Sattuipa omituinen asia viikko sitten. Pistäkääs kommenttia mitä teidän mielestä tapahtui.
Mulla on aina ollut melko herkkä omatunto. Viikko sitten havahduin ajatukseen, että nyt ei kaikki ole ollut viikkokausiin kunnossa. Omatunto ei puhunut eikä pukahtanut, touhusipa sitten mitä joutavia tahansa. Puhuin kaikille tylymmin kuin muutoin olisin tehnyt. Tuntui muutenkin kuin pää olisi puusta.
Lueskelin pitkästä aikaa raamattua ennen nukkumaan menoa. Nukuin aivan normaalisti muutaman tunnin ja ilmeisesti aloin pikku hiljaa herätä. En kuitenkaan ollut vielä valveilla. Siinä puoliunessa tajusin jonkun olennon läsnäolon ja rupesin hengessä hokemaan tälle: "Häivy, häivy...". Lopulta se popsahtikin eteeni. Edessäni oli hahmoton olento. En tajunnut sen muotoa, mutta pystyin paikallistamaan sen. Molemmat tiedostimme toistemme läsnäolon. Olento tajusi että olin saanut siihen yhteyden ja että hän oli erittäin epätoivottu vieras. Tuostapa otus suuttui. Se käynnisti täyden hyökkäksen - ei fyysisesti, vaan käyttämällä kauhun elementtiä aseenaan. Se yritti nopeaan tahtiin kasvavalla pelon tunteella nujertaa minut. Hengessä riuhtaisin itseni irti sen otteesta, käännyin tavallaan selin siihen ja sanoin: "Et sinä minulle mitään mahda. Luotan täysin Jumalan varjelukseen". Tuon kuullessaan olento kavahti taaksepäin. Mietti asiaa sekunnin pari, ja häipyi.
Rupesin pikku hiljaa hereilemään. Olisin muutoin pistänyt kaikki unen piikkiin, mutta muutama seikka erotti tapahtuneen normaalista unesta.
1) Olotila oli TÄYSIN erilainen kuin ennen nukkumaan menoa. Oli kevyt ja reipas olotila. Puupäinen olotila oli tipotiessään. Käytökseni oli kuin eri planeetalta.
2) Olennon hyökkäyksen aiheuttama tunne oli täysin ennen kokematon. Yksikään painajainen, kauhuelokuva tai muu ei ole herättänyt moista tunnetta. Aistin olennon hyökkäyksestä puhtaan, sata prosenttisen vihan.
Karkotinko riivaajan eli demonin? Omin voimin sitä en olisi kyennyt tekemään, mutta ilmeisesti lausuin oikeat sanat oikeassa kohtaa. Mieleeni tuli heti Luukkaan evankeliumista kohta 11:24-26. Ei yhtään kiinnosta jäädä odottamaan niitä seitsemää muuta henkeä.
Muutaman asian opin tuosta kokemuksesta. Riivaajat vihaavat raamatun lukemista ja tutkimista. Vähintään yhtä paljon ne vihaavat ihmistä, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen. Lusiferin & kumpp suurin liikkeellä pitävä motivaatio on rikkoa ihmisen ja Jumalan välinen suhde.
Mulla on aina ollut melko herkkä omatunto. Viikko sitten havahduin ajatukseen, että nyt ei kaikki ole ollut viikkokausiin kunnossa. Omatunto ei puhunut eikä pukahtanut, touhusipa sitten mitä joutavia tahansa. Puhuin kaikille tylymmin kuin muutoin olisin tehnyt. Tuntui muutenkin kuin pää olisi puusta.
Lueskelin pitkästä aikaa raamattua ennen nukkumaan menoa. Nukuin aivan normaalisti muutaman tunnin ja ilmeisesti aloin pikku hiljaa herätä. En kuitenkaan ollut vielä valveilla. Siinä puoliunessa tajusin jonkun olennon läsnäolon ja rupesin hengessä hokemaan tälle: "Häivy, häivy...". Lopulta se popsahtikin eteeni. Edessäni oli hahmoton olento. En tajunnut sen muotoa, mutta pystyin paikallistamaan sen. Molemmat tiedostimme toistemme läsnäolon. Olento tajusi että olin saanut siihen yhteyden ja että hän oli erittäin epätoivottu vieras. Tuostapa otus suuttui. Se käynnisti täyden hyökkäksen - ei fyysisesti, vaan käyttämällä kauhun elementtiä aseenaan. Se yritti nopeaan tahtiin kasvavalla pelon tunteella nujertaa minut. Hengessä riuhtaisin itseni irti sen otteesta, käännyin tavallaan selin siihen ja sanoin: "Et sinä minulle mitään mahda. Luotan täysin Jumalan varjelukseen". Tuon kuullessaan olento kavahti taaksepäin. Mietti asiaa sekunnin pari, ja häipyi.
