Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. Kol. 3:19.
Niin kuin vaimon velvollisuuksien perustus on alamaisuus, niin on miehen velvollisuuksien perustuksena rakkaus. »Miehet, rakastakaa vaimojanne!» Missä vain rakkautta on, siellä seuraa kaikki muu itsestään, kuten apostoli sanoo: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii» ym.
Mutta tarkastaaksemme aviomiehen rakkautta vaimoonsa kääntäkäämme erityisesti huomiomme sen juhlalliseen esitykseen Ef. 5. Apostoli sanoo: »Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.» Katso, mikä korkea kuva - aviorakkauden kunniaksi - että sitä kuvataan Kristuksen rakkaudella, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Tarkastakaamme nyt tästä saatavia opetuksia!
Enin huomattava Kristuksen rakkaudessa seurakuntaan on ensin, että hän rakastaa ansaitsematta, ilman meidän ansiotamme tai mahdollisuuttamme, vain Isän iankaikkisen valinnan johdosta. Siitä hän itse sanoo: »Ne olivat sinun, ja sinä olet antanut ne minulle. Kaikki minkä olet minulle antanut, olen säilyttänyt. Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. sillä Isä, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia.» Niin tulee miehenkin rakastaa vaimoaan Isän tahdon tähden, katsomatta hänen suurempaa tai vähempää täydellisyyttään, vain siksi että Isä on vaimon hänelle antanut, että hän on hänen vaimonsa. Ominaisuuksista, paremmista ja huonommista hetkistä riippuva rakkaus on haihtuvaa, epävakaista ja pinnallista rakkautta. Jos Kristus olisi rakastanut meitä siten, ei hän olisi antanut itseään puolestamme.
Ei, että Jumala on antanut sinulle tämän puolison, saattanut hänet syliisi ja sanonut: Tämä on oleva sinun, rakasta häntä, pidä häntä omanasi - se on tuhat kertaa enemmän kuin kaikki kauneimmat naisen ominaisuudet! Toiseksi Kristuksen rakkaus teki hänet ja seurakunnan yhdeksi. Kuten apostoli tässä heti huomauttaa: »Me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.» Niin, lisää apostoli, ovat aviopuolisotkin tulleet yhdeksi, kahdesta tulee yksi liha. Tämä ei tapahdu kuitenkaan vain rakkauden kautta, vaan perustuu Jumalan ajatukseen vaimon luomisessa.
Tutkikaamme vain merkillistä kertomusta 1 Moos. 2. Ensin kerrotaan Jumalan luoneen vaimon miehen kylkiluusta ja miehen ensimmäisen sanan olleen nähdessään vaimon: »Tämä on nyt luuta minun luistani ja lihaa minun lihastani.» Sitten seuraavat Jumalan ensimmäiset sanat avioyhteydestä näin kuuluvina: »Sen takia on miehen luopuminen isästään ja äidistään ja liittyminen vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.» Niin on Herra itse selittänyt asian, kun hän muistutti farisealaisille tätä Jumalan säännöstä ja sanoi aviopuolisoiden erottamattomasta yhteydestä: »Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.» Siihen perustuu nyt, mitä apostoli tässä sanoo, että miesten tulee rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan, sillä huomaa, mitä seuraa: »Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa» jne. Eikö tämän seikan pitäisi herättää monen miehen ajattelemaan ja enemmän rakastamaan aviovaimoansa?
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-29.html
Niin kuin vaimon velvollisuuksien perustus on alamaisuus, niin on miehen velvollisuuksien perustuksena rakkaus. »Miehet, rakastakaa vaimojanne!» Missä vain rakkautta on, siellä seuraa kaikki muu itsestään, kuten apostoli sanoo: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii» ym.
Mutta tarkastaaksemme aviomiehen rakkautta vaimoonsa kääntäkäämme erityisesti huomiomme sen juhlalliseen esitykseen Ef. 5. Apostoli sanoo: »Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.» Katso, mikä korkea kuva - aviorakkauden kunniaksi - että sitä kuvataan Kristuksen rakkaudella, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Tarkastakaamme nyt tästä saatavia opetuksia!
