Kirjoitustaidottomuus

Sinä kirjoitat juuri niin, kuten pitäisi. Tahattomat, pienet virheet eivät haittaa, vaan tekevät tekstin jopa inhimilliseksi. Liian usein näkee, ettei kirjoittamiseen paneuduta, vaan huitaistaan vain jotenkin.

"minustatällainen sutaistu pötkökirjoituson epäkunnioittavaa jakun,pisteet ,japilkut ovatmissä sattuuse vaikeuttaa lukemista entisestään ."

Itse en aloittaisi lausetta ja -sanalla.

ps. Minusta luomumies kirjoitetaan yhteen. ;)

Mirella kirjoitti:

Sinä kirjoitat juuri niin, kuten pitäisi. Tahattomat, pienet virheet eivät haittaa, vaan tekevät tekstin jopa inhimilliseksi. Liian usein näkee, ettei kirjoittamiseen paneuduta, vaan huitaistaan vain jotenkin.

"minustatällainen sutaistu pötkökirjoituson epäkunnioittavaa jakun,pisteet ,japilkut ovatmissä sattuuse vaikeuttaa lukemista entisestään ."

Itse en aloittaisi lausetta ja -sanalla.

ps. Minusta luomumies kirjoitetaan yhteen. ;)

Lue lisää

Olemme edelleen samaa mieltä. Heitit kauniin karikatyyrin siitä, mitä toisinaan saa lukea meileistään ja tällaisilta keskustelupalstoilta. Harmi, että pahimmillaan pötkökirjoitusonsutaistua -viestit eivät edes ole karikatyyriä, vaan totisinta totta.

Luomumies vai luomu-mies? Tekstin ulkoasulla voi luoda erilaisia painotuksia ja merkityksiä kirjoittamalleen. Se, tuleeko lukijalle kirjoittajan tarkoittama mielikuva, riippuu siitä, miten yhtenevät ovat heidän kokemustaustansa ja arvomaailmansa.

Itse törmään usein siihen, että mielikuvamaailmani on erilainen kuin monella muulla nettikirjoittelijalla. Selitys on yksinkertainen: keskellä ei mitään asuva näkee maailman toisin kuin cityasukas.

Joskus, kun haluan luoda kieliopillisesti virheetöntä ilmaisua ja haluan karsia mahdolliset näppihäiriöt, käytän Outlookin oikolukua. Inhottavan steriiliä tekstiä. Keskusteluihin se ei mielestäni sovi.

Miksi et halua aloittaa lausetta sanalla ja? Minun mielestäni se on hyvä keino palauttaa lukijan ajatus aiemmin kirjoitettuun. Luomu-miehenä pidän siitä ajatuksesta, että ihminen pysähtyy hetkeksi ja miettii uudelleen ensin ja laukoo mielipiteitään vasta sitten.

mittakirvesmies kirjoitti:

Olemme edelleen samaa mieltä. Heitit kauniin karikatyyrin siitä, mitä toisinaan saa lukea meileistään ja tällaisilta keskustelupalstoilta. Harmi, että pahimmillaan pötkökirjoitusonsutaistua -viestit eivät edes ole karikatyyriä, vaan totisinta totta.

Luomumies vai luomu-mies? Tekstin ulkoasulla voi luoda erilaisia painotuksia ja merkityksiä kirjoittamalleen. Se, tuleeko lukijalle kirjoittajan tarkoittama mielikuva, riippuu siitä, miten yhtenevät ovat heidän kokemustaustansa ja arvomaailmansa.

Itse törmään usein siihen, että mielikuvamaailmani on erilainen kuin monella muulla nettikirjoittelijalla. Selitys on yksinkertainen: keskellä ei mitään asuva näkee maailman toisin kuin cityasukas.

Joskus, kun haluan luoda kieliopillisesti virheetöntä ilmaisua ja haluan karsia mahdolliset näppihäiriöt, käytän Outlookin oikolukua. Inhottavan steriiliä tekstiä. Keskusteluihin se ei mielestäni sovi.

Miksi et halua aloittaa lausetta sanalla ja? Minun mielestäni se on hyvä keino palauttaa lukijan ajatus aiemmin kirjoitettuun. Luomu-miehenä pidän siitä ajatuksesta, että ihminen pysähtyy hetkeksi ja miettii uudelleen ensin ja laukoo mielipiteitään vasta sitten.

Lue lisää

Annan hivenen periksi. Asiateksissä en käyttäisi ja -sanaa virkkeen alussa, mutta kaunokirjallisuudessa sitä näkee aloitussanana yleisesti, joten olkoon sitten siinä yhteydessä hyväksyttävää. :)

Luomumies on suomalainen perusmies ja luomu-mies voisi puolestaan olla luonnonmukaisen viljelyn kannattaja, joka tietenkin käyttää vain luomutuotteita.

Kiinnostaisi tietää, millaisen mielikuvan halusit antaa käyttäessäsi tuota väliviivaa? ;)

Mirella kirjoitti:

Annan hivenen periksi. Asiateksissä en käyttäisi ja -sanaa virkkeen alussa, mutta kaunokirjallisuudessa sitä näkee aloitussanana yleisesti, joten olkoon sitten siinä yhteydessä hyväksyttävää. :)

Luomumies on suomalainen perusmies ja luomu-mies voisi puolestaan olla luonnonmukaisen viljelyn kannattaja, joka tietenkin käyttää vain luomutuotteita.

Kiinnostaisi tietää, millaisen mielikuvan halusit antaa käyttäessäsi tuota väliviivaa? ;)

Lue lisää

Muuten meni kohdalleen, mutta välttääkseni luomasta vain luomutuotannon hyväksyvän ihmisen vaikutelman, halusin erottaa luomun ja miehen toisistaan väliviivalla.

Sananselitystä aamukahvin lomassa:
- porvari = markkinataloutta kannattava henkilö, joka arvostaa taloudellista hyvinvointia ja "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelua.
- duunari = henkilö, joka muovaa konkreettiseen muotoon insinöörien tai suunnitteluun kykenevien aivoitukset.
- viitekehys = ulkoiset puitteet, joista tarkastelija tekee johtopäätelmiään vallitsevan tilanteen syy- ja seuraus -suhteista sekä arvoasetelmista.

Ihanan kallista... elämä on...

Elämä on myös joukko kompromisseja - ainakin silloin, jos oma ideologia ja ympäröivän yhteiskunnan yleisesti hyväksytty arvoasetelma ovat ristiriidassa keskenään. Pentti Linkolan kaltaisia radikaaleja tarvitaan, mutta kaikki eivät voi ryhtyä tuotannon ja talouden jarrumiehiksi. "Luomu-mies" on minulle sopiva kompromissi: kannan korteni kekoon sekä yleisen hyvinvoinnin kartuttamiseksi että kohtuuden sanansaattajana.

