Tahdon löytää seurakunnan

Kyllä, vajavaisia ollaan itse kukin. Ehkä löydän vielä paikkani, toivon niin. Monet muut osa-alueet elämässä tulevat toivon mukaan nekin ajan kanssa kuntoon. Elämä on ollut vuosia raskasta, siksikin olen enemmän halukas rauhallisiin ja pienimuotoisiin tilaisuuksiin, kuin isoihin tapahtumiin, jotka ovat täynnä ohjelmaa ja ääntä. Kiitos sinulle vastauksestasi.

>Mene vain seurakuntaan, joka on mielestäsi se lähin ja raamatullisin.
Miksi sen pitäisi olla "raamatullisin"? Vähemmän tiukkapipoinen voi olla paljon kotoisampi.

seurakunnaton kirjoitti:

Kyllä, vajavaisia ollaan itse kukin. Ehkä löydän vielä paikkani, toivon niin. Monet muut osa-alueet elämässä tulevat toivon mukaan nekin ajan kanssa kuntoon. Elämä on ollut vuosia raskasta, siksikin olen enemmän halukas rauhallisiin ja pienimuotoisiin tilaisuuksiin, kuin isoihin tapahtumiin, jotka ovat täynnä ohjelmaa ja ääntä. Kiitos sinulle vastauksestasi.

Lue lisää

Älä mene mihinkään uskonnolliseen. Mihinkään kirkon tai herätysliikkeen nimen alla olevaan. Niissä on aina enemmän tai vähemmän ohjelmaa. En minäkään sitä jaksa. En mä saa mitään sellasesta. Mä lähden sellasesta kokouksesta pois ihan yhtä tyhjänä, kuin sinne tulinkin. Sulla on ihan oikeanlaista kaipausta.
Jeesuksen tähdenhän kokoukseen tullaan, eikä ohjelman. Mene sellaseen, jossa rukoillaan ja etsitään Herraa. Jos tiedät jonkun pienen joukon joka kokoontuu kodeissa, niin käy katsomassa.

Ei se aina, kun Herran edessä ollaan, niin heti täyttä lentoa ole. Voi olla että ensi alkuun tuntuu siltä, että ei tapahdu mitään, tai tapahtuu hyvin vähän.
Sillä ei ole mitään merkitystä, kunhan se on aitoa. Monestikkaan esim vapaiden suuntien isoissa seurakunnissa sattuu ja tapahtuu, mutta se meno ei ole aitoa.

Katsos kun Jumalalla on ihan eri tiet ja suunnitelmat, kuin meillä. Monesti me ihmiset odotamme, että kun tulemme ensi yhteen, niin pitäisi heti olla ns täysi rähinä päällä.
Tai ajatellaan, että me olemme uskovina nyt jollakin tietyllä tasolla ja tästä alkaa kehitys eteenpäin.

Kuitenkin kun tulemme Herran eteen oikealla asenteella, niin inhimillisesti katsoen alussa kehitys näyttäisi kulkevan aivan päivastaiseen suuntaan, kuin mitä odotetaan.
Näin juuri se tulee ollakkin. Eikä sitä pidä pelästyä. Monet ei kestä esim hiljaisuutta Herran edessä. Jonkun ajan päästä tulee jo hyvin vaivautunut olo ja jos ei muuta, niin laulukirjoja kaivetaan esiin.
Miksi me emme kestä sitä astian tyhjyyttä, kun kuitenkin, jos tahdomme kohdata Herran, niin meidän on kuljettava se tie. Ensin Jumala tyhjentää, ennen kuin hän voi alkaa täyttämään.

Siksikin tapahtuu niin vähän, kun seurakunta ei suostu puhdistettavaksi. Ei suostu riisuttavaksi. Ei suostu olemaan tyhjä astia. Ei suostu olemaan hiljaisuudessa ja odottamaan Herraa. Jotta meistä tulisi rikkaita, niin meistä on tultava ensin köyhiä.

Hei Jari-Pekka. Tuntuu erityisen hyvältä kirjoittaa sinulle, koska olet rohjennut laittaa esille nimesi ja oletettavasti myös syntymävuotesi. Kiitos siitä. En kuitenkaan tee puoleltani samaa, ainakaan tässä yhteydessä, joten vastaan sinulle nimimerkkini suojissa.

Samoja ajatuksia minulla on kuin mitä sinullakin viestissäsi. Nimenomaan rukoilevaa yhteisöä minä juuri olen etsinytkin, mutta sellaiseen en vain ole johdattunut. Olisi se sitten seurakunnassa tai muutoin yhdessä kokoontuvia uskovia, vaikka vain muutamia, sillä ei niin olisi väliä, kunhan yhteinen halu ja näky olisi etsiä Herran kasvoja. Toivon löytäväni silti myös seurakunnan, jonne asettua ja laskea matkareppuni.

Olen uskonvuosinani ehtinyt jo palvella joissain seurakunnissa Herran minulle suomilla armolahjoilla, joten tuttuja kasvoja kyllä yleensä tulee nähtyä, jos vain seurakuntiin menenkin. Tutustumiset ovat vuosien aikana jääneet kuitenkin enemmän tai vähemmän pintapuolisiksi. Osaltaan siksi, koska en ole kovin ulospäinsuuntautunut. Yksityisyyden suojastani olisi varaa höllentää.

Vietän aikaani hyvin paljon yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joten minulla ei ole tarvetta löytää seurakuntaa kokeakseni Jumalan läsnäoloa, hänen läheisyytensä on minulle jokapäiväistä, kiitos ja kunnia Jumalalle. Siksi minä kaipaan seurakuntaa ja yhteyttä siellä, koska se on raamatullista, ja koska yhteisessä rukouksessa on Jumalan erityinen siunaus. Kaiken lisäksi on hienoa kokea kollektiivinen uskovien yhteys, siinä on Jumalan voima. Ja kohdata yhdessä reaaliajassa Jumala ja iloita siitä yhdessä. Ylistys yhdessä voi olla hyvinkin sydäntä avartavaa.