Enin huomattava Kristuksen rakkaudessa seurakuntaan on ensin, että hän rakastaa ansaitsematta, ilman meidän ansiotamme tai mahdollisuuttamme, vain Isän iankaikkisen valinnan johdosta. Siitä hän itse sanoo: »Ne olivat sinun, ja sinä olet antanut ne minulle. Kaikki minkä olet minulle antanut, olen säilyttänyt. Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. sillä Isä, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia.» Niin tulee miehenkin rakastaa vaimoaan Isän tahdon tähden, katsomatta hänen suurempaa tai vähempää täydellisyyttään, vain siksi että Isä on vaimon hänelle antanut, että hän on hänen vaimonsa. Ominaisuuksista, paremmista ja huonommista hetkistä riippuva rakkaus on haihtuvaa, epävakaista ja pinnallista rakkautta. Jos Kristus olisi rakastanut meitä siten, ei hän olisi antanut itseään puolestamme.
Ei, että Jumala on antanut sinulle tämän puolison, saattanut hänet syliisi ja sanonut: Tämä on oleva sinun, rakasta häntä, pidä häntä omanasi - se on tuhat kertaa enemmän kuin kaikki kauneimmat naisen ominaisuudet! Toiseksi Kristuksen rakkaus teki hänet ja seurakunnan yhdeksi. Kuten apostoli tässä heti huomauttaa: »Me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.» Niin, lisää apostoli, ovat aviopuolisotkin tulleet yhdeksi, kahdesta tulee yksi liha. Tämä ei tapahdu kuitenkaan vain rakkauden kautta, vaan perustuu Jumalan ajatukseen vaimon luomisessa.
Tutkikaamme vain merkillistä kertomusta 1 Moos. 2. Ensin kerrotaan Jumalan luoneen vaimon miehen kylkiluusta ja miehen ensimmäisen sanan olleen nähdessään vaimon: »Tämä on nyt luuta minun luistani ja lihaa minun lihastani.» Sitten seuraavat Jumalan ensimmäiset sanat avioyhteydestä näin kuuluvina: »Sen takia on miehen luopuminen isästään ja äidistään ja liittyminen vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.» Niin on Herra itse selittänyt asian, kun hän muistutti farisealaisille tätä Jumalan säännöstä ja sanoi aviopuolisoiden erottamattomasta yhteydestä: »Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.» Siihen perustuu nyt, mitä apostoli tässä sanoo, että miesten tulee rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan, sillä huomaa, mitä seuraa: »Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa» jne. Eikö tämän seikan pitäisi herättää monen miehen ajattelemaan ja enemmän rakastamaan aviovaimoansa?
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-29.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kolmanneksi Kristuksen rakkaus oli uhrautuva rakkaus. Kristus on rakastanut seurakuntaa, ja antanut itsensä sen puolesta, samalla hän ravitsee ja vaalii sitä. Eikä vain sitä, vaan hän antaa sille myös sen iloisemmat hetket, sen riemut ja virvoitukset. Niin tulee miehenkin tehdä kaikki ei vain vaimonsa huoltamiseksi, vaan myös valmistaakseen hänelle viihtymystä ja virkistystä, niin kuin rakkaus itsestään tekeekin. Lyhyesti, kaikki miehen velvollisuudet sisältyvät rakkauteen. »Miehet, rakastakaa vaimojanne!»
Mutta apostoli lisää vielä: »Älkääkä olko heitä kohtaan katkerat!» On totta, että Jumala on teille vallan antanut, vaimot ovat velvolliset olemaan alamaisia. Mutta älkää sen vuoksi ajatelko, että voitte mielenne mukaan vapaasti seurata vihanpuuskia, olla kiukkuisia ja kovia sanoissanne ja vaimojenne kohtelussa, vaan valvokaa itseänne! Apostoli Pietari sanoo: »Samoin te miehet, eläkää taidollisesti yhdessä vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin, jotteivät rukouksenne estyisi.» Me olemme kaikki heikkoja astioita, saviastioita, mutta kuitenkin vaimo on heikompi astia. Miten saattaa siis mies vaatia vaimolta sellaista täydellisyyttä, ettei hän koskaan hairahdusta kärsisi? Hänen pitää sen vuoksi käyttää valtaansa taidolla eikä hän saa koskaan unohtaa, että vaimo on Jumalan edessä yhtä korkeassa arvossa, sillä hänkin on elämän armon perillinen.
Vielä kerran: Vaimo on velvollinen olemaan alamainen, se on totta, ja sinulla on valta käskeä, mutta käytä valtasi niin, ettet vahingoita heikompaa astiaa eli asetta, ettei hänen mielensä muuttuisi alakuloiseksi ja tylsistyisi sinua kohtaan.
Amen.
Amen.