Rupesin pikku hiljaa hereilemään. Olisin muutoin pistänyt kaikki unen piikkiin, mutta muutama seikka erotti tapahtuneen normaalista unesta.
1) Olotila oli TÄYSIN erilainen kuin ennen nukkumaan menoa. Oli kevyt ja reipas olotila. Puupäinen olotila oli tipotiessään. Käytökseni oli kuin eri planeetalta.
2) Olennon hyökkäyksen aiheuttama tunne oli täysin ennen kokematon. Yksikään painajainen, kauhuelokuva tai muu ei ole herättänyt moista tunnetta. Aistin olennon hyökkäyksestä puhtaan, sata prosenttisen vihan.
Karkotinko riivaajan eli demonin? Omin voimin sitä en olisi kyennyt tekemään, mutta ilmeisesti lausuin oikeat sanat oikeassa kohtaa. Mieleeni tuli heti Luukkaan evankeliumista kohta 11:24-26. Ei yhtään kiinnosta jäädä odottamaan niitä seitsemää muuta henkeä.
Muutaman asian opin tuosta kokemuksesta. Riivaajat vihaavat raamatun lukemista ja tutkimista. Vähintään yhtä paljon ne vihaavat ihmistä, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen. Lusiferin & kumpp suurin liikkeellä pitävä motivaatio on rikkoa ihmisen ja Jumalan välinen suhde.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No se oli tuollainen puolitranssitila, jossa vastaanottaja aistii ympärillään olevan. Ei ole nukuksissa, mutta ei ole täysin hereilläkään. Olet aivan oikein kuvannut olennon tarkoituksen. Pimeät voimat heräävät silloin, kun ne huomaavat, että joku tositarkoituksella yrittää vapautua heidän ringistään. Se on sitä hyvän ja pahan välistä kamppailua, jota käydään joka hetki jokaisesta sielusta. Selkeästi jommalla kummalla puolella oleviin ei haaskata ruutia, mutta välimaastossa oleviin sitäkin enemmän.
Minulla oli vastaavanlainen kokemus, mutta se ei tullut tuollaisessa tilassa, vaikka siinäkin olen vastaanottanut kaikenlaista ennakkotietoa esim. Tämä tuli täydessä tajunnantilassa työpaikalla. Hyökkäys oli äkillinen ja ankara ja tajusin, että pahan voima yrittää tunkeutua tajuntaani. Olin niin yllättynyt, että en muistanut suojaus- enkä avunpyyntöjä, vaan koitin omin voimin taistella sitä vastaan, mikä tietenkin oli mahdotonta. Lopulta soitin vaimolleni ja pyysin apua. Yhteisvoimin karkoitimme olennon. Kyseessä ei siis ole leikin asia, mutta Jumalaan turvautuen ei pahan voima pääse ihmiseen käsiksi. Siinä mielessä se on valinnan paikka.
En tiedä olinko pelkästään puolitranssissa, koska en pystynyt aistimaan normaalia todellisuutta. Olin silti tietoinen olemassa olostani ja minuudestani kuten hereillä ollessa. En ole perehtynyt tajunnan tiloihin juuri lainkaan, enkä tiedä oikeita termejä.
Kun olit transsissa, niin osaatko kuvata miltä ympäristö näytti. Mulla on eräs toinenkin vastaava kokemus ja silloin mieleeni jäi hyvin se harmaan vihreä utumainen kolmiulotteiselta vaikuttava avaruus. Jos sulla on saman kaltainen mielikuva transsista niin kerron erään toisen tapauksen. Muutoin en kehtaa asiaa mainita, koska se saattoi olla untakin.