Tunnistan läpikäyneeni loppuunpalamisen yleensä seurakunta-asioissa kuin muutoinkin elämässäni. En ole koskaan ollut seurakunnissa työmyyrä, vaan väsymys on karkeasti yhteissumma pettymyksistä ja törmäyksistä monilla eri osa-alueilla niin seurakunnassa kuin yksityiselämässänikin. Tiedän että kaikki valmistaa minua asettumaan Jumalan täydelliseen tahtoon, eikä se käy leikiten. Ehkä elän parhaillaan toipumisaikaa. Ehkä tämäkin viestini on osa prosessia, joka tuo minua hieman lähemmäksi avointa ovea.

Ystävyydellä

RepeRuutikallo kirjoitti:

>Mene vain seurakuntaan, joka on mielestäsi se lähin ja raamatullisin.
Miksi sen pitäisi olla "raamatullisin"? Vähemmän tiukkapipoinen voi olla paljon kotoisampi.

RepeRuutikallolle. Kysyt, "Miksi sen (seurakunnan) pitäisi olla "raamatullisin"?" Jumala on salattu Jumala, joka kuitenkin on ilmoittanut itsensä Sanassaan. Moni asia menee vikaan, ellei kaikki, kun askaroimme seurakunnassa, joka ei ole raamatullinen. Mieltymyksistä raamatullisimmasta seurakunnasta sen sijaan ei kannata nostattaa maantiepölyä, jollekin raamatullisin seurakunta vain on toinen kuin toiselle. Lopulta monet seikat vaikuttavat siihen, minkä seurakunnan koemme omimmaksi, ei vähiten kulkemamme matka uskontiellä. Myös Jumalalla itsellään on tarkoituksensa kaukonäköisyydessään johdattaa tai olla johdattamatta meitä yhteyksiin eri seurakuntiin.

Raamatullisin seurakuntako olisi paras?
Voisitteko perustella vaikikiapa Jeesuksen tunnetuimman puheen
itsellenne avautumisen omin sanoin lähdeviittauksitta ja siteeraamatta.
Kirkkokahvit tarjoan vaikka sunnuntaina.

Missä kirkossa haluaisit tavata?
Minun lähelläni on ainakin puoli tusinaa pyhättöä.
Laita meili omalla nimelläsi esittäen mieleisesi seurakunnan.

presidenttisekoitus kirjoitti:

Raamatullisin seurakuntako olisi paras?
Voisitteko perustella vaikikiapa Jeesuksen tunnetuimman puheen
itsellenne avautumisen omin sanoin lähdeviittauksitta ja siteeraamatta.
Kirkkokahvit tarjoan vaikka sunnuntaina.

Lue lisää

Raamatullinen seurakunta perustaa opetuksensa Raamattuun, siksi on turvallisinta käydä sellaisen seurakunnan tilaisuuksissa.

Uskovainen on kuin painekyllästetty puu, Jumalan Sana vaikuttaa hänessä läpikotaisin kaikilla elämän osa-alueilla niin puheissa kuin teoissakin. Kommunikointi uskovan kanssa tai uskovien keskustelun seuraaminen voi siksi olla siihen tottumattomalle hankalaa.

Pyysit perustella Jeesuksen tunnetuimpaa puhetta. Tarkoitat ehkä vuorisaarnaa, tai vain kullekin sydäntä lähinnä olevaa Jeesuksen lausahdusta. Joka tapauksessa vuorisaarna on armon uutinen kaikille, jotka tahtovat tulla Jeesuksen tykö, Jeesus ottaa jokaisen luokseen tulevan vastaan. Ja kun Jeesus ristillä sanoi kaiken olevan täytetty, hän myös tarkoitti sillä kaikkea. Mikään ei siis voi olla esteenä sille, joka tulee Jeesuksen tykö. Jeesus on avannut tien ja hän on itse tuo tie. Jeesus on vastaus. Jeesus todisti puheensa todiksi tekojen kautta loppuun asti, aina ristinkuolemaan ja ylösnousemiseensa asti.

Ihmisen osaksi jää vain ottaa tuo ylenpalttinen armon ja pelastuksen sanoma vastaan. Vanttuut eivät lämmitä käsiä pakkasella, jollei niitä myös laita käsiinsä. Samoin tarjolla oleva valmis mutta vastaanottamaton pelastus Jeesuksessa Kristuksessa ei ihmistä auta, ei pakkasten tullen eikä millään ilmoilla, ellei sitä ota vastaan.

Jeesus kysyi kerran sokealta, mitä sokea toivoisi Jeesuksen tekevän hänelle. Jeesus kysyy samaa myös sinulta: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Jeesus on aina valmis sinua varten, koska hän rakastaa sinua ja koska hän tahtoo pelastaa sinut.

Hyvää ja entistä parempaa jatkoa sinulle. Jumalan siunausta.

Kiitos oikein paljon vaihtoehdoista. Hyvältähän nuo kaikki näyttävät. En vain valitettavasti asu noilla seuduin. Netmissionnissa on tullut käytyä joitain kertoja, mutta siellä käynnistä voisi tehdä tavankin, niin paljon siellä on hyvää asiaa.

Kiitos Jari, jouluaattona 50 :-) Onneksi olkoon jo näin etukäteen. Kuinka onnellista onkaan jakaa ajatuksia uskosta ja seurakunnasta ja Jumalan Sanasta, kulkea yhdessa Emmauksen tietä seuratoverina itse Herra Jeesus!