Jotta ei aivan politikoimiseksi menisi, palatkaamme teemaan Tapasimme Suomi24:ssä.
Voiko 24:ssä tavata henkilöitä, jotka eivät edusta äärimmäisiä toimitatapoja ja ajattelumalleja? Toistaiseksi olen löytänyt vain niitä vähemmän kompromistisia tapauksia. :)

mittakirvesmies kirjoitti:

Muuten meni kohdalleen, mutta välttääkseni luomasta vain luomutuotannon hyväksyvän ihmisen vaikutelman, halusin erottaa luomun ja miehen toisistaan väliviivalla.

Sananselitystä aamukahvin lomassa:
- porvari = markkinataloutta kannattava henkilö, joka arvostaa taloudellista hyvinvointia ja "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelua.
- duunari = henkilö, joka muovaa konkreettiseen muotoon insinöörien tai suunnitteluun kykenevien aivoitukset.
- viitekehys = ulkoiset puitteet, joista tarkastelija tekee johtopäätelmiään vallitsevan tilanteen syy- ja seuraus -suhteista sekä arvoasetelmista.

Ihanan kallista... elämä on...

Elämä on myös joukko kompromisseja - ainakin silloin, jos oma ideologia ja ympäröivän yhteiskunnan yleisesti hyväksytty arvoasetelma ovat ristiriidassa keskenään. Pentti Linkolan kaltaisia radikaaleja tarvitaan, mutta kaikki eivät voi ryhtyä tuotannon ja talouden jarrumiehiksi. "Luomu-mies" on minulle sopiva kompromissi: kannan korteni kekoon sekä yleisen hyvinvoinnin kartuttamiseksi että kohtuuden sanansaattajana.

Jotta ei aivan politikoimiseksi menisi, palatkaamme teemaan Tapasimme Suomi24:ssä.
Voiko 24:ssä tavata henkilöitä, jotka eivät edusta äärimmäisiä toimitatapoja ja ajattelumalleja? Toistaiseksi olen löytänyt vain niitä vähemmän kompromistisia tapauksia. :)

Lue lisää

Oikein pahalta näytti tuo duunarin määritelmä. Olen niin usein nähnyt, miten duunari suunnittelee uudelleen toimivaan muotoon "insinöörien tai muiden suunnitteluun kykenevien aivoitukset" ja vasta sen jälkeen muovaa ne konkreettiseen muotoon.

Siis mitä ihmettä! Uskon, että useimmat eivät näe maailmaa mustavalkoisena. Minäkin olen hyvin suvaitsevainen ihminen. :)

Mirella kirjoitti:

Oikein pahalta näytti tuo duunarin määritelmä. Olen niin usein nähnyt, miten duunari suunnittelee uudelleen toimivaan muotoon "insinöörien tai muiden suunnitteluun kykenevien aivoitukset" ja vasta sen jälkeen muovaa ne konkreettiseen muotoon.

Siis mitä ihmettä! Uskon, että useimmat eivät näe maailmaa mustavalkoisena. Minäkin olen hyvin suvaitsevainen ihminen. :)

Lue lisää

"- duunari = henkilö, joka muovaa konkreettiseen muotoon insinöörien tai suunnitteluun kykenevien aivoitukset."

Onko tuo alkuperäisenä esittämäni määritelmä ihan mahdoton? Mieti sitä hetki ihan "pilkulleen" :P

Nokea ja lunta.
Kokemukseni mukaan hyvin monet näkevät maailman mustavalkeana - jotkut vain osaavat peittää sen hieman paremmin kuin jotkut toiset. Uskonto, politiikka ja luonnonsuojelu ovat erinomaisia aiheita keskustelulle silloin, kun haluaa selvitellä toisen ihmisen värimaailman monimuotoisuutta ja sivistyksen tasoa. :)

Mitäpä, jos jättäisit sen etenkin -sanan pois?

Olen luonnollisesti jäävi arvioimaan miesten kirjoitustaitoa, sillä edustan itse mainittua sukupuolta ja käyn henkilökohtaista kirjeenvaihtoa pääosin naisten kanssa. En ole havainnut mitään eroa siinä, miten kirjoittaminen sujuu, jos kriteerinä käytetään sukupuolta. Koulutustausta näyttäisi korreloivan aika selkeästi tekstin laatuun.

Ja poikkeus vahvistaa säännön :)

160 merkkiä on edelleen mystinen raja-aita - sitä antoisampien kirjallisten tuotosten luojia on työlästä löytää. Mikä mättää?

Eivätkö naiset enää lue tekstiviestiä pidempiä kirjoitelmia?

mittakirvesmies kirjoitti:

Mitäpä, jos jättäisit sen etenkin -sanan pois?

Olen luonnollisesti jäävi arvioimaan miesten kirjoitustaitoa, sillä edustan itse mainittua sukupuolta ja käyn henkilökohtaista kirjeenvaihtoa pääosin naisten kanssa. En ole havainnut mitään eroa siinä, miten kirjoittaminen sujuu, jos kriteerinä käytetään sukupuolta. Koulutustausta näyttäisi korreloivan aika selkeästi tekstin laatuun.

Ja poikkeus vahvistaa säännön :)

160 merkkiä on edelleen mystinen raja-aita - sitä antoisampien kirjallisten tuotosten luojia on työlästä löytää. Mikä mättää?

Eivätkö naiset enää lue tekstiviestiä pidempiä kirjoitelmia?

Lue lisää

Erityisen mieluusti luen Mittakirvesmiehen jutustelua. Olen nyt saanut mielestäni aika hyvän kuvan Sinusta ja jutut sen kuin paranevat! Olisiko jotain harrasta kerrottavaa näin joulun alla? Haluaisin kuulla, millaisia asioita ihmettelet. No, tuohon vastaat varmaan pilke silmäkulmassa, mutta onko olemassa oikeita IHMEITÄ? Mitä me ihmiset olemme? Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus?

Aikaa mittaamme Jeesus Nasaretilaisen syntymästä, vaikkakin se tutkijoiden mukaan heittää seitsemällä vuodella. Mitä muuta kannattaisi mitata kun elämästä on kyse?

Maijantenum Bifolium kirjoitti:

Erityisen mieluusti luen Mittakirvesmiehen jutustelua. Olen nyt saanut mielestäni aika hyvän kuvan Sinusta ja jutut sen kuin paranevat! Olisiko jotain harrasta kerrottavaa näin joulun alla? Haluaisin kuulla, millaisia asioita ihmettelet. No, tuohon vastaat varmaan pilke silmäkulmassa, mutta onko olemassa oikeita IHMEITÄ? Mitä me ihmiset olemme? Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus?

Aikaa mittaamme Jeesus Nasaretilaisen syntymästä, vaikkakin se tutkijoiden mukaan heittää seitsemällä vuodella. Mitä muuta kannattaisi mitata kun elämästä on kyse?

Lue lisää

...joulua odotellessa.

Muuten on kaikki valmista, mutta tupa odottaa jouluilmettään. Vuosikymmenet on tähän taloon tullut joulu silloin, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan ja talon isäntä kantaa kuusen tupaan. Perinne jatkuu jo neljännessä sukupolvessa. Nyt on minun vuoroni.

