Adventisti tuli mukaani

Kielillä puhuminen on Saatanan temppuja. Ei kuulu uskoville.

No, en tosin ole adventisti, mutta kierrän kaukaa kaikki jotka puhuvat kieltä mikä ei ole mitään kieltä - suunnilleen yhtä kaukaa kuin kierrän kaikki kaataja pastorit ja muut huuhaat .. Olen kuullut joskus nähnyt näiden hurmoshenkisten solkottavan sitä "mukamas kieltä" - ja voin sanoa, että se ei ole mitään kieltä.
No, jos ollaan ystävällisiä - ja kai se on parasta - niin voisi sanoa että kyse on ihmisen tunteenpurkauksesta - jonkinlaisesta tunnekuohusta - jota ei ihminen ehkä oikein pysty hallitsemaan .

Tällä ei ole mitään tekemistä Raamatun sanoman kanssa - ja jos se nyt ei ehkä ihmistä ihan kaadakaan - niin kyse on kuitenkin vain ihmisen omasta sekoilusta.

Raamatussa taas kielillä puhuminen tarkoittaa sitä - siis kielillä puhumista, englantia, suomea, hebreaa ja niin edelleen - ja sitä ei näiden eri lahkoissa olevien sekoilu ole. Valitan jos loukkaa joitain mutta näin minä sen ainakin näen ..

alex

Paavali sanoo: Ettei kaikki puhu kielillä" joten kielillä puhuminen ei ole mikään todiste Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Tänä aikana tulee olla todella tarkkana kaikelle yliluonnolliselle ja sielulliselle, toiminalle. Ellen White erikoisesti varoittaa oudon mongerruksen olevan saa-tanasta.

Täältäpäin oli joitakin aikoja sitten lähtenyt lähetystyöhön venäjälle joitakin sellaisia henkilöitä joilla oli tuo oudon mongerruksen lahja. Tuosta lahjasta huolimatta he etsivät venäjänkielen tulkkia mukaansa? Eräs seurakuntamme veli oli sanout "Eikös teillä ole se kielilläpuhumisen armolahja käyttäkää sitä"

Kun Raamatussa esiintyi oikeaa kielillä puhumista ymmärsivät kaikki vieraanmaan kansalaiset ilman tulkkia puheen.

Hei!


Kielillä puhumisen lahja tarkoittaa varsinaisesti sitä että tarvittaessa sujui vieras kieli ongelmitta sekunnissa ilman ainokaistakaan kielen oppituntia.
Jerusalem oli hengellisen elämän keskuspaikka muinoin, ja vieraita juhlille saapui kaukaa ja puhuivat vierasta kieltä. Heitä palveltiin äidinkielellään.
Myös lähetys-saarnaajat kun vene karahti saaren rantaan jossa alkuasukkaat molottivat käsittämättömiä- lähetys-saarnaaja puhui alkuasukkaiden kielen kun jalkansa maahan laittoi. Tätä merkitsee kielillä puhumisen lahja.

Pyhissä näkyvät Hengen hedelmät käytännössä. (Hebr 8:10, Gal 5:22-26, Kol 3:12-13, 1 Tim 2:15, Hebr 12:14, 1 Tess 4:3,7, 5:23, 1 Piet 1:15-16, Room 6:12-23, 2 Kor 7:1, 1 Kor 6:9-10) Henki ja totuus (Jumalan sana Raamattu) pyhittävät ihmisen: (1 Piet 1:2, Joh 17:17)
Hurmokseen pääsevät pakanakansat menoissaan, sekä väärät profeetatkin. (1 Kun 18:26-29, 22:6-24, Hes 13:17) Jos katselemme televisiosta alkuasukkaiden menoja, he kiihottavat itsensä hurmoksiin. Hurmoksiin ei ole kovin vaikea päästä pahojen henkien toimesta. Kukaan ei kai voi kuvitella että ihminen voisi komentaa Pyhää Henkeä, ja vaatia hurmoksiin pääsyä jopa viikoittain kokouksissa?Profeettojenkin kokemukset Raamatussa olivat tahattomia hurmoksia, ja yllätyksiä heille. Hurmos oli tila jossa he vastaanottivat näyn. Tuskin se oli kovin kiihkoisa? Missään Raamatussa ei anneta ymmärtää että kansaa olisi kiihotettu hurmostilaan?