Tuo kommenttisi utumaisesta lähes kolmiulotteisesta paikasta...sai minut miettimään kuulemiani ruumiistairtautumiskokemuksia.Itse en ole kokenut ruumiista irtautumista , mutta olen kuullut niistä henkilöiltä jotka sen ovat kokeneet.He ovat useinkin kommentoineet näkymäänsä juuri utuiseksi ym.
Jumalan ja Jeesuksen kristuksen rauhaa & siunausta.
Tuo ruumiistairtaantumisteoria selittänee melko hyvin sen mun toisen kokemuksen. Ja jos kerran muilla on vastaavanlaisia kokemuksia utumaisen paikan suhteen niin tämän voi kertoakin leimautumatta täyskahjoksi :) Kokemus oli äärimmäisen epämiellyttävä. Se vastasi edellisen kirjoittajan kertomaa demonin hyökkäystä keskellä kirkasta päivää.
Olin jälleen jonkinlaisessa transsissa. Helin kirjoituksen perusteella kyseessä saattoi olla ruumiistairtaantuminen. Tila, jossa olin näytti olevan kolmiulotteinen avaruus. Ympäristö oli harmaan vihreää. Jos pitäisi jotenkin kuvata näkyvyyttä, niin näin noin 7 - 10 metrin päähän. Vieressäni näytti olevan nukkuva tai muutoin paikallaan oleva ihmishahmo. Se oli ihmisen muotoinen, mutta sillä ei ollut tunnistettavia kasvoja. Se oli istuma-asennossa vasen käsi poskella. Tavallaan leijuin sen ympäri ja katselin sitä. Jälkeenpäin tuumin että siinä saattoi olla oma ruumiini.
Yhtäkkiä paikalle ilmestyi osasto hahmottomia olentoja. Ne tulivat erittäin nopeasti ja tavallaan jarruttivat viime tingassa. Ne näyttivät siltä kuin olisi ensin katsonut voimakasta lamppua ja sitten sulkenut silmänsä. Silmän verkkokalvoille tulee lampusta eräänlainen muistikuva. Muistan vieläkin hyvin, että niitä oli 6 - 8, liikkuvat täsmällisessä parijonossa, ja niitä johti saman kaltainen olento muodon oikealta puolelta. Olentojen tarkka lukumäärä jäi epäselväksi, koska johtaja peitti parijonon häntäpään näkyvistä.
Osasto pysähtyi sen nukkuvan hahmon eteen. Joukon johtaja tuli sutena luokseni. Sitten se tavallaan materialisoitui eteeni. Otti eräänlaisen ihmishahmon. Muistan, että sillä oli huomattavan suuri suu. Se kihisi raivosta, kiristeli hampaitaan ja yritti sanoa minulle jotakin. Se oli niin tunnekuohun vallassa, että silti kesti hetken aikaa saada yhteys minuun. Lopulta viestintä onnistui. Kuulin sen puhuvan omalla äänelläni; eli oma ääneni tuntui sanovan tämän: "Mitä helvettiä teet meidän ulottuvuudessa. Painu takasin omaas."
Sen sanottuaan olento aloitti vähän saman tapaisen kauhuun perustuvan hyökkäyksen kuin viikko sitten, mutta siinä oli pieni ero. Viikko sitten sattuneessa tapauksessa kauhun tunne oli kasvava, mutta tämä otus pisti saman tien täydellä teholla. Tuntui siltä, että nyt menee henki. Olotila oli kuin joku olisi ottanut sielusta kiinni ja yrittänyt kuristaa sitä hengiltä. Tajusin väkisinkin, että nyt on poistuttava tästä paikasta. Rupesin hokemaan itselleni: "Herää.. herää". Jankutin sitä niin kauan kunnes olin valveille. Olotila ei ollut paras mahdollinen. Olin lähes shokin partaalla.
Mulle tuli mieleen että paikalle ilmaantui jonkinlainen "rajavartiosto", ja tehtävänä oli poistaa minut kyseisestä paikasta niinkuin laittoman rajanylittäjän.
Sulla kun oli tuo valvetilassa tapahtunut hyökkäys, niin onko sulla koskaan ollut semmoista kokemusta tai tunnetta, että joku täydellisen pahansuopa olento/asia olisi yhtäkkiä tullut lähettyville. Ei ole käynyt millään tavoin kimppuun, mutta on ikäänkuin tarkkaillut sinua hetken aikaa.