Kysyt paljon ja pidän siitä, että kysytään. Mielestäni kysymykset ovat kyseenalaistamisen ja ajattelun ensimmäinen aste. Keskustelun mauste. Miten voisi keskustella, jos ei kysyisi? Miten voi jatkaa keskustelua, jos ei vastaa kysymyksiin?

Maianthemum bifolium: Oravanmarja.

Sukua huumaavan hyvältä tuoksuvalle ja kuitenkin tappavan myrkylliselle kielolle. Kaunis ja vaatimaton. Aika mielenkiintoinen nimimerkin valinta Sinulla.

"Elämä on kosmisen energian virta ja ihminen kuin koskenlaskija. Matkalla kohtaa tyyniä suvantoja, joissa virta on leppeä ja meloja voi levätä ja nauttia matkastaan. Kevein melan pistoin matka joutuu ja on aikaa nähdä rantakivillä kisailevat koskikarat. Silloin on aika hengittää syvään raikasta ilmaa ja kerätä voimaa edessä odottavaa villinä kuohuvaa koskea varten. Joskus sen kosken pauhu kuuluu jo kauan etukäteen, joskus virta johtaa yllättäen kuohujen keskelle. Levoton matkaaja hätääntyy ja koettaa toivotonta taistelua virran voimaa vastaan - sen taistelun häviää aina. Tuska sumentaa näkökentän ja toivoton hosuminen johtaa vain oman voiman katoamiseen ja lopulta on jäljellä vain epätoivo ja uupumus ja kiveltä toiselle hallitsemattomana ajautuva kanootti. Tyyni matkaaja tuntee voimansa ja ohjaa kulkuaan määrätietoisin vedoin. Levollinen katse löytää pärskeiden keskeltä vaanivat karikot ja virran voiman tunteva mieli poimii kuohujen keskeltä vapaan reitin. Jääkylmänä kasvoille syöksähtävä laine pistelee kuin tuhat neulaa. Jokaisesta niistä heijastuu auringon säde. Tärkeä valinnan hetki; kirpoaako ote pistojen tuskaan vai näkyykö kimalluksen läpi, että suvannolla hyppää lohi. Se on kuin arvoituksellinen tilaisuus, jonka pyydystäminen houkuttaa."

Pälkähti päähäni kaivella "pöytälaatikkoani" ja talvipimeän seesteiseen hetkeen nappasi kiinni ajatus koskenlaskijasta.

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Joopajoo. Näin joulun alla on viikonloppuisän tavallista vaikeampaa sitä ikävää karkoittaa. Poikani joulujuhla oli hulvattoman hauska kooste huumoria ja vakavaa asiaa.. tyttäreni lukukauden päättäjäiset fantastinen taide-elämys hämyisässä illassa metsäluonnon keskellä valoineen ja varjoineen.

Mitä kannattaa mitata.
Aika on suure, jonka mittaamisen korostuneisuus on mielestäni nykyhetken suurimpia ongelmia. Kellon ja aikataulujen orjuuttama ihminen on kiireeseensä kuihtuva säälike, jonka elämä lipuu käsistä ilman todellista ihmisarvoa. Oli aika, jolloin olin itsekin yksi ratas säälimättömän kiirekoneiston rattaissa. Se, mitä mielestäni kannattaa mitata, ei ole mitattavissa: tunne siitä, että elää.

Mitä me ihmiset olemme.
Olemme nisäkäslaji, joka on typeryyttään käyttänyt väärin älyllistä kapasiteettiaan. Kammottavaa haaskausta tuhlata se lahjakkuus sotakoneiden kehittelyyn, toinen toistaan typerämpien poliittisten ja uskonnollisten järjestelmien laatimiseen sekä näennäishyvinvoinnin luomiseen.

Voi, miten tylyä ja kriittistä tekstiä :(
Mutta miksi valehtelisin ja esittäisin jotain muuta kuin miltä juuri nyt tuntuu?

***Haluaisin kuulla, millaisia asioita ihmettelet.

No nyt justaas ihmettelen sitä, mikä IHME Sinun viestissäsi sai näin avautumaan.. :)

mittakirvesmies kirjoitti:

...joulua odotellessa.

Muuten on kaikki valmista, mutta tupa odottaa jouluilmettään. Vuosikymmenet on tähän taloon tullut joulu silloin, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan ja talon isäntä kantaa kuusen tupaan. Perinne jatkuu jo neljännessä sukupolvessa. Nyt on minun vuoroni.

Kysyt paljon ja pidän siitä, että kysytään. Mielestäni kysymykset ovat kyseenalaistamisen ja ajattelun ensimmäinen aste. Keskustelun mauste. Miten voisi keskustella, jos ei kysyisi? Miten voi jatkaa keskustelua, jos ei vastaa kysymyksiin?

Maianthemum bifolium: Oravanmarja.

Sukua huumaavan hyvältä tuoksuvalle ja kuitenkin tappavan myrkylliselle kielolle. Kaunis ja vaatimaton. Aika mielenkiintoinen nimimerkin valinta Sinulla.

"Elämä on kosmisen energian virta ja ihminen kuin koskenlaskija. Matkalla kohtaa tyyniä suvantoja, joissa virta on leppeä ja meloja voi levätä ja nauttia matkastaan. Kevein melan pistoin matka joutuu ja on aikaa nähdä rantakivillä kisailevat koskikarat. Silloin on aika hengittää syvään raikasta ilmaa ja kerätä voimaa edessä odottavaa villinä kuohuvaa koskea varten. Joskus sen kosken pauhu kuuluu jo kauan etukäteen, joskus virta johtaa yllättäen kuohujen keskelle. Levoton matkaaja hätääntyy ja koettaa toivotonta taistelua virran voimaa vastaan - sen taistelun häviää aina. Tuska sumentaa näkökentän ja toivoton hosuminen johtaa vain oman voiman katoamiseen ja lopulta on jäljellä vain epätoivo ja uupumus ja kiveltä toiselle hallitsemattomana ajautuva kanootti. Tyyni matkaaja tuntee voimansa ja ohjaa kulkuaan määrätietoisin vedoin. Levollinen katse löytää pärskeiden keskeltä vaanivat karikot ja virran voiman tunteva mieli poimii kuohujen keskeltä vapaan reitin. Jääkylmänä kasvoille syöksähtävä laine pistelee kuin tuhat neulaa. Jokaisesta niistä heijastuu auringon säde. Tärkeä valinnan hetki; kirpoaako ote pistojen tuskaan vai näkyykö kimalluksen läpi, että suvannolla hyppää lohi. Se on kuin arvoituksellinen tilaisuus, jonka pyydystäminen houkuttaa."

Pälkähti päähäni kaivella "pöytälaatikkoani" ja talvipimeän seesteiseen hetkeen nappasi kiinni ajatus koskenlaskijasta.