Niin, seurakunnaton ja seurakunnaton. Olen törmännyt muutamaan kaltaiseeni uskovaan ilman seurakuntajäsenyyttä, jotka kuitenkin elävät pyhityselämää ja toteuttavat omalla paikallaan arjessa Jumalan vanhurskautta. Kyllä, tuttua on Herran seuraaminen näinkin. Tiedostan kuuluvani Jumalan seurakuntaan uskoontulemiseni ja uskontunnustamiseni kautta, mutta Raamattu opettaa seurakunnasta myös monikkona. Esimerkkipoimintona kokonaisuudessaan hieno luku 2Tess 1. Jakeessa neljä Paavali kertoo kerskaavansa Silvanuksen ja Timoteuksen kanssa tessalonikalaisten seurakunnasta Jumalan seurakunnissa.

Muutama vuosi srk:sta poislähdön jälkeen aloin vähitellen kaivata uutta srk-jäsenyyttä. Ei sen tähden, että jäsenyys toisi minulle autuuden tai jonkinlaisen hyväksyttävän statuksen uskovien joukossa, vaan yhteenkuuluvuuden ja srk-yhteyden tähden, ja että vastaisin siihen kutsuun, jonka koen saaneeni Sanaa lukiessa. Lisäksi mielekkäästi sitoutuneessa srk-toiminnassa kasvaa ja rakentuu terveellä tavalla. Kyllä, kaipaan uskovien yhteyttä.

Ikäväkseni en koskaan tullut sisälle entiseen seurakuntaani, ja vuosiin tuossa seurakunnassa mahtuu enemmän vaikeita kuin iloisia muistoja. Siksi osaltaan minulle on yhä tänään todella vaikeata lähestyä seurakuntia liittymismielessä. Otin kuitenkin hiljattain yhteyttä srk-kysymyksissäni erään (aivan toisen) kirkkokunnan edustajaan. Hänen kommenttinsa minulle oli, ettei kristinuskoa oikeastaan ole ilman seurakuntaa. Järkytyin. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että uskovaksi tunnustautuva ihminen ilman srk-jäsenyyttä ei hänen mukaansa edustaisi kristinuskoa. Se oli rajuin koskaan saamani hyökkäys.

Ehkä osani on kulkea loppumatka ilman srk-jäsenyyttä, en tiedä. Herra johdattakoon ja avatkoon lisää ymmärrystä. Herralle muutoinkin on hyvä jättää kaikki, totta. Mutta hyvä tämäkin oli, kun tänne kirjoittelin. Minut tavoittaa niin halutessa s-postilla taivasmatkalla[at]yahoo.fi. Siunausta.

Yksi ehdotus olisi että katsot JW.org

JW, eli suomeksi jehovan todistajat, tulit ehdottamaan minulle heitä. En ota ehdotustasi vastaan, sanonpa vielä, Jeesuksen nimessä ja veressä, en ota ehdotustasi vastaan. Elämä on aivan liian kallis elettäväksi pimeydessä. Eksytykset ovat monet, ja ehdottamasi liike edustaa yhtä niistä. Tule tule pois joutuin pimeydestä, sinä joka minulle tällaista tulit ehdottelemaan. Vielä on päivää jäljellä, vielä on armonaikaa pelastua! Jeesus on Jumala ja hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesus on Herra!

seurakunnaton kirjoitti:

Kiitos Jari, jouluaattona 50 :-) Onneksi olkoon jo näin etukäteen. Kuinka onnellista onkaan jakaa ajatuksia uskosta ja seurakunnasta ja Jumalan Sanasta, kulkea yhdessa Emmauksen tietä seuratoverina itse Herra Jeesus!

Niin, seurakunnaton ja seurakunnaton. Olen törmännyt muutamaan kaltaiseeni uskovaan ilman seurakuntajäsenyyttä, jotka kuitenkin elävät pyhityselämää ja toteuttavat omalla paikallaan arjessa Jumalan vanhurskautta. Kyllä, tuttua on Herran seuraaminen näinkin. Tiedostan kuuluvani Jumalan seurakuntaan uskoontulemiseni ja uskontunnustamiseni kautta, mutta Raamattu opettaa seurakunnasta myös monikkona. Esimerkkipoimintona kokonaisuudessaan hieno luku 2Tess 1. Jakeessa neljä Paavali kertoo kerskaavansa Silvanuksen ja Timoteuksen kanssa tessalonikalaisten seurakunnasta Jumalan seurakunnissa.

Muutama vuosi srk:sta poislähdön jälkeen aloin vähitellen kaivata uutta srk-jäsenyyttä. Ei sen tähden, että jäsenyys toisi minulle autuuden tai jonkinlaisen hyväksyttävän statuksen uskovien joukossa, vaan yhteenkuuluvuuden ja srk-yhteyden tähden, ja että vastaisin siihen kutsuun, jonka koen saaneeni Sanaa lukiessa. Lisäksi mielekkäästi sitoutuneessa srk-toiminnassa kasvaa ja rakentuu terveellä tavalla. Kyllä, kaipaan uskovien yhteyttä.

Ikäväkseni en koskaan tullut sisälle entiseen seurakuntaani, ja vuosiin tuossa seurakunnassa mahtuu enemmän vaikeita kuin iloisia muistoja. Siksi osaltaan minulle on yhä tänään todella vaikeata lähestyä seurakuntia liittymismielessä. Otin kuitenkin hiljattain yhteyttä srk-kysymyksissäni erään (aivan toisen) kirkkokunnan edustajaan. Hänen kommenttinsa minulle oli, ettei kristinuskoa oikeastaan ole ilman seurakuntaa. Järkytyin. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että uskovaksi tunnustautuva ihminen ilman srk-jäsenyyttä ei hänen mukaansa edustaisi kristinuskoa. Se oli rajuin koskaan saamani hyökkäys.

