli kuten lainsäätäjä on kirjannut, ei verotusarvon tarvitse olla kunkin ykittäisen auton konkreettinen hinta vaan YLEINEN vähittäismyyntiarvo kauppiaalta kuluttajalle.

"Juristi" kehittää kyllä nyt aivan omia "kirjauksia" lakiin väittäessään, että lakiin olisi kirjattu verotusarvon olevan yleinen vähittäismyyntiarvo KAUPPIAALTA kuluttajalle.

Näinhän se ei laissa suinkaan ole.

Arvaaja kirjoitti:

Tämän takia oikeudessa ei ole tapausta, jossa joku väittäisi, että hänen saama vertailuhinta olisi liian suuri. Autodatan tiedot ovat varsin kattavat, joten yksityisen henkilön on varsin vaikea kerätä yhtäkattava tilasto edes yhden määrätyn auton kohdalta. Se, että kerää 1-10 myynti-ilmoitusta keltaisesta pörssistä tai autotalli.comista ei vielä pärjää autodatan tilastolle.

Ne jotka ovat tuoneet sellaisen auton, josta ei löydy aineistoa suomesta, eli hyvin harvinaiset autot, voisivat kiistää autodatan tai lautakunnan arvon tavarantarkastajan arviolla, mutta tavarantarkastajankin voi olla epävarma hyvin harvinaisen auton arvosta.

Syy miksi oikeudessa ei ole valitusta tullin mallinnetusta vertailuhinnasta tai mistään muustakaan nykyisen autoverolain aikaisesta asiasta johtuu puhtaasti siitä ettei tuomioistuimet ole käsitelleet edes useimpia vanhan lain aikaisia tapauksia. Aivan varmasti tullaan näkemään tapauksia missä kyseenalaistetaan niin verotusarvo kun veroprosenttikin.

Arvaaja kirjoitti:

Tämän takia oikeudessa ei ole tapausta, jossa joku väittäisi, että hänen saama vertailuhinta olisi liian suuri. Autodatan tiedot ovat varsin kattavat, joten yksityisen henkilön on varsin vaikea kerätä yhtäkattava tilasto edes yhden määrätyn auton kohdalta. Se, että kerää 1-10 myynti-ilmoitusta keltaisesta pörssistä tai autotalli.comista ei vielä pärjää autodatan tilastolle.

Ne jotka ovat tuoneet sellaisen auton, josta ei löydy aineistoa suomesta, eli hyvin harvinaiset autot, voisivat kiistää autodatan tai lautakunnan arvon tavarantarkastajan arviolla, mutta tavarantarkastajankin voi olla epävarma hyvin harvinaisen auton arvosta.

Käytössä oleva järjestelmä on EU alueella markkinatalous siis kapitalismi. Hinta markkinoilla määräytyy halvimman mukaan. Ei voida käyttää mitään keskiarvohintaa. Ymmärrättekö te! Ihan selkeästi sanottu EY päätöksessä! Markkinoilla olevan vastaavan hinnan perusteella. Vapaassa markkinataloudessa tämä tarkoittaa hintaa, jolla kyseisen auton voi halvimmmillaan ostaa.

Autodatan hinnat ovat vaan tilastotietoa, eivät ne määrittele mitään hintaa, jolla autot suomessa myydään!! Eli käytännössä henkilö voi etsiä mistä tahansa lähteestä hintoja ja valita sieltä edullisimman ja liittää tämän veroilmoitukseen ja tullin olisi käytettävä sitä ilmoitusta veron perusteena. Mikäli näin ei tapahtuisi, tulisi tullin pystyä perustelemaan se miksi se ei kelpaa.
Käytännössä mahdotonta mutta itse ovat itsensä tälläiseen tilanteeseen ajaneet!!

Kerroppa sinä arvaaja miten nuo autoverovalitukset ratkaistaan!! Niin mikä siinä Siilinin tapauksessa taas olikaan se määräävä hinta!!

Kari26 kirjoitti:

Käytössä oleva järjestelmä on EU alueella markkinatalous siis kapitalismi. Hinta markkinoilla määräytyy halvimman mukaan. Ei voida käyttää mitään keskiarvohintaa. Ymmärrättekö te! Ihan selkeästi sanottu EY päätöksessä! Markkinoilla olevan vastaavan hinnan perusteella. Vapaassa markkinataloudessa tämä tarkoittaa hintaa, jolla kyseisen auton voi halvimmmillaan ostaa.

Autodatan hinnat ovat vaan tilastotietoa, eivät ne määrittele mitään hintaa, jolla autot suomessa myydään!! Eli käytännössä henkilö voi etsiä mistä tahansa lähteestä hintoja ja valita sieltä edullisimman ja liittää tämän veroilmoitukseen ja tullin olisi käytettävä sitä ilmoitusta veron perusteena. Mikäli näin ei tapahtuisi, tulisi tullin pystyä perustelemaan se miksi se ei kelpaa.
Käytännössä mahdotonta mutta itse ovat itsensä tälläiseen tilanteeseen ajaneet!!

Kerroppa sinä arvaaja miten nuo autoverovalitukset ratkaistaan!! Niin mikä siinä Siilinin tapauksessa taas olikaan se määräävä hinta!!

Siilinin tapauksessa autolle oli annettu tasan kaksi arvoa. Toinen oli vuodelta 1998, joka oli laskettu sillä 0,6% kuukausialenemalla, ja toinen oli tavarantarkastajan antama lausunto. Koko Siilinin valitus perustui siihen, että vuonna 1998 käytetty arvonalenemiskaava antaa väärän arvon. Tuloksena oli, että vertailuhinta pitää perustua todelliseen arvoon (joka ei siis tarkoita millään kaavalla uuden hinnasta laskettua arvoa). Ainut todelliseen arvoon perustuva arvio oli tavarantarkistajan antama arvo. Koska oikeudella ei ollut muuta arvoa, he määräsivät, että tavarantarkastajan antama arvo oli oikea.

Nyt uuden lain mukaan tehdyt päätökset ovat tehty eritavalla, eli tulevissa oikeudenkäynneissä (kunhan niitä tulee) riitelevät uudet arvot, autodatan tilastoon perustuva ja sitten se valittajan arvio. Jos valittajan arvio on yksittäinen keltaisenpörssin hinta, kannattaa valittajan edes varmistus siitä, että ilmoituksen takana on edes todellinen myyjä, joka on valmis tulemaan oikeuteen todistamaan, että auto oli myynnissä kyseiseen hintaan. Autodata varmasti pystyy marssittamaan joukon autokauppiaita todistamaan, että heillä oli auto ilmoitetuun hintaan myynnissä ja auto meni melkein siihen hintaan kaupaksi. Tavarantarkistajan kysessä ollessa, pitää hänet saada oikeuteen todistamaan (mikä ei varmaan ole vaikeaa). Tämän jälkeen oikeus sitten punnitsee, kumpi osapuoli näytti toteen paremmin auton arvon.

Arvaaja kirjoitti:

Siilinin tapauksessa autolle oli annettu tasan kaksi arvoa. Toinen oli vuodelta 1998, joka oli laskettu sillä 0,6% kuukausialenemalla, ja toinen oli tavarantarkastajan antama lausunto. Koko Siilinin valitus perustui siihen, että vuonna 1998 käytetty arvonalenemiskaava antaa väärän arvon. Tuloksena oli, että vertailuhinta pitää perustua todelliseen arvoon (joka ei siis tarkoita millään kaavalla uuden hinnasta laskettua arvoa). Ainut todelliseen arvoon perustuva arvio oli tavarantarkistajan antama arvo. Koska oikeudella ei ollut muuta arvoa, he määräsivät, että tavarantarkastajan antama arvo oli oikea.

Nyt uuden lain mukaan tehdyt päätökset ovat tehty eritavalla, eli tulevissa oikeudenkäynneissä (kunhan niitä tulee) riitelevät uudet arvot, autodatan tilastoon perustuva ja sitten se valittajan arvio. Jos valittajan arvio on yksittäinen keltaisenpörssin hinta, kannattaa valittajan edes varmistus siitä, että ilmoituksen takana on edes todellinen myyjä, joka on valmis tulemaan oikeuteen todistamaan, että auto oli myynnissä kyseiseen hintaan. Autodata varmasti pystyy marssittamaan joukon autokauppiaita todistamaan, että heillä oli auto ilmoitetuun hintaan myynnissä ja auto meni melkein siihen hintaan kaupaksi. Tavarantarkistajan kysessä ollessa, pitää hänet saada oikeuteen todistamaan (mikä ei varmaan ole vaikeaa). Tämän jälkeen oikeus sitten punnitsee, kumpi osapuoli näytti toteen paremmin auton arvon.

Tällä hetkellä, jos talvivarusteet ja huollot huomioidaan ollaan noin 2000e alle vertailuhinnan.

Arvaaja kirjoitti:

Siilinin tapauksessa autolle oli annettu tasan kaksi arvoa. Toinen oli vuodelta 1998, joka oli laskettu sillä 0,6% kuukausialenemalla, ja toinen oli tavarantarkastajan antama lausunto. Koko Siilinin valitus perustui siihen, että vuonna 1998 käytetty arvonalenemiskaava antaa väärän arvon. Tuloksena oli, että vertailuhinta pitää perustua todelliseen arvoon (joka ei siis tarkoita millään kaavalla uuden hinnasta laskettua arvoa). Ainut todelliseen arvoon perustuva arvio oli tavarantarkistajan antama arvo. Koska oikeudella ei ollut muuta arvoa, he määräsivät, että tavarantarkastajan antama arvo oli oikea.

Nyt uuden lain mukaan tehdyt päätökset ovat tehty eritavalla, eli tulevissa oikeudenkäynneissä (kunhan niitä tulee) riitelevät uudet arvot, autodatan tilastoon perustuva ja sitten se valittajan arvio. Jos valittajan arvio on yksittäinen keltaisenpörssin hinta, kannattaa valittajan edes varmistus siitä, että ilmoituksen takana on edes todellinen myyjä, joka on valmis tulemaan oikeuteen todistamaan, että auto oli myynnissä kyseiseen hintaan. Autodata varmasti pystyy marssittamaan joukon autokauppiaita todistamaan, että heillä oli auto ilmoitetuun hintaan myynnissä ja auto meni melkein siihen hintaan kaupaksi. Tavarantarkistajan kysessä ollessa, pitää hänet saada oikeuteen todistamaan (mikä ei varmaan ole vaikeaa). Tämän jälkeen oikeus sitten punnitsee, kumpi osapuoli näytti toteen paremmin auton arvon.

Eipä siinä kovin vaikea ole todistella, että yksityisten välisessä kaupassa hintapyynnöt ovat selvästi pienemmät kuin merkkiliikeiden hintapyynnöt, joihin Grey-Hen tilastot yksinomaa pohjautuvat.

Tästä kun on myös olemassa varsin perusteellinen tutkimus todistelun pohjaksi.

Kun tämä hintaero on jo tukimuksessa osoitettu todelliseksi, ei auton arvo ratkaista sillä perusteella, kumpi osapuoli on pystynyt haalimaan enemmän hintapyyntöjä.

Tilastoinnin yksi suurimpia harhoja on siinä, että mitä kauemmin autot seisovat myymättöminä ylikorkeilla hintapyynneillään, sitä suuremman painoarvon ne saavat tilastossa ja näin vääristävät tilastoa yhä enemmän.

200q kirjoitti:

Tällä hetkellä, jos talvivarusteet ja huollot huomioidaan ollaan noin 2000e alle vertailuhinnan.

Tämän hetkisellä hinnalla ei ole mitään merkitystä vaan sillä päiväyksellä ( - pari kuukautta), kun laput jätettiin tulliin.

Mutta jos arvosi olivat lappujen jättöpäivältä ja mielestäsi näyttösi on vankkaa (joka kestää lakimiesten tarkastelun), niin sitten voit odottaa saavasi euroja takaisin.