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Joopajoo. Näin joulun alla on viikonloppuisän tavallista vaikeampaa sitä ikävää karkoittaa. Poikani joulujuhla oli hulvattoman hauska kooste huumoria ja vakavaa asiaa.. tyttäreni lukukauden päättäjäiset fantastinen taide-elämys hämyisässä illassa metsäluonnon keskellä valoineen ja varjoineen.

Mitä kannattaa mitata.
Aika on suure, jonka mittaamisen korostuneisuus on mielestäni nykyhetken suurimpia ongelmia. Kellon ja aikataulujen orjuuttama ihminen on kiireeseensä kuihtuva säälike, jonka elämä lipuu käsistä ilman todellista ihmisarvoa. Oli aika, jolloin olin itsekin yksi ratas säälimättömän kiirekoneiston rattaissa. Se, mitä mielestäni kannattaa mitata, ei ole mitattavissa: tunne siitä, että elää.

Mitä me ihmiset olemme.
Olemme nisäkäslaji, joka on typeryyttään käyttänyt väärin älyllistä kapasiteettiaan. Kammottavaa haaskausta tuhlata se lahjakkuus sotakoneiden kehittelyyn, toinen toistaan typerämpien poliittisten ja uskonnollisten järjestelmien laatimiseen sekä näennäishyvinvoinnin luomiseen.

Voi, miten tylyä ja kriittistä tekstiä :(
Mutta miksi valehtelisin ja esittäisin jotain muuta kuin miltä juuri nyt tuntuu?

***Haluaisin kuulla, millaisia asioita ihmettelet.

No nyt justaas ihmettelen sitä, mikä IHME Sinun viestissäsi sai näin avautumaan.. :)

Lue lisää

No pitihän arvata, että Sinun piti se latinalainen nimikin korjata... kiitos! Onko tämä nyt oikein? Muistan vain harvoja kasveja lat.nimeltään... siitä on aikaa kun kyselin niitä siskoltani. Molemmat kukat ovat minulle mieluisia...

Vuosikymmeniä on myös omaan kotiini tullut joulu Suomen Turusta. Tällä kertaa sain kuusen 80-vuotiaalta tutulta sedältä, ja se olikin taidolla valittu. Koska lapset ovat isänsä luona, sain koristella sen vain vähäisin helyin. Se tuntuu sopivalta juuri nyt.

Ystävättäreltäni sain lahjaksi runokirjan, jonka yksi runo toi Sinut ja kirjoitustesi sisällön mieleeni. Ehkäpä siksi juuri nyt vastailen. Sopisiko tämä säkeistö Sinulle joulurunoksi:

"Minun jouluni

...Minun jouluni silloin on parhain,
kunhan leipää ja lämmintä on vain
ja sovussa sydän ja suu,
kun on nälkää ja kylliksi unta,
pihamaallani valkoista lunta
ja lumessa laulujen puu."

Ei ehkä sittenkään. Luulen ettet ole loppusointumiehiä. No, jostain syystä tämä toi kirvesmiehen mieleeni. Kunniakas ammatti muuten... Omaa isääni kutsuttiin XXX kun oli niin tarkka rakentaessaan, eikä ollut edes kirvesmies. Nyt ei tarkkaa työtä tee kukaan edes rahalla...

Pöytälaatikkotekstisi perusteella sanoisin, että ikävän karkoitus ei ole elämän tarkoitus ainakaan Sinulle... en oikein usko sitä. Kirjoituksissasi näkyy särmää, pontta ja voimaa, ja lisäksi jotain kristallinomaista, josta en pääse aivan selville. Joka tapauksessa tunnut harvinaislaatuiselta... oletkohan ihan oikeasti sitä?

Minä uskon, että ihminen on muutakin kuin nisäkäs. Järkeään hän toki käyttää tyhmästi - siksi että on vain ihminen! Se kaikki mikä itseäni on elämän varrella kohdannut on jättänyt minuun tunnon, että kaikki mikä ON ei ole tässä. Luulen jaksavani elää ilman tuota tuntoakin, mutten voi olla tuntematta että muutakin on. Ehkä siitä joskus myöhemmin.

Valitsemasi pöytälaatikkoteksti oli minulle paljon puhuva. Tärkeä on totisesti se valinnan hetki "... kirpoaako ote pistojen tuskaan vai näkyykö kimalluksen läpi... "

Kyllä joskus pitää myös mitata itseään, ja jaksamistaankin! "Millä mitalla te mittaatte, sillä teillekin mitataan, " sanoi eräs 2000 v sitten. Itse olen surkea mittaaja, en oikein jaksaisi sellaista. Olisi mukavampaa antaa mennä vähän sinne päin, valoineen ja varjoineen... mutta kun ei luonto anna periksi. Armahtakoon joulu meidät kelloista, niitä ei totisesti kukaan nyt kaipaa.

Lastesi joulujuhlat kuulostavat ammattitaitoisten opettajien taidonnäytteiltä. Se, että osaat iloita niistä noin, kertoo paljon.

Tulikohan se maaginen 160 merkkiä nyt täyteen?

Tässä minun joulurunoni, tai osa siitä. Olen parantumaton romantikko, ja pidän Sarkiasta, vieläkin!

" Ja taas, kun illaksi painuu jouluaatto,
ja juhlaa soittavat kellot temppelin
sadun taikapiirissä siivin havisevin tule luokseni ... (en muistakaan tätä)
Tule, äiti, lietesi luo,
tule penkilles, taatto!"

Tarkistan runon. Mutta nyt Oikein Hyvää Joulua?

mittakirvesmies kirjoitti:

...joulua odotellessa.

Muuten on kaikki valmista, mutta tupa odottaa jouluilmettään. Vuosikymmenet on tähän taloon tullut joulu silloin, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan ja talon isäntä kantaa kuusen tupaan. Perinne jatkuu jo neljännessä sukupolvessa. Nyt on minun vuoroni.

Kysyt paljon ja pidän siitä, että kysytään. Mielestäni kysymykset ovat kyseenalaistamisen ja ajattelun ensimmäinen aste. Keskustelun mauste. Miten voisi keskustella, jos ei kysyisi? Miten voi jatkaa keskustelua, jos ei vastaa kysymyksiin?

Maianthemum bifolium: Oravanmarja.

Sukua huumaavan hyvältä tuoksuvalle ja kuitenkin tappavan myrkylliselle kielolle. Kaunis ja vaatimaton. Aika mielenkiintoinen nimimerkin valinta Sinulla.

