Ei anneta saavutetuista eduista tippaakaan periksi vaikka kaikki työpaikat Suomesta menisivät. Eivät ajattele kuin omaa etuaan ja pelkäävät uskottavuutensa katoavan. Kukaan ei enää maksaisi turhia jäsenmaksuja ja ay-pomojen ylisuuria palkkoja ja luontaisetuja. Että työmiehen asialla ovat.
Ay-pomot on tolloja
kenen_etu
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ay-pellet kuolevatkin sellainen typerä ja hölmö irvistys naamalla.
Toivottavasti sentään suu kiinni, koska aika huonohampaisia niistä ainakin osa.
Aloittaja on kurakokkare. Ei ne osakkeenomistajatkaan luovu mistään vaan kuppaaavat yritykset kuiviin ja yrityksen kehittäminen laiminlyödään ja lopulta tulee konkka.
Osakkeenomistajalla ei yksinään ole määräysvaltaa yhtiössä, jos ei ole enemmistöosakas ja silloinkin on yhtiökokoukset pidettävä vuosittain. Tilintarkastajien velvollisuus on puuttua epäkohtiin. Jokaisen palkka on maksettava verokirjalla ja yhtiökokous hyväksyy jaettavan osingon jos sitä jää.
Tilintarkastajien tehtävä on myös puuttua laittoman osingon nostoon.
Palveleeko AY-liike ainoastaan työnantajaa?
VALTION SUHDE Ay-LIIKKEESEEN
Ay-liikkeellä oli ratkaiseva vaikutus Suomen hyvinvoinnin alkamiseen toisen maailmansodan jälkeen. 1960 - luvulla voidaan sanoa ihmisten vaurastuneen sen verran, että oikeat tavaramarkkinat tulivat luoduiksi. Teollisuus sai investointeja kysynnän kautta ja investoinnit loivat taas lisää työpaikkoja ja työpaikat lisää markkinoita, rahaa. Varallisuus alkoi jakautua tasaisemmin ja ajan myötä useammat ihmiset alkoivat samaistua keskiluokkaan, pikkuporvaristoon.
Ay-liike kävi koko ajan kamppailua, usein lakkojen muodossa, työnantajaa vastaan. Lakoilla pyrittiin takaamaan ihmisten palkat ja -työehdot. Tässä onnistuttiin ja monta kertaa hyvin vaikeiden tilanteiden ja uhkausten läpi.
Ay-liike koostui noihin aikoihin pääosin kommunisteista ja sosiaalidemokraateista. Ajan kuluessa tämä suhde muuttui sosiaalidemokraattien eduksi ja 1990 - luvulle tultaessa ay-liike oli jo sosiaalidemokraattien oma. Varsinainen isku tuli kuitenkin vasemmistoliiton perustamisen muodossa heti 1990 -luvun alussa, sillä se irrotti loputkin jäljellä olevat kommunistit, työväen aatteen ihmiset, pois ay-liikkeestä. Vasemmistoliitto valtasi rakennusliiton ja siellä olevat nimelliset kommunistit siirtyivät vasemmistoliiton leiriin. Tähän voimme sanoa vastakkainasettelun ajan loppuneen ja tämä lopetti työväen puolesta käydyn kamppailun.
Nykyään ay-liike koostuu suurimmaksi osaksi vain sosiaalidemokraateista ja vasemmistoliittolaisista eli reformistisesta vasemmistosta. Heidän tunnusomaisena piirteenään onkin työnantajien kanssa käytävät neuvottelut suurista linjoista, eli yhteistyön tekeminen. He eivät pääpiirteissään sekaannu yksittäisten työntekijöiden ongelmiin työpaikoilla, vaan tarjoavat vain toimisto71 muodossa olevaa neuvontaa vaivautumatta menemään itse työpaikoille. Ongelmat jätetään lähes yksinomaan työntekijän ja työnantajan välillä ratkaistaviksi. Tämän vuoksi emme olekaan Suomessa todistaneet 2000 oeluvulla minkäänlaista työntekijöiden omaa yhteis-toimintaa Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön, SAK: n taholta, siis juuri työtaistelujen, lakkojen muodossa, tai edes koko ay-liikettä tukevana voimana. Ammattiliitot yleisesti ovat olleet hyvin haluttomia minkäänlaiseen todelliseen lakkotoimintaan ja aivan erityisesti jos työntekijät ovat spontaanisti lakon kannalla. Työntekijät on jätetty yksin, eristetty ja ovat ilman tukea, eikä tällainen toiminta ole tuottanut työntekijöiden kannalta haluttua tulosta.
