Mitä mieltä olette tuosta jaottelusta - vastaako se todellisuutta?
"Hyvän ateismin" voisi ajatella olevan rehellistä ja asiallisella tavalla kriittistä uskontoja ja niiden uskomuksia kohtaan. Rehellinen ateisti on uskossaan ja asiassaan vilpitön ja voi tarvittaessa joustaakin mielipiteissään, jos ilmenee tosiasioita, jotka antavat aihetta tarkistaa maailmankuvaa. Hän ei ole liian
jyrkkä ja ehdoton.
"Paha ateismi" taas olisi tietoiseen ja harkittuun älylliseen epärehellisyyteen perustuvaa. Tällainen ateisti ei ole rehellinen ateistisessa uskossaan ja on usein hyvinkin jyrkkä ja ehdoton mielipiteissään. Maailmankuva ei juurikaan jousta, koska on lukittauduttu tiettyihin ääriasenteisiin ja mielipiteisiin.
"Hyvän ateismin" voisi ajatella olevan rehellistä ja asiallisella tavalla kriittistä uskontoja ja niiden uskomuksia kohtaan. Rehellinen ateisti on uskossaan ja asiassaan vilpitön ja voi tarvittaessa joustaakin mielipiteissään, jos ilmenee tosiasioita, jotka antavat aihetta tarkistaa maailmankuvaa. Hän ei ole liian
jyrkkä ja ehdoton.
"Paha ateismi" taas olisi tietoiseen ja harkittuun älylliseen epärehellisyyteen perustuvaa. Tällainen ateisti ei ole rehellinen ateistisessa uskossaan ja on usein hyvinkin jyrkkä ja ehdoton mielipiteissään. Maailmankuva ei juurikaan jousta, koska on lukittauduttu tiettyihin ääriasenteisiin ja mielipiteisiin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minusta ainakin tällaisia ateismeja eri alalajeineen on olemassa.
Hyvä / paha.....riippuu aina persoonallisuuspiirteistä ja henkisestä suorituskyvystä
minkälainen strategia ateismiin syntyy. Hyvässä ateismissa on humaanisuutta ja
avoimuutta ns. tervettä uskovaisuutta kohtaan. Täytyy muistaa ettei uskontojen
avulla pyhitetty vihamielisyys ole tervettä, vaikka kuinka Jumalaan uskottaisiinkin.
Tämä kuuluu sekä hyvään ateismiin, myös terveeseen ja elävään uskoon.
Silloin kun tervettä henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen, mihin
kuuluu myös rakkauden kaksoiskäsky, aletaan halveksia ateismin nimissä,
henkinen kapasiteetti on laskenut omien rajojensa vaalintaan. Se on negatiivista
energiaa, jolla yritetään suojautua uskon "ristiriidoilta". Asenne ratkaisee....
>>Hyvä / paha.....riippuu aina persoonallisuuspiirteistä ja henkisestä suorituskyvystä
minkälainen strategia ateismiin syntyy. Hyvässä ateismissa on humaanisuutta ja
avoimuutta ns. tervettä uskovaisuutta kohtaan. Täytyy muistaa ettei uskontojen
avulla pyhitetty vihamielisyys ole tervettä, vaikka kuinka Jumalaan uskottaisiinkin.
Tämä kuuluu sekä hyvään ateismiin, myös terveeseen ja elävään uskoon<<
Totta, oikeamielisyys on aina tervehenkisen hengellisyyden perustana...ja kyllä se voi kuulua jollakin tavalla ateismiinkin - riippuu yksilöstä.
Dualistinen maailmankuvasiko edellyttää tässäkin kahtiajakoa hyvään ja pahaan? Jos osaat, niin mieti mistä sinä olet tällaisen dualistisen käsityksen imenyt ja auttaako se vai haittaako se sinua asioiden ymmärtämisessä.