Sorry, että en ole aikaisemmin vastannut, mutta selailin nyt vasta näitä vanhempia juttuja. Ensinnäkin transsitiloista. Täystranssi on sellainen, että henkilön oma henki poistuu kehosta, eli se on siihen yhteydessä vain hopeisen langan, eli elämänlangan välityksellä ja toinen henki valtaa kehon ja käyttää sitä välineenään. Puolitransseja on erilaisia, mutta niille on yhteistä se, että henkilö jossakin määrin kokee ympärilläolevaa. Raamatun profeettojen tai Saulin hurmoksiinmeno on sama asia vaikka eri nimellä. Kuitenkin ympäristö väistyy ja ihminen keskittyy kokemukseensa.
Kun hyvän ja pahan henkimaailmalla on suurin piirtein sama tieto, joskin paha ei tiedä kaikkea, on oltava tarkkana, ettei uteliaisuudessaan lähesty mitä tahansa. Ja paha on aina avuliaampi tarjoamaan palveluksiaan. Esimerkkinä tästä omalla kohdalla, kun näytettiin (puolitranssissa, koska täsytranssista ei kukaan itse mitään muista) useinkin ikäänkuin televisiokuvana todellakin nyt huomaan tuollaista harmaan vihreällä pohjalla olevaa kuvaa. Pohjaväri oli kylläkin kaunis, enkä maan päältä löydä sellaista niin kaunista väriä, kuulakas, ehkä jossain lasituotteessa voisi olla sellainen vivahde. Siihen oli kirjailtu kullanvärisiä kuvioita ja kirjaimia, hyvin kauniitä. Katselin niitä ja joskus toivoin, että kuva ilmestyisi useamminkin. Sitten luin jostakin, että ne kuuluvat henkisen (näkemisen) kehityksen välivaiheisiin, eikä niihin pidä jäädä kiinni. Ilmeisesti ihmistä ja hänen motiivejaan annetaan koetella pahan välityksellä. Sanoin sitten mielessäni, että jos tämä on hyvästä, niin tulkoon, mutta jos pahasta, niin poistukoon. Sen jälkeen niitä tuli, nyt harvemmin ja vähitellen kultaiset kuviot alkoivat saada suttuisen muodon, yhä enemmän ajan kuluessa, mitä enemmän toistin tuota edellytystäni. Nykyään sellaisia kokemuksia ei tule, joten vedän sen johtopäätöksen, että koko homma oli pahan eksytysyritystä. Täytyy muistaa, että paha käyttää erilaisia keinoja, viekottelusta uhkailuun-skaalalla tilanteen mukaan.
Tuo valvetilassa tapahtunut hyökkäys oli joitakin aikoja sen jälkeen, kun tämä kuvahomma alkoi rapistumaan. Ilmeisesti katsottiin, että kun ei hyvällä niin sitten pahalla. Hyökkäys tuli ylhäältä päin ja tarkoitus oli repiä hajalle ne henkiset suojat, joita rukous synnyttää ja ylläpitää. Ilmeisesti oli tarkoituksena mielen valtaaminen, eli ihmisen kansan kielellä hulluksi tekeminen. Monet mielisairaat ihmisethän vielä nykyäänkin ovat pahojen henkien valtaamia. Niitä samoja, joita Jeesus ajoi pois.
Olen kyllä tuntenut pahansuopien olentojen läsnäolon tai tarkkailun, mutta nykyään en välitä niistä. Niitä on jokaisen ihmisen lähellä yksionmaisena tarkoituksena päästä vaikuttamaan. Kun ihmismielen tasapaino katoaa raivon tai muun suhteettoman tunnekuohun aikana, on se niille otollisin keino päästä vaikuttamaan. Alkoholi on myös apuväline tässä. Moni on herännytkin puukko tai muu tappase kädessä ja ihmetellyt, kun ei mitään muista koko tapauksesta (vaikka oli hereillä). Pahan voima voi tällaisissa tilanteissa vallata ihmisen ja tehdä hänen kehollaan kaikenlaista. Rukous on käsittääkseni ainoa keino niistä erossa pysymiseksi. Kun on kallistumassa Jumalan puoleen, on se tehtävä kunnolla, ellei halua seisoa toinen jalka pahassa ja toinen hyvässä. Tosin jos aiot (en tarkoita sinua yksilönä, vaan yleensä) siirtää sen toisenkin jalkasi hyvän puolelle tulet kokemaan erilaista vastarintaa. Eivätkö tämänkin palstan jutut ole siitä oiva esimerkki. Hyvä sinänsä, että keskustelua on.
