Minun teki kerran kovasti mieli, mutta en sitten uskaltanut. Olisikohan pitänyt?
Ei kai se nyt niin kivaa ole :-(
Ei kai se nyt niin kivaa ole :-(
Oletteko koskaan trollanneet?
kysyn.rehellisesti
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen trollannut. Esitin Hitlerin sekopäistä seuraajaa. Kivaa oli, mahdottoman hauskaa, pääasiassa omaa hauskaa!
Jotkut postaajat pomppivat ihan raivona, ja saivat siinä samalla oikean natsihurmoksen aikaan, kun eivät ymmärtäneet huumoria. Olin myötätrollina toiselle trollille, joka ketjun aloitti. Se tapahtui kansainvälisellä foorumilla.
Huomasin, että ne jotka raivopäissään halusivat polttaa kaasu-uunissa meidänkaltaisemme, olivat yleensä niitä jotka julistivat olevansa natsismin vastaisia.
Toki he käyttivät siitä kaasuttamisesta ihan toisenlaisia ilmauksia.
Pienestä kultista se Hitlerkin aloitti ja isoksi yleni. Hitler oli psykopaatti, lisäksi amfetamiini-koukussa.
Kultin seuraajat kuvittelevat itsestään ja kultista asioita, jotka ovat todellisuuden vastaisia.
Muita huomioita trollauskokeilustani:
”Natsismin vastustajat” vastustivat käytännössä ”natseja”, siis meitä kahta trollia. Käytännössä he ilmaisivat halunsa eliminoida eli poistaa meidät hengiltä.
”Natsismin vastustajat” olivat täysin sokeita omalle toiminnalleen, puolustellen sitä ”hyvällä, joka on natsismin vastustaminen”.
He olivat yleisesti ottaen paitsi huumorintajuttomia, myös tietämättömiä natsismista ja sen historiasta.
Minua on aika lailla kylmännyt se lause, jota yhä useammat ovat alkaneet käyttää. En muista sitä sanatarkasti, mutta sen sisältö on, että paha saa vallan, jos hyvät ihmiset eivät tee mitään. He laskevat itsensä noiksi hyviksi ihmisiksi, jotka vastustavat pahaa, mutta käytännössä he näyttävät vastustavan pahoiksi luokittelemiaan ihmisiä ja usein niin aggressiivisella tavalla, että siinä ajattelee että mitähän tuostakin keitoksesta vielä seuraa.
En ole. En ole koskaan oikein ymmärtänyt trollaaamisen pointtia. Jätän sen niille, jotka ymmärtävät.
Minulla on himskatin herkkä omatunto. Takavuosina, kun kirjoittelin vain vaihtuvilla nimimerkeillä Kirkko kuulolla -palstalle ja sitä ennen eräälle toiselle palstalle, vastasin joskus (harvoin) eri nimimerkeillä samalle ihmiselle samassa ketjussa ja yritin muuttaa vähän tyyliäni, jotta hän olisi luullut minua eri kirjoittajaksi. Siitä tuli aina paha olo ja häpesin itseni edessä. Ei sellainen sopinut minulle. Tuollaista pidän kyllä trollaamisena ja sitä siis olen kokeillut, mutta sellaista en ymmärrä, jos nauttii siitä että huijaa ihmisiä.
Jotkut asiat lienevät suht reilassa, jos ihmisen omatunto silloin tällöin kolkuttelee. Joo, kaikki me kokeillaan joskus joitakin asioita, joista sitten todetaan että se ei ollut minua varten. Mistäpäs sitä voisi tietää jos ei koskaan yhtään mitään kokeile?
Heh, no kyllähän tuollaisen asian tietää kokeilemattakin että se on väärin, mutta sitä en tiennyt että reagoisin itse siihen niin vahvasti.
Joo. Kyllä minä juuri tuota tarkoitin. Eihän se ole omatunto, joka tietää väärät asiat, vaan se, joka ne tuntee?
Noin on. Joskus kyllä omatunto on se, joka "tietää" ensin. Voi olla jokin asia, jota ympäristö pitää hyväksyttävänä tai suorastaan tavoiteltavana ja josta on oppinut että se on tuota, ja sitten se kuitenkin tuntuu väärältä.