Usko ja ateismi jakavat ihmisiä aika rajulla tavalla ja erilaiset pers.piirteet tulevat silloin esiin miten syvällä sukelletaan....valitettavasti ne fundaaleimmat piirteet liittyvät aina hieman heikompaan henkiseen tilaan.
Silloin ajaudutaan helpommin ristiriitoihin...oma elämänhallinta voi olla piirun
alamäessä...stressitilanteita ei kestetä...voidaan ajautua jopa pahan valtaan. Tätä
on olemassa kaikissa meissä enemmän tai vähemmän, mutta varsinkin enemmän
vrt. Islam äärijärjestöt, paikoin uusateismi....
näistä "uhista", olkoon se ateismi tai usko...selviytyneet ovat kallistuneet hyvän puolelle...silloin myös oma elämänhallinta on kunnossa......vaatii siis henkistä suorituskykyä ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä ja uskonnollisia tapoja...mutta
kaikkea ei tarvitse hyväksyä...ystävällinen voi olla kaikille vaikka sisältö ei aina kelpaisikaan...asenne ratkaisee... uskovaisuutta ei voida poistaa maailmalta, ei myöskään ateismia, ellei sitten tule suuri happening maapallon ulkopuolelta ja
meitä viisaampi.....
>>uskovaisuutta ei voida poistaa maailmalta, ei myöskään ateismia, ellei sitten tule suuri happening maapallon ulkopuolelta ja
meitä viisaampi.....<<
"Suuri happening" saattaisi olla tarpeen. Silloin kuitenkin oikealla tiedolla ja ymmärryksellä olisi suuri merkitys väärinkäsitysten välttämiseksi. Todellisia ihmiskunnan jumaliahan eivät ole varsinaiset et-olennot, vaan korkeammat taivaalliset voimat, joihin kuuluvat mm. enkelihierarkiat.
Juuri näin toivotaan tapahtuvan....taivaalliset voimat eivät tarvitse kulkuneuvoja
vaan ovat hierarkiassa korkeampia. Koko maailmanrauhan kannalta olisi hyvä, että jotakin tapahtuisi...vaikka ihmiskunta on kehittynyt teknisesti, niin henkinen kasvu ei kulje samassa linjassa. Muslimimaailmassa on täysin brutaaleita pesäkkeitä, jotka vain pahenevat ja yrittävät lisäksi laajentua... lisäksi meitä myrkytetään median välityksellä, tuomalla kaikenlainen pahuus esille uutisten ykkösaiheina...
Taivaalliset voimatkin voivat joskus kyllä käyttää kulkuneuvoja ja itse uskon,
että Fatimassa niin tapahtui 13.10.1917 kun taivaalla nähtiin ns. "aurinkoihme".
Itse asiassa avauskirjoituksen pontimena oli pitkälti juuri se, että Fatiman ja Heroldsbachin (1949) ilmestykset eivät näytä ateisteja kiinnostavan.
<<...voidaan ajautua jopa pahan valtaan..>>
Edelleen dualismi pukkaa läpi. Oletko Voiman valoisalla vai pimeällä puolella? Viittaamatta SM-viihdekirjallisuuteen voi sanoa, että elämä on enimmäkseen harmaan sävyjä ja vähemmän mustaa tai valkoista.
"elämä on enimmäkseen harmaan sävyjä ja vähemmän mustaa tai valkoista"
..tai sitten elämä on jatkuvaa onnellisuuden tavoittelua...jatkuvalla pettymysten janalla. Nuo pettymykset eivät kuitenkaan saisi kroonistua, sillä jokainen ihminen ja keho on luotu ikuisia toiveita varten.
...paha on olemassa mutta se ei saa valtaa. siksi on helpompaa pysyä hengenheimolaisena Voiman, Kaikkivaltiaan puolella. Rauhoittavaa kaiken lisäksi...
Onnellisuutta ei kannata tavoitella. Kannattaa tavoitella sitä, että itseensä ja elämäänsä voi olla pääosin tyytyväinen. Sitten niitä onnellisuuden pilkahduksiakin osuu kohdalle.