Nämä pahansuovat olennot ovat Lusiferin (Valonkantajan, Jumalan 2. pojan, saatanan) sotajoukkoja, joilla hän yrittää pitää ihmisiä vallassaan, eli hänelle uskollisia henkiä. Täytyy muistaa, että hänellä on oikeus yrittää pidätellä, muttei oikeutta pakkoon, Jeesuksen lunastustyö seurauksena. Ihmisellä on vapaa valinta, joko seurata edelleen Lusiferusta tai ryhtyä seuraamaan Jeesusta. Voit vaikuttaa sanomalla: Poistu saatana. Ellei se tehoa, on avunpyyntö Jumalalle se keino, joka vaikuttaa.
Muutenkin kannattaa jokapäiväisessä elämässä turvautua rukouksella häneen. Pyytää uudestisyntymistä ja vanhojen asioiden poisheittämistä. Huomaa kuinka se helpottaa ja tuo iloa elämään. Sellaista, joka ei ole maallista hetken kestävää iloa, vaan pysyvä tunnetila, joka kestää vaikeuksissakin. Jos pystyy sanomaan vilpittömästi ja myös uskoo siihen, että Jumala on rakkaus, on päässyt jo aika pitkälle. Ellei pysty tuntiessaan särön sielussaan, kannattaa pohtia, mikä mättää.
Sinulle sanoisin, että niistä voimista, harmaanvihreistä kuvista sun muista, kannattaa pysytellä mahdollisimman kaukana, vaikka ne kiinnostavalta tuntuisivatkin. Ja toisaalta ei kannata ryhtyä taiselijaksi näitä voimia vastaan, sillä siinä ei oma voima riitä. Sitä kai tarkoittaa Jeesuksen sanonta: Älkää taistelko pahaa vastaan. Pyydä suojausta Jumalalta kaikkea tuollaista vastaan, sillä moni on haksahtunut siihen, kehittynyt selvännäkijäksi, mutta todellisuudessa toimii pahan kanavana.
Jumala ei tarvitse selvännäkijöitä ihmisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Minullekin hyvältä puolelta tulleet viestit ovat niukkoja, mutta sitäkin tarpeellisempia elämän kriiseissä. Muistakaa, että paha ei auta, mutta tahtoo kietoa pauloihinsa myös tällä alueella. Hyvä auttaa silloin, kun se katso tarpeelliseksi sen ihmisen oman henkisen kehityksen kannalta tai muutoin auttaakseen kriiseissä.
Katsoppa tuolta alempaa vastaustani transsitiloista. Ei se ole mikään tyhjentävä vastaus, mutta osoittaa kuitenkin sen, että täystranssissa oleva ei muista jälkeenpäin mitään. On ikäänkuin nukkunut virkistävän unen. Kevyemmän transsin tiloja on erilaisia, mutta aina niille on ominaista voimakas keskittyminen. Tuo sinun kokemasi voisi jo viitata vaikka ruumiista irtaantumiseen ja eri maailmoissa vaeltamiseen. Isäni kertoi joskus, kuinka hän poikasena (alle 10 vanhana) siirtyi pois kehotaan katselemaan uunin viereen sängyssä nukkuvaa kehoaan. Hän ei tiennyt mistä oli kyse ja vanhemmiten tuo kyky, jos sitä nyt kyvyksi voi sanoa, poistui. Hänkin oli ilmeisesti mediaalinen henkilö, kuten me useimmat jollakin tavoin, mutta enemmistö kai kammoaa tällaisia asioita, mikä sinänsä lienee terveellistäkin, sillä näillä asioilla ei kannata leikkiä ja tieto on hyväksi. Silti allekirjoitan tuon ajatuksen, että uskossa ei tarvita tietoa, ja hullukaan ei tieltä eksy. Toisaalta jos on junttura, kuten minäkin olen ollut, eikä pelkkä usko riitä, kannattaa hakea tietoa, todellista tietoa, sillä sitäkin on saatavana (on ollut läpi historian) Esimerkkinä vain mielestäni paras teos, jonka olen lukenut: Johannes Greber: Yhteydessä henkimaailman kanssa. Se on teos, jossa selitetään kaikki tarpeellinen. Sen jälkeen ymmärtää paremmin raamattuakin ja uskontoa yleensä.