"Elämä on kosmisen energian virta ja ihminen kuin koskenlaskija. Matkalla kohtaa tyyniä suvantoja, joissa virta on leppeä ja meloja voi levätä ja nauttia matkastaan. Kevein melan pistoin matka joutuu ja on aikaa nähdä rantakivillä kisailevat koskikarat. Silloin on aika hengittää syvään raikasta ilmaa ja kerätä voimaa edessä odottavaa villinä kuohuvaa koskea varten. Joskus sen kosken pauhu kuuluu jo kauan etukäteen, joskus virta johtaa yllättäen kuohujen keskelle. Levoton matkaaja hätääntyy ja koettaa toivotonta taistelua virran voimaa vastaan - sen taistelun häviää aina. Tuska sumentaa näkökentän ja toivoton hosuminen johtaa vain oman voiman katoamiseen ja lopulta on jäljellä vain epätoivo ja uupumus ja kiveltä toiselle hallitsemattomana ajautuva kanootti. Tyyni matkaaja tuntee voimansa ja ohjaa kulkuaan määrätietoisin vedoin. Levollinen katse löytää pärskeiden keskeltä vaanivat karikot ja virran voiman tunteva mieli poimii kuohujen keskeltä vapaan reitin. Jääkylmänä kasvoille syöksähtävä laine pistelee kuin tuhat neulaa. Jokaisesta niistä heijastuu auringon säde. Tärkeä valinnan hetki; kirpoaako ote pistojen tuskaan vai näkyykö kimalluksen läpi, että suvannolla hyppää lohi. Se on kuin arvoituksellinen tilaisuus, jonka pyydystäminen houkuttaa."

Pälkähti päähäni kaivella "pöytälaatikkoani" ja talvipimeän seesteiseen hetkeen nappasi kiinni ajatus koskenlaskijasta.

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Joopajoo. Näin joulun alla on viikonloppuisän tavallista vaikeampaa sitä ikävää karkoittaa. Poikani joulujuhla oli hulvattoman hauska kooste huumoria ja vakavaa asiaa.. tyttäreni lukukauden päättäjäiset fantastinen taide-elämys hämyisässä illassa metsäluonnon keskellä valoineen ja varjoineen.

Mitä kannattaa mitata.
Aika on suure, jonka mittaamisen korostuneisuus on mielestäni nykyhetken suurimpia ongelmia. Kellon ja aikataulujen orjuuttama ihminen on kiireeseensä kuihtuva säälike, jonka elämä lipuu käsistä ilman todellista ihmisarvoa. Oli aika, jolloin olin itsekin yksi ratas säälimättömän kiirekoneiston rattaissa. Se, mitä mielestäni kannattaa mitata, ei ole mitattavissa: tunne siitä, että elää.

Mitä me ihmiset olemme.
Olemme nisäkäslaji, joka on typeryyttään käyttänyt väärin älyllistä kapasiteettiaan. Kammottavaa haaskausta tuhlata se lahjakkuus sotakoneiden kehittelyyn, toinen toistaan typerämpien poliittisten ja uskonnollisten järjestelmien laatimiseen sekä näennäishyvinvoinnin luomiseen.

Voi, miten tylyä ja kriittistä tekstiä :(
Mutta miksi valehtelisin ja esittäisin jotain muuta kuin miltä juuri nyt tuntuu?

***Haluaisin kuulla, millaisia asioita ihmettelet.

No nyt justaas ihmettelen sitä, mikä IHME Sinun viestissäsi sai näin avautumaan.. :)

Lue lisää

"Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa vuosien menneitten
yhä kirkkaus lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää...

...Niin taas, kun illaksi painuu jouluaatto, ja juhlaa soittavat kellot temppelin,
sadun taikapiirissä siivin havisevin tule luokseni,
muistojen kalleimpien saatto!
Ja te tupaan käykää rakkaat vainajat, te joulun katoamattoman haltijat,
tule äiti, lietesi luo,
tule penkilles taatto."

Kyllähän aikakin kultaa muistot, mutta eikö se satua ollutkin?

Mitä metsästät jouluna? Tuskin metsässä sentään?
Jouluateriasi kerroitkin jo, mutta miten on kirjallisuuden laita? Yöpöydälläsi on varmasti ainakin pari kirjaa... Linkolan uusin? Jotain poliittista historiaa käsitteleviä teoksia? Kaunokirjallisuus? Sain lahjaksi kolme kirjaa...joista kaksi itseltäni! Höpsöä mutta hauskaa! Kauniita unia, vaikkei vielä mennäkään nukkumaan!

Linnea kirjoitti:

"Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa vuosien menneitten
yhä kirkkaus lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää...

...Niin taas, kun illaksi painuu jouluaatto, ja juhlaa soittavat kellot temppelin,
sadun taikapiirissä siivin havisevin tule luokseni,
muistojen kalleimpien saatto!
Ja te tupaan käykää rakkaat vainajat, te joulun katoamattoman haltijat,
tule äiti, lietesi luo,
tule penkilles taatto."

Kyllähän aikakin kultaa muistot, mutta eikö se satua ollutkin?

Mitä metsästät jouluna? Tuskin metsässä sentään?
Jouluateriasi kerroitkin jo, mutta miten on kirjallisuuden laita? Yöpöydälläsi on varmasti ainakin pari kirjaa... Linkolan uusin? Jotain poliittista historiaa käsitteleviä teoksia? Kaunokirjallisuus? Sain lahjaksi kolme kirjaa...joista kaksi itseltäni! Höpsöä mutta hauskaa! Kauniita unia, vaikkei vielä mennäkään nukkumaan!

Lue lisää

Aamuyöhön meni jälleen kuinka ollakaan - ja sen yönkin kanssa on vähän niin ja näin - aamua likentelee. Sellaista se kaksoiselämä teettää. Arkisen käytännöllinen kirvesmies, jolla on elämä livenä päivisin ja illan siimeksessä vasara ja mitta vaihtuvat harrastelijakirjoittelijan välineisiin ja... Olisikohan korpifilosofi oikea sana kuvaamaan? Että mä nautin näistä vapaapäivistä, kun ei tarvitse mitään piitata kellonajoista; nukkuu, kun väsyttää ja valvoo, kun on virkeä.

Lapseni viettävät joulun äitinsä kanssa, joten se siitä. Koska en ole sidoksissa jouluun sen uskonnollisessa merkityksessä, minulle sopii oikein hyvin sekin, että uusivuosi on sitten se minun ja lasteni yhteinen valon juhla.

Asun kivenheiton päässä omista vanhemmistani ja kun on tuhlausta lämmittää saunoja sähköllä peltotilkun kahden puolen ja vielä suurempaa tuhlausta viettää vapaata yksin mököttäen, me tietenkin vietimme "perhejoulua" aikuisten kesken yhden kuusen ympäri hypellen. Paitsi, että se hyppely jäi vähemmälle ja keskustelu sai pääroolin. Tällä kertaa teemoina olivat nuorison pukeutuminen, sanaristikot, taimien kasvatus ja veganismi.

"Pikku Pekka, kuka minä olen?" Pekka oli vesinokkaeläin, joka etsi identiteettiään. Toisinaan tunnen itseni samanlaiseksi oman minän etsijäksi kuin tuo lapsuudestani mieleeni jäänyt kuvakirjan hahmo. Missä on sellaisen ihmisen paikka, joka ei ole riittävän trendikäs sulautuakseen joukkoihin, eikä riittävän linkolalainen sulautuakseen radikaalien marginaaliryhmään?