Ehkä osani on kulkea loppumatka ilman srk-jäsenyyttä, en tiedä. Herra johdattakoon ja avatkoon lisää ymmärrystä. Herralle muutoinkin on hyvä jättää kaikki, totta. Mutta hyvä tämäkin oli, kun tänne kirjoittelin. Minut tavoittaa niin halutessa s-postilla taivasmatkalla[at]yahoo.fi. Siunausta.

Lue lisää

Kiitoksia. Jos Herra suo, niin 50 menee rikki.
Kyllä sä Kristuksen ruumiin jäsen olet, eli seurakunnan jäsen, eikä sun tarvi liittyä seurakuntaan. Sut on liitetty. Jumala on sut liittänyt. Seurakunta ei ole paikka. Ei kirkko. Ei rukoushuone. Ei joku rakennus. Seurakunta on yhteisö. Kaikki Jeesuksen omat. Kyllä seurakunnista voi monikossa puhua, kun ymmärtää mistä on kyse.

Kyse on seurakunnan järjestäytymisestä ryhmiin, ruokakuntiin, niin kuin Jeesus opettaa esim ruokintaihmeessä. Markus 6:35-44

Jään harjoittelemaan matkantekoa. Kiitän vierellä kulkemisesta. Ef. 3: 14-20

seurakunnaton kirjoitti:

Jään harjoittelemaan matkantekoa. Kiitän vierellä kulkemisesta. Ef. 3: 14-20

Hyvä Sanan kohta.
Saako kysyä, että mistä päin Suomea haet seurakuntayhteyttä?

jari-pekka-65 kirjoitti:

Hyvä Sanan kohta.
Saako kysyä, että mistä päin Suomea haet seurakuntayhteyttä?

Pohjois-Pohjanmaalta, näin maakuntana laajasti ilmaistuna. Näillä seuduin ainakin asustelen.

seurakunnaton kirjoitti:

Pohjois-Pohjanmaalta, näin maakuntana laajasti ilmaistuna. Näillä seuduin ainakin asustelen.

Ok. Oudompaa seutua minulle. Itse olen Satakunnasta Laviasta. Vuoden alusta meidät liitettiin Poriin.

jari-pekka-65 kirjoitti:

Ok. Oudompaa seutua minulle. Itse olen Satakunnasta Laviasta. Vuoden alusta meidät liitettiin Poriin.

Enpä minäkään ole siellä teilläpäin käynyt. Lavia on minulle aivan outo jo nimenäkin, ei ole maantieto vahvin lajini. Mutta näin me vain kohtasimme lähes 500 kilometrin välimatkasta huolimatta. Kiitos Herralle netistä. Minulle syntyi sinusta kuva Jumalan henkäyttämänä mutkattomana ihmisenä, joka tietää paikkansa Kristus-ruumiissa. Se on Jumalan armotyötä se.

seurakunnaton kirjoitti:

Enpä minäkään ole siellä teilläpäin käynyt. Lavia on minulle aivan outo jo nimenäkin, ei ole maantieto vahvin lajini. Mutta näin me vain kohtasimme lähes 500 kilometrin välimatkasta huolimatta. Kiitos Herralle netistä. Minulle syntyi sinusta kuva Jumalan henkäyttämänä mutkattomana ihmisenä, joka tietää paikkansa Kristus-ruumiissa. Se on Jumalan armotyötä se.

Lue lisää

Samoin tunnen minäkin sinua kohtaan. Suoriksi Jumala on meidät tehnytkin. Pitäisi vaan pysyä sillä suoralla tiellä. Sanasta se löytyy ja Pyhä Henki auttaa sillä pysymään. Pitäisi vaan aina kuunnella Pyhää Henkeä. Jos uskovat olisi aina kuulleet Pyhää Henkeä, niin meillä ei olisi näitä lukemattomia uskonsuuntia.

Vaikka vuosisatoja joku asia olisi ollut näin, mutta sille ei löydy Sanasta tukea, niin se pitäisi hylätä.
Seurakunta, eikä Jumalan Sana yleensäkkään ei voi kehittyä. Raamatun Sanan jälkeen ei voi tulla mitään uutta seurakuntaa.

Raamattu on puhdas täydellinen ilmoitus, joka pitäisi ottaa sellaisenaan kokonaisuutena. Ei mitään tiettyä oppia, jota korostetaan ja niin erottaudutaan muista omaksi erilliseksi ryhmäkseen.

Koko Jumalan Sana sydämessä ja Jumalan Rakkaus ei erottele Jeesukseen uskovia, vaan kaikki ovat sisaria ja veljiä keskenään Jeesuksessa. Ei mitään raja-aitoja tai karsinoita, joista eräs jo edesmennyt julistaja jossain puheessaan puhui, kuitenkaan selittämättä sitä Raamatulla. Hyvä niin, koska Raamatusta ei löydy tuolle tukea.

Kaikki me kuitenki hairahdumme ja olemme keskeneräisiä. Niin minäkin ja siksi me tarvimme Pyhää Henkeä. Ihan suoraa Opettaja-oppilas suhdetta. Pyhä Henki opettaa. 1. Joh. 2:27

jari-pekka-65 kirjoitti:

Samoin tunnen minäkin sinua kohtaan. Suoriksi Jumala on meidät tehnytkin. Pitäisi vaan pysyä sillä suoralla tiellä. Sanasta se löytyy ja Pyhä Henki auttaa sillä pysymään. Pitäisi vaan aina kuunnella Pyhää Henkeä. Jos uskovat olisi aina kuulleet Pyhää Henkeä, niin meillä ei olisi näitä lukemattomia uskonsuuntia.

Vaikka vuosisatoja joku asia olisi ollut näin, mutta sille ei löydy Sanasta tukea, niin se pitäisi hylätä.
Seurakunta, eikä Jumalan Sana yleensäkkään ei voi kehittyä. Raamatun Sanan jälkeen ei voi tulla mitään uutta seurakuntaa.

