Näkemiin tai hyvästi....

En usko, että joudumme katumaan. Mieheni lapsuuden tuntien, on tosiaan ihme, että yleensä olemme vieneet yhtä ainoaa lahjaa tämän vanhemmille.

Ei ole miehen isä koskaan pyytänyt anteeksi, että loi lastaan, nyt minun miestäni, monta kertaa. Ei ole äitinsä koskaan pyytänyt anteeksi juomistaan.

En siis näe mitään syytä pyytää anteeksi sitä meidän paljon mitättömämpää päätöstä, että veimme lahjan miehen vanhemmille emmekä vieneet lahjaa miehen sisaruksille.

Vanhempansa löivät, riitelivät ja äitinsä joi meidän nähtensä vs. me veimme lahjoja.

Hm, kumpi mahtaa olla suurempi rikos? Olimme vaan liian kilttejä liian monta vuotta. Se oli meidän kahden, minun ja mieheni "rikos".

Taakka on poistunut harteilta. Eilen illalla oli jo paljon helpompaa hengittää.

t: vaimo ja nainen.

Kyllä, elämä antaa ja elämä ottaa.

Kehitysvaiheessa ollaan, kuten kaikki ihmiset ovat. 20 vuotta aviossa, ja jokainen vuosi on tuonut muutoksia, pieniä ja suuria. Lopputulema: en pelkää elämää, mitä se tuo mukanaan. Kukaan meistä ei tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, tai edes tämä syksy.

Elämämme on ennalta ohjattu, en pysty siihen vaikuttamaan. Voin taistella vastaan, mutta voima on suurempi kuin minä. Tapasin mieheni, koska minun oli tarkoituskin tavata hänet, juuri silloin ja sillä hetkellä. Olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta.

En tunne, että sain tästä mitään syytä pitää kaivattua etäisyyttä mieheni vanhempiin.

En vihaa mieheni vanhempia, enkä näiden sisaruksia. Vihaaminen vaatisi paljon voimaa, ja näen sen tunteen vain vahingoittavan minua. Olen nähnyt mitä viha aiheuttaa.

En aprikoi, mitä voisi olla, tai mitä voisi tapahtua. Tiedän vaan, että nyt elämä ilmoitti, omalla tavallaan, että taas on aika muuttaa jotain.

t: vaimo ja nainen.

Suku on ja pysyy? No tavallaan, mutta ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin jotka tekivät lapsena elämästä helvettiä. Jos minun vanhempani olisivat minua hakanneet ja ryypänneet jatkuvasti, niin enpä minä taitaisi heihin yhteyttä pitää, varsinkaan jos vieläkin käyttäytyisivät kuin typerykset.

Kiittääkö siitä pitäisi, tai tuntea jotain velvollisuutta nöyristellä heille? Ehei. Maailmassa olisi vähemmän kärsimystä, jos tietyt "vanhemmat" tajuaisivat olla hankkimatta lapsia.

"Vaimot vaihtuu, mutta suku on ja pysyy..." ?

Itselleni tulee tästä mieleen 2 eri tulkintaa.

1) Olen vaimo, ja kahden eri suvun jäsen, omani ja mieheni. Tälle jälkimmäiselle ei edes anoppi ja appi voi enää mitään:) Minut lukittiin osaksi tätä uutta sukua sillä hetkellä, kun menimme mieheni kanssa naimisiin, vuosia ja vuosia sitten. Samoin kävi miehelleni.

Sukututkimuksessa säilymme osana toistemme sukua, samoin ne, jotka ovat eronneet. Näymme eri sukuhaaroissa. Meitä ei sieltä historian kirjoista pysty millään keinolla enää hävittämään.

Sukuun tulevat puolisot ja heidän lapsensa vievät sitä anopin ja apen sukua eteenpäin, eri suuntiin, taas tuoden mukaan uutta sukua. Kauan sen jälkeen, kun anoppi ja appi ovat jo kuolleet.

Se on suvun luonne, avo- ja avioliitoilla ja uusilla lapsilla sitä sukua luodaan uudestaan ja uudestaan. Suku = vaimo/mies ja mahdollisesti lapset ja näiden tulevat puolisot.

----------------------------------------

2) Jos suvun käsittää tämän teknisen kaavion sijaan tukiverkkona, laajemmin kuin esim. omat/miehen sisarukset ja omat vanhemmat, kuten Isäntytär ehkä tarkoitti, niin harva näkee sitä koko sukua, muita sukulaisia muuten kuin hautajaisissa. Todella harvat tekevät kiertovierailuja puolin ja toisin, eri paikkakunnilla, elleivät sitä harrasta niitä ei-niin-toivottuja yllätysvierailuja toisten sukumökeille...