Autoilija Ö kirjoitti:

Eipä siinä kovin vaikea ole todistella, että yksityisten välisessä kaupassa hintapyynnöt ovat selvästi pienemmät kuin merkkiliikeiden hintapyynnöt, joihin Grey-Hen tilastot yksinomaa pohjautuvat.

Tästä kun on myös olemassa varsin perusteellinen tutkimus todistelun pohjaksi.

Kun tämä hintaero on jo tukimuksessa osoitettu todelliseksi, ei auton arvo ratkaista sillä perusteella, kumpi osapuoli on pystynyt haalimaan enemmän hintapyyntöjä.

Tilastoinnin yksi suurimpia harhoja on siinä, että mitä kauemmin autot seisovat myymättöminä ylikorkeilla hintapyynneillään, sitä suuremman painoarvon ne saavat tilastossa ja näin vääristävät tilastoa yhä enemmän.

Huomioi, että siitä autodatan hinnasta lasketaan oletus alennus, joka kait oli 7%.

Yksityisten välisistä kaupoista on vähän vaikeaa saada dataa tai jotain oikeuteen todistamaan, kun kaupoista ei tarvitse ilmoittaa minnekkään. Mutta jos saat AKEsta tuontiajankohtana tehtyjen rekisteröintien rekisteritiedot, niin voihan sitä ruveta soittelemaan ihmisille ja kysyä, onko auto ostettu suoraan yksityiseltä ja jos on, niin kysyä onko valmis tulemaan oikeuteen todistamaan ostohinta.

Arvaaja kirjoitti:

Siilinin tapauksessa autolle oli annettu tasan kaksi arvoa. Toinen oli vuodelta 1998, joka oli laskettu sillä 0,6% kuukausialenemalla, ja toinen oli tavarantarkastajan antama lausunto. Koko Siilinin valitus perustui siihen, että vuonna 1998 käytetty arvonalenemiskaava antaa väärän arvon. Tuloksena oli, että vertailuhinta pitää perustua todelliseen arvoon (joka ei siis tarkoita millään kaavalla uuden hinnasta laskettua arvoa). Ainut todelliseen arvoon perustuva arvio oli tavarantarkistajan antama arvo. Koska oikeudella ei ollut muuta arvoa, he määräsivät, että tavarantarkastajan antama arvo oli oikea.

Nyt uuden lain mukaan tehdyt päätökset ovat tehty eritavalla, eli tulevissa oikeudenkäynneissä (kunhan niitä tulee) riitelevät uudet arvot, autodatan tilastoon perustuva ja sitten se valittajan arvio. Jos valittajan arvio on yksittäinen keltaisenpörssin hinta, kannattaa valittajan edes varmistus siitä, että ilmoituksen takana on edes todellinen myyjä, joka on valmis tulemaan oikeuteen todistamaan, että auto oli myynnissä kyseiseen hintaan. Autodata varmasti pystyy marssittamaan joukon autokauppiaita todistamaan, että heillä oli auto ilmoitetuun hintaan myynnissä ja auto meni melkein siihen hintaan kaupaksi. Tavarantarkistajan kysessä ollessa, pitää hänet saada oikeuteen todistamaan (mikä ei varmaan ole vaikeaa). Tämän jälkeen oikeus sitten punnitsee, kumpi osapuoli näytti toteen paremmin auton arvon.

EY-tuomioistuimen määrittelemä oikea vero oli "ajoneuvosta kannettava vero, joka lasketaan sen myyntihinnan perusteella, jonka kuluttaja maksaisi vastaavasta ajoneuvosta".

Snellin Siilinin puolesta esittämä arvo KHO:ssa oli auton realisointiarvo, eli se mitä kuluttaja saa myydessään sen autoliikkeeseen.

Tulliasiamiehen arvo autolle oli liikkeiden pyyntihinta. Näin esillä oli 3 erilaista arvonmääritystä, joista korkein oli tulliasiamiehen arvo, seuraava oli kuluttajan maksama arvo ja alin oli Snellin esittämä realisointiarvo.

Kukaan ei esittänyt mitään näyttöä oikeasta arvosta ja tullin arvo oli liian korkea, joten tarkemman selvityksen puuttuessa KHO määräsi "liian alhaisen" arvon koska liian korkeaa ei voitu käyttää.

Siilin-ratkaisu on siis luettava juuri siten, kuin nykyistä autoverolakia säädettäessä on luettu. Verotusarvo on yleinen vähittäismyyntiarvo, joka voidaan määritellä arvioperustaista laskentajärjestelmää käyttäen, tai hakemalla arvo markkinoilta tilastollisesti ja verojärjestelmässä otetaan huomioon kohtuulliset likimääräisyydet.

Arvaaja kirjoitti:

Siilinin tapauksessa autolle oli annettu tasan kaksi arvoa. Toinen oli vuodelta 1998, joka oli laskettu sillä 0,6% kuukausialenemalla, ja toinen oli tavarantarkastajan antama lausunto. Koko Siilinin valitus perustui siihen, että vuonna 1998 käytetty arvonalenemiskaava antaa väärän arvon. Tuloksena oli, että vertailuhinta pitää perustua todelliseen arvoon (joka ei siis tarkoita millään kaavalla uuden hinnasta laskettua arvoa). Ainut todelliseen arvoon perustuva arvio oli tavarantarkistajan antama arvo. Koska oikeudella ei ollut muuta arvoa, he määräsivät, että tavarantarkastajan antama arvo oli oikea.

Nyt uuden lain mukaan tehdyt päätökset ovat tehty eritavalla, eli tulevissa oikeudenkäynneissä (kunhan niitä tulee) riitelevät uudet arvot, autodatan tilastoon perustuva ja sitten se valittajan arvio. Jos valittajan arvio on yksittäinen keltaisenpörssin hinta, kannattaa valittajan edes varmistus siitä, että ilmoituksen takana on edes todellinen myyjä, joka on valmis tulemaan oikeuteen todistamaan, että auto oli myynnissä kyseiseen hintaan. Autodata varmasti pystyy marssittamaan joukon autokauppiaita todistamaan, että heillä oli auto ilmoitetuun hintaan myynnissä ja auto meni melkein siihen hintaan kaupaksi. Tavarantarkistajan kysessä ollessa, pitää hänet saada oikeuteen todistamaan (mikä ei varmaan ole vaikeaa). Tämän jälkeen oikeus sitten punnitsee, kumpi osapuoli näytti toteen paremmin auton arvon.

Kyllä niiden sitten olisi varmaan tuotava sinne oikeuteen ne kauppakirjat niistä myydyistä autoista. Muutenhan vastapuoli voisi ottaa yhteyttä auton nykyiseen omistajaan ja pyytää häntä todistamaan sen auton todellinen kauppahinta!!! Varmasti löytyy yksityisiä henkilöitä, jotka valmiina julkaisemaan auton toteutuneen kauppahinnan!!! Sekä yksityiseltä ostetun että liikkeeltä ostetun! Väärää valaa tuskin edes autokauppiaat tekevät!! Mieti vähän, jos siihen nyt kykenet!!!

Henkilökohtaisesti vaikea uskoa, että autojen markkinahinnan voisi määrätä jokin pyynnöistä tehty tilasto!! Verrataan esimerkiksi asuntojen myyntiin! Kyllä se yleinen hintataso lasketaan niistä toteutuneista kauppahinnoista, samoin kuin varainsiirtoveron määrä, joka niistä maksetaan.
Tarkoitin tällä vertauksella selventää vain sitä, mikä on se todellinen markkinahinta!!!

Asia nyt vain on niin, että Suomen liittyessä EU:hun miettivät politiikot vain miten pidetään viinan hinta ja maatalouden tuet ylhäällä!! Ei tajuttu ilmeisesti millaiseen järjestelmään/yhteisöön liitytään. Eikä sitä mitkä tulevat olemanaan ne lopulliset seuraukset!!

Lentojätkä kirjoitti:

EY-tuomioistuimen määrittelemä oikea vero oli "ajoneuvosta kannettava vero, joka lasketaan sen myyntihinnan perusteella, jonka kuluttaja maksaisi vastaavasta ajoneuvosta".

Snellin Siilinin puolesta esittämä arvo KHO:ssa oli auton realisointiarvo, eli se mitä kuluttaja saa myydessään sen autoliikkeeseen.

Tulliasiamiehen arvo autolle oli liikkeiden pyyntihinta. Näin esillä oli 3 erilaista arvonmääritystä, joista korkein oli tulliasiamiehen arvo, seuraava oli kuluttajan maksama arvo ja alin oli Snellin esittämä realisointiarvo.

Kukaan ei esittänyt mitään näyttöä oikeasta arvosta ja tullin arvo oli liian korkea, joten tarkemman selvityksen puuttuessa KHO määräsi "liian alhaisen" arvon koska liian korkeaa ei voitu käyttää.

Siilin-ratkaisu on siis luettava juuri siten, kuin nykyistä autoverolakia säädettäessä on luettu. Verotusarvo on yleinen vähittäismyyntiarvo, joka voidaan määritellä arvioperustaista laskentajärjestelmää käyttäen, tai hakemalla arvo markkinoilta tilastollisesti ja verojärjestelmässä otetaan huomioon kohtuulliset likimääräisyydet.

Mitenköhän toikin nyt on???
Tilasto kertoo yleisen markkinoilla vallitsevan hintapyyntöjen tason!! Ei Yksittäisen auton markkina-arvoa(todellista arvoa)!! Itsehän juuri kirjoitit tuosta siilinin tapauksesta!! Jos henkilö näyttää toteen ihan millä keinolla tahansa, että se markkina-arvo on jokin muu kuin tilastosta luettava on silloin käytettävä yksityisen henkilön määrittelemää arvoa!!

Kyllä tästä asiata tulee varmaan kohta ennakkopäätös! Se tulee olemaan varmaankin nykyisen järjestelmän kannalla oleva mutta tulee varmasti muuttumaan EY:ssä!!

Lentojätkä kirjoitti:

EY-tuomioistuimen määrittelemä oikea vero oli "ajoneuvosta kannettava vero, joka lasketaan sen myyntihinnan perusteella, jonka kuluttaja maksaisi vastaavasta ajoneuvosta".

Snellin Siilinin puolesta esittämä arvo KHO:ssa oli auton realisointiarvo, eli se mitä kuluttaja saa myydessään sen autoliikkeeseen.

Tulliasiamiehen arvo autolle oli liikkeiden pyyntihinta. Näin esillä oli 3 erilaista arvonmääritystä, joista korkein oli tulliasiamiehen arvo, seuraava oli kuluttajan maksama arvo ja alin oli Snellin esittämä realisointiarvo.

Kukaan ei esittänyt mitään näyttöä oikeasta arvosta ja tullin arvo oli liian korkea, joten tarkemman selvityksen puuttuessa KHO määräsi "liian alhaisen" arvon koska liian korkeaa ei voitu käyttää.

Siilin-ratkaisu on siis luettava juuri siten, kuin nykyistä autoverolakia säädettäessä on luettu. Verotusarvo on yleinen vähittäismyyntiarvo, joka voidaan määritellä arvioperustaista laskentajärjestelmää käyttäen, tai hakemalla arvo markkinoilta tilastollisesti ja verojärjestelmässä otetaan huomioon kohtuulliset likimääräisyydet.

Siilin oikeudenkäynti meni juuri noin. Eli tullinkaan arvio ei ollut Kuitusen vanhalla arvon aleneman kaavalla laskettu.

