Hyvä anoppi ja appi,
Soititte juuri miehelleni, omalle pojallenne, ja kerroitte, mitä hän ja minä taas olimme - teidän mielestänne - tehneet väärin. Annoimme teille pienen lahjan viikko sitten, jota emme tarjonneet kenellekään muulle mieheni lähisukulaiselle, koska halusimme muistaa teitä.
Nyt sana oli kiirinyt ja olitte ilmeisesti saaneet kärkevää palautetta mieheni sisaruksilta, joille teidän mielestänne olisi pitänyt ostaa samanlaatuinen lahja.
Mieheni on kokenut ja joutunut kohtamaan samanlaista käytöstä teiltä, jo vuosien ajan, jo ennen kuin me 2 tapasimme.
En tunne helpotusta, kun teimme äsken päätöksen mieheni kanssa, että emme näe teitä vähään aikaan, mahdollisesti pitempään. Ehkä näemme vuonna 2016, ehkä emme.
Tunnen vaan ihmetystä, ja surua, kun ette ole oppineet, kun minä en ole suostunut näkemään tilannetta aiemmin. En aio muuttaa teitä, en aio edes yrittää, ettekä te pysty muuttamaan meitä.
Kumma kyllä, en tunne edes huonoa omaatuntoa siitä, että ostimme teille jälleen lahjan, emmekä samaa tai muuta vastaavaa mieheni siskolle ja veljelle.
t: vaimo ja nainen.
Näkemiin tai hyvästi....
16
189
Vastaukset
- piparminttuli
Toivottavasti ette joudu katumaan päätöstänne. Elämä on siitä kummallista että se tuo yllätyksiä mukanaan.
- Wifeandfriend
En usko, että joudumme katumaan. Mieheni lapsuuden tuntien, on tosiaan ihme, että yleensä olemme vieneet yhtä ainoaa lahjaa tämän vanhemmille.
Ei ole miehen isä koskaan pyytänyt anteeksi, että loi lastaan, nyt minun miestäni, monta kertaa. Ei ole äitinsä koskaan pyytänyt anteeksi juomistaan.
En siis näe mitään syytä pyytää anteeksi sitä meidän paljon mitättömämpää päätöstä, että veimme lahjan miehen vanhemmille emmekä vieneet lahjaa miehen sisaruksille.
Vanhempansa löivät, riitelivät ja äitinsä joi meidän nähtensä vs. me veimme lahjoja.
Hm, kumpi mahtaa olla suurempi rikos? Olimme vaan liian kilttejä liian monta vuotta. Se oli meidän kahden, minun ja mieheni "rikos".
Taakka on poistunut harteilta. Eilen illalla oli jo paljon helpompaa hengittää.
t: vaimo ja nainen.
- Isäntytär
Elämä antaa, elämä ottaa, elämä kasvattaa. Arvelen, että olet vielä kehitysvaiheessa, ylireakoit ja olet "hieman" pettynyt. Saitpahan kuitenkin syyn pitää kaivattua etäisyyttä. Entäpä, jos miehesi haluaa kaikesta huolimatta nähdä vanhempiaan, voithan sinä pysyä poissa, ovathan he silti miehesi isä ja äiti. Vaimot vaihtuu, mutta suku on ja pysyy...
- Wifeandfriend
Kyllä, elämä antaa ja elämä ottaa.
Kehitysvaiheessa ollaan, kuten kaikki ihmiset ovat. 20 vuotta aviossa, ja jokainen vuosi on tuonut muutoksia, pieniä ja suuria. Lopputulema: en pelkää elämää, mitä se tuo mukanaan. Kukaan meistä ei tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, tai edes tämä syksy.
Elämämme on ennalta ohjattu, en pysty siihen vaikuttamaan. Voin taistella vastaan, mutta voima on suurempi kuin minä. Tapasin mieheni, koska minun oli tarkoituskin tavata hänet, juuri silloin ja sillä hetkellä. Olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta.
En tunne, että sain tästä mitään syytä pitää kaivattua etäisyyttä mieheni vanhempiin.
En vihaa mieheni vanhempia, enkä näiden sisaruksia. Vihaaminen vaatisi paljon voimaa, ja näen sen tunteen vain vahingoittavan minua. Olen nähnyt mitä viha aiheuttaa.
En aprikoi, mitä voisi olla, tai mitä voisi tapahtua. Tiedän vaan, että nyt elämä ilmoitti, omalla tavallaan, että taas on aika muuttaa jotain.
t: vaimo ja nainen. - mulkut.pois.lähipiiristä
Suku on ja pysyy? No tavallaan, mutta ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin jotka tekivät lapsena elämästä helvettiä. Jos minun vanhempani olisivat minua hakanneet ja ryypänneet jatkuvasti, niin enpä minä taitaisi heihin yhteyttä pitää, varsinkaan jos vieläkin käyttäytyisivät kuin typerykset.