SAK ja reformistiset ay-pomot eivät ole tukeneet työntekijöiden lakkoja millään tavalla, vaan ovat päinvastoin usein puhuneet lakkoja vastaan. Ne antavat julkisuuskuvan takia myötätuntoa -vedotaan parempien työehtojen puolesta- mutta ay-liikkeen tarkoitushan olisi juuri ollut tarjota jotain parempaa, eli joukkovoimaa puolustautua työnantajan heikennyspyrkimyksiä vastaan, siis toimintaa. Nykyinen ay-liike (johto) on ottanut luovan, välittömän ja impulsiivisen toiminnan pois työtätekeviltä joukoilta ja on siirtänyt tämän vallan itselleen, mitä se käyttää yhteistyössä työnantajien kanssa. Juuri tällainen nopea ja tarkka lakkotoiminta, juuri kyseisen ongelmatyöpaikan työntekijöiden taholta olisi erittäin tehokasta ja pakottaisi työnantajan ottamaan työntekijät huomioon. Tämän tosiseikan takia tavallinen työntekijä on ahtaalla: häneltä on viety pois todelliset keinot puolustautua ja hänet on jätetty yksin. Työntekijä ei voi mitään, koska joukkovoimaa ei ole. Ay-liikkeen ainoat tämänhetkiset hyödyt ovat ansiosidonnainen työttömyysturva, mikä sekin tulee valtion kassasta ja vain maksetaan työttömyyskassojen kautta ja työehtosopimuksissa määritelty minimipalkka kullekin alalle. Kaikki tämä on, kuten olen todistellut, kuitenkin jo peritty aiemmalta ay-toiminnalta. Nykyinen suuntaus ei kykene edes pitämään saavutettuja etuja tällä linjalla.
Kirjoitan tähän huomautuksen, että puhun todellisesta toiminnasta, siis halusta toimia työväestön ja työväenliikkeen puolesta. En puhu suunpieksännästä, millä peitellään juuri toiminnan puutetta. Nykyisen ay-liikkeen johdon haittavaikutus on siis paljon suurempi tavallisen työntekijän ja tavallisen ihmisen kannalta, kuin vielä nyt näyttäisi.
Kolmikanta tai tulopoliittinen kokonaisratkaisu on esimerkki valtion, ay-liikkeen (reformistisen vasemmiston) ja työnantajien yhteistyöstä. Tällä mekanismilla on päästy kaikille muille osapuolille paitsi työntekijöille edullisiin työehtosopimuksiin. Sanon näin, koska elinkustannukset ovat elintarvikkeiden osalta kohonneet euron käyttöönoton jälkeen valtavasti; monen tuotteen kohdalla hinta on euroissa sama mikä se ennen oli markoissa. Vuokrat ovat nousseet säännöllisesti, kuten muukin eläminen. Palkankorotukset ovat siis olleet niin vähäisiä, että palkan reaalinen ostovoima on laskenut ällistyttävästi.
Tulopoliittisen kokonaisratkaisun hyöty onkin mennyt työnantajille. Ne ovat saaneet omat ehtonsa kirjattua niihin ja ovat näin vähitellen nakertaneet sen hyödyn, mikä niillä aiemmin työntekijöille oli. Lisäksi sopimusten valvonta on työntekijäpuolella olematonta. Työnantajat pystyvät helposti kiertämään työntekijöihin kohdistuvia velvoitteitaan esimerkiksi vuokratyövoiman käytöllä. Lisäksi tällainen kokonaisratkaisu siirtää päätäntävaltaa ylöspäin, pois työntekijäryhmiltä.