Tullin itsensä tilaaman tutkimuksen mukaan keskenään samanlaisten autojen pyynti- ja myyntihinnat vaihtelee merkittävästi. Tämä ei lienee kenellekään yllätys. Nyt tulli kuitenkin käyttää Autodatan hinnoista keskiarvoa josta se vähentää keskimääräisen alennuksen.

http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/docs/pdf/76_2003_tyoseloste_ajoneuvot.pdf

"Yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat ovat sen sijaan selvästi alempia kuin merkkiliikkeiden hinnat niin prosentteina kuin euroinakin. Uudempien autojen kohdalla yksityishenkilöiden myymien autojen hinnat ovat 4,4 % tai 1 130 euroa hintamallin antamia arvoja alempia. Vanhemmissa autoissa ero on 13,5 % tai 960 euroa. Erot ovat tilastollisesti hyvin merkitseviä, koska kummassakin tapauksessa myös luottamusvälin ylärajat ovat selvästi negatiivisia."

Seuraavissa oikeudenkäynneissä tullaan selvittämään onko tullin käyttämä arvo riittävän lähellä ollakseen kohtuullisten likimääräisyyksien sisällä. Tuon tutkimuksen perusteella se on aika kaukana prosentteina ja euroina yksityisten välisen kaupan alarajasta, joka on se halvin vaihtoehto ostaa samanlainen auto.

Sinäänsä tilastojen avulla voidaan määrittää verot. Kyse onkin siitä minkä tilaston ja miten. Tähän mennessä ei ole tietääkseni yhtäkään oikeuden päätöstä joka vahvistaisi tullin käyttämän autoliikkeiden keskimääräinen pyynti - keskimääräinen alennus linjan. Mikä tekee siitä sen oikean? Onko EYT:n tarkoittama yleinen vähittäismyyntiarvo todellakin vain autoliikkeissä pätevä keskimääräinen myyntihinta vai jotain muuta?

Arvaaja kirjoitti:

Huomioi, että siitä autodatan hinnasta lasketaan oletus alennus, joka kait oli 7%.

Yksityisten välisistä kaupoista on vähän vaikeaa saada dataa tai jotain oikeuteen todistamaan, kun kaupoista ei tarvitse ilmoittaa minnekkään. Mutta jos saat AKEsta tuontiajankohtana tehtyjen rekisteröintien rekisteritiedot, niin voihan sitä ruveta soittelemaan ihmisille ja kysyä, onko auto ostettu suoraan yksityiseltä ja jos on, niin kysyä onko valmis tulemaan oikeuteen todistamaan ostohinta.

tämä. Autokauppa on itse astunut miinaan huutelemalla julkisuudessa tuontiautojen olevan noin 15-20% alempiarvoisia kuin vastaavat "Suomiautot" ja että niitä ei pääsääntöisesti huolita ainakaan liikkeisiin joiden hintoja autodata seuraa. Suomessa on kuitenkin jo niin paljon ns. tuontiautoja että "vastaavan Suomessa jo olevan auton" vertailuhinnan pitäisi kaiken järjen mukaan peilautua niistä! Ai niin, eihän niin voi tehdä kun ei ole Grey Henin TILASTOJA.

old_profile_16958 kirjoitti:

Siilin oikeudenkäynti meni juuri noin. Eli tullinkaan arvio ei ollut Kuitusen vanhalla arvon aleneman kaavalla laskettu.

Tullin itsensä tilaaman tutkimuksen mukaan keskenään samanlaisten autojen pyynti- ja myyntihinnat vaihtelee merkittävästi. Tämä ei lienee kenellekään yllätys. Nyt tulli kuitenkin käyttää Autodatan hinnoista keskiarvoa josta se vähentää keskimääräisen alennuksen.

http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/docs/pdf/76_2003_tyoseloste_ajoneuvot.pdf

"Yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat ovat sen sijaan selvästi alempia kuin merkkiliikkeiden hinnat niin prosentteina kuin euroinakin. Uudempien autojen kohdalla yksityishenkilöiden myymien autojen hinnat ovat 4,4 % tai 1 130 euroa hintamallin antamia arvoja alempia. Vanhemmissa autoissa ero on 13,5 % tai 960 euroa. Erot ovat tilastollisesti hyvin merkitseviä, koska kummassakin tapauksessa myös luottamusvälin ylärajat ovat selvästi negatiivisia."

Seuraavissa oikeudenkäynneissä tullaan selvittämään onko tullin käyttämä arvo riittävän lähellä ollakseen kohtuullisten likimääräisyyksien sisällä. Tuon tutkimuksen perusteella se on aika kaukana prosentteina ja euroina yksityisten välisen kaupan alarajasta, joka on se halvin vaihtoehto ostaa samanlainen auto.

Sinäänsä tilastojen avulla voidaan määrittää verot. Kyse onkin siitä minkä tilaston ja miten. Tähän mennessä ei ole tietääkseni yhtäkään oikeuden päätöstä joka vahvistaisi tullin käyttämän autoliikkeiden keskimääräinen pyynti - keskimääräinen alennus linjan. Mikä tekee siitä sen oikean? Onko EYT:n tarkoittama yleinen vähittäismyyntiarvo todellakin vain autoliikkeissä pätevä keskimääräinen myyntihinta vai jotain muuta?

Kieltämättä mielenkiintoinen tutkimus.

Tutkimuksen lopputulemia oli se, että auton arvo vaihtelee noin +-10% keskihinnan molemmin puolin. Koska auton arvon vaihtelu on varsin suurta jää oikeuslaitoksellä lähinnä päätetäväksi riittäkö keskihinta veron määräämisen perusteeksi vai onko verrokkihinta oltava vaihtelun reunoilla.

Toinen päätettävä kohta on se, mistä aineistosta tilastollinen hinta kerätään. Tosin tässä uskoisin sen olevan merkkiliikkeiden aineisto, koska siintä on saatavissa data (yksityisten välisistä kaupoista ei ole olemassa oikein luotettavaa dataa), mutta tuleeko aineiston hintaan jokin alennuskomponentti onkin sitten suurempi kysymys.

Olemme siis samaa mieltä, että verot tullaan määrittämään tilastollisen systemmin mukaan, mutta mistä tilasto lasketaan onkin toinen juttu.

Myönnän muistaneen väärin sen, että lain ja tuomioiden mukaan olisi mahdollista määrittää vertailuhinta myös yli keskihinnan mukaan.

Räkänokka kirjoitti:

tämä. Autokauppa on itse astunut miinaan huutelemalla julkisuudessa tuontiautojen olevan noin 15-20% alempiarvoisia kuin vastaavat "Suomiautot" ja että niitä ei pääsääntöisesti huolita ainakaan liikkeisiin joiden hintoja autodata seuraa. Suomessa on kuitenkin jo niin paljon ns. tuontiautoja että "vastaavan Suomessa jo olevan auton" vertailuhinnan pitäisi kaiken järjen mukaan peilautua niistä! Ai niin, eihän niin voi tehdä kun ei ole Grey Henin TILASTOJA.

tuota kaytin argumenttina kun jatin verovalituksen, noinhan Tuulilasin ohjeissakin sanotaan tekemaan, tosin ero on 30-40%. Itse kysyin suoraan merkkiliikkeesta etta mita tasta saisi. Siinahan se arvo silloin on, laitoin sen kirjelmaani ja katsotaan nyt sitten mita runkkarit tuumaavat.

Räkänokka kirjoitti:

tämä. Autokauppa on itse astunut miinaan huutelemalla julkisuudessa tuontiautojen olevan noin 15-20% alempiarvoisia kuin vastaavat "Suomiautot" ja että niitä ei pääsääntöisesti huolita ainakaan liikkeisiin joiden hintoja autodata seuraa. Suomessa on kuitenkin jo niin paljon ns. tuontiautoja että "vastaavan Suomessa jo olevan auton" vertailuhinnan pitäisi kaiken järjen mukaan peilautua niistä! Ai niin, eihän niin voi tehdä kun ei ole Grey Henin TILASTOJA.

Kuvitellaan että joku tuo Suomeen Saksasta suomessa 15000 euroa maksavan auton. Autossa on veroa 30% (laskun helpottamiseksi). Tällöin autovero olisi 4500 euroa. Saman auton hinta saksassa olisi 8500 euroa. Nyt jos tämä auto myydään suomessa heti verottamisen jälkeen 13000 euroon (joka on siis hinta Saksassa + vero). Joku voisi nyt sanoa, että seuraava auto pitäisi verottaa 13000 euron vertailuhinnalla. Mutta siinä autossa on edelleen se sama 4500 euroa veroa, prosenttiosuus on vain suurempi.

Eli tuontiautot eivät suoraan vaikuta veron määrään vaikka niiden jälleenmyynti arvo euroissa onkin pienempi vaan vasta sitten kun suomiautojen arvo rupeaa putoamaan, jolloin veron euromäärä sulaa.

Juristi kirjoitti:

Tarkoitus on eduskunnan mukaan tämä:
-Yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitettaisiin yleistä myyntihintaa kuluttajalle verotusajankohtana. Jos tätä arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritettäisiin yleisen pyyntihinnan perusteella. Tästä hinnasta vähennettäisiin kuitenkin tavanomaisia alennuksia vastaava erä.
Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, RATKAISEVAA EI SIIS OLISI JUURI KULLOINKIN VEROTETTAVAN AJONEUVON KONKREETTINEN HINTA - Tämä lienee maallikolle vaikea ymmärtää, mutta verotuksessa ei ole mahdollista perinpohjin selvittää jokaista autoyksilöä. Myös EY-tuomioistuin on todennut tämän asian jotenkin tyyliin, ottaen huomioon verojärjestelmiin kuuluvat likimääräisyydet.

no paskat siita onko mahdollista selvittaa, itsehan ovat systeemisnsa luoneet joten selvittakoon ja todistakoon etta se on oikein. Siina niille puuhaa.

old_profile_16958 kirjoitti:

Siilin oikeudenkäynti meni juuri noin. Eli tullinkaan arvio ei ollut Kuitusen vanhalla arvon aleneman kaavalla laskettu.

Tullin itsensä tilaaman tutkimuksen mukaan keskenään samanlaisten autojen pyynti- ja myyntihinnat vaihtelee merkittävästi. Tämä ei lienee kenellekään yllätys. Nyt tulli kuitenkin käyttää Autodatan hinnoista keskiarvoa josta se vähentää keskimääräisen alennuksen.

http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/docs/pdf/76_2003_tyoseloste_ajoneuvot.pdf

"Yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat ovat sen sijaan selvästi alempia kuin merkkiliikkeiden hinnat niin prosentteina kuin euroinakin. Uudempien autojen kohdalla yksityishenkilöiden myymien autojen hinnat ovat 4,4 % tai 1 130 euroa hintamallin antamia arvoja alempia. Vanhemmissa autoissa ero on 13,5 % tai 960 euroa. Erot ovat tilastollisesti hyvin merkitseviä, koska kummassakin tapauksessa myös luottamusvälin ylärajat ovat selvästi negatiivisia."

Seuraavissa oikeudenkäynneissä tullaan selvittämään onko tullin käyttämä arvo riittävän lähellä ollakseen kohtuullisten likimääräisyyksien sisällä. Tuon tutkimuksen perusteella se on aika kaukana prosentteina ja euroina yksityisten välisen kaupan alarajasta, joka on se halvin vaihtoehto ostaa samanlainen auto.

Sinäänsä tilastojen avulla voidaan määrittää verot. Kyse onkin siitä minkä tilaston ja miten. Tähän mennessä ei ole tietääkseni yhtäkään oikeuden päätöstä joka vahvistaisi tullin käyttämän autoliikkeiden keskimääräinen pyynti - keskimääräinen alennus linjan. Mikä tekee siitä sen oikean? Onko EYT:n tarkoittama yleinen vähittäismyyntiarvo todellakin vain autoliikkeissä pätevä keskimääräinen myyntihinta vai jotain muuta?