Kiittääkö siitä pitäisi, tai tuntea jotain velvollisuutta nöyristellä heille? Ehei. Maailmassa olisi vähemmän kärsimystä, jos tietyt "vanhemmat" tajuaisivat olla hankkimatta lapsia. - lifelife
"Vaimot vaihtuu, mutta suku on ja pysyy..." ?
Itselleni tulee tästä mieleen 2 eri tulkintaa.
1) Olen vaimo, ja kahden eri suvun jäsen, omani ja mieheni. Tälle jälkimmäiselle ei edes anoppi ja appi voi enää mitään:) Minut lukittiin osaksi tätä uutta sukua sillä hetkellä, kun menimme mieheni kanssa naimisiin, vuosia ja vuosia sitten. Samoin kävi miehelleni.
Sukututkimuksessa säilymme osana toistemme sukua, samoin ne, jotka ovat eronneet. Näymme eri sukuhaaroissa. Meitä ei sieltä historian kirjoista pysty millään keinolla enää hävittämään.
Sukuun tulevat puolisot ja heidän lapsensa vievät sitä anopin ja apen sukua eteenpäin, eri suuntiin, taas tuoden mukaan uutta sukua. Kauan sen jälkeen, kun anoppi ja appi ovat jo kuolleet.
Se on suvun luonne, avo- ja avioliitoilla ja uusilla lapsilla sitä sukua luodaan uudestaan ja uudestaan. Suku = vaimo/mies ja mahdollisesti lapset ja näiden tulevat puolisot.
----------------------------------------
2) Jos suvun käsittää tämän teknisen kaavion sijaan tukiverkkona, laajemmin kuin esim. omat/miehen sisarukset ja omat vanhemmat, kuten Isäntytär ehkä tarkoitti, niin harva näkee sitä koko sukua, muita sukulaisia muuten kuin hautajaisissa. Todella harvat tekevät kiertovierailuja puolin ja toisin, eri paikkakunnilla, elleivät sitä harrasta niitä ei-niin-toivottuja yllätysvierailuja toisten sukumökeille...
Jos tarkoitus oli vielä sanoa, että puolisolla ei ole mitään väliä, vaan pääasia on, että on äiti ja isä olemassa, niin pitää myös tunnustaa itselleen, että äiti ja isä vanhenevat koko ajan, ja joskus heistäkin se aika jättää. Kun on pyhittänyt koko elämänsä vain äidille ja isälle, mitä lapsi tekee sitten, kun vanhempia ei enää ole? - Serkunkumminkaima
Olen kiitollinen elämälle siitä, että omissa suvuissamme osataan elää omaa ja itsenäistä elämää. Kummankaan puolen sukulaiset eivät ole tyrkyttämässä itseään kylään tai neuvomassa kaapin paikkaa. Me itse emme mene kutsumatta kenenkään oville, ja iloksemme olemme huomanneet, että mitään erityisiä pakkokahvitteluja ei ole esitettykään. Tapaamme tilaisuuksissa, joita sukujen piirissä toisinaan sattuu.
Puhelin on kaikilla. Soitellaan, jos on asiaa.
Joulukortit lähetellään. Ilmoitetaan lasten ylioppilaskemuista tai onnitellaan serkkua vuosipäivänä.
Muuten eletään ihan omissa piireissämme. Kaikilla on perheensä, työnsä, ystävänsä ja harrastuksensa. Kuulumme sukuun, mutta eihän se velvoita meitä päästämään sukulaisia tekemään jotain tupatarkastuksia.
- siinäseolikin
Anoppi ja appi, tulette tarvitsemaan apua viimeistään tuossa 5-10 vuoden päästä, koska ette ole pitäneet kunnostanne huolta. Olette silloin n. 80-vuotiaita.
Teillä on molemmilla nyt ylipainoa 10-20 kg, ettekä harrasta liikuntaa muuta kuin kävelemällä autoonne ja takaisin. Vaikka teillä on koiria, ette ulkoiluta niitä kuin ehkä max 10 min kerralla. Koirillanne on, kumma kyllä, tästä syystä myös ylipainoa ja vakavia terveysongelmia.
Lähialueellanne ei ole julkista kulkuyhteyttä, ja läheiseen kaupunkiin, missä on lähin bussipysäkki tällä hetkellä, on matkaa 30 km. Ambulanssin tulo voi kestää kauan, koska määrärahoja alennetaan jatkuvasti ja kiirettä on muutenkin.
Olette itse valinneet asuinalueenne ja myös sen, miten olette kohdelleet meitä. Teoillanne on seurauksensa.
Ilmoitan tässä teille, että emme tule auttamaan teitä millään lailla, missään asiassa, kun tarvitsette apua, tänään, huomenna tai 5 vuoden päästä. Emme enää vastaa puheluihinne. - katriinankamarista
Jopas se aika kulkee... Siitä on jo 10 vuotta, kun minun miniä sanoi puhelimessa minulle hyvästi ja sen koommin ei ollakaan oltu tekemisissä pojan, eikä miniän kanssa. Lapsenlasten määrä on lisääntynyt, sen näen kaverien kautta facebookissa, mutta koska oikeasti olen änkyrä-ämmä, niin tilanne on minun osalta aivan hyvä. Vanhuuden koittaessa muutan senioriasuntoon ja pärjään kyllä jälkeläistäni vaivaamatta. Enkä edes tajua, miksi minun pitäisi päätäni vaivata poikani poikueella ja varsinkaan poikueen emolla, josta en pidä.