Raamattu on puhdas täydellinen ilmoitus, joka pitäisi ottaa sellaisenaan kokonaisuutena. Ei mitään tiettyä oppia, jota korostetaan ja niin erottaudutaan muista omaksi erilliseksi ryhmäkseen.

Koko Jumalan Sana sydämessä ja Jumalan Rakkaus ei erottele Jeesukseen uskovia, vaan kaikki ovat sisaria ja veljiä keskenään Jeesuksessa. Ei mitään raja-aitoja tai karsinoita, joista eräs jo edesmennyt julistaja jossain puheessaan puhui, kuitenkaan selittämättä sitä Raamatulla. Hyvä niin, koska Raamatusta ei löydy tuolle tukea.

Kaikki me kuitenki hairahdumme ja olemme keskeneräisiä. Niin minäkin ja siksi me tarvimme Pyhää Henkeä. Ihan suoraa Opettaja-oppilas suhdetta. Pyhä Henki opettaa. 1. Joh. 2:27

Lue lisää

Todella, ilman Pyhää Henkeä matkanteko ei onnistuisi. Enkä minä tarkoita, että olisin jotenkin erinomaisen onnistunut, vaan kyllä hairahdukset ovat täälläkin päässä tuttuja. Ja keskeneräinen olen hyvinkin. Jumalan armossa on minulle kyllin.

Niin, raja-aidat, karsinat ja erilaiset säännökset ja tavat, niitähän meillä kristikansassa riittää. Mutta kunhan pysymme seurakuntinemme Jeesuksessa, olemme kuin ehjä ja kaunis tilkkutäkki!

Ef. 2 kertoo kattavasti kuinka me ennen pakanat nyt Jeesuksessa Kristuksessa ollessamme olemme yhtä Jumalan perhettä ja pyhien kansalaisia sekä soveliaat lupauksen liitoille yhdessä israelilaisten kanssa. Herra Jeesus on sovitustyöllään ristillä purkanut väliseinän, mutta niin vain seinärakennelmia nousee toinen toisensa perään. Niitä nousee yksittäisten seurakuntien ja yhdistysten ja kirkkokuntien välille kuin Israeliakin vastaan. Mutta väliseinä on purettu, niin lukee Sanassa. Ihmisen tekemät rakennelmat ovat vain valitettavia touhuiluja, todellisuudessa seinä on purettu. Uskovan onni on Jumalan Sana ja pitäytyminen siihen, ja näkymättömien katseleminen ennemmin kuin näkyväisten.

Pyhä Henki totisesti opettaa meitä, mutta se mitä Hän on meille opettanut ja Jumalan salaisuuksia avannut, ne meidän on hyödyllistä laitettaa jakoon ja eteenpäin toisillekin rakennukseksi ja opetukseksi. Siksi(kin) minä kaipaan srk-yhteyttä, koska aina siellä on joku, joka on saanut Herralta jotakin, ja sen kuuleminen reaaliajassa on henkeä elähdyttävää.

"Samoin tunnen minäkin sinua kohtaan." Tuo kirjoittamasi on niin arvokasta, että jos elämäntilanteesi sen sallii, anna toki kuulua itsestäsi lähemminkin.

>>Niin, raja-aidat, karsinat ja erilaiset säännökset ja tavat, niitähän meillä kristikansassa riittää. Mutta kunhan pysymme seurakuntinemme Jeesuksessa, olemme kuin ehjä ja kaunis tilkkutäkki!<<

Onko se sitä, mitä Jumala tarkoitti? Onko seurakunta tällä hetkellä sellainen, joka huomataan. Puhdas valkoinen, jossa ei ole tahraa, ei ryppyä.

Olemmeko se suola? Erilainen, kuin muut. Olemmeko nyt niin täydellisesti yhtä, että maailmakin sen huomaa ja voi uskoa?

Mulle tuo oli aikoinaan uskon este, kun katselin seurakuntakenttää ja kun uskovat oli kuin sodassa keskenään. Kaikki omissa "bunkkereissaan".
Ajattelin, että jos usko on tuollaista, niin en koskaan tahdo uskoon tullakkaan.

Mutta Jumalalle kiitos usko ei ollutkaan tuollaista, vaan se on puhdasta, Jeesuksen uskoa, jolla meidän sydämemme puhdistetaan.

Olet varmaan lukenut näitä s24 palstoja muitakin. Oletko huomannut, kuinka uskovat sotivat keskenään? Jopa kiroavat toisiaan. Mitä sä ajattelet siitä, jos vihollinen hyökkää maahan, jossa on täysi sekasorto ja sisällissota. Kuinka tuon maan käy? Huonosti.

Tilkkutäkki on kaunis ajatus, mutta otetaan esimerkki vaikka oikeasta sodasta.
Vaikka Ukraina. Siellä nämä hallituksen joukot on periaatteessa kaikki samalla puolella, mutta kuitenkin siellä on useita pieniä ja isompia eri ryhmittymiä, jotka on enemmän tai vähemmän omajohtoisia, eivätkä ole hallituksen täyden kontrollin alla ja johdossa. He eivät ole täydellisesti yksi armeija.

Siksi tappio tulee tappion perään, kun seurakunnatkin on omajohtoisia ja kukin "sotii" omalla tavallaan ja omien intressien mukaan.

Me emme ole yksi seurakunta, yksi Jumalan sotajoukko vihollista vastaan. ja niin kauan, kuin näin on, niin me olemme aina tappiolla.

Hyvää armon perjantaita, Jari. En nyt kyllä näe asiaa samalla tavalla, mitä kirjoitat heikosta kristikansan tilasta, lainaten vain osaa tekstiäsi: "Me emme ole yksi seurakunta, yksi Jumalan sotajoukko vihollista vastaan. ja niin kauan, kuin näin on, niin me olemme aina tappiolla."