Yleistä vähittäismyyntiarvoa on selvitetty valiokunnan mietinnössä ja se on siinä perustettu EY-tuomioistuimen kannanottoihin. Se on se hinta, jolla järkevä kuluttaja on valmis ostamaan auton. Markkinoille muodostuu tästä abstrakti käsite yleinen vähittäismyyntiarvo, joka ei ole minkään yksittäisen auton hinta. Siis teoriassa ei lainkaan vaikea, eikä mutkikas.

Mikäli joku valittaa verosta, oikeus tutkii onko verotusarvo näin määrätty. Koska kuluttaja ei ole tässä kukaan henkilö, eikä ostettava auto ole mikään tietty auto, on harvinaisen vaikea verovelvollisen näyttää, että hänen autonsa verotusarvo on väärin määrätty.

Mikään yksittäinen hintatieto ei anna vastausta mikä on yleinen vähittäismyyntiarvo. Yksittäiset hintatiedot kuvaavat vain sen tietyn auton pyyntihintaa, myyntihintaa, sisäänostohintaa, lunastushintaa jne. Ainoaksi keinoksi jäänee näyttää, että tulli on tulkinnut tietopohjaansa väärin tai se on käyttänyt väärää tietopohjaa.

Arvaaja kirjoitti:

Kuvitellaan että joku tuo Suomeen Saksasta suomessa 15000 euroa maksavan auton. Autossa on veroa 30% (laskun helpottamiseksi). Tällöin autovero olisi 4500 euroa. Saman auton hinta saksassa olisi 8500 euroa. Nyt jos tämä auto myydään suomessa heti verottamisen jälkeen 13000 euroon (joka on siis hinta Saksassa + vero). Joku voisi nyt sanoa, että seuraava auto pitäisi verottaa 13000 euron vertailuhinnalla. Mutta siinä autossa on edelleen se sama 4500 euroa veroa, prosenttiosuus on vain suurempi.

Eli tuontiautot eivät suoraan vaikuta veron määrään vaikka niiden jälleenmyynti arvo euroissa onkin pienempi vaan vasta sitten kun suomiautojen arvo rupeaa putoamaan, jolloin veron euromäärä sulaa.

vertailuhintoja ei kuitenkaan (onneksi) arvota jäljellä olevasta verosta, vaan auton kokonaisarvosta, koska muutenhan ei tarvitsisi esittää auton kokonaisarvoa vaan pelkästään jäljellä olevan veromäärän. Vai onko todellakin niin että Italialainen auto esim. Fiat KUOLETTAA nopeammin VEROJA kuin Saksalainen Audi. Jos näin on, niin sehän on selvää syrjimistä verottajan kohdalta eri automerkkejä kohtaan???
Huom, voi olla etten tajunnut "virkamiesmielipidettäsi"?;(

Lentojätkä kirjoitti:

Yleistä vähittäismyyntiarvoa on selvitetty valiokunnan mietinnössä ja se on siinä perustettu EY-tuomioistuimen kannanottoihin. Se on se hinta, jolla järkevä kuluttaja on valmis ostamaan auton. Markkinoille muodostuu tästä abstrakti käsite yleinen vähittäismyyntiarvo, joka ei ole minkään yksittäisen auton hinta. Siis teoriassa ei lainkaan vaikea, eikä mutkikas.

Mikäli joku valittaa verosta, oikeus tutkii onko verotusarvo näin määrätty. Koska kuluttaja ei ole tässä kukaan henkilö, eikä ostettava auto ole mikään tietty auto, on harvinaisen vaikea verovelvollisen näyttää, että hänen autonsa verotusarvo on väärin määrätty.

Mikään yksittäinen hintatieto ei anna vastausta mikä on yleinen vähittäismyyntiarvo. Yksittäiset hintatiedot kuvaavat vain sen tietyn auton pyyntihintaa, myyntihintaa, sisäänostohintaa, lunastushintaa jne. Ainoaksi keinoksi jäänee näyttää, että tulli on tulkinnut tietopohjaansa väärin tai se on käyttänyt väärää tietopohjaa.

Elikkä maassa epäoikeudenmukainen, mielivaltainen verotus ja autontuojilla paha mieli.

Räkänokka kirjoitti:

Elikkä maassa epäoikeudenmukainen, mielivaltainen verotus ja autontuojilla paha mieli.

Juuri päinvastaiseen on pyritty. Oikeudenmukaisuutta on tavoiteltu sillä, että kaikki samanlaisen auton tuojat maksaisivat samanlaisen veron ja mielivaltaa on pyritty välttämään sillä, että veropohja haetaan mahdollisimman helposti saatavilla olevasta ja kattavasta markkina-aineistosta.

Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan olisi tuontiautolle kuitenkin määriteltävä arvo, koska olisi varmistettava, ettei veroa peritä enempää kuin kotimaisessa on jäljellä. Kasvavan verohaarukan vuoksi tämä aiheuttaisi todella suuria ongelmia. Mitä tehtäisiin, jos yksiselitteisen ostohinnan mukaan veroa tulisikin liikaa ? Pitäisikö jättää liika perimättä ?

talleen kirjoitti:

tuota kaytin argumenttina kun jatin verovalituksen, noinhan Tuulilasin ohjeissakin sanotaan tekemaan, tosin ero on 30-40%. Itse kysyin suoraan merkkiliikkeesta etta mita tasta saisi. Siinahan se arvo silloin on, laitoin sen kirjelmaani ja katsotaan nyt sitten mita runkkarit tuumaavat.

ihan asiallista, mutta kai muistit liittää valitukseesi esim. lehtiartikkeleita autokauppiaiden sanomisista jne, jne? Valituksissa pitää aina muistaa näyttää valituksen aihe toteen, eli perustelut pitää olla mihin vetoat. Huom, voit aina jälkeenpäin lisätä aineistoa valitukseesi, esim Googlella netistä löytää vaikka mitä...;)

Arvaaja kirjoitti:

Kieltämättä mielenkiintoinen tutkimus.

Tutkimuksen lopputulemia oli se, että auton arvo vaihtelee noin +-10% keskihinnan molemmin puolin. Koska auton arvon vaihtelu on varsin suurta jää oikeuslaitoksellä lähinnä päätetäväksi riittäkö keskihinta veron määräämisen perusteeksi vai onko verrokkihinta oltava vaihtelun reunoilla.

Toinen päätettävä kohta on se, mistä aineistosta tilastollinen hinta kerätään. Tosin tässä uskoisin sen olevan merkkiliikkeiden aineisto, koska siintä on saatavissa data (yksityisten välisistä kaupoista ei ole olemassa oikein luotettavaa dataa), mutta tuleeko aineiston hintaan jokin alennuskomponentti onkin sitten suurempi kysymys.

Olemme siis samaa mieltä, että verot tullaan määrittämään tilastollisen systemmin mukaan, mutta mistä tilasto lasketaan onkin toinen juttu.

Myönnän muistaneen väärin sen, että lain ja tuomioiden mukaan olisi mahdollista määrittää vertailuhinta myös yli keskihinnan mukaan.

Uskoisit? Niin tehdäänkö tuo tilasto sitten pyyntihintojen, hyvityshintojen vai toteutuneiden kauppahintojen perusteella??? Näistä pyyntihinta korkein! Meinaatko sen olevan se todellinen markkina-arvo? Ymmärrätkö??? Silloinhan olisi julkaistava nämä kaikki hinnat ja laskettava näistä se "tilastollinen" markkina-arvo jos vero määrätään autoliikkeiden hintojen perusteella!! Meinaatko saavasi nämä tiedot joltain liikkeeltä?

Usko jo nyt ettei tilasto voi määrittää yksittäisen auton markkina-arvoa! Jo pelkästään väri voi vaikuttaa hintaan!!! Ymmärrätkö nyt mikä tilastohintaan perustuvassa verotuksessa menee pieleen?

Tilasto voi olla tietyssä mielessä ohjeena ja ehkä yksityisenkin henkilön tulisi auton todellinen arvo määrittää useamman kuin yhden vertailukohdan(auton) perusteella. Näistä se eniten tuotua autoa muistuttava vaihtoehto painaisi eniten sitä veroa määritettäessä.
Kuitenkin toistan, tilasto ei voi olla veron perusteena. Kaikista automalleista kun ei ole edes saatavissa tilastoa. Miten sinä näitä verottaisit??

Eikö teillä ole siellä Tullissa mitään keskustelupalstaa mihin pääsisit kinaamaan??

Juristi kirjoitti:

Suurimman osan tuontiautoista tuovat kauppiaat tai jonkinlaiset jobbarit, jotka eivät tuo autoa itselleen vaan myyvät sen. Mikäli auto verotettaisiin yksilöllisen hinnan eikä yleisen myyntihinnan mukaan, voisivat jobbarit esittää jokaisesta autosta tarkan myyntihinnan verotusarvoksi. Näin homma ei kutenkaan mene, vaan verotusarvo on aina tilastollisesti tuotettu arvo. Jos auto romuttuu kolarissa ajettaessa tullista kotiin, ovat vakuutusyhtiön arvo ja tullin arvo todennäköiesti eri ja molemmat ovat omassa tarkoituksessaan oikeita. Tällä perusteella mm. tavarantarkastajan arviolla ei verotuksessa ole merkitystä jne. Eli kuten lainsäätäjä on kirjannut, ei verotusarvon tarvitse olla kunkin ykittäisen auton konkreettinen hinta vaan YLEINEN vähittäismyyntiarvo kauppiaalta kuluttajalle.

Tuulilasin "Turbossa" todettu että Tullin kanssa hyvää pataa olevat autoliikkeet voivat itse määritellä tuontiautonsa arvon, käyttämättä sitä edes Tullissa?

Juristi kirjoitti:

Tarkoitus on eduskunnan mukaan tämä:
-Yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitettaisiin yleistä myyntihintaa kuluttajalle verotusajankohtana. Jos tätä arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritettäisiin yleisen pyyntihinnan perusteella. Tästä hinnasta vähennettäisiin kuitenkin tavanomaisia alennuksia vastaava erä.
Koska hintakäsite pohjautuu yleiseen hintatasoon, RATKAISEVAA EI SIIS OLISI JUURI KULLOINKIN VEROTETTAVAN AJONEUVON KONKREETTINEN HINTA - Tämä lienee maallikolle vaikea ymmärtää, mutta verotuksessa ei ole mahdollista perinpohjin selvittää jokaista autoyksilöä. Myös EY-tuomioistuin on todennut tämän asian jotenkin tyyliin, ottaen huomioon verojärjestelmiin kuuluvat likimääräisyydet.

Ainoastaan Suomen tapauksessa likimääräisyys on aina suuri, aina vain yhteen tiettyyn suuntaan ja se määräytyy vain hyvin rajaltulta markkinasektorilta.