Eli yöpöydälläni ei ole Linkolan uusin. Luen sen sitten, kun sen saa kirjastosta. Teki kyllä mieli ostaa itselleen joululahjaksi ja pelasin tovin entiiää kirja kädessäni paikallisessa kirjakaupassa. Päädyin siihen samaan kuin yleensäkin: en voi omistaa tai ostaa rahalla kenenkään ajatuksia. Yöpöydälläni ei muutenkaan ole kirjoja. Herätyskello on sen pöydän ainoa päällinen. Näillä unenlahjoilla on turha kuvitella ikinä mitään lukevansa yöpuun päällä :) Nicholas Evans: Suden läheisyys. Se on viimeisin kaunokirjallinen teos, jonka olen lukenut. Minulla on paha aukko "kulttiklassikoiden" kohdalla. Tars varmaan tehdä jotain sen asian eteen. Olisiko "Montekriston kreivi" mielestäsi hyvä valinta paikkaukseen?

Ei hassumpaa persoona-arviointia sinulta: en ole loppusointumiehiä...

"Huominen on hetki, jota kannatta odottaa.
Miksi takertua siihen, kun voi elää tänään?
Elämä on tässä ja nyt,
mutta onko sillä arvoa ilman toivoa huomisesta?
Elämän tarkoitus - ikävän karkoitus.
No ei!
Mutta mikä tekisi hetkestä hyvän, jos ei olisi nähnyt myös toista?"

Jouluiloa Sinulle, Linnea

mittakirvesmies kirjoitti:

Aamuyöhön meni jälleen kuinka ollakaan - ja sen yönkin kanssa on vähän niin ja näin - aamua likentelee. Sellaista se kaksoiselämä teettää. Arkisen käytännöllinen kirvesmies, jolla on elämä livenä päivisin ja illan siimeksessä vasara ja mitta vaihtuvat harrastelijakirjoittelijan välineisiin ja... Olisikohan korpifilosofi oikea sana kuvaamaan? Että mä nautin näistä vapaapäivistä, kun ei tarvitse mitään piitata kellonajoista; nukkuu, kun väsyttää ja valvoo, kun on virkeä.

Lapseni viettävät joulun äitinsä kanssa, joten se siitä. Koska en ole sidoksissa jouluun sen uskonnollisessa merkityksessä, minulle sopii oikein hyvin sekin, että uusivuosi on sitten se minun ja lasteni yhteinen valon juhla.

Asun kivenheiton päässä omista vanhemmistani ja kun on tuhlausta lämmittää saunoja sähköllä peltotilkun kahden puolen ja vielä suurempaa tuhlausta viettää vapaata yksin mököttäen, me tietenkin vietimme "perhejoulua" aikuisten kesken yhden kuusen ympäri hypellen. Paitsi, että se hyppely jäi vähemmälle ja keskustelu sai pääroolin. Tällä kertaa teemoina olivat nuorison pukeutuminen, sanaristikot, taimien kasvatus ja veganismi.

"Pikku Pekka, kuka minä olen?" Pekka oli vesinokkaeläin, joka etsi identiteettiään. Toisinaan tunnen itseni samanlaiseksi oman minän etsijäksi kuin tuo lapsuudestani mieleeni jäänyt kuvakirjan hahmo. Missä on sellaisen ihmisen paikka, joka ei ole riittävän trendikäs sulautuakseen joukkoihin, eikä riittävän linkolalainen sulautuakseen radikaalien marginaaliryhmään?

Eli yöpöydälläni ei ole Linkolan uusin. Luen sen sitten, kun sen saa kirjastosta. Teki kyllä mieli ostaa itselleen joululahjaksi ja pelasin tovin entiiää kirja kädessäni paikallisessa kirjakaupassa. Päädyin siihen samaan kuin yleensäkin: en voi omistaa tai ostaa rahalla kenenkään ajatuksia. Yöpöydälläni ei muutenkaan ole kirjoja. Herätyskello on sen pöydän ainoa päällinen. Näillä unenlahjoilla on turha kuvitella ikinä mitään lukevansa yöpuun päällä :) Nicholas Evans: Suden läheisyys. Se on viimeisin kaunokirjallinen teos, jonka olen lukenut. Minulla on paha aukko "kulttiklassikoiden" kohdalla. Tars varmaan tehdä jotain sen asian eteen. Olisiko "Montekriston kreivi" mielestäsi hyvä valinta paikkaukseen?

Ei hassumpaa persoona-arviointia sinulta: en ole loppusointumiehiä...

"Huominen on hetki, jota kannatta odottaa.
Miksi takertua siihen, kun voi elää tänään?
Elämä on tässä ja nyt,
mutta onko sillä arvoa ilman toivoa huomisesta?
Elämän tarkoitus - ikävän karkoitus.
No ei!
Mutta mikä tekisi hetkestä hyvän, jos ei olisi nähnyt myös toista?"

Jouluiloa Sinulle, Linnea

Lue lisää

Mitä sinä kirjoitat? Paitsi tänne tietenkin? Jos kirjoittaminen on kaksoiselämän toinen puoli, niin eikö se lähinnä ole yksöiselämää - tai kokonaista elämää?

Minäkin nautin lomasta, ja olen luvannut itselleni ettei tänään tarvitse tehdä mitään: vasta huomenna on sukuloinnin aika.

Pakkasta pukkaa. Onneksi ei tänään tule lunta. Vaikka nautinkin lumitöistä, tänään on mukavaa vain olla.

Et siis koe voivasi liittyä linkolalaisiin etkä trendi-ihmisiin. Sehän on vain hyvä: silloin voit olla oma itsesi. Kuka sitä nyt turhuuden markkinoilla jaksaisi mukana roikkua. Vaikka pelkään Linkolan olevan oikeassa, valitettavasti. Kaikki viittaa siihen, että loppua kohti tässä kerskakulutuksessa mennään. Sitä paitsi Linkola elää kuten opettaa. Sitä ei voi tämän päivän monestakaan matkasaarnaajasta sanoa.

Mihin päädyitte nuorison pukeutumiskeskusteluissanne? Napapaidat eivät tainneet saada pisteitä? Entäs kasvisruokavalio?

Olen itse nuorempana kokeillut veganismia ilman filosofointia. Silloin ei voinut olla grammaakaan liikaa, ja spagaatin piti olla ryhmän huikein. Onneksi nyt olen vanhempi ja viisaampi?

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kullakin saa olla omat kotkotuksensa, tuntuu siltä, että monilla kasvissyöjillä kyse on itsensä narraamisesta. Ei nähdä metsää puilta. Vähän sama asia kuin naispappeus: raamattu on täynnä elämää ylläpitäviä neuvoja, mutta joku tarttuu yhteen asiaan ja tekee siitä elämän ja kuoleman kysymyksen. Mutta omantunnon asioista ei oikein voi kiistellä. Täytyy muistaa, että harvalla sellaisia enää edes on.