Jos tarkoitus oli vielä sanoa, että puolisolla ei ole mitään väliä, vaan pääasia on, että on äiti ja isä olemassa, niin pitää myös tunnustaa itselleen, että äiti ja isä vanhenevat koko ajan, ja joskus heistäkin se aika jättää. Kun on pyhittänyt koko elämänsä vain äidille ja isälle, mitä lapsi tekee sitten, kun vanhempia ei enää ole?

Olen kiitollinen elämälle siitä, että omissa suvuissamme osataan elää omaa ja itsenäistä elämää. Kummankaan puolen sukulaiset eivät ole tyrkyttämässä itseään kylään tai neuvomassa kaapin paikkaa. Me itse emme mene kutsumatta kenenkään oville, ja iloksemme olemme huomanneet, että mitään erityisiä pakkokahvitteluja ei ole esitettykään. Tapaamme tilaisuuksissa, joita sukujen piirissä toisinaan sattuu.
Puhelin on kaikilla. Soitellaan, jos on asiaa.
Joulukortit lähetellään. Ilmoitetaan lasten ylioppilaskemuista tai onnitellaan serkkua vuosipäivänä.
Muuten eletään ihan omissa piireissämme. Kaikilla on perheensä, työnsä, ystävänsä ja harrastuksensa. Kuulumme sukuun, mutta eihän se velvoita meitä päästämään sukulaisia tekemään jotain tupatarkastuksia.

Muista tehdä testamentti.

Joo, elämä on opettanut. Mikä muukaan olisi voinut opettaa?

Kun vertailukappaleina on miehen suvussa kivoja ihmisiä ja sitten niitä ei-kivoja, kieroon kasvaneita, niin miksi ihmeessä viettäisin aikaani jälkimmäisten kanssa, kun muitakin vaihtoehtoja on?

Sitäpaitsi, tämä tulee tietty shokkina sinulle, mutta kukaan nainen ei voi pakottaa miestään olemaan äidistään erossa, eli koska et näe poikaasi ja tämän lapsia, tarkoittaa se 100% varmasti, että poikasi ei halua sinua nähdä ja viedä luoksesi lapsiaan. Syy ei ole 100% vaimossa, mutta haluat esittää sen vain niin.

Nuoruus on sinulle ilmiselvästi pahe, mutta siltä nyt ei voi välttyä, että vaimot ovat anoppejaan vuosikymmeniä nuorempia, sillä aika hullu jonkun miehen pitäisi olla, että ottaisi itselleen äitinsä ikäisen naisen.

Ja loppuun.asti.änkyrä, tämä vaimo on tehnyt miehensä kanssa testamentin. Kukaan miehen sukulainen ei tule saamaan yhtään mitään.

Puhelimella ei ilmoiteta tapahtuneesta. Saavat lukea lehdestä. Kutsua hautajaisiin ei tasan tule.

Jos ovat elossa silloin, niin saavat tosin kutsun perunkirjoitustilaisuuteen, koska ovat sukua, ja sitä ei voi estää, mutta testamentti paljastaa kummankin meidän 2 tahdon. Biiiiiiig Shock:) :)

Totta, elämä on opettanut minua paljonkin Hyvästijätöstä.

Me ei tehty lapsia, eikä yksikään miehen sisaruksistakaan ole tehnyt lapsia. Kaikkien ikä on jo 50-v. Mieheni äidistä ei tule koskaan mummoa. Tämä sukuhaara loppuu tähän.

Omasta suvusta sisarukseni ovat tehneet useampiakin lapsia. Se sukuhaara jatkuu.

sivuhuomio kirjoitti:

Me ei tehty lapsia, eikä yksikään miehen sisaruksistakaan ole tehnyt lapsia. Kaikkien ikä on jo 50-v. Mieheni äidistä ei tule koskaan mummoa. Tämä sukuhaara loppuu tähän.

Omasta suvusta sisarukseni ovat tehneet useampiakin lapsia. Se sukuhaara jatkuu.

Lue lisää

Ei se miehen sukuhaara välttämättä lopu.. Miehesi lähtee kävelemään ja saa lapsia uuden nuoren ihanuuden kanssa :)

pupusethyppelee kirjoitti:

Ei se miehen sukuhaara välttämättä lopu.. Miehesi lähtee kävelemään ja saa lapsia uuden nuoren ihanuuden kanssa :)

Kiitos, olen samaa mieltä, minä olen nuori ja ihana:) 50-v mieheni on aika namu vieläkin. Kyllä häntä katsotaankin, ja meitä kahdestaan.

En aiokaan olla enää tekemisissä, me emme aio olla...

Tulinpahan vaan kirjoittamaan ylös niitä ajatuksia, joita on miehen kanssa sanottu yhdessä ja kertomaan anopille, jos vaikka sattuisi tunnistamaan itsensä.