Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa . . äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. 2 Moos. 20:17.
Tässä on nyt jumalallinen majesteetti vihdoin ilmoittanut, mitä hän oikeastaan tahtoo ja tarkoittaa kaikissa käskyissään, nimittäin että meidän on oltava puhtaat ja pyhät, niin kuin hänkin on pyhä. Tässä jumalallinen majesteetti on kieltänyt ensimmäisen syntisen himon heräämisen, vieläpä sen olemassaolonkin sydämessä. Huomaa tarkkaan »syntisen himon.» Kieltämätöntä on, että on viattomiakin haluja, ensin näet puhtaasti luonnolliset, niin kuin ruuan, juoman, unen ym. halu, kun niitä vain kohtuullisesti tyydytetään. Toiseksi henkiset, niin kuin kaipaus ja halu Jumalaan ja kaikkeen hyvään, mistä Daavid niin usein puhuu: »Niin kuin peura ikävöi vesiojille, niin minun sieluni ikävöi sinua, Jumala ! Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.»
Mutta syntisiä ovat kaikki himot, jotka jollakin tavoin rikkovat Jumalan käskyjä ja säädöksiä vastaan, kuten esim. Herran tässä nimittämät himot: Lähimmäisen vaimon himo (tai epäpuhtaan hekuman himo) tai hänen palvelijansa himo (joka voi olla itsekkyyden himoa) tai hänen härkänsä tai aasinsa himo (ahneuden himo) tai jonkun lähimmäisesi omaisuuteen kuuluvan himo, s.o. kaikkea, mitä Jumala ei ole antanut sinulle, vaan lähimmäisellesi, joko se sitten on maallisia omistuksia, tai jokin muu etusija - sellaista sinun ei tule himoita, vain kunnioituksesta Jumalan jakoa ja mielisuosiota kohtaan.
Lyhyesti, himo on syntinen niin pian kuin et alistu Jumalan ja hänen mielisuosionsa alaisuuteen - himo on silloin syntinen, vaikkakin sen esine olisi viaton. Tämän näemme Israelin lapsista, kun he korvessa himoitsivat sitä, mikä oli pahaa. Himon esine itsessään oli viaton, nimittäin liha, kala ja mausteet. Mutta paha piili siinä, etteivät he taipuneet Jumalan tahdon ja määräyksen alle korpielämässään, vaan nyt tahtoivat saada samaa kuin Egyptissä eivätkä totelleet Jumalan ilmoitettua tahtoa. Tästä Jumalan viha rankaisi heitä niin, että vielä tänäänkin kutsutaan sitä paikkaa »himohaudoiksi» syystä, että siihen haudattiin himoitseva kansa.
Tästä huomaamme, että tämän käskyn ydin ja salaisuus on: Hyvinä lapsina emme saa pyytää mitään muuta kuin Jumalaa ja hänen suosiotansa. Jos Jumala tahtoo antaa meille ruokaa, juomaa, vaatteita, ystäviä, kunniaa ja arvonantoa, niin nauttikaamme siitä parhaaksemme ja kiittäkäämme Herraa, niin kauan kuin hän niitä nauttiaksemme suopi.
Mutta jos Jumala tahtoo ottaa nämä meiltä, silloin meidän tulee olla yhtä tyytyväisiä kuin hänen niitä meille lahjoittaessaan, koska meillä kuitenkin aina on tallella Herra ja hänen suosionsa, joka on oleva ainoa tarpeemme.
Tästä nyt huomaamme viimeisen käskyn liittyvän ensimmäiseen aivan kuin renkaassa. Oikeastaan se vain vaatii, että Herra Jumala on oleva sydänten ainoa Jumala, himomme, rakkautemme, janomme ja kaipauksemme ainoa esine. Tämä olikin jumalallisen majesteetin tarkoitus hänen luodessaan ihmisen kuvakseen, että hän kaikessa vain katsoisi häneen, eläisi hänessä ja hänestä, alkuperästään ja tosiolennostaan. Jumalan kuvaan ja totiseen elämään kuului ennen kaikkea se, että ihmisellä oli sydän, jossa Jumala asui, sydän, joka ei voinut elää ilman häntä, joka janosi häntä ja sai ravintonsa hänestä, kuten lapsen ravinto tulee äidin maidosta.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-23.html
Tässä on nyt jumalallinen majesteetti vihdoin ilmoittanut, mitä hän oikeastaan tahtoo ja tarkoittaa kaikissa käskyissään, nimittäin että meidän on oltava puhtaat ja pyhät, niin kuin hänkin on pyhä. Tässä jumalallinen majesteetti on kieltänyt ensimmäisen syntisen himon heräämisen, vieläpä sen olemassaolonkin sydämessä. Huomaa tarkkaan »syntisen himon.» Kieltämätöntä on, että on viattomiakin haluja, ensin näet puhtaasti luonnolliset, niin kuin ruuan, juoman, unen ym. halu, kun niitä vain kohtuullisesti tyydytetään. Toiseksi henkiset, niin kuin kaipaus ja halu Jumalaan ja kaikkeen hyvään, mistä Daavid niin usein puhuu: »Niin kuin peura ikävöi vesiojille, niin minun sieluni ikävöi sinua, Jumala ! Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.»
Mutta syntisiä ovat kaikki himot, jotka jollakin tavoin rikkovat Jumalan käskyjä ja säädöksiä vastaan, kuten esim. Herran tässä nimittämät himot: Lähimmäisen vaimon himo (tai epäpuhtaan hekuman himo) tai hänen palvelijansa himo (joka voi olla itsekkyyden himoa) tai hänen härkänsä tai aasinsa himo (ahneuden himo) tai jonkun lähimmäisesi omaisuuteen kuuluvan himo, s.o. kaikkea, mitä Jumala ei ole antanut sinulle, vaan lähimmäisellesi, joko se sitten on maallisia omistuksia, tai jokin muu etusija - sellaista sinun ei tule himoita, vain kunnioituksesta Jumalan jakoa ja mielisuosiota kohtaan.