Sekasortoa ja kuhinaa kyllä hajanaisissa riveissämme riittää, on kiusaamista ja ensimmäisten sijojen tavoittelua, ladattuja kielen aseita, aseita jos minkälaisia suojaamaan omaa asemaansa Kristus-kalliolla ja valtaamaan sillä lisää alaa samalla kun muurinaukkoja on vartioimattomina kaiken maailman kettujen tulla sisään kaikkine harhaoppeineen viettelyksineen eksytyksineen.

Kyllä kaikkea tätä on, ja vallan surkea olisi kristikansan tila, jollei meillä olisi Pyhää Henkeä oppaanamme, jollei meillä olisi Raamattua, joka antaa meille ohjeet elämään, jollei meillä olisi Herraa Jeesusta, joka on käynyt edeltäpäin kaiken, ja jollei meillä olisi Isää, joka valvoo tilannetta joka hetki. Kaiken tämän on tapahduttava. Meitä seulotaan, eksytysten on tultava, kaikki tämä on ennalta kirjoitettu.

Lopulta Yljän eteen todella asetetaan morsian, jossa ei ole tahraa, ei ryppyä. Jumala on sen tekevä, oma ponnistelumme vaatekerramme puhtauden eteen tuo vain lisäpyykkiä, nukkaa ja värienpäästöä. Parempi jättää vaatehuolto ja pyykkivuoren käsittely kokonaan Herralle.

Tässä kohtaa tullaan juuri näkymättömien katseluun, ojentautumiseen Jumalan lupauksiin ja uskomiseen ja luottamiseen kirjoitettuun Sanaan. Ovat tilanteet ennenkin näyttäneet pahoilta, olematta sitä kuitenkaan Jumalan maailmoissa. "Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2Kun. 6:17

Näkyväinen Jumalan seurakunta itsessään on hyvin vajavainen, siinä on tahroja ja on ryppyjä, ei siinä ole suolaa makua antamaan, ei niin mitään hyvää ja mielenkiintoista itsessään, mutta sen sisällä vaikuttaa Jumalan Henki, joka vetää ihmisiä puoleensa ja pelastukseen, virvoittaa ja elähdyttää matkalaista, rohkaisee ja ravitsee ja lohduttaa, ja monin tavoin opettaa pitkäänkin uskontiellä kulkenutta.

Maailma näkee Jumalan ihmeen, kuolevan seurakunnan, joka kuitenkin pysyy pystyssä ja elää. Se näkee kiivasluontoisen seurakunnan, joka kuitenkin antaa lepopaikan sinne hakeutuvalle. Se näkee sairaan seurakunnan, jossa kuitenkin on tarpeen tullen sidetarpeita sitomaan isotkin haavat. Se näkee rikki lyödyn, kiusatun ja häväistyn seurakunnan, joka kuitenkin neuvoo tien uskoon ja pelastutaan Herraan Jeesukseen. Niin maailma näkee surakunnan kuin se näkee Jeesuksenkin.

Seurakunnan ulkonainen nykytila ei siis ole kovin luoksensavetävä, totta. Se näyttääkin vihollisen edessä jo valmiiksi hävinneeltä, ei se näytä siltä jonka turviin juosta maailmaan sotia ja omaa sisäistä hätätilaansa pakoon. Mutta siinäpä se juuri onkin, salattu Jumalan viisaus, joka on maailmalle hullutus.

Olen kyllä näitä suomi24-sivuja läpielänyt ennen tätäkin keskustelua. Ja takkiin on tullut, pyyhettä on heitetty kehiin ja henkisiltä mustelmilta ja nenänvuodoilta ei olla vältytty. Näin myös ja hyvinkin näin on käynyt uskontopalstoilla. Viime kerrasta suomi24-palstoille kirjoittelustani ennen tätä keskustelua taitaa olla parikin vuotta, enpä tarkalleen muista, mutta toisinaan olen täällä vuosien varrella käynyt ja sitten on ollut väliä vuoden parinkin verran. Tämä keskustelu on ollut oikein mukava, ei ole ollut tarvetta hakeutua ensiapuun. Ehkä ikääkin on tullut jo sen verran ja kokemusta matkan varrella, että ottaa asiat rennommin. Aikaisemmin en tänne Seurakunnat-palstalle olekaan kirjoittanut.

Tahdon kysyä sinulta jotakin. Voit hyvin jättää vastaamatta, ainakin näin julkisesti. Oletko jo ollut kauankin uskossa? Oletko koskaan ollut jäsen jossain seurakunnassa? Onko sinulla koskaan ollut hengellistä kotia tai onko sinulla tätä nykyä sellaista? Onko sinulla uskovien yhteyttä? En usko että kohtasimme sattumalta. Suomi24:ssä käynnistäni on sen verran pitkä aika, että näen kohtaamisemme ja syntyneen keskustelumme varsin merkityksellisenä. Mitä se sitten lähemmin tarkoittaa, en tiedä, kunhan tältä paikaltani edes jonkin matkaa kuljen vierelläsi.

Kiitos mutta ei kiitos. Hälytyskellot kilkkaa minulla aina liikkeiden kohdalla, jotka edustavat itseään ainoana oikeana uskona, ja sitä olen kuullut vanhoillislestadiolaisten(kin) tekevän. Jos sinulla on hyvä olla liikkeen sisällä, joka tietysti on kiitosaihe, sitä se suinkaan ei ole kaikille. Eräs vanhoillislestadiolainen muutama viikko uskoontulostaan näytti tekevän hidasta itsemurhaa, niin vaikeaa hänellä oli irrottautua oppimistaan perinnäissäännöistä liikkeen sisällä.