Hengellinen into on hyvä asia joka näkyy esim. ahkeruutena Herran työssä lähimmäisten hyväksi Herran kunniaksi, että myös kiinnostuksena oppia Raamatusta miten voisi parhaiten täyttää paikkansa kristittynä. -Haluna tehdä Jumalan tahto ja miellyttää Jumalaa. Ei tavoitella ihmeitä, tunne-elämyksiä ja transsitiloja. Usko ja hengellisyys ovat viisasta, järkevää, vakaata, arvokasta ja pyhää toimintaa, joka näkyy mm. Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan luonteen (Matt 22:37-40) jaloutena uskossa, sanoissa ja teoissa. (Jaak 2:14-26) Kaatuilemiset hypnoottisessa tilassa, lattialla ryömiminen, kirkuminen yms. eivät ole uskoa. Usko näkyy kristillisessä elämässä arvokkaana nöyryytenä, lempeytenä, ystävällisyytenä, epäitsekkyytenä ja lähimmäisrakkautena kaikessa. Uskollisuutena Jeesukselle. Kansan kiihottaminen hurmostilaan on aivan outo asia Raamatussa!


Usko ei ole tunne-elämyksiä, eikä ihmeitä! Usko on uskoa Jeesukseen alistumalla Pyhän Hengen johdatukseen ja valvontaan, (Ilm 3:17-21, Joh 16:8, Joh 3:5-6, 16:13, Gal 4:6, 2 Kor 3:18, Tiit 3:5, Room 8:15-26) sekä rakkautta Jumalaan joka ilmenee Jumalan käskyjen noudattamisena. (Joh 14:23,26, 1 Joh 5:3)

Syntejä ei saa anteeksi kaatuilemalla, eikä muullakaan ihmeellä, vaan katumuksella ja parannuksella. Kääntymällä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen parannuksessa. Uudestisyntymisen kautta usko näkyy todistuksena, kun ihminen hylkää syntinsä. Hurmoksien vaikutus on lyhytaikainen, ja kun tunne elämykset loppuvat, ihminen jää yksin tyhjyyteen ja masennukseen. Ihminen jää kuitenkin kadotetuksi, kun ei ole saanut sanasta tukea uskolleen, sekä hengellistä ymmärrystä. Hurmoskokemus voi toki kuitenkin herättää ihmisen kiinnostuksen uskoa kohtaan, ja ihminen kääntyy sitten synneistäänkin myöhemmin. Kuitenkin kun ihmeet loppuvat, jää moni tyhjyyteen, vaille turvaa. Oikeasti kääntyneellä on usko ja Jeesus aina turvana vaikeuksissakin. Järkeä ja arvostelukykyä ei saa unohtaa.

Lopun aikana viimeisinä päivänä esiintyvät paholaisen eksytykset valkeuden vaatteissa Kristuksen nimissä. (2 Kor 11:14, Matt 24:24, 7:15-23, Ilm 16:13-14, 13:13-14) Ne tekevät suuria ihmeitä. Tällainen hurmos ja kiihkomielisyys haittaa Jumalan työtä. Eksytykset ovat pettäviä, koska ne tapahtuvat uskonelämän kautta, ja niitä on vaikea erottaa ja arvostella. Ainoa tapa arvostella oikeata ja väärää on Jeesuksen usko, ja Jumalan sana Raamattu, sekä Jumalan käskyillä koettelu. (Jaak 1:25, 2:10-12, Jes 8:20, 1 Joh 2:3-4, Luuk 16:17)


>>>>>>>>>>>> Hurmostilan "kielillä puhuminen" liittyy kyllä uskovienkin asiaan toisinaan, ei ole mitään väärää jos ihminen reagoi voimakkaasti, mutta hurmoksien tavoitelu kuuluu alkuasukkaiden toimintoihin. Hurmos ei ole uskon ja pyhyyden ehto ja vaadittu merkki Raamatun uskonnossa.

Hurmoskielen puhuminen ei ole vaadittu merkki "Hengen täyteydestä."
Jeesus Kristus ei osoittanut ihmeitä kuin ihmisen hyödyksi, -samoin apostolit eivät koskaan näytelleet "voimiaan" vaan aina oli työ ihmisen hyväksi jos Hengen suuria voimia oli käytössä. Raamatun uskon "suurmiesten" eri kerrota "puhuneen kielillä."

On viisasta olla vaatimatta ihmiseltä hurmoskieltä. Uskon merkki ei hurmoskieli ole sinänsä. Uskoon liittyy muita asioita ensisijaisena; Ilm 14:12, Ef 2:8-9, Joh 14.
Hurmoskielen alkuperää ei voi varmuudella tietää tilannekohtaisesti. Seurakunnan kokoukset eivät voi koostua kielistä joita kukaan ei ymmärrä eikä hyödy mitään.