"Mitä mieltä olette tuosta jaottelusta - vastaako se todellisuutta?"
Ei.
Jos ateisti sanoo, ettei ihmisiä saa polttaa tai kivittää ja on kannassaan jyrkkä ja ehdoton eikä suostu teistien selityksistä huolimatta muuttamaan kantaansa, niin onko kaveri sinun ajatushautomossasi hyvä vai paha ateisti?
Olisiko se sellainen paha uusateisti silloin?
Ateismin jakaminen hyvään ja pahaan on täysin tarpeetonta, vieläpä harhaanjohtavaa, sillä ateismi sinänsä ei ole hyvää tai pahaa. Kyse on vain tulkinnoista itse kunkin mielessä, siis oman pään sisäisistä maailmoista.
Toinen asia sitten on se, että ateistilla - kuten kenellä hyvänsä - voi olla hyviä ja huonoja jopa pahoja aikomuksia ja päämääriä.
Vielä pohdintaa ateismista: Ateismin sanotaan olevan uskon puutetta. Onko uskon puute olemassa olevaa? Millä tavalla uskon puute olisi olemassa? Mitä uskon puute voisi olla?
Ateismiin ei kuulu tuollainen jaottelu. Toki ihminen voi olla samalla tavalla positiivinen tai negatiivinen henkilö siitä huolimatta miten suhtautuu jumalien olemassaoloon.
Uskovan mielestä hyvä, tai ainakin vaivoin suvaittava ateisti on sellainen, joka on ateisti vain täsin hipihiljaa itsekseen, eikä koskaan sanallakaan ota asiaa puheeksi missään yhteyksissä.
Pahaksi ateisti muuttuu heti, jos julkenee ottaa asian edes jotenkin puheeksi. Täysin sietämättömäksi hirviöksi ateisti muuttuu heti jos vielä julkenee julkisesti arvostella uskontojen lapsellisen taikauskoisia typeryyksiä, tai niiden myrkyllistä vaikutusta yhteiskunnalliseen kehitykseen ja säädöksiin esim tasa-arvon ja ihmisoikeuksien suhteen. Sellaiset ateistit uskis mieluiten polttaisi roviolla.
En tiedä ateistin hyvyydestä tai pahuudesta. Mutta ainakin tyhmiä ja ilkeitä ateisteja on.
Seuraavassa eräs ateisti esittelee ajatusmaailmaansa: Jos ateisti arvostelee "uskontojen lapsellisen taikauskoisia typeryyksiä, tai niiden myrkyllistä vaikutusta yhteiskunnalliseen kehitykseen ja säädöksiin esim tasa-arvon ja ihmisoikeuksien suhteen. Sellaiset ateistit uskis mieluiten polttaisi roviolla."
Minen usok mihinkäät!!?mitää tiälä oote vohkamase olemamson usoksta??
Jot pittamänät ymarykset;:eiolemitan olemaas.onok vaeeketa!!!?
Koska kukaan ei missään ole koskaan tuonut esiin yhtään todistetta ainoastakaan riihitontusta tai jumalasta olen toistaiseksi a-riihitontuisti ja a-teisti. Ovat siis mielikuvitusolentoja mitä todennäköisimmin.
Olenko hyvä vai paha jommassakummassa epäuskossani? Sitä täytyy kysyä muilta, esim. joltakin noihin mielikuvitusolentoihin uskovalta.
Missä "ateistisessa uskossaan"???
"Maailmankuva ei jousta" ???
Ateismi ei ole maailmankuva. Minulla on ainakin hyvä kuva muodostunut kristillisyydestä niin pahassa kuin hyvässäkin. Kaiken vuosikymmenten kokemani jälkeen ei ole mitään syytä heittäytyä sellaisen uskon varaan, josta ei minkäänlaisia luotettavia todisteita ole.