Kertomasi panee ajattelemaan, että kävit todellakin paikassa, johon sinulla ei pitäisi olla asiaa. Hahmottomuus ei viittaa siihen, että olennot olisivat todellisuudessa hahmottomia. Se viittaa vain siihen, että et kyennyt erittämään itsestäsi tarpeeksi elämänvoimaa saadaksesi nuo hahmot itsensä näköisiksi, ja parempi ehkä olikin. Tai sitten ei sallittukaan nähdä, sillä ne voivat olla todella kammottavan näköisiä.
Vihamielisyys on ymmärrettävää, sillä kuka nyt viholliselle haluaisi antaa tietoja omasta toiminnasta (toimintatavoista, vaikuttamiskeinoista jne). Kumma yleensä, että olet päässyt tällaiselle alueelle, sillä yleensä selvännäkijöilläkään ei ole menemistä tuon kaltiasiin tiloihin. Rukoile suojausta, ettet joutuisi vastaaviin tiloihin. Toisaalta, saattaahan se olla keino, jolla sinua viedään sisälle näihin asioihin. Varsinkin jos olet tietoisesti tai alitajuisesti kiinnostunut näistä puolista. Muista kuitenkin, ettei ole lopulta mitään pelättävää, sillä hyvän voima on aina suurempi kuin pahan ja hyvään turvautuen olet suojassa kaikelta pahalta, myös tutkimusretkilläsi. Kaikkea hyvää ja kohtuullisia kokemuksia.
Jos transsi on tuonkaltainen, niin sitten oma kokemukseni ei ollut sitä. Mutta mikähän tämmöinen tila oli? Kello oli noin 10 aamulla. Kuuntelin tuulen ulvontaan vanhan puutalon rakenteissa ja samalla silmäilin huonetta. Tuumin, että nyt pitäis nousta ylös. Yritin ponnistaa ylös mutta mitään ei tapahtunut. Säikähdin jo, että olen jotenkin halvaantunut. Tempaisin väkisin itseni ylös. Ainoastaan käteni nousivat, muu keho ei. Pyörittelin käsiäni ilmassa ja KATSELIN NIIDEN LÄPI. Näin selvästi käsieni ääriviivat. Katsoin alaspäin ja oikeat käteni olivat tiukasti peiton alla. Merkillistä!
Aion kyllä pysytellä vihreistä uduista ja muista ulottuvuuksista poissa. Se rajavartiodelegaation kohtaaminen oli sen verran epämiellyttävä kokemus. Ututilasta oli jotain hyötyäkin. Sain sen avulla karkotettua kutsumattoman vieraan. En tosin omin voimin, niin kuin tuli mainittua. Pystyin irtaantumaan sen otteesta itse mutta lopullinen karkoitus ei olisi onnistunut omin avuin.
Demoneita ei kannata mennä karkottelemaan omin voiminsa. Käy vielä niin kuin Jerusalemin noidille. Nämä näkivät opetuslasten karkottavan pahoja henkiä, ja tuumivat: "Tuohan on helppoa, yritetään mekin". Menivät erään riivatun luokse ja aloittivat poppamenot. Demoni puhutteli noitia: "Jeesuksen minä tunnen, Paavalin minä tunnen, mutta keitäs te olette", ja karkasi noitien päälle. Kokemus oli niin vaikuttava, että Jerusalemin koko noituuksia harrastava yhteisö poltti kaikki opuksensa ja he kääntyivät porukalla uskoon. Muistaakseni Raamatussa mainitaan, että sinä päivänä alan kirjallisuutta poltettiin roviolla 60 000 dinaarin arvosta.
Kaikkein salakavalin Lusifeeruksen & kumpp huijaustapa on toimia "henkioppaana". Muutama mun sukulainen on kertonut näistä kokemuksistaan. Henkioppaat ovat luvanneet lohtua ja varjelusta ikään kuin jokin suojelusenkeli. Henget ovat mm antaneet kirjoituttaa (tavallaan sanelleet) runoja. Pitäis muistaa että a) Jumala ei puhuttele ihmistä tuommoisena henkioppaana b) Pyhä Henki ei varmasti vaikuta tuolla tavoin c) Jeesus tulee maan päälle seuraavan kerran vasta viimeisellä tuomiolla d) enkelit eivät omin päinsä ota tuolla tavoin kontaktia ihmiseen. Jäljelle ei jää muu vaihtoehto kuin alamaailman epelit.