Seurakuntia vaivaa "laodikealaisuus" Ilm 3:14-20- kyllä. Yksilöllistä


Jumalan siunausta
Jari Laurila
keskustelija

Lisäystä edelliseeni;

"Henkikasteesta" vielä;

Raamattu ei käytä sanaa "henkikaste." Henkikasteella voidaan ymmärtää Pyhän Hengen lahjojen toimintaa ihmisen kautta. Jumala jakaa auliimmin lahjojaan kuin me ihmiset lahjoja lapsillemme. (Luuk 11:13) Kaikki Hengen armolahjat ovat tarkoitettu Kristuksen seurakunnan rakentamiseksi.
(1 Kor 14:12)
Hurmoskielien puhuja rakentaa itseään, - ei seurakuntaa.

Lahjoja saadaan uskossa, (Gal 3:2) rukouksen ja kuuliaisuuden ehdoin. (Luuk 11:13, >>>Apt 5:16-26) Ihmisen pitäisi nähdä itsensä jotakin suorittamassa Matt 28:18-20 missiossa, niin Jumala vahvistaa kykyjä. Sellaista voimaa joka panisi ihmisen liikkeelle ehdoin tahdoin ei missään ole. Kyllä ihminen omalla tahdollaan pitää olla asialla. Uskon alkuunpanija ja uskon kantaja on Ylipappi Hebr 8:1-2, ja Pyhä Henki.

Jokaisella Jumalan omalla on vähintään yksi armolahja, ainakin uskon lahja. (1 Piet 4:10)
Pyhä Henki itse on lahja jokaiselle vilpittömälle uskovalle (Apt 2:38, 10:45, 11:16-17)
Jeesus opetti Hengen toimivan tuulen tavoin (Joh 3:8) jolloin Hengen vaikutus näkyy lähinnä muutoksessa ihmisessä uudestisyntymisen myötä ja Hengen hedelmien seurauksina. (Gal 5:22-25)

Pyhä Henki asuu kuuliaisissa uskovissa ja uskovien keskellä. Ihminen on Pyhän Hengen temppeli. (Matt 18:20, Hagg 2:5, Room 8:9-11-17, Ef 2:22, 1 Kor 3:16, 1 Kor 6:19) Jumalan lain noudattaminen tarkoittaa kuuliaisuutta.
Lain noudattaminen on aitojen ja oikeiden Hengen lahjojen esiintymisen ehto ja tunnusmerkki. (1 Joh 2:3-5, 5:3, Jaak 2:10-12, Matt 5:17-18)
Synnintekijä siis ei voi lahjoja saadakaan. Kuuliaisuus on ehto. Laki opettaa synnin, ei lailla muuta virkaa; Room 3:20,31. Paholaisenkin kautta tapahtuu suuriakin ihmetekoja eksytystarkoituksessa siellä missä Jumalan laki ei ole pyhä. (Ilm 13:12-13)
Maailmassa ihmiset käyttävät lahjojaan usein synnin palvelukseen.

Armolahjoissa on kyse lähimmäisten hyväksi tehtävästä kristillisestä työstä. (Matt 28:18-20.) -Toiminnasta joka rakentaa ja hyödyttää seurakunnan toimintaa. >Ei omilla lahjoillaan pullistelua. Jumala ei anna Hengen lahjojaan pullistelua varten.

Profeetta Joel ennusti armolahjojen elpyvän ajan lopulla. (Joel 3:1-5, Apt 2:17-21) Tämä alkoi toteutua jo apostolien aikoina. (Apt 2:17-21,38-41, 1 Kor 12:1-12) Armolahjojen olemassaolo on loogista, koska seurakunnalla on tehtävänään ihmiskunnan- ja Raamatun historian ehkä tärkein työ. > (Ef 4:1-16, Apt 1:8)

“Teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. (1 Kor 1:7)
Raamattu kehottaa pitämään profetian armolahjan sanan arvossa. > (2 Tess 5:20-22, 2 Piet 1:19-21, Room 12 luku)

Profetian Hengen lahja tarkoittaa Jumalan suoraa sanomaa ihmiselle ilman välikäsiä. (Apt 21:9) Opettajan lahja on eri lahja. Kielillä puhumisenkin lahja on eri lahja kun profetoimisen lahja. Profetian lahja on harvinainen koska ei ole halukkaita vastaanottajia, pyhittyneitä palavia uskovia.

>>> Tarpeellinen pelastusoppi ei ole kenellekään liian vaikea, ja kristinuskon perusaervot selviää lukaisella Uusi Testamentti läpi.
Uusia näkökulmia jokaisella maallikolle ja teologille löytyy tutuistakin asioista läpi elämän. Seurakunnat ovat haaleita ja viileitä Laodikean seurakunnan tapaan. (Ilm 3:14-22)
Raamatussa on tarpeellinen pelastusoppi. Profetian kautta Jumala on antanut ajan saatossa silloin kun tarvittu.
Profetian lahja on harvinainen koska ei ole halukkaita vastaanottajia, ja tarpeellinen tieto on annettu jo.