Olen onnellinen jokaisen puolesta, jolla on aito Jumalan rauha Herrassa Jeesuksessa, minkä katon alla sitten käykään Sanan kuulossa, seurakuntaan liittyneenä tai siihen liittymättömänä, tai hakeutuu Sanan kuuloon muita teitä pitkin kuin seurakuntien ovien kautta.

Olen esittänyt toiveeni seurakunnan (hengellisen kodin) löytämisestä tällä tavalla ääneen kirjallisena, ja minusta tuntuu, että tämä jollain muotoa on vienyt minua asiassa eteenpäin. Kiitos Herralle ja kiitos kaikille mukana olleille. Siunausta kaikille.

No kyllä Sipilän jumala taitaa olla raha, ainakin tämänpäivän uutisoinnin perusteella. Jeesus sanoi "Missä on aarteesi siellä on sydämmesi" Pilkka on monesti itse aiheutettu.

"Onhan Hän kuitenkin ainoa". Amen.

Ihminen luontonsa puolesta ei koskaan ole taivaskelpoinen. Me tyrimme jatkuvasti, olemme ihmisten edessä enemmän, mitä olemme omissa oloissamme, ja sanomme enemmän ulkoa opittua ja ympäriltä poimittua, kuin mitä tosiasiassa olemme sisäistäneet elämässämme.

Sanomme rakastavamme, mutta tosiasiassa pystytämme raja-aitoja. Älä tule tänne! Älä mene sinne! Etsimme puhdasta ja virheetöntä seurakuntaa väärästä paikasta ja väärään aikaan, täältä alhaalta, tästä ajasta. Emme löydä puhdasta ja virheetöntä. Löydämme sen sijaan virheitä ja puutteita. Petymme ja vetäydymme. Vetäydymme vaikka tiedämme, että hajalla oleva seurakunta ei ole vihollisen edessä voimallinen.

Taivaalliset lahjamme eivät voi seurakunnan ulkopuolella koskaan täyttää sitä tarkoitusta, minkä tähden Pyhä Henki antoi ne kerran meille. Poislähtöämme seuraa vain lisää hajaannusta, vain lisää aukkoja muurissa, vain lisää voimattomuutta seurakunnassa.

Kyllä, tahdon löytää seurakunnan. Se tarkoittaa, että tahdon löytää oman paikkani palvella Jumalan valtakunnassa jonkin seurakunnan sisällä. Tähän asti olen nähnyt paljon epäkohtia, paljon vääryyttä ja paljon epäoikeudenmukaisuutta. Seurakunnissa uskovien keskuudessa. Vetäydyin pois, tuo kaikki oli minulle liikaa nähdä ja kokea. Olen herkkä, joo, ja otan asiat vakavasti, mutta silti tahdon löytää seurakunnan. Tahdon löytää fyysisen olemassaolevan seurakunnan ja osoitteen sinne.

Tahdon tavata näkymättömän, Kirjoituksiin kirjoitetun kallion, näkymättömän ja kuitenkin näkyväisen Pietarin, jolle Jeesus näki hyväksi perustaa seurakunnan. Ei Pietari täydellinen ollut, hän varsin hyvin näki tilansa Herran edessä, mutta Herra näki toisin. Herra uskoi seurakunnan epätäydellisen ja virheitä tekevän ihmisen hoitoon. "Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Matt. 16:18

Seurakuntaan pettyneet ja seurakunnasta poisvetäytyneet näkevät seurakunnan tilan niin kuin Pietari näki itsensä Jeesuksen edessä. Mutta Jumala ei jää kiinni ajalliseen. Hän kyllä tietää, mitä ihmisessä on, mutta hän näkee kauas ja tarkoituksenmukaisesti myös toimii sen mukaan. Eikö meidänkin, seurakuntaan pettyneiden, tulisi armahtaa seurakuntaa niin kuin Herra Jeesus armahti Pietaria?

Näkyväisessä ja ajallisessa seurakunnassa vaikuttaa Jumalan Henki, joka on ajaton, iätön ja rajaton. Ei siis ole vain se, mikä näkyy ja tuntuu, on myös se, mikä ei näy ja mikä ei välttämättä tunnu, tai tuntuu siltä, miltä ei ehkä toivoisi sen tuntuvan. Jumala näkee toisin. Meidän tulee täyttyä Hengellä, jotta näemme niin kuin näkee Jumala, sillä Jumala on Henki. Ja kun näemme niin kuin näkee Herra, me myös armahdamme, niin kuin armahtaa Herra.

Seurakunta kaunistautuu kerran Herran edessä, ja silloin se on puhdas ja virheetön, Herransa edessä haluttava ja antautuvainen. Kuinka minä toivoisinkaan, että tuo aika olisi jo nyt! Vielä on kuitenkin matkaa alttarille, vielä elämme ajan rajan tällä puolen. Mutta tosiasiassa matkaa alttarille on vain sen armahduksen askeleen verran, jonka me itse kukin osaltamme voimme ottaa toistemme tykö. Jo tässä ajassa ja jokaisessa (fyysisessä) seurakunnassa.

"Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." 2Kor. 4:17-18

Näine ajatuksineni olen päättänyt lähteä huomenna seurakunnan tilaisuuteen, uskaltautua uskovien pariin. Viime kerrasta on aikaa useampi kuukausi.

Siunausta. Shalom.

Lucky you! Toisten murtumat paranevat nopeammin ja toisten hitaammin. Ja toiset jää ontumaan niin etteivät pysy lauman mukana enää... Ja tämä laumahan ei juuri odottele...

Hei aamupessimisti. Kävin aamulla tilaisuudessa, joka yllätys yllätys, oli luterilaisen kirkon järjestämä hieman poikkitaiteellinen jumalanpalvelus. Tilaisuus oli erinomaisen hienosti järjestetty, ja mikä tärkeintä, Herra oli läsnä!