Lyhyesti, himo on syntinen niin pian kuin et alistu Jumalan ja hänen mielisuosionsa alaisuuteen - himo on silloin syntinen, vaikkakin sen esine olisi viaton. Tämän näemme Israelin lapsista, kun he korvessa himoitsivat sitä, mikä oli pahaa. Himon esine itsessään oli viaton, nimittäin liha, kala ja mausteet. Mutta paha piili siinä, etteivät he taipuneet Jumalan tahdon ja määräyksen alle korpielämässään, vaan nyt tahtoivat saada samaa kuin Egyptissä eivätkä totelleet Jumalan ilmoitettua tahtoa. Tästä Jumalan viha rankaisi heitä niin, että vielä tänäänkin kutsutaan sitä paikkaa »himohaudoiksi» syystä, että siihen haudattiin himoitseva kansa.
Tästä huomaamme, että tämän käskyn ydin ja salaisuus on: Hyvinä lapsina emme saa pyytää mitään muuta kuin Jumalaa ja hänen suosiotansa. Jos Jumala tahtoo antaa meille ruokaa, juomaa, vaatteita, ystäviä, kunniaa ja arvonantoa, niin nauttikaamme siitä parhaaksemme ja kiittäkäämme Herraa, niin kauan kuin hän niitä nauttiaksemme suopi.
Mutta jos Jumala tahtoo ottaa nämä meiltä, silloin meidän tulee olla yhtä tyytyväisiä kuin hänen niitä meille lahjoittaessaan, koska meillä kuitenkin aina on tallella Herra ja hänen suosionsa, joka on oleva ainoa tarpeemme.
Tästä nyt huomaamme viimeisen käskyn liittyvän ensimmäiseen aivan kuin renkaassa. Oikeastaan se vain vaatii, että Herra Jumala on oleva sydänten ainoa Jumala, himomme, rakkautemme, janomme ja kaipauksemme ainoa esine. Tämä olikin jumalallisen majesteetin tarkoitus hänen luodessaan ihmisen kuvakseen, että hän kaikessa vain katsoisi häneen, eläisi hänessä ja hänestä, alkuperästään ja tosiolennostaan. Jumalan kuvaan ja totiseen elämään kuului ennen kaikkea se, että ihmisellä oli sydän, jossa Jumala asui, sydän, joka ei voinut elää ilman häntä, joka janosi häntä ja sai ravintonsa hänestä, kuten lapsen ravinto tulee äidin maidosta.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-23.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämän Jumalan janon istutti hän niin syvästi ihmiseen luomisessa, että sydämemme olisi oleva levoton ja rauhaa vailla, niin kauan kuin se ei omista häntä, elävää Jumalaa ja hänestä yksin hae iloansa ja täyttä tyydytystänsä. Ei mikään maallinen ilo ja riemu, ei hopea eikä kulta, ei taide eikä tiede, ei kunnia, ei valta, ei maa eikä taivas kaikkine joukkoineen saanut tyydyttää ihmissydämen sisäisintä halua ja kaipuuta. Ihmissydän olisi kaiken tämän keskellä köyhä ia kurja ilman häntä, elävää Jumalaa, korkeinta hyvää. Kaiken muun, minkä nimellistä se sitten olisikin, tuli ihmisen pitää epäkelpoisena halajamisensa esineeksi. Koko maailma kaikkineen, mitä se on ja mitä siinä on, ei antaisi tyydytyksen rahtuakaan janoavalle sydämellemme.
Kaikkein suurinta, kaikkein korkeinta ääretöntä ja iankaikkista, häntä yksin, Herraamme ja Jumalaamme tuli ikävöidä. Hän yksin tahtoi olla virvoituksemme, rauhamme ja tyydytyksemme. Tämä oli Jumalan tahto hänen luodessaan ihmisen kuvakseen. Sen takia hän loi sydämemme sellaiseksi, että se on täynnä ääretöntä kaipuuta, halua ja pyrkimystä. Mutta hänen tarkoituksensa oli, että hänen itsensä piti olla sen esineenä. Nyt on kysymys: Eikö suurella Jumalalla ole vielä tänäänkin sama tahto ja tarkoitus? On tosiaan, hänen ensimmäinen ja viimeinen käskynsä tarkoittavat vielä tänäänkin samaa: »Sinun tulee rakastaa Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikista voimistasi ja kaikesta mielestäsi.»
Sinä, Herra Jeesus, olet minunkin verelläsi lunastanut. Sinä olet vapahtanut minut synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta rakastaakseni Jumalaa ja palvellakseni häntä vanhurskaudessa ja pyhyydessä kaikkena elinaikanani ja sitten iankaikkisesti päästyäni maan taistelluista ja saatuani armosta voiton seppeleen. Mutta koska kuitenkin minun sydämeni aivoitus ja halu on paha jo syntymästä asti, koska se on kaiken pahuuden ja kavaluuden tyyssija, niin tee siis, rakas Herra Jeesus, kurja sydämeni puhtaaksi, pyhitä ja uudista se Henkesi voimalla, jotta noudattaisin pyhää esikuvaasi ja Jumalan kuvan mukaan kasvaisin ja vahvistuisin kiittääkseni ja ylistääkseni sinun vapahtajanimeäsi nyt ja iankaikkisesti Amen.