Henki ei voi toimia siellä missä Jumalan laki kielletään. Lakia vastaan hyökätään ajan lopulla ja läpi koko pelastushistorian on ollut kyse Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan lain arvovallasta. (Ilm 12:17)

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh 3:16

Jeesus on rakkaus. Joka uskoo Jeesukseen saa elää.
Usko Jeesukseen tarkoittaa myös että ihminen hyväksyy Jeesuksen opetuksen.
"Jeesustelu ja kaatuilu" ei ole välttämättä aina asia joka antaisi ihmiselle kestävän uskon. Uskonelämään liittyy päivittäistä ratkaisua Jumalan puolelle arkipäivän asioissakin; Hebr 12:14 että kaikessa olisi Jumalan kanssa sovussa.
Ylipapin läsnäolosta kertoo Hebrealaiskirje. >>> Rakkaus-suhde Jeesukseen ja taivaallisiin asioihin- Jumalan Pyhään Raamatun sanaan-

Jumalan siunausta
Jari Laurila
keskustelija

Vielä;

Adventtiliikkeen uskoon liittyy uskon metodiksi Jeesus Kristus ja pyhitys.
Hengen lahjoista ei adventtiliikkeessä ajatella että hurmoskielen puhuminen, taikka tilaisuudet joissa kaatuillaan olisivat uskon Hengen tunnusmerkki ehtona, siis ehtona.
Tilaisuudet joissa kaatuillaan voi olla joillekin ihmisille kiinnostuksen osoitus, ja Jumala auttaa kenet tahtoo ken myöntyväinen Jumalalle jos ihminen haluaa Herran yhteydessä riippua. Yksilöllistä. En usko että kaatuileminen ja hurmos olisi ollut monenkaan kestävän uskon lähde. Uskoon liittyy olennaisena syntien hylkääminen- synnin suru Jumalan edessä -aito synninsuru johtaa anteeksiantoon ja kääntymiseen, ei kaatuileminen tai muukaan hurmos.
Kristuksen- Jumalan Hengen yhteydessä pysyminen -jatkuvat uskonratkaisut käytännön uskonelämässä-

Usko on vakaumus, joka ei ole pelkkä mielipide, vaan elämän ja kaiken toiminnan määräävä periaate. Uskovainen uskoo ja luottaa Jumalaan, joka on luomakunnan suunnittelija ja valmistaja. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta niitä jotka tahtovat Jumalan Hengen hallitsevan elämänsä suuntaa. Taivaallinen Isä tahtoo luotujensa parasta. (Hebr 11:6, Luuk 13:34)

Usko on lujaa luottamusta siihen että Jumalan lupaukset täyttyvät, ja että Jumalan sana Raamattu on totta. (Hebr 10:23, 2 Piet 1:21) Ilman uskoa ja uskon aiheuttamia tekoja usko on kuollutta, vain suun tunnustusta, tai “muodollista kristillisyyttä” eli kirkon kirjoilla olemista ilman vakaumusta. (Jaak 2:17-20)

Kun ihminen tulee synnintuntoon, hän katuu, ja kääntyy hyläten menneen ja ottaa vastaan pelastuksen armosta vapaana Jumalan lahjana. (Ef 2:8-9) Uskomalla ihminen saa-, ja kokee syntinsä anteeksi, jolloin kaikki synnin ovat unohdettuja, ja Kristuksen vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi. (Room 1:17, 3:22, 28, 4:5, 5:1, Gal 2:16) Uskon kautta on pääsy armoon. (Room 5:2)

Uskovainen on kuuliainen. Pelastusta ei ansaita kuuliaisuudella, mutta kuuliaisuus ja uskon teot ovat uskon tuottamia hedelmiä. (Jaak 2:14-26, Matt 3:8, 5:16, 7:15-23, Ef 2:8-9) Pyhittynyt sydän on rakkaudessa Jumalaan, niin että ajatukset, halut, tunteet, teot, ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Pyhittynyt sydän on sovussa Jumalan säädösten ja -lain kanssa. (1 Joh 2: 3-5, Ilm 14:12) Ilman pyhitystä kukaan ei näe elämää. (Hebr 12:14, Room 6:22-23, 1 Kor 1:30, 2 Kor 7:1, 1 Tess 4:3,7) Ihminen mukautuu molemminpuolisessa rakkaudessa Herransa kanssa yhä lähemmäksi Kristuksen kaltaista luonnetta. Ihminen muuttuu aina sen Kaltaiseksi mitä katsoo ja ihailee. Ihmisestä voi näin tulla pyhittynyt välikappale Jumalan työssä. (Apt 26:18)