Palvelukauppa- eli Bolkenstein -direktiivi tuli Suomen osalta voimaan v. 2006 ja tämä on yksi tie kiertää työvoimakustannuksia palkkaamalla muista EU maista halpaa työvoimaa tekemään työt. Kuten totesin, valvonta on olematonta ja EU mahdollistaa monet lailliset keinot alentaa palkkakustannuksia. Siis vaikka työehtosopimukset ovat paperilla, on niillä vääjäämättä yhä vähäisempi merkitys lähitulevaisuudessa. Näiden työehtosopimusten merkitys onkin vain järjestelmän pönkittäminen, ne ovat symbolisia ja ne on tarkoitettu parempiosaisille palkansaajille; ylemmälle työntekijäkastille.
Nykyinen normaali työntekijä onkin juuri pätkätyöntekijä, hän joutuu myymään työvoimaansa pätkittäin ja joutuu liikkumaan työn perässä ja hänen täytyy joustaa työehdoissa ja -palkassa saadakseen edes tämän työn. Ay-liike on ollut poliittisen vallan takaaja sosiaalidemokraateille ja yhteiskunnallisen tilanteen vakauttaja tilanteessa, missä olisi pitänyt lähteä kamppailemaan Suomen itsenäisyyden- ja työntekijöiden oikeuksien puolesta. Siitä on tullut osa työnantajavetoista mekanismia ja se itse on polkenut omien työntekijöidensä etuuksia siirtämällä valtuuksia ja toimintaa alhaalta ylös. Tavallisella työntekijällä ei siis ole omaa etujärjestöä Suomessa.
Kappale kirjasta KUMOUS kirj. Esa T. Kemppainen
Ilman Ay-liikettä olisitte kaikki torppareita, ja teidän olisi tehtävä herroille päivätyöpäiviä, joilla korvaisitte 10 aarin peltotilkun vuokran, josta saisitte ruuan pöytiinne.
Ay-liike - työväen luokkaedun musta-aukko
Kansantulon, arvon ja rikkauden ainoat luojat ovat järjestäytyneet ay-liikkeeksi. SAK:ssa on yli miljoona jäsentä. Kaikki mitä Suomessa tapahtuu talouden, työllisyyden, eläkepolitiikan, terveydespalvelujen ja sosialipolitiikana ja sivistyspolitiikan alalla tehdään ay-liikkeen luvalla. Ay-liike on työväenluokan luokkavoima, joka voi määrätä millaista politiikkaa maassa harjoitetaan, jos se sitä tahtoo. Mutta SAK on tahdoton, hyväpalkkaisen pikkuporvariston suojatyöorganisaatio, joka haluaa elää pahan maailman ulkopuolella.
Missään ei halveksita tavallisen työläisen mielipiteitä, poliittista tahtoa ja ylipäätään ihmisenä olemisen oikeuksia niin, kuin ay-liikkeessä. Ay-toimitsija käyttää feodaaliaateliston oikeuksia ja valtaa jäsenistöön. Ay-liike on jostain syystä säästynyt kaikelta yhteiskunnan avonaistumisen ja demokratisoitumisen prosessilta koskemattomana, vaikka ay-liikkeeltä puuttuu järjestödemokratia. Edustajat eri kokouksiin ja elimiin valitaan edelleen ylhäältä käsin.Tapaus Jyrki Yrttiaho osoittaa mihin suuntaan ay-pomojen tuntosarvet ainoastaan sojottavat.
Minun kokemukseni liittyvät Rakennusliittoon, ja jo muutamien vuosien taakse, mutta olen aivan varma, että se sosiaalinen vuorovaikutus johtobyroon ja kenttäväen välillä ei ole muuttunut laisinkaan. Yhtään luottamusmiestä ei valita ay-toimitsijan luvatta. Yhtään ay-osaston puheenjohtajaa, sihteeriä tai muuta toimihnekilöä ei valita ilman ay-toimitsijan hyväksyntää. Yksikään mielipiden työpaikalla tai ay-liikkeen piirissä ei saa kantavuutta ja hyväksyntää ellei sitä ensin hyväksy ay-liikkeen johto.