Seuraavan kerran kun tulee semmoinen tunne, että jokin pahansuopuus ilmaantuu lähettyville, niin mulla on repliikki jo valmiiksi mietittynä. Sanon sille jotta: "Olipa kiva kun tulit paikalle. Nytpä pidetään seurat ja ruvetaan yhdessä lukemaan raamattua". Ihme jos ei häivy alta aikayksikön.
Kokemuksestasi en osaa antaa kommentteja,
ja sinuna suhtautuisinkin itsevarmoihin
asian selittäjiin varovasti. On monia, jotka
ovat ymmärtävinään näitä henki-juttuja
suvereenisti, mutta joiden selitykset
poikkeaisivat toisistaan melkoisesti.
Pitäydy tärkeimmissä, varmoiksi tietämissäsi
asioissa: Keskity evankeliumin ihmeeseen:
Kristus on sovittanut kaikki syntisi, ja
sen vuoksi saat olla täysin puhdas ja vapaa
Jumalan lapsi. Hän on voittanut pahuuden
henkivallat, hänen voittonsa turvissa saat elää.
Joka avukseen huutaa Herran nimeä, pelastuu.
Ton Luukkaan kohdan ymmärtäisin niin, että jos
ihmisestä joku ajaa pois pahan hengen, häntä
saattaa kohdata pahemmat hyökkäykset jos hän ei
hyväksy Jeesusta Herrakseen. Hänet on ikäänkuin
puhdistettu, mutta hän tarvitsee "huoneensa"
suojaksi vahvan puolustajan, joka on Jeesus.
Saat rauhassa turvata Vapahtajaasi,
Hän kyllä suojaa sinut:
"Kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa
riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä,
eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään
nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään
voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu
voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on
tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme." Room. 8:37-39
Lyhyesti sanottuna: puhut asiaa.
Raamatun lukeminen on tärkeää. Paavalikin tuumi, että ilman Mooseksen lakeja ihminen ei tietäisi mikä on syntiä. Vaikka Jeesus tavallaan vapautti ihmisen Mooseksen lain alta hän ei hän tullut kumoamaan sitä mitä kirjoitettu oli.
Mutta kirjatietoakin tärkeämpää on usko - usko evankeliumiin. Ei siinä järkeä tarvita. Raamattukin aukeaa aivan eri tavalla Pyhän Hengen valossa.
Yksinänsä on vaan vaikea taplata. Pitäis hakeutua "lammaslaumaan", koska Pyhä Henki vaikuttaa vain seurakunnassa. Kolkuttavalle avataan, mutta itse pitäis astua sisälle. Jos ei sitä tee ja menettää orastavan uskonsa niin valahtaa äkkiä siihen joukkoon josta Pietari kirjoittaa:
"Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurkauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli. Niille on tapahtunut se totinen sanalasku: koira syö oksennuksensa ja pesty sika rypee rapakossa jälleen" Pietarin 2.Epistola 2:21-22.
>...usko evankeliumiin. Ei siinä järkeä tarvita.
- Niin, onneksi pelastuksessa ei ole kyse
ihmisen viisaudesta ja järkeilyistä, vaan
täydellisestä lahjasta ylhäältä. Mites siellä
VT:ssä sanotaan: "Siltä tieltä ei tyhmäkään
eksy..."
>...koska Pyhä Henki vaikuttaa vain seurakunnassa
- njaa, taitaa se Pyhä Henki sinussakin asustella,
ja vaikuttaa, kun kertoilee tuollaisia
Raamatunluvun tärkeydestä, uskosta evankeliumiin
ja seurakuntaan hakeutumisesta, ja vielä pitää,
(kuten kerroit ekassa viestissä) omaatuntoa
herkkänä. :)
- Onko sulla sopiva "lammaslauma" tiedossa, vai
kaipaatko vinkkejä?
Jos, niin mikä paikkakunta?
Pyhästä Hengestä vielä, ja uskosta - osui
silmiini kiva esitys aiheesta:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/HenkiJR.htm
Siunausta!