Usko luottaa Jumalan sanaan, voimaan ja rakkauteen. (Ps 106:12, Kol 2:12, 1 Joh 4:16, Gal 5:6) Usko on uskoa Jeesukseen. (Apt 16:31, Joh 14:1, 6:69, 1 Joh 3:23) Uskosta vanhurskas saa elää. (Room 1:17, 4:13, Gal 2:20, 2 Kor 5:7)

“Käy uskon jalo kilpailu, ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu” (1 Tim 6:12, 1 Joh 5:4)

(2 Kor 5:7, Jaak 1:6, 1 Tim 2:15, 1 Piet 5:9, 1 Tim 3:13, Jaak 2:1,5, Hebr 11:13, Ef 2:12-13, 2:12, Joh 8:44, Joh 3:36, 3:18,

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room 10:17)

1 Tim 3:16

Hengen lahjat ovat seurakunnan rakennukseksi ja hyödyksi- siis ryhmän hyödyksi. Tätä merkitsee armolahjat. Jumala on yksilön uskon tueksi antaa hyvinkin ihmeellisiä kokemuksia yksilöllisesti. Niitä ei voi pitää uskon vaatimuksena toiselle ja kolmannelle persoonalle. Hengen lahjat eivät ole koskaan ihmisen oman ylepeyden rakennukseksi; Ef 2:7-9, 1 Kor 12.

- Kiitos keskustelusta!

Jumalan siunausta
Jari Laurila
keskustelija

Itse olen kertonut tälläkin palstalla jo varmaan muutaman kerran siitä, kun puolisoni kuului lapsena ja nuorena helluntaiseurakuntaan. Kasteen jälkeen ei ruvennut kuulumaan kielilläpuhumisen armolahjaa ja nuorten leirillä, kaikki nuoret, joilla ei tätä lahjaa ollut, laitettiin polvirukoukseen "hokemaan" kiitos Jeesus. Ja nuorisopastori määräsi, että niin pitkään hoette "kiitos Jeesus", että rupeatte puhumaan kielillä. En tiedä, tehosiko tuo kovin moneen nuoreen, mutta mieheni ei kuitenkaan ruvennut puhumaan kielillä ja kun hän tuli täysi-ikäiseksi, he erosi tuosta liikkeestä, vaikka edelleen osa hänen sukuaan haluaa sinne kuulua. Kielilläpuhuminen on myös "avain" tiettyihin virkoihin karismaatikoiden seurakunnissa. Ennen ei esim. päässyt lukemaan pastoriksi tai vanhimmistoon, jos tuota armolahjaa ei ollut. Siitä ei oltu kiinnostuttu, onko henkilöllä kutsumus pastorin tai vanhimman virkaan. Sinänsä jännä asia, kun joudumme tekemään Jumalalle tiliä, niistä lahjoista ja leivisköistä, jotka meille on annettu, ei niistä, mitä Pyhä Henki ei ole meille antanut.

1 Kor 12: 7. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 8 Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, 9 toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, 10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. 11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

http://www.endtime.net/finsk/karisma.htm

http://www.nykyaika.fi/2015/06/08/kielillapuhumisen-lahja-1-kor-14/

Tuntuu koko ajan siltä että adventisteille kielilläpuhuminen on taakka ja piikki lihassa. Muutenkin adventistien uskonelämä on taakka, koska adventisti kuluttaa huomattavasti enemmän selittelyyn aikaa kuin moni muu uskova. Advenstistin täytyy omaa uskonsa vajavuutta selitellä, kuin se tukisi sitä että usko on heikko. Se heijastuu heti siinä että demonisoidaan sellainen uskonharjoittaminen, jossa on hiukankin yliluonnollisuutta mukana. Kuitenkin adventistit puhuu Jumalan ihmesitä omassa elämässään, vain valitettavan usein sapatinvieton kautta. Siksipä kielillä puhuminen on advenstisteille kuin itseltä puuttuva maallinen mammona, jota kateellisena solvataan jos jollain sellainen on. Kuitenkin ihmisviisaus, kielillä puhuminen ja profetointi ovat katoavaista ja vain profetoinnin armolahjaa kehotetaan erityisesti rukoilemaan. Nämä kolme armolahjaahan katoavat kun Jeesus palaa maan päälle perustamaan tuhatvuotista valtakuntaansa.