Olen ollut vähän sitä mieltä viime aikoina, että jos vain maastoutuisin luterilaisen kirkon penkkiin, enkä niin olisi ihmisten kanssa tekemisissä, niin ehkä silloin kaikki menisi paremmin, eikä tulisi niitä murtumia. Rukoilisin hiljaa mielessäni ja laulaisin paikaltani siinä missä muutkin, ja tilaisuuden jälkeen katoaisin ovesta täyttääkseni penkissä yhden paikan jälleen viikon päästä.

Näillä miettein sitten lähdin aamulliseen tilaisuuteen. Kohde oli aivan toisaalla lähitienoostani kilometrien päässä. Paikalla oli paljon vieraita kasvoja, mutta tuttujakin näin, kiitos Herralle. Itse asiassa ehtoolliselta takaisin paikalle palattuani eräs tuttu muutaman vuoden takaa tervehti minua iloisesti hartialle lämpimästi taputellen, ja tilaisuuden jälkeen toinen tuttu jäi juttusille pitkäksi toviksi niin että olimme viimeiset kirkkoväestä, ja juttua riitti aina kirkkomaalle asti. Molemmat näistä tutuistani ovat luterilaisia, ja tietävät hieman eri vaiheistani srk-kuvioissa. He jopa muistivat nimeni. He eivät olleet ojentamassa, etten kirkkoon kuulumattomana saisi tulla heidän ehtoolliselleen, eivätkä muutoinkaan millään muotoa vaadi minua uskomaan luterilaisen käsityksen mukaan.

Tapasinko kirkkoreissullani Pietarin, sen kallion, jolle Jeesus rakensi seurakunnan? Tai paremminkin rakentaa, sillä rakentaminen on käynnissä olevaa toimintaa. "Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Matt. 16:18. Kyllä voin hyvinkin sanoa tavanneeni Pietarin. Näin kuinka seurakunta oli vireä ja se oli lämminhenkinen. Paikalla oli paljon porukkaa, jopa niin paljon, että oikein havahduin väenpaljouteen, koska monissa vapaiden suuntien tilaisuuksissa olen tottunut näkemään vain kourallisen osallistujia. Olin vapaa tekemästä päätelmiä, kuka on uskossa, kuka ei, mitä voisi tehdä toisin, tai missä kohdin mennään vikaan. Näin ihmisiä, jotka varmasti olivat eri vaiheissa taivastiellä, mutta jotka kaikki olivat tulleet Sanan kuuloon. Se jos mikä oli arvokasta. "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room. 10:17. Mikä minä siis olen mikään sanomaan kenenkään uskosta tai taivaskelpoisuudesta yhtään mitään! Päinvastoin koin että olin oppijan paikalla, mitä yleensäkin tulee seurakuntaelämään ja nöyrään Kristuksen seuraamiseen.

Niin niitä murtumia. Onhan niitä joitakin yhä minullakin. Vaikka edellisestä käynnistäni hengellisessä tilaisuudessa ennen tämänaamuista ehti kulua vasta kuukausia, murtumani syntyhetket voidaan ajoittaa useiden vuosien päähän, ja niitä on seurannut vuosien aikana useita muita murtumia. En minä ole tänään eri mitä eilenkään tai vuosia sitten, mutta vuosien aikana olen oppinut, lähinnä itsestäni, etten ole täydellinen minäkään. Miksi siis vaatisin täydellisyyttä toiseltakaan?

Minulla on halu oppia lisää Jeesuksen seuraamisesta. Se tietää lisää armahtamista, lisää anteeksiantamista, lisää laupeutta ja lempeyttä. Yleensäkin lisää jumalallista luontoa. Tämänaamuisen saarnan helmi minulle oli se, että voin rauhassa olla se, miksi Jumala on minut luonut, ja ojentautua sitä kutsumusta kohti, jonka Jumala on minulle antanut, eikä olla jotakin, mitä oikeasti en ole, ja tavoitella jotakin, mikä ei parhaallakaan harjoittelulla minulta luonnistu.

Ehkä minun paikkani on jäädä paikalleni, kun muu lauma menee menojaan, ja jäädä odottamaan niitä, jotka murtumineen eivät jaksa enää uskoa ihmiseen saatika Jumalan hyvyyteen ihmisen kautta. Ehkä sen takia olen saanut murtumia seurakunnassa. Jumala kääntää kaikkein kurjimmatkin tapahtumat murtumineen siunaukseksi, kun vain jätämme hänelle itsemme asioinemme ja murtuminemme. Tai ehkä se on sinun paikkasi, olla tukena vaivatulle? Tai meidän molempien paikka?

Jokainen omalta paikaltaan voi olla se laupias samarialainen, joka pysähtyy ja jää vierelle. Uskon että tähän Herra meitä jokaista kutsuu, ja ehkäpä juuri erityisesti niitä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet, mitä on jäädä tien sivuun kipeänä ja haavoissa.

Onnittelut hyvän päivän johdosta!

Kiitos ystävällisistä sanoistasi, aamupessimisti.

Tämänaamuisesta kirkkoreissustani olenkin todella hyvin kiitollinen. Tuohon seurakuntaan on minulta kuitenkin sen verran matkaa, että toivon löytäväni ankkuripaikkani lähempää kotoa. Tietysti nyt kun kynnys uskovien pariin on jälleen tullut ylitettyä (vetäytymistä on ollut minulla myös monina aiempina vuosina eripituisina jaksoina), mahdollisesti alan lähiaikoina käydä hiljalleen eri seurakunnissa. Olen loppujen lopuksi hyvin väsynyt ja paljoon turhautunut ihminen, joten hiljaa hyvää tulee, niin uskon. Johdattakoon Herra, ja nimenomaan tarkoitan sitä. Tapahtukoon Isän tahto, ei niin kuin minä tahdon.

Siunausta sinulle, hyvää jatkoa.