Minulla on aukkoja paitsi kulttiklassikoissa myös sivistyksessä, enkä ollenkaan kaihda sitä kertoa. Kaikkeen ei ehdi - eikä edes halua ehtiä! Oliko Suden läheisyys hyvä?


Taidan käydä pakkaslenkillä niin jaksan sitten ottaa päivänokoset uusi kirja kainalossani. Toivotan Korpifilosofille ja hänen vanhemmilleen oikein kaunista joulua 2004!

JK: Uskonnollisuutta ei kai tarvitakaan, uskoa kyllä! Luulen arvaavani vastauksen, mutta MIHIN Sinä uskot?

Hiirenvirna, (Vulgaris???) kirjoitti:

Mitä sinä kirjoitat? Paitsi tänne tietenkin? Jos kirjoittaminen on kaksoiselämän toinen puoli, niin eikö se lähinnä ole yksöiselämää - tai kokonaista elämää?

Minäkin nautin lomasta, ja olen luvannut itselleni ettei tänään tarvitse tehdä mitään: vasta huomenna on sukuloinnin aika.

Pakkasta pukkaa. Onneksi ei tänään tule lunta. Vaikka nautinkin lumitöistä, tänään on mukavaa vain olla.

Et siis koe voivasi liittyä linkolalaisiin etkä trendi-ihmisiin. Sehän on vain hyvä: silloin voit olla oma itsesi. Kuka sitä nyt turhuuden markkinoilla jaksaisi mukana roikkua. Vaikka pelkään Linkolan olevan oikeassa, valitettavasti. Kaikki viittaa siihen, että loppua kohti tässä kerskakulutuksessa mennään. Sitä paitsi Linkola elää kuten opettaa. Sitä ei voi tämän päivän monestakaan matkasaarnaajasta sanoa.

Mihin päädyitte nuorison pukeutumiskeskusteluissanne? Napapaidat eivät tainneet saada pisteitä? Entäs kasvisruokavalio?

Olen itse nuorempana kokeillut veganismia ilman filosofointia. Silloin ei voinut olla grammaakaan liikaa, ja spagaatin piti olla ryhmän huikein. Onneksi nyt olen vanhempi ja viisaampi?

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kullakin saa olla omat kotkotuksensa, tuntuu siltä, että monilla kasvissyöjillä kyse on itsensä narraamisesta. Ei nähdä metsää puilta. Vähän sama asia kuin naispappeus: raamattu on täynnä elämää ylläpitäviä neuvoja, mutta joku tarttuu yhteen asiaan ja tekee siitä elämän ja kuoleman kysymyksen. Mutta omantunnon asioista ei oikein voi kiistellä. Täytyy muistaa, että harvalla sellaisia enää edes on.

Minulla on aukkoja paitsi kulttiklassikoissa myös sivistyksessä, enkä ollenkaan kaihda sitä kertoa. Kaikkeen ei ehdi - eikä edes halua ehtiä! Oliko Suden läheisyys hyvä?


Taidan käydä pakkaslenkillä niin jaksan sitten ottaa päivänokoset uusi kirja kainalossani. Toivotan Korpifilosofille ja hänen vanhemmilleen oikein kaunista joulua 2004!

JK: Uskonnollisuutta ei kai tarvitakaan, uskoa kyllä! Luulen arvaavani vastauksen, mutta MIHIN Sinä uskot?

Lue lisää

"Viisas oppilas kuulea taosta
ja noudattaa sen neuvoja uutterasti.
Keskinkertainen oppilas kuulee taosta
ja ajattelee sitä silloin tällöin.
Hupsu (typerä) oppilas kuulee taosta
ja nauraa ääneen.
Jos maailmassa ei olisi naurua,
tao ei olisi sitä, mitä se on."

(Lao Tsu)

Joskus kirjoitan muistiin mietelmiäni. Enimmäkseen kirjoitan nettiin keskusteluihin. Interaktiivinen päiväkirja. Anonyyminä on helppo peilata ajatuksiaan. Henkilökohtainen kirjeenvaihto on eräs tapa. En pidä baareissa kulkemisesta ja pienen maaseutukunnan tarjoamat mahdollisuudet tutustua toisiin ihmisiin ovat lievästikin sanoen heikot. Olet kai nähnyt elokuvan "Akaton mies"? Sen luomiseksi ei olisi tarittu käsikirjoittajia, näyttelijöitä ja kaikkea sitä rekvisiittaa - videokamera ja muutama kuukausi kuvausta kotipaikkakunnallani olisivat riittäneet :)

Taichi. Moniko ymmärtää sitä, että jang ammatti vaatii vastavoiman, jotta kehä sulkeutuu? Kuinka käy vaa'alle, johon lisätään painoa aina vain toiseen kuppiin? Been there, done that.

Lumitöitä on tiedossa minullakin huomena. Jo tässä onkin istuttu ja laiskoteltu tuvalla niin, että pyrstöä puuduttaa.

Linkolan synkkä tulevaisuuskuva voitaisiin välttää, mutta ei oikein löydy vapaaehtoisia hänen ennusteensa vesittäjäksi. Auts; itse taidan kuulua näihin matkasaarnaajiin, joilla olisi kehitettävää omassa elämäntavassaan.

Eivät saaneet pisteitä. Koko juttu lähti siitä, että telkusta tuli jokin palkintotilaisuus (jota kukaan ei sitä vertaa seurannut, että olisi tiedetty, mistä palkittiin) ja siinä oli nuorilla naisilla aikas upeitakin pukuja. Sitten arvioitiin itsenäisyyspäivän pukuskaalaa ja sitä, millainen tyyli minkäkin ikäiselle olisi hyvän näköistä. Katuhuoran näköiseksi laittautuvat pikkutytöt ovat mielestäni niin korni ilmestys, että sitä ei sanoiksi saata muovata.

Vanhukset pitävät kasvissyöntiä täytenä huuhaana ja terveydelle erittäin vaarallisena. Noh, sitähän se onkin, jos puuttuu tietoa siitä, mitä ihmiskeho tarvitsee ja mistä sen saa. Veganismi ilman filosofiaa tai filosofian kanssa on minun mielestäni aivan yhtä kelvollinen valinta kuin sekaruoka. Pelkillä salaatinlehdillä ja omenoilla ei pitkälle pötkitä, mutta ilman lihaa saa aikaiseksi täyspainoisen ruokavalion, kun ottaa asiakseen panostaa siihen.

Jos pitää luonnokuvauksesta, susista ja ajoittain pornahtavasta ihmissuhdekuvauksesta, pitää kirjasta. Totta - kaikkea ei ehdi eikä ole tarpeen ehtiä. Olen sitä mieltä, että jonkinlaista laaja-alaisuutta olisi kuitenkin hyväksi hankkia. Se on oiva apuväline välttää yhden asian ihmiseksi ajautumista ja joustamattomiin ja ehdottomiin kantoihin lukittumista.