Uskotko siis tosissasi että Suomen käytäntö tulee kestämään EY-tuomioistuimessa ja jos uskot niin nähdäkseni a) et ole juristi tai b) toimit juristina jossain valtion tai kunnan virastossa, jossa tulosvastuu ja pätevyys ei ohjaa ja rajoita viranhoitoa

Räkänokka kirjoitti:

ihan asiallista, mutta kai muistit liittää valitukseesi esim. lehtiartikkeleita autokauppiaiden sanomisista jne, jne? Valituksissa pitää aina muistaa näyttää valituksen aihe toteen, eli perustelut pitää olla mihin vetoat. Huom, voit aina jälkeenpäin lisätä aineistoa valitukseesi, esim Googlella netistä löytää vaikka mitä...;)

talvea varten maksaa jopa 2000 euroa
http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk?Newsp=karj&Date=031102&Depa=tuoreimmat&Model=ajuttusivu.html&Story=1131571.txt
"Jos parilla tuhatlappusella saa koneistopuolen kuntoon, voi lisälaskua tulla vielä rengashankinnoista. Tuontiautot myydään yleensä yksillä renkailla ja vanteilla."

kuntoonlaitto kirjoitti:

talvea varten maksaa jopa 2000 euroa
http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk?Newsp=karj&Date=031102&Depa=tuoreimmat&Model=ajuttusivu.html&Story=1131571.txt
"Jos parilla tuhatlappusella saa koneistopuolen kuntoon, voi lisälaskua tulla vielä rengashankinnoista. Tuontiautot myydään yleensä yksillä renkailla ja vanteilla."

http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk?Newsp=karj&Date=030605&Depa=talous&Model=ajuttusivu.html&Story=788634.txt
"Saksassa kulutusvero muodostuu ajettujen kilometrien mukaan. Aina kun auto joutuu viranomaistarkastukseen, kuten katsastukseen tai kolariin, viranomaiset ottavat auton mittarilukeman ylös ja ilmoittavat sen verottajalle. Verottaja lähettää lukeman mukaisen kulutusverolaskun auton omistajalle, kertoo Nurminen.
Yritysten autoissa verotus määräytyy myös ajettujen kilometrien mukaan. Autolle on määritelty esimerkiksi leasing-sopimuksessa vuotuinen kilometriraja. Jos rajan ylittää, ovat ylimenevät kilometrit kalliimpia. Myös seuranta on järjestetty. Jos yritysjohtaja päättää piipahtaa Alpeilla laskettelemassa, hoidetaan nämä ylimääräiset kilometrit pois mittarista mittarikorjaamolla ."

Tämän kulutusverosta johtuvan mittarinpyörityksen johdosta tulisi tullin arvioida kaikki Saksasta tuodut autot vähintään 500 000 km ajetuiksi.

kuntoonlaitto kirjoitti:

talvea varten maksaa jopa 2000 euroa
http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk?Newsp=karj&Date=031102&Depa=tuoreimmat&Model=ajuttusivu.html&Story=1131571.txt
"Jos parilla tuhatlappusella saa koneistopuolen kuntoon, voi lisälaskua tulla vielä rengashankinnoista. Tuontiautot myydään yleensä yksillä renkailla ja vanteilla."

nyt vähän! Heh, heh, hee!! Anteeksi, tätä artikkelia en oo ennen huomannutkaan. Voi tätä propagandan/aivopesun määrää. Tipahdin todella pahasti!:)))Pitääpä lisätä artikkeli autoverovalitukseeni -2000 euroa. Enhän minä Suomalaisen median kirjoitusten jälkeen voi tietää onko tuontiautossani (VW) lämmitintä, akkua, penkinlämmittimiä, mahdollisuutta lohkolämmittimeen, mahdollisesti Suomalaisien renkaiden käyttöön jos eivät mene vanteille jne, jne! Uskomatonta JÖÖÖÖTTTTIÄ!!!!!!!

Lentojätkä kirjoitti:

Juuri päinvastaiseen on pyritty. Oikeudenmukaisuutta on tavoiteltu sillä, että kaikki samanlaisen auton tuojat maksaisivat samanlaisen veron ja mielivaltaa on pyritty välttämään sillä, että veropohja haetaan mahdollisimman helposti saatavilla olevasta ja kattavasta markkina-aineistosta.

Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan olisi tuontiautolle kuitenkin määriteltävä arvo, koska olisi varmistettava, ettei veroa peritä enempää kuin kotimaisessa on jäljellä. Kasvavan verohaarukan vuoksi tämä aiheuttaisi todella suuria ongelmia. Mitä tehtäisiin, jos yksiselitteisen ostohinnan mukaan veroa tulisikin liikaa ? Pitäisikö jättää liika perimättä ?

Olen ollut tekemisissä sellaisen tapauksen kanssa, jossa valituksella saatiin auton verotusarvo laskemaan 47 %, siis neljäkymmentäseitsemän prosenttia. Tullin ensimmäinen arvio sisälsi muitakin kuin kohtuullisia likimääräisyyksiä.

Veropäätöksistä voi ja kannattaa valittaa.

Lentojätkä kirjoitti:

Juuri päinvastaiseen on pyritty. Oikeudenmukaisuutta on tavoiteltu sillä, että kaikki samanlaisen auton tuojat maksaisivat samanlaisen veron ja mielivaltaa on pyritty välttämään sillä, että veropohja haetaan mahdollisimman helposti saatavilla olevasta ja kattavasta markkina-aineistosta.

Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan olisi tuontiautolle kuitenkin määriteltävä arvo, koska olisi varmistettava, ettei veroa peritä enempää kuin kotimaisessa on jäljellä. Kasvavan verohaarukan vuoksi tämä aiheuttaisi todella suuria ongelmia. Mitä tehtäisiin, jos yksiselitteisen ostohinnan mukaan veroa tulisikin liikaa ? Pitäisikö jättää liika perimättä ?

Lentojätkä heitti todellista teoriaa:
"Mitä tehtäisiin, jos yksiselitteisen ostohinnan mukaan veroa tulisikin liikaa ?"
Tuohan on yksinkertaisesti täysin mahdotonta!!

varsinaista teoriaa kirjoitti:

Lentojätkä heitti todellista teoriaa:
"Mitä tehtäisiin, jos yksiselitteisen ostohinnan mukaan veroa tulisikin liikaa ?"
Tuohan on yksinkertaisesti täysin mahdotonta!!

Uusia koskeva veronalennus eduskunnan katsannossa palveli nimenomaan sitä, että käytetyille tulee vanha korkeampi vero ja uusille ja 1.1.2003 alkaen käyttöönotetuille käytetyille uusi alempi vero. Uudempia haluttiin verotuksella suosia.

Tältä pohjalta ei ole mitenkään mahdollista, että uusia ja käytettyjä olisi verotettu samalla prosentilla; uusia korkeammasta, verot sisältävästä myyntihinnasta ja käytettyjä alemmasta verottomasta ostohinnasta.

Tämä oli siis eduskunnan ajatus ei omani.

Lentojätkä kirjoitti:

Juuri päinvastaiseen on pyritty. Oikeudenmukaisuutta on tavoiteltu sillä, että kaikki samanlaisen auton tuojat maksaisivat samanlaisen veron ja mielivaltaa on pyritty välttämään sillä, että veropohja haetaan mahdollisimman helposti saatavilla olevasta ja kattavasta markkina-aineistosta.

Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan olisi tuontiautolle kuitenkin määriteltävä arvo, koska olisi varmistettava, ettei veroa peritä enempää kuin kotimaisessa on jäljellä. Kasvavan verohaarukan vuoksi tämä aiheuttaisi todella suuria ongelmia. Mitä tehtäisiin, jos yksiselitteisen ostohinnan mukaan veroa tulisikin liikaa ? Pitäisikö jättää liika perimättä ?

"Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan olisi tuontiautolle kuitenkin määriteltävä arvo, koska olisi varmistettava, ettei veroa peritä enempää kuin kotimaisessa on jäljellä."

Kaikenlaista soopaa sitä pitääkin keksiä selitykseksi kuinka hyvä nykyinen verokäytäntö on. Ja nykyistäkin parempihan oli se edellinen. Ja sitä parempi oli se sitä edellinen, muistathan.

Aina löytyy ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että nykytilanne on optimaalinen ja muutos suuntaan mihin hyvänsä on aina pahasta.

Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan ja olisi vaikkapa 13%, ei noita sinun ongelmiasi olisi.

Arvaaja kirjoitti:

Huomioi, että siitä autodatan hinnasta lasketaan oletus alennus, joka kait oli 7%.

Yksityisten välisistä kaupoista on vähän vaikeaa saada dataa tai jotain oikeuteen todistamaan, kun kaupoista ei tarvitse ilmoittaa minnekkään. Mutta jos saat AKEsta tuontiajankohtana tehtyjen rekisteröintien rekisteritiedot, niin voihan sitä ruveta soittelemaan ihmisille ja kysyä, onko auto ostettu suoraan yksityiseltä ja jos on, niin kysyä onko valmis tulemaan oikeuteen todistamaan ostohinta.

Toki Grey-Henin tilastokeskiarvosta tehdän vähennys. Vähennys on nykyisin 5 % + 750 euroa. Tämän on tarkoitus kattaa merkkiliikkeiden pyyntihinnoista saatava alennus. Vähänkin arvokkaamista vaihtoautoista todelliset alennukset ovat toki suurempia. Ja halvempien vaihtoautojen hinnoittelu merkkiliikkeissä on todella kaukana markkinahinnoista. Siksi niiden todelliset markkinat ovatkin jossain aivan muualla.

Kokonaan huomiotta on Tullin sovelluksessa se, että merkkiliikeiden hintapyynnöt on tutkimuksessa todettu olevan selvästi korkeammat, kuin kuluttajien välisessä kaupassa.

Tästä on kysymys.

jotakin kirjoitti:

"Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan olisi tuontiautolle kuitenkin määriteltävä arvo, koska olisi varmistettava, ettei veroa peritä enempää kuin kotimaisessa on jäljellä."

Kaikenlaista soopaa sitä pitääkin keksiä selitykseksi kuinka hyvä nykyinen verokäytäntö on. Ja nykyistäkin parempihan oli se edellinen. Ja sitä parempi oli se sitä edellinen, muistathan.

Aina löytyy ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että nykytilanne on optimaalinen ja muutos suuntaan mihin hyvänsä on aina pahasta.

Mikäli verotus perustuisi esim. ostohintaan ja olisi vaikkapa 13%, ei noita sinun ongelmiasi olisi.

Tuo tarkoittaisi, että samaa 13 %:n verokantaa varmaan sovellettaisiin uusiinkin autoihin. Näin ollen ollaan joka tapauksessa "rajalla", olipa prosentti 28 tai 13. Prosentti ei siis sinänsä ratkaise mitään, paitsi tietysti suhteessa niihin autoihin, jotka on verotettu jollakin aikaisemmalla korkeammalla prosentilla.

On täysin mahdollista - myös ja varsinkin muuttuneessa tilanteessa -, että joku ostaa ulkomailta auton sellaiseen hintaan, että vero menee syrjiväksi. Lentojätkän mainitsema tsekkaus on siis joka tapauksessa tehtävä syrjimättömyyden varmistamiseksi. Ei tätä voi sen varaan jättää, että ihmisten oletetaan tekevän vain ns. "hyviä kauppoja".

Lakeja tunteva kirjoitti:

"Juristi" kehittää kyllä nyt aivan omia "kirjauksia" lakiin väittäessään, että lakiin olisi kirjattu verotusarvon olevan yleinen vähittäismyyntiarvo KAUPPIAALTA kuluttajalle.

Näinhän se ei laissa suinkaan ole.

Olet asiassa täysin oikeassa.

Myös siinä, että "Juristin" nimimerkki on ilmeisen tarkoituksellisesti harhaanjohtava.

Sopii kyllä hyvin yhteen harhaanjohtavaan informaatioon, jota hän levittää lakitekstistä.

Lakimies tuskin rohkenee esittää tekaistua lain tekstiä, vaikka esittäsikin siitä omia tulkintojaan.

Häntäpään valvoja kirjoitti:

Tuo tarkoittaisi, että samaa 13 %:n verokantaa varmaan sovellettaisiin uusiinkin autoihin. Näin ollen ollaan joka tapauksessa "rajalla", olipa prosentti 28 tai 13. Prosentti ei siis sinänsä ratkaise mitään, paitsi tietysti suhteessa niihin autoihin, jotka on verotettu jollakin aikaisemmalla korkeammalla prosentilla.

On täysin mahdollista - myös ja varsinkin muuttuneessa tilanteessa -, että joku ostaa ulkomailta auton sellaiseen hintaan, että vero menee syrjiväksi. Lentojätkän mainitsema tsekkaus on siis joka tapauksessa tehtävä syrjimättömyyden varmistamiseksi. Ei tätä voi sen varaan jättää, että ihmisten oletetaan tekevän vain ns. "hyviä kauppoja".

tosissasi?