Aloittajankin nuoruus on ohi aikanaan ja elämä opettaa hyvästijättöjen lisäksi paljon muutakin.- Loppuun.asti.änkyrä
Muista tehdä testamentti.
- byebye
Joo, elämä on opettanut. Mikä muukaan olisi voinut opettaa?
Kun vertailukappaleina on miehen suvussa kivoja ihmisiä ja sitten niitä ei-kivoja, kieroon kasvaneita, niin miksi ihmeessä viettäisin aikaani jälkimmäisten kanssa, kun muitakin vaihtoehtoja on?
Sitäpaitsi, tämä tulee tietty shokkina sinulle, mutta kukaan nainen ei voi pakottaa miestään olemaan äidistään erossa, eli koska et näe poikaasi ja tämän lapsia, tarkoittaa se 100% varmasti, että poikasi ei halua sinua nähdä ja viedä luoksesi lapsiaan. Syy ei ole 100% vaimossa, mutta haluat esittää sen vain niin.
Nuoruus on sinulle ilmiselvästi pahe, mutta siltä nyt ei voi välttyä, että vaimot ovat anoppejaan vuosikymmeniä nuorempia, sillä aika hullu jonkun miehen pitäisi olla, että ottaisi itselleen äitinsä ikäisen naisen.
Ja loppuun.asti.änkyrä, tämä vaimo on tehnyt miehensä kanssa testamentin. Kukaan miehen sukulainen ei tule saamaan yhtään mitään.
Puhelimella ei ilmoiteta tapahtuneesta. Saavat lukea lehdestä. Kutsua hautajaisiin ei tasan tule.
Jos ovat elossa silloin, niin saavat tosin kutsun perunkirjoitustilaisuuteen, koska ovat sukua, ja sitä ei voi estää, mutta testamentti paljastaa kummankin meidän 2 tahdon. Biiiiiiig Shock:) :)
Totta, elämä on opettanut minua paljonkin Hyvästijätöstä. - sivuhuomio
Me ei tehty lapsia, eikä yksikään miehen sisaruksistakaan ole tehnyt lapsia. Kaikkien ikä on jo 50-v. Mieheni äidistä ei tule koskaan mummoa. Tämä sukuhaara loppuu tähän.
Omasta suvusta sisarukseni ovat tehneet useampiakin lapsia. Se sukuhaara jatkuu. - pupusethyppelee
sivuhuomio kirjoitti:
Me ei tehty lapsia, eikä yksikään miehen sisaruksistakaan ole tehnyt lapsia. Kaikkien ikä on jo 50-v. Mieheni äidistä ei tule koskaan mummoa. Tämä sukuhaara loppuu tähän.
Omasta suvusta sisarukseni ovat tehneet useampiakin lapsia. Se sukuhaara jatkuu.Ei se miehen sukuhaara välttämättä lopu.. Miehesi lähtee kävelemään ja saa lapsia uuden nuoren ihanuuden kanssa :)
- kokemuspuhuu2015
pupusethyppelee kirjoitti:
Ei se miehen sukuhaara välttämättä lopu.. Miehesi lähtee kävelemään ja saa lapsia uuden nuoren ihanuuden kanssa :)
Kiitos, olen samaa mieltä, minä olen nuori ja ihana:) 50-v mieheni on aika namu vieläkin. Kyllä häntä katsotaankin, ja meitä kahdestaan.
- Amoppi
Alittajalle tiedoksi, että jos ei tykätä, niin ei olla tyrkyllä. On turha vain sukulaisuuden vuoksi ylläpitää välejä, jos kaikilla vain on hankala olo. Monet sukuloivat vain naapureiden ja tuttavien arvostelun pelossa. Kuvitellaan, että muilla on paremmat välit ja rakastava suku. Harvalla on.
Kun pari avioituu, heistä tulee väkisinkin uuden suvun jäseniä, mutta ei se merkitse sitä, että on oltava sen läheisempiä kuin tähänkään asti.
Viisainta uuden tulokkaan on seurata sivusta uuden suvun toimintatapoja, ja jos ne ovat kovin erilaiset kuin mihin on itse tottunut, niin onko pakko edes yrittää tunkeutua joukkoon?
"Syöpkö miniä, vai annetak kissalle?"- eihyötyätavataenää
En aiokaan olla enää tekemisissä, me emme aio olla...
Tulinpahan vaan kirjoittamaan ylös niitä ajatuksia, joita on miehen kanssa sanottu yhdessä ja kertomaan anopille, jos vaikka sattuisi tunnistamaan itsensä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881297Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1351043- 68964
- 39897
- 71863
- 97857
- 75846
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54822Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39774