Mihin minä uskon? Sitä on oikeastaan mahdoton selittää. Se on elettävä. Sanotaan nyt vaikka näin: elämänfilosofiani on kotikutoinen verkko shamanismia, idän viisauksia ja tiedettä.

"Ihminen, vain sinä itse olet itsellesi arvoitus!
Kuka muu kuin inä itse voikaan avata ovesi?
Eikä kukaan muu kuin sinä voi päästä sisään!"

(Selva Raja Yesudian)

Entä Sinä? Mihin sinä uskot?

mittakirvesmies kirjoitti:

"Viisas oppilas kuulea taosta
ja noudattaa sen neuvoja uutterasti.
Keskinkertainen oppilas kuulee taosta
ja ajattelee sitä silloin tällöin.
Hupsu (typerä) oppilas kuulee taosta
ja nauraa ääneen.
Jos maailmassa ei olisi naurua,
tao ei olisi sitä, mitä se on."

(Lao Tsu)

Joskus kirjoitan muistiin mietelmiäni. Enimmäkseen kirjoitan nettiin keskusteluihin. Interaktiivinen päiväkirja. Anonyyminä on helppo peilata ajatuksiaan. Henkilökohtainen kirjeenvaihto on eräs tapa. En pidä baareissa kulkemisesta ja pienen maaseutukunnan tarjoamat mahdollisuudet tutustua toisiin ihmisiin ovat lievästikin sanoen heikot. Olet kai nähnyt elokuvan "Akaton mies"? Sen luomiseksi ei olisi tarittu käsikirjoittajia, näyttelijöitä ja kaikkea sitä rekvisiittaa - videokamera ja muutama kuukausi kuvausta kotipaikkakunnallani olisivat riittäneet :)

Taichi. Moniko ymmärtää sitä, että jang ammatti vaatii vastavoiman, jotta kehä sulkeutuu? Kuinka käy vaa'alle, johon lisätään painoa aina vain toiseen kuppiin? Been there, done that.

Lumitöitä on tiedossa minullakin huomena. Jo tässä onkin istuttu ja laiskoteltu tuvalla niin, että pyrstöä puuduttaa.

Linkolan synkkä tulevaisuuskuva voitaisiin välttää, mutta ei oikein löydy vapaaehtoisia hänen ennusteensa vesittäjäksi. Auts; itse taidan kuulua näihin matkasaarnaajiin, joilla olisi kehitettävää omassa elämäntavassaan.

Eivät saaneet pisteitä. Koko juttu lähti siitä, että telkusta tuli jokin palkintotilaisuus (jota kukaan ei sitä vertaa seurannut, että olisi tiedetty, mistä palkittiin) ja siinä oli nuorilla naisilla aikas upeitakin pukuja. Sitten arvioitiin itsenäisyyspäivän pukuskaalaa ja sitä, millainen tyyli minkäkin ikäiselle olisi hyvän näköistä. Katuhuoran näköiseksi laittautuvat pikkutytöt ovat mielestäni niin korni ilmestys, että sitä ei sanoiksi saata muovata.

Vanhukset pitävät kasvissyöntiä täytenä huuhaana ja terveydelle erittäin vaarallisena. Noh, sitähän se onkin, jos puuttuu tietoa siitä, mitä ihmiskeho tarvitsee ja mistä sen saa. Veganismi ilman filosofiaa tai filosofian kanssa on minun mielestäni aivan yhtä kelvollinen valinta kuin sekaruoka. Pelkillä salaatinlehdillä ja omenoilla ei pitkälle pötkitä, mutta ilman lihaa saa aikaiseksi täyspainoisen ruokavalion, kun ottaa asiakseen panostaa siihen.

Jos pitää luonnokuvauksesta, susista ja ajoittain pornahtavasta ihmissuhdekuvauksesta, pitää kirjasta. Totta - kaikkea ei ehdi eikä ole tarpeen ehtiä. Olen sitä mieltä, että jonkinlaista laaja-alaisuutta olisi kuitenkin hyväksi hankkia. Se on oiva apuväline välttää yhden asian ihmiseksi ajautumista ja joustamattomiin ja ehdottomiin kantoihin lukittumista.

Mihin minä uskon? Sitä on oikeastaan mahdoton selittää. Se on elettävä. Sanotaan nyt vaikka näin: elämänfilosofiani on kotikutoinen verkko shamanismia, idän viisauksia ja tiedettä.

"Ihminen, vain sinä itse olet itsellesi arvoitus!
Kuka muu kuin inä itse voikaan avata ovesi?
Eikä kukaan muu kuin sinä voi päästä sisään!"

(Selva Raja Yesudian)

Entä Sinä? Mihin sinä uskot?

Lue lisää

Kyllä kai minä uskon vielä totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Ne ovat paljolti omasta itsestä kiinni, ehkä eniten rehellisyydestä itseään kohtaan. Uskon että vaikeakin, rehellisyydelle ja (jos sen uskaltaa sanoa) totuudelle omistettu elämä palkitsee itsensä. Haluaisin elää elämän, jonka lopussa minulla ei olisi kenellekään mitään selitettävää. Paljosta on toki luovuttava; varhaislapsuudesta, kaikkivoipaisuuden harhaluulosta, ketteryydestä... ja mitä ne viisaat nyt luettelevatkaan.

Uskon myös kohtuuteen - varsinkin sen tuhotun suklaarasian jälkeen! Kohtuus on elämistä ihmisiksi. Se muistuttaa hyvän, kauniin ja toden kaltaisia asioita. (E. Ojanen)

Uskon luotettavuuteen, ja taas siteeraan viisaampaa...( kas, minullakin on pöytälaatikkoni, mutta vain muiden ajatuksia pullollaan... vain yksi on omani : " minä en hoida puutarhaa, vaan puutarha hoitaa minua")

"-Luotettavuus on hyveiden kuningas. Kaikki muut hyveet rakentuvat tavalla tai toisella sen varaan. Jos en ole luotettava, elämääni sisältyy valhe, joka korruptoi kaiken muunkin - myös sen, mikä itsessä on muutoin puolustettavaa ja hyvää." Und ich bin da!

"- Haparoi kohden sitä, mikä eniten koskee" I cannot do that, not yet!

"- Tulokset eivät ole meidän vallassamme."

"- Rakkaus perustuu tahdolle ja kunnioitukselle..."

Jing-ammattikin vaatii vastapainonsa! Moniko sitä ymmärtää! Minun onneni, että sinun ammattisi kuuluu jang-puolelle.

Pelkäänpä, että nämä kirjoitelmani kuuluvat niihin, joita alussa Mirella kritisoi. Nykyajan pelit ja vehkeet tekevät huolimattomiksi, eikä se ole hyväksi kenellekään... Pardon!

En ole nähnyt Akatonta miestä. Ja pornosta en ymmärrä mitään, ihan oikeasti!

Idän opit ovat varteenotettavia. Tiesitkö, että Mahatma Gandhi sanoi: " Länsimainen sivistys on oikein hieno idea "!!