Valtion/yhteiskunnan siis pitää mielestäsi suojella kuluttajaa tekemästä taloudellisesti huonoa kauppaa??? Sitä vartenhan voisi perustaa vaikka uuden viraston tai ministeriönkin, vai mitä?

Lentojätkä kirjoitti:

EY-tuomioistuimen määrittelemä oikea vero oli "ajoneuvosta kannettava vero, joka lasketaan sen myyntihinnan perusteella, jonka kuluttaja maksaisi vastaavasta ajoneuvosta".

Snellin Siilinin puolesta esittämä arvo KHO:ssa oli auton realisointiarvo, eli se mitä kuluttaja saa myydessään sen autoliikkeeseen.

Tulliasiamiehen arvo autolle oli liikkeiden pyyntihinta. Näin esillä oli 3 erilaista arvonmääritystä, joista korkein oli tulliasiamiehen arvo, seuraava oli kuluttajan maksama arvo ja alin oli Snellin esittämä realisointiarvo.

Kukaan ei esittänyt mitään näyttöä oikeasta arvosta ja tullin arvo oli liian korkea, joten tarkemman selvityksen puuttuessa KHO määräsi "liian alhaisen" arvon koska liian korkeaa ei voitu käyttää.

Siilin-ratkaisu on siis luettava juuri siten, kuin nykyistä autoverolakia säädettäessä on luettu. Verotusarvo on yleinen vähittäismyyntiarvo, joka voidaan määritellä arvioperustaista laskentajärjestelmää käyttäen, tai hakemalla arvo markkinoilta tilastollisesti ja verojärjestelmässä otetaan huomioon kohtuulliset likimääräisyydet.

Siilin-jutusta ja siihen liittyvästä EYT:n ennakkopäätöksestä ei voida päätellä verotusarvon suhteen paljonkaan muuta varmaa, kuin ettei se voi olla autoliikkeiden keskimääräinen pyyntihinta.

KHO:n esittelijäneuvos Marina Äimä, joka Siilin-jutussa toimi esittelijänä (samoin Lindforsin muuttoauto/elvijutussa), kuten myös eduskunnassa KHO:n asiantuntijana uutta autoverolakia säädetäessä, on asiaa selittänyt siten, että KHO katsoo lähtökohtana olevan todellisen kauppahintatason.

Juuri tähän samaan pyritään myös uudessa autoverolaissa yleisen vähittäismyyntiarvon käsitteellä. Myös tulli katsoo pyrkivänsä tähän yleiseen vähittäismyyntiarvoon pyyntihinnoista tehtävällä tavanomaisia alennuksia vastaavalla vähennyksellä. Kaikki, KHO, eduskunta (lainsäätäjä) ja tulli tavoittelevat EY-tuomioistuimen ilmaisemaa verotusarvoa.

Myöskin Äimä on selvittänyt Siilin-tapauksen yhteydessä, että arvon selvittäminen kuuluu asianosaisille (ei tuomioistuimelle) ja verotuskäytännön mukaan ensisijassa todistusvelvollinen on se, jolla on auton arvoa koskevat tiedot hallussaan.

Siilin-tapauksessa arvokysymys jäi Äimän mukaan oikeudellisesti avoimeksi, koska oikeuteen ei tuotu selvitystä kummankaan osapuolen taholta todellisesta kauppahintatasosta. Siilinin Autodataan perustuva liikkeen sisäänostohinta jäi voimaan, koska se oli kahdesta väärästä arvosta mahdollista syrjimättömänä ottaa verotusarvoksi. Tullisiamiehen syrjivää arvoa (pyyntihinnat) ei voitu käyttää.

Siilinin avustaja Snell esitti KHO:ssa (Autodataan perustuvan) 56.700 mk:n korkeimman liikkeen sisäänostohinnan verotuksen perusteeksi ja esitti vielä 15%:n "turvamarginallia" vähennettäväksi. Epäselväksi on jäänyt miksi KHO päätöksessään nimitti tätä samaa 56.700 mk:aa korkeimmaksi kuluttajan maksamaksi ostohinnaksi.

Äimä on myöhemmin selittänyt, ettei KHO:n päätöstä ole tulkittava siten, että verotusarvon olisi oltava korkein kuluttajan maksama ostohinta, kuten ei myöskään siten, että se olisi liikkeen ylin sisäänostohinta. Hintaa vain käytettiin paremman puuttuessa. Näin KHO:n Siilin-tuomiosta ei voida vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tullin käyttämien "alennettujen pyyntihintojen" suhteen.

Häntäpään valvoja kirjoitti:

Tuo tarkoittaisi, että samaa 13 %:n verokantaa varmaan sovellettaisiin uusiinkin autoihin. Näin ollen ollaan joka tapauksessa "rajalla", olipa prosentti 28 tai 13. Prosentti ei siis sinänsä ratkaise mitään, paitsi tietysti suhteessa niihin autoihin, jotka on verotettu jollakin aikaisemmalla korkeammalla prosentilla.

On täysin mahdollista - myös ja varsinkin muuttuneessa tilanteessa -, että joku ostaa ulkomailta auton sellaiseen hintaan, että vero menee syrjiväksi. Lentojätkän mainitsema tsekkaus on siis joka tapauksessa tehtävä syrjimättömyyden varmistamiseksi. Ei tätä voi sen varaan jättää, että ihmisten oletetaan tekevän vain ns. "hyviä kauppoja".

Nykykäytäntö, jossa hinta määrätään arpomalla on siis parempi, kuin malli jossa auton ostaja tietää auton ostaessaan mitä hinta veroineen tulee kokonaisuudessaan olemaan.

Totaalista höpöhöpöä että kansa lähtisi raahaamaan Saksasta autoja jotka maksavat siellä enemmän kuin Suomessa.

jamo kirjoitti:

Ainoastaan Suomen tapauksessa likimääräisyys on aina suuri, aina vain yhteen tiettyyn suuntaan ja se määräytyy vain hyvin rajaltulta markkinasektorilta.

Uskotko siis tosissasi että Suomen käytäntö tulee kestämään EY-tuomioistuimessa ja jos uskot niin nähdäkseni a) et ole juristi tai b) toimit juristina jossain valtion tai kunnan virastossa, jossa tulosvastuu ja pätevyys ei ohjaa ja rajoita viranhoitoa

Tuon ensimmäisen juristin tekstit ovat ihan roskaa.

Tärkein argumentti on, että kansallinen verotusjärjestelmä ei saa yksittäistapauksessakaan muodostaa tavaroiden vapaan liikkuvuude nestettä. Siten käytettynä maahantuotavasta autosta ei saa yksittäistapauksessakaan periä enempää veroa kuin mitä vastaavassa maassa jo olevassa autossa on jäljellä.

Suomessahan tilanne on se, että poikkeuksellisesti voi löytyä tilanteita, joissa verotuspäätös ei ole tuojaa syrjivä. Pääsääntö on, että tullin veropäätökset ovat ihan vääriä. Syitä on pääasiallisesti kolme:

1) ajoneuvon vertailuhinta ei perustu lakiin, eli aitoon yleiseen hintatasoon, vaan tiettyjen autoliikkeiden pyynthintoihin, jotka löytyvät tietokannasta, joita ylläpitää yksityinen yritys. (Kuka onkaan omistaja?). Tietokantaan eivät pääse ostotarjoukset, toteutuneet hinnat, kuluttajien väliset kaupat, vakuutusyhtiöiden hinta-arviot jne, mutta siihen otetaan kauppiaiden tinkimisvara, kustannukset, kuluttajansuojalain mukaisen suojan kustannukset, tietokannan päivittämisen kustannukset jne. Mitään näistä ei pitäisi kuulua yleiseen hintatasoon. Lisäväriä korruptioepäilyistä tulee siitä, että autoliikkeet voivat estää tuontia pitämällä pyyntihintatasoa kohtuuttoman korkeana.

2) Veroprosentti perustuu taulukkoon, jonka totuudellisuutta ei ole pystytty eikä haluttu näyttää toteen. Autoverolain mukainen oletusprosentti 29 on kuulemma jokin keskiarvo. Miten se on mahdollista, jos taulukkokin on saatu aikaan vain ehkä kuudesta - seitsemästä automerkistä? Taulukon tietojen totuusarvo on pakko kyseenalaistaa.

3) Autoverosta on maksettava arvonlisäveron kaltaista korvausta, elviä, joka ei muka ole arvonlisävero, vaikka se peritään samoin perustein ja samanmääräisenä kuin arvonlisävero. Nimi elvihän on tietysti keksitty vasta sen jälkeen kun joku huomasi, että autoverosta ei saa periä arvonlisäveroa.

Kaiken kaikkiaan on ihan sama, mitä Suomen laki tästä asiasta sanoo. Tulli ei sitä nimittäin noudata, ja jos noudattaa, niin omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

Olennaista on se, että Suomen menettely edelleen ja kaikesta rähjäämisestä huolimatta ei toteuta tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, joka sellaisenaan sitoo Suomea yli kaikkien kansallisten normien. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan on syynä siihen, että Suomi on autoverotuksestaan EY:n komission hampaissa. Kyse ei ole salaliitosta, ellei sellaiseksi lasketa suomalaisten autoliikkeiden, VM:n ja tullin toimintaa kansalaisia vastaan.

Lentojätkä kirjoitti:

Siilin-jutusta ja siihen liittyvästä EYT:n ennakkopäätöksestä ei voida päätellä verotusarvon suhteen paljonkaan muuta varmaa, kuin ettei se voi olla autoliikkeiden keskimääräinen pyyntihinta.

KHO:n esittelijäneuvos Marina Äimä, joka Siilin-jutussa toimi esittelijänä (samoin Lindforsin muuttoauto/elvijutussa), kuten myös eduskunnassa KHO:n asiantuntijana uutta autoverolakia säädetäessä, on asiaa selittänyt siten, että KHO katsoo lähtökohtana olevan todellisen kauppahintatason.

Juuri tähän samaan pyritään myös uudessa autoverolaissa yleisen vähittäismyyntiarvon käsitteellä. Myös tulli katsoo pyrkivänsä tähän yleiseen vähittäismyyntiarvoon pyyntihinnoista tehtävällä tavanomaisia alennuksia vastaavalla vähennyksellä. Kaikki, KHO, eduskunta (lainsäätäjä) ja tulli tavoittelevat EY-tuomioistuimen ilmaisemaa verotusarvoa.

Myöskin Äimä on selvittänyt Siilin-tapauksen yhteydessä, että arvon selvittäminen kuuluu asianosaisille (ei tuomioistuimelle) ja verotuskäytännön mukaan ensisijassa todistusvelvollinen on se, jolla on auton arvoa koskevat tiedot hallussaan.

Siilin-tapauksessa arvokysymys jäi Äimän mukaan oikeudellisesti avoimeksi, koska oikeuteen ei tuotu selvitystä kummankaan osapuolen taholta todellisesta kauppahintatasosta. Siilinin Autodataan perustuva liikkeen sisäänostohinta jäi voimaan, koska se oli kahdesta väärästä arvosta mahdollista syrjimättömänä ottaa verotusarvoksi. Tullisiamiehen syrjivää arvoa (pyyntihinnat) ei voitu käyttää.

Siilinin avustaja Snell esitti KHO:ssa (Autodataan perustuvan) 56.700 mk:n korkeimman liikkeen sisäänostohinnan verotuksen perusteeksi ja esitti vielä 15%:n "turvamarginallia" vähennettäväksi. Epäselväksi on jäänyt miksi KHO päätöksessään nimitti tätä samaa 56.700 mk:aa korkeimmaksi kuluttajan maksamaksi ostohinnaksi.

Äimä on myöhemmin selittänyt, ettei KHO:n päätöstä ole tulkittava siten, että verotusarvon olisi oltava korkein kuluttajan maksama ostohinta, kuten ei myöskään siten, että se olisi liikkeen ylin sisäänostohinta. Hintaa vain käytettiin paremman puuttuessa. Näin KHO:n Siilin-tuomiosta ei voida vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tullin käyttämien "alennettujen pyyntihintojen" suhteen.

Ensinnäkin se vero ei saa olla suurempi kuin markkinoilla olevassa vastaavassa autossa sitä on jäljellä!!! Niinhän se päätös meni!! vai??
Mitä sä sotket mitään pyyntihintoja tähän, tai sisäänostohintoja???

Sen vastaavan auton markkina-arvo voidaan selvittää millä tavalla tahansa! kunhan se on todellisuudessa paikkaansa pitävä. Se ei saa olla syrjivä! Toisin sanoa liian suuri, jolloin tuodusta autosta maksettava verokin muodostuu liian suureksi!

Ihan turha mitään tilastoja on tehdä! Sitten kun tilastosta käy ilmi kaikkien "vastaavista" autoista tehdyt kaupat ja kauppahinnat niistä on tiedossa, niin sitten voidaan tilastoa käyttää apuna. Ja sen jälkeen yksilöidä sen auton ominaisuuksien perusteella, sitä veron määrää.

Toisaalta auton tuoja voi mielestäni vaatia käytettäväksi pelkästään yksityisten välillä tehtyjen kauppojen huomioimista auton arvoa määritettäessä. Kun kuluttajasuojakin on eri näiden välillä, niin miksi pitäisi huomioida liikkeistä ostettuja autoja!

Ey päätöshän nimen omaan tarkoitti sitä, että huomioidaan kuluttajan asema, siis se mihin hintaa kuluttaja voi markkinoilta "vastaavan" auton ostaa. Ei missään sanota, että se auto tulisi liikkeestä ostaa!!

toinen juristi kirjoitti:

Tuon ensimmäisen juristin tekstit ovat ihan roskaa.

Tärkein argumentti on, että kansallinen verotusjärjestelmä ei saa yksittäistapauksessakaan muodostaa tavaroiden vapaan liikkuvuude nestettä. Siten käytettynä maahantuotavasta autosta ei saa yksittäistapauksessakaan periä enempää veroa kuin mitä vastaavassa maassa jo olevassa autossa on jäljellä.

Suomessahan tilanne on se, että poikkeuksellisesti voi löytyä tilanteita, joissa verotuspäätös ei ole tuojaa syrjivä. Pääsääntö on, että tullin veropäätökset ovat ihan vääriä. Syitä on pääasiallisesti kolme:

1) ajoneuvon vertailuhinta ei perustu lakiin, eli aitoon yleiseen hintatasoon, vaan tiettyjen autoliikkeiden pyynthintoihin, jotka löytyvät tietokannasta, joita ylläpitää yksityinen yritys. (Kuka onkaan omistaja?). Tietokantaan eivät pääse ostotarjoukset, toteutuneet hinnat, kuluttajien väliset kaupat, vakuutusyhtiöiden hinta-arviot jne, mutta siihen otetaan kauppiaiden tinkimisvara, kustannukset, kuluttajansuojalain mukaisen suojan kustannukset, tietokannan päivittämisen kustannukset jne. Mitään näistä ei pitäisi kuulua yleiseen hintatasoon. Lisäväriä korruptioepäilyistä tulee siitä, että autoliikkeet voivat estää tuontia pitämällä pyyntihintatasoa kohtuuttoman korkeana.

2) Veroprosentti perustuu taulukkoon, jonka totuudellisuutta ei ole pystytty eikä haluttu näyttää toteen. Autoverolain mukainen oletusprosentti 29 on kuulemma jokin keskiarvo. Miten se on mahdollista, jos taulukkokin on saatu aikaan vain ehkä kuudesta - seitsemästä automerkistä? Taulukon tietojen totuusarvo on pakko kyseenalaistaa.

3) Autoverosta on maksettava arvonlisäveron kaltaista korvausta, elviä, joka ei muka ole arvonlisävero, vaikka se peritään samoin perustein ja samanmääräisenä kuin arvonlisävero. Nimi elvihän on tietysti keksitty vasta sen jälkeen kun joku huomasi, että autoverosta ei saa periä arvonlisäveroa.

Kaiken kaikkiaan on ihan sama, mitä Suomen laki tästä asiasta sanoo. Tulli ei sitä nimittäin noudata, ja jos noudattaa, niin omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

Olennaista on se, että Suomen menettely edelleen ja kaikesta rähjäämisestä huolimatta ei toteuta tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, joka sellaisenaan sitoo Suomea yli kaikkien kansallisten normien. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan on syynä siihen, että Suomi on autoverotuksestaan EY:n komission hampaissa. Kyse ei ole salaliitosta, ellei sellaiseksi lasketa suomalaisten autoliikkeiden, VM:n ja tullin toimintaa kansalaisia vastaan.

Oletko juristi mutta oikeassa olet, noin se juuri menee!!!

Kari26 kirjoitti:

Ensinnäkin se vero ei saa olla suurempi kuin markkinoilla olevassa vastaavassa autossa sitä on jäljellä!!! Niinhän se päätös meni!! vai??
Mitä sä sotket mitään pyyntihintoja tähän, tai sisäänostohintoja???

Sen vastaavan auton markkina-arvo voidaan selvittää millä tavalla tahansa! kunhan se on todellisuudessa paikkaansa pitävä. Se ei saa olla syrjivä! Toisin sanoa liian suuri, jolloin tuodusta autosta maksettava verokin muodostuu liian suureksi!

Ihan turha mitään tilastoja on tehdä! Sitten kun tilastosta käy ilmi kaikkien "vastaavista" autoista tehdyt kaupat ja kauppahinnat niistä on tiedossa, niin sitten voidaan tilastoa käyttää apuna. Ja sen jälkeen yksilöidä sen auton ominaisuuksien perusteella, sitä veron määrää.

Toisaalta auton tuoja voi mielestäni vaatia käytettäväksi pelkästään yksityisten välillä tehtyjen kauppojen huomioimista auton arvoa määritettäessä. Kun kuluttajasuojakin on eri näiden välillä, niin miksi pitäisi huomioida liikkeistä ostettuja autoja!

Ey päätöshän nimen omaan tarkoitti sitä, että huomioidaan kuluttajan asema, siis se mihin hintaa kuluttaja voi markkinoilta "vastaavan" auton ostaa. Ei missään sanota, että se auto tulisi liikkeestä ostaa!!

kyllä kysyä, että mitä yrität sanoa. näyttää ettet ole edes nähnyt koko siilinin päätöstä. kyllähän sen jo kaikki tietävät, ettei veroa saa enemmän periä kun suomiautossa on jäljellä. kysymyshän on siitä, mistä se tiedetään paljonko sitä on !!! siilinjuttu on ainut päätös asiasta ja sen vuoksi tärkeä.

Häntäpään valvoja kirjoitti:

Tuo tarkoittaisi, että samaa 13 %:n verokantaa varmaan sovellettaisiin uusiinkin autoihin. Näin ollen ollaan joka tapauksessa "rajalla", olipa prosentti 28 tai 13. Prosentti ei siis sinänsä ratkaise mitään, paitsi tietysti suhteessa niihin autoihin, jotka on verotettu jollakin aikaisemmalla korkeammalla prosentilla.

On täysin mahdollista - myös ja varsinkin muuttuneessa tilanteessa -, että joku ostaa ulkomailta auton sellaiseen hintaan, että vero menee syrjiväksi. Lentojätkän mainitsema tsekkaus on siis joka tapauksessa tehtävä syrjimättömyyden varmistamiseksi. Ei tätä voi sen varaan jättää, että ihmisten oletetaan tekevän vain ns. "hyviä kauppoja".

"Ei tätä voi sen varaan jättää, että ihmisten oletetaan tekevän vain ns. "hyviä kauppoja"."

Eiköhän sellainen ihminen joka tekee niin "huonot kaupat" sitten valita verostaan ja valitti tai ei niin hommat hoituisi ilman nykyistä turhaa työtä ja 95% oikeammin. Ainoa mikä todella kärsisi olisi byrokratia mallia "vanha Venäjä".
Btw. Ei tulli nytkään tsekkaa meneekö vero syrijiväksi, pikemminkin että meneehän se varmasti syrjiväksi!!

Lentojätkä kirjoitti:

Siilin-jutusta ja siihen liittyvästä EYT:n ennakkopäätöksestä ei voida päätellä verotusarvon suhteen paljonkaan muuta varmaa, kuin ettei se voi olla autoliikkeiden keskimääräinen pyyntihinta.

KHO:n esittelijäneuvos Marina Äimä, joka Siilin-jutussa toimi esittelijänä (samoin Lindforsin muuttoauto/elvijutussa), kuten myös eduskunnassa KHO:n asiantuntijana uutta autoverolakia säädetäessä, on asiaa selittänyt siten, että KHO katsoo lähtökohtana olevan todellisen kauppahintatason.

Juuri tähän samaan pyritään myös uudessa autoverolaissa yleisen vähittäismyyntiarvon käsitteellä. Myös tulli katsoo pyrkivänsä tähän yleiseen vähittäismyyntiarvoon pyyntihinnoista tehtävällä tavanomaisia alennuksia vastaavalla vähennyksellä. Kaikki, KHO, eduskunta (lainsäätäjä) ja tulli tavoittelevat EY-tuomioistuimen ilmaisemaa verotusarvoa.

Myöskin Äimä on selvittänyt Siilin-tapauksen yhteydessä, että arvon selvittäminen kuuluu asianosaisille (ei tuomioistuimelle) ja verotuskäytännön mukaan ensisijassa todistusvelvollinen on se, jolla on auton arvoa koskevat tiedot hallussaan.

Siilin-tapauksessa arvokysymys jäi Äimän mukaan oikeudellisesti avoimeksi, koska oikeuteen ei tuotu selvitystä kummankaan osapuolen taholta todellisesta kauppahintatasosta. Siilinin Autodataan perustuva liikkeen sisäänostohinta jäi voimaan, koska se oli kahdesta väärästä arvosta mahdollista syrjimättömänä ottaa verotusarvoksi. Tullisiamiehen syrjivää arvoa (pyyntihinnat) ei voitu käyttää.

Siilinin avustaja Snell esitti KHO:ssa (Autodataan perustuvan) 56.700 mk:n korkeimman liikkeen sisäänostohinnan verotuksen perusteeksi ja esitti vielä 15%:n "turvamarginallia" vähennettäväksi. Epäselväksi on jäänyt miksi KHO päätöksessään nimitti tätä samaa 56.700 mk:aa korkeimmaksi kuluttajan maksamaksi ostohinnaksi.

Äimä on myöhemmin selittänyt, ettei KHO:n päätöstä ole tulkittava siten, että verotusarvon olisi oltava korkein kuluttajan maksama ostohinta, kuten ei myöskään siten, että se olisi liikkeen ylin sisäänostohinta. Hintaa vain käytettiin paremman puuttuessa. Näin KHO:n Siilin-tuomiosta ei voida vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tullin käyttämien "alennettujen pyyntihintojen" suhteen.

Kun "Kaikki, KHO, eduskunta (lainsäätäjä) ja tulli tavoittelevat EY-tuomioistuimen ilmaisemaa verotusarvoa."
Valitettavsti vain näyttää tuo tavoittelu olevan TOSI PONNETONTA kun on "valovuosi" tavoitteen ja toteutuneen välissä ja tuhansista päätöksistä ehkä muutama mennyt vahingossa varmasti oikeudenmukaisesti maksajankin vinkkelistä!

voidaan kirjoitti:

kyllä kysyä, että mitä yrität sanoa. näyttää ettet ole edes nähnyt koko siilinin päätöstä. kyllähän sen jo kaikki tietävät, ettei veroa saa enemmän periä kun suomiautossa on jäljellä. kysymyshän on siitä, mistä se tiedetään paljonko sitä on !!! siilinjuttu on ainut päätös asiasta ja sen vuoksi tärkeä.