Ay-johto määrittelee, millaisen elintason työläinen ansaitsee. Johto arvioi korotustarpeet ja sopimusmuodot. Työläisten omaa keskustelua ei asiasta käydä. Nykyinen lama on ay-liikkeen aiheuttama siinä mielessä, että se on antanut kapitalisteille luvan riistää voimakkaammin, maksaa vähemmin, tehtostaa työtahtia ja pidentää työaikaa, (ja kohta pidentää myös työuraa haudan partaalle saakka). Lamahan johtuu siitä, että työväenluokalla ei ole rahaa kuluttaa valmistamiaan käyttöarvoja, hyödykkeitä, tavaroita. Kun kysyntä loppuu, tehtaita suljetaan ja työttmyys kasvaa. Tässä on ay-liikkeen aatelisjohdon politiikan tulos.
Media julistaa EK:n ja Jutta Urpilaisen tavoitteita maltillisista tuloratkaisuista suurella äänellä. Ne puhuvat ay-johdolle, ei ay-jäsenistölle. EK sanoo, että tulopoliittisia ratkaisuja ei tehdä. Ay-liike vastaa, että no jos te niin tahdotte, niin ei sitten. Ay-liike pystyisi sanelemaan joukkovoimallaan mikä on työväenluokan ja koko köyhälistön etu. Mutta ay-liike ei sitä tahdo. Ay-liike rahoitetaan jäsenistön jäsenmaksuilla. Ay-liikkeestä on tullut välillisesti osa riistojärjestelmää, välttämätön osa jopa peräti tärkein osa työläisen hyväksikäyttöä. Sillä on valta antaa lupa, ja se antaa luvan kaikelle sille, millä kansaa kuritetaan.
Hyvä esimerkki on nuorisotyöttömyys. Ay-liike pystyisi pistämään sille stopin viikossa, jos se tahtoisi. Mutta se ei tahdo. Ay-liike pystyisi estämään eläkeläisten elintason alenemisen jos se tahtoisi. Mutta se ei tahdo. Sama koskee kaikkea politiikka. Jos kapitalistinen järjestelmä ei enää pysty täyttämään historiallista velvoitettaan, eli pitämään yllä elämänvälineiden tuotantoa, ay-liike voisi pyyhkäistä sen historian roskakoriin ja laittaa työllä luodut pääomat pyörimään ihmistä varten, ihmisten ehdoilla. Ei - tämähän olisi kauhistus rauhalliselle ja turvalliselle ay-byrokratialle. Sen tietää Lauri Ihalainen ja hänen perillisensä hyvin.
Globaali kapitalismi sisältää kaksi perusideaa, jotka molemmat se toteutti ilman ay-liikkeen vastalausetta. Se avasi vain kansalliset rajat pääomien tulla ja mennä, ottaa ja viedä. Ensiksikin ay-liike tarjosi pääomalle mahdollisuuden varastaa kansan luomat rikkaudet eli videä pääomat ja työpaikat maasta. Toiseksi se salli tehdä ay-liike eli itsensä tarpeettomaksi. Rakennusala on hyvä esimerkki siitä, että sillä ei ole enää mitään merkitystä rakennustyöläisten etujen valvojana. Työpaikat, työehdot, palkat ja työajat ovat karanneet täydellisesti ay-liikkeen valvonnasta täydellisesti, ja kenen eduksi?
Ay-liikkeestä tullu eräänlainen musta-aukko kaikelle sille, mitä omistamaton proletariaatti on vuosisatoja pitänyt ihmisarvon puolustuksena. Demarit nyt ovat sitä mitä ne ovat aina olleet, eli porvaristoa työväenliikkeessä. Mutta työläisiä edustavan Vasemmistoliiton ay-pomot olisi saatava vastaamaan julkisuudessa omasta luokkapetturuudestaan. Yritys vaientaa Vasenryhmän, Yrttiahon ja Mustajärven, toiminta viittaa suorastaan fasismiin. Sekin halusi ensimmäiseksi vaientaa työläisten äänet.