Muutitko nimimerkkiä??

Kyllä olen lukenut sen! Tulilasin kautta on ollut niin monta linkkiä aiheeseen, että väkisin se on tullut luettua!!

Ensin viittaat tilastoihin, sitten et enään tiedä miten se arvo määritetään. Sitten vedät esiin jotain KHO lausuntoja ja teet niistä omia johtopäätöksiä. En viittaa Siilinin tapaukseen vaan siihen minkä kannan EY tuomioistuin päätöksessään otti. Siellä ne kuitenkin viimekädessä määritellään. KHO:ko EU sisämarkkinoille pelisäännöt määrää??

Se miksi Snell käytti sisäänosto hintaa oli hyvinkin perusteltua! Se oli halvin kyseisistä hinnoista!! Toiseksi miten vastapuoli olisi tyrmännyt se?? Jos kerran siihen hintaan autosta on tehty kauppa niin se on markkinahinta!!

Mitä edullisemman markkina-arvon auton tuoja pystyy autolle osoittamaan sitä parempi hänen kannalta!
Se hinta voidaan osoittaa millä tahansa keinolla!
Mitä sen on väliä miten se määritys tehdään, kunhan sen pystyy perustelemaan.

Miksi sitten tavaranrtarkastajan autosta määrittelemään hintaa ei käytetty?? Niin sehän oli arvio, oliko siihen jotain perusteita?? Ilmeisesti ei kun sitä arvoa ei käytetty.

Niin kokoajan on ollut kysymys mistä se arvo sille autolle siis saadaan tai mikä se todellisuudessa on!

Henkilökohtainen mielipiteeni on ettei se mistää tilastosta selviä, kuitenkin niin monet viittaa kokoajan vaan niihin.

Niin vielä Siilinin päätöksestä. Miten se on tärkeä! Se osoitti aiemman verotuskäytännön vääräksi. Toiseksi se määritti, että se pyyntihinta ei ole auton todellinen markkinahinta.
kuitenkin Suomi sitä käyttää ja KHO jälkikäteen koittaa muunnella antamiaan päätöksi!! Tai ilmoittaa ettei KHO määritellytkään arvoa autolle tai tapaa miten arvo tulisi osoittaa. Siis päätös joka ei ollutkaan päätös!

Jumalauta sehän on ennakkotapaus mitä tulisi käyttää muissa jutuissa perusteena. Voidaanko siis kysyä, kävikö valtiolle ja KHO:lle moka???

Ymmärsitkö vai tavutetaanko??

toinen juristi kirjoitti:

Tuon ensimmäisen juristin tekstit ovat ihan roskaa.

Tärkein argumentti on, että kansallinen verotusjärjestelmä ei saa yksittäistapauksessakaan muodostaa tavaroiden vapaan liikkuvuude nestettä. Siten käytettynä maahantuotavasta autosta ei saa yksittäistapauksessakaan periä enempää veroa kuin mitä vastaavassa maassa jo olevassa autossa on jäljellä.

Suomessahan tilanne on se, että poikkeuksellisesti voi löytyä tilanteita, joissa verotuspäätös ei ole tuojaa syrjivä. Pääsääntö on, että tullin veropäätökset ovat ihan vääriä. Syitä on pääasiallisesti kolme:

1) ajoneuvon vertailuhinta ei perustu lakiin, eli aitoon yleiseen hintatasoon, vaan tiettyjen autoliikkeiden pyynthintoihin, jotka löytyvät tietokannasta, joita ylläpitää yksityinen yritys. (Kuka onkaan omistaja?). Tietokantaan eivät pääse ostotarjoukset, toteutuneet hinnat, kuluttajien väliset kaupat, vakuutusyhtiöiden hinta-arviot jne, mutta siihen otetaan kauppiaiden tinkimisvara, kustannukset, kuluttajansuojalain mukaisen suojan kustannukset, tietokannan päivittämisen kustannukset jne. Mitään näistä ei pitäisi kuulua yleiseen hintatasoon. Lisäväriä korruptioepäilyistä tulee siitä, että autoliikkeet voivat estää tuontia pitämällä pyyntihintatasoa kohtuuttoman korkeana.

2) Veroprosentti perustuu taulukkoon, jonka totuudellisuutta ei ole pystytty eikä haluttu näyttää toteen. Autoverolain mukainen oletusprosentti 29 on kuulemma jokin keskiarvo. Miten se on mahdollista, jos taulukkokin on saatu aikaan vain ehkä kuudesta - seitsemästä automerkistä? Taulukon tietojen totuusarvo on pakko kyseenalaistaa.

3) Autoverosta on maksettava arvonlisäveron kaltaista korvausta, elviä, joka ei muka ole arvonlisävero, vaikka se peritään samoin perustein ja samanmääräisenä kuin arvonlisävero. Nimi elvihän on tietysti keksitty vasta sen jälkeen kun joku huomasi, että autoverosta ei saa periä arvonlisäveroa.

Kaiken kaikkiaan on ihan sama, mitä Suomen laki tästä asiasta sanoo. Tulli ei sitä nimittäin noudata, ja jos noudattaa, niin omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

Olennaista on se, että Suomen menettely edelleen ja kaikesta rähjäämisestä huolimatta ei toteuta tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, joka sellaisenaan sitoo Suomea yli kaikkien kansallisten normien. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan on syynä siihen, että Suomi on autoverotuksestaan EY:n komission hampaissa. Kyse ei ole salaliitosta, ellei sellaiseksi lasketa suomalaisten autoliikkeiden, VM:n ja tullin toimintaa kansalaisia vastaan.

ns. autodataa, se on muillakin käytössä kuin tullilla. Kyllä sieltä selviää TOTEUTUNEET KAUPAT,
jota pitäisi käyttää, mutta EI. Tulli ei huomioinut vaikka laitoin liitteenä mukaan autodatasta printin josta kävi ilmi ko. auton sisäänostohinta!

toinen juristi kirjoitti:

Tuon ensimmäisen juristin tekstit ovat ihan roskaa.

Tärkein argumentti on, että kansallinen verotusjärjestelmä ei saa yksittäistapauksessakaan muodostaa tavaroiden vapaan liikkuvuude nestettä. Siten käytettynä maahantuotavasta autosta ei saa yksittäistapauksessakaan periä enempää veroa kuin mitä vastaavassa maassa jo olevassa autossa on jäljellä.

Suomessahan tilanne on se, että poikkeuksellisesti voi löytyä tilanteita, joissa verotuspäätös ei ole tuojaa syrjivä. Pääsääntö on, että tullin veropäätökset ovat ihan vääriä. Syitä on pääasiallisesti kolme:

1) ajoneuvon vertailuhinta ei perustu lakiin, eli aitoon yleiseen hintatasoon, vaan tiettyjen autoliikkeiden pyynthintoihin, jotka löytyvät tietokannasta, joita ylläpitää yksityinen yritys. (Kuka onkaan omistaja?). Tietokantaan eivät pääse ostotarjoukset, toteutuneet hinnat, kuluttajien väliset kaupat, vakuutusyhtiöiden hinta-arviot jne, mutta siihen otetaan kauppiaiden tinkimisvara, kustannukset, kuluttajansuojalain mukaisen suojan kustannukset, tietokannan päivittämisen kustannukset jne. Mitään näistä ei pitäisi kuulua yleiseen hintatasoon. Lisäväriä korruptioepäilyistä tulee siitä, että autoliikkeet voivat estää tuontia pitämällä pyyntihintatasoa kohtuuttoman korkeana.

2) Veroprosentti perustuu taulukkoon, jonka totuudellisuutta ei ole pystytty eikä haluttu näyttää toteen. Autoverolain mukainen oletusprosentti 29 on kuulemma jokin keskiarvo. Miten se on mahdollista, jos taulukkokin on saatu aikaan vain ehkä kuudesta - seitsemästä automerkistä? Taulukon tietojen totuusarvo on pakko kyseenalaistaa.

3) Autoverosta on maksettava arvonlisäveron kaltaista korvausta, elviä, joka ei muka ole arvonlisävero, vaikka se peritään samoin perustein ja samanmääräisenä kuin arvonlisävero. Nimi elvihän on tietysti keksitty vasta sen jälkeen kun joku huomasi, että autoverosta ei saa periä arvonlisäveroa.

Kaiken kaikkiaan on ihan sama, mitä Suomen laki tästä asiasta sanoo. Tulli ei sitä nimittäin noudata, ja jos noudattaa, niin omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

Olennaista on se, että Suomen menettely edelleen ja kaikesta rähjäämisestä huolimatta ei toteuta tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, joka sellaisenaan sitoo Suomea yli kaikkien kansallisten normien. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan on syynä siihen, että Suomi on autoverotuksestaan EY:n komission hampaissa. Kyse ei ole salaliitosta, ellei sellaiseksi lasketa suomalaisten autoliikkeiden, VM:n ja tullin toimintaa kansalaisia vastaan.

"Tuon ensimmäisen juristin tekstit ovat ihan roskaa."

Melko outo kommentti suoraan eduskunnan sivulta kopioidusta tekstistä. Omasta tekstistäsi on kyllä heti nähtävissä, ettet ole ensimmäistäkään luentoa tiedekunnassa kuunnellut. Samaa amisporukan kitinää.

Arvaaja kirjoitti:

Siilinin tapauksessa autolle oli annettu tasan kaksi arvoa. Toinen oli vuodelta 1998, joka oli laskettu sillä 0,6% kuukausialenemalla, ja toinen oli tavarantarkastajan antama lausunto. Koko Siilinin valitus perustui siihen, että vuonna 1998 käytetty arvonalenemiskaava antaa väärän arvon. Tuloksena oli, että vertailuhinta pitää perustua todelliseen arvoon (joka ei siis tarkoita millään kaavalla uuden hinnasta laskettua arvoa). Ainut todelliseen arvoon perustuva arvio oli tavarantarkistajan antama arvo. Koska oikeudella ei ollut muuta arvoa, he määräsivät, että tavarantarkastajan antama arvo oli oikea.

Nyt uuden lain mukaan tehdyt päätökset ovat tehty eritavalla, eli tulevissa oikeudenkäynneissä (kunhan niitä tulee) riitelevät uudet arvot, autodatan tilastoon perustuva ja sitten se valittajan arvio. Jos valittajan arvio on yksittäinen keltaisenpörssin hinta, kannattaa valittajan edes varmistus siitä, että ilmoituksen takana on edes todellinen myyjä, joka on valmis tulemaan oikeuteen todistamaan, että auto oli myynnissä kyseiseen hintaan. Autodata varmasti pystyy marssittamaan joukon autokauppiaita todistamaan, että heillä oli auto ilmoitetuun hintaan myynnissä ja auto meni melkein siihen hintaan kaupaksi. Tavarantarkistajan kysessä ollessa, pitää hänet saada oikeuteen todistamaan (mikä ei varmaan ole vaikeaa). Tämän jälkeen oikeus sitten punnitsee, kumpi osapuoli näytti toteen paremmin auton arvon.

Ja tällaisessa vastakkainasettelussa autokauppiaan/merkkiliikkeen edustaja on täysin jäävi, koska hänellä on taloudellinen kytkös autoliikkeeseen (palkanmaksaja) ja autoliike (tässä tapauksessa maahantuojan valtuuttama merkkiliike) suojelee omaa varastoaan hinnnanpudotukselta. Tavarantarkastaja taas on puolueeton asiantuntija, jolla ei ole ko. sidoksia ohjaamassa tekemisiä ja sanomisia.
Juuri tämän takia tällä hetkellä liikkeiden pyyntihinnat ovat taivaissa. Kokeilkaapa, mikä on käteisostohinta jollekin tyypilliselle tuontiautolle merkkiliikkeessä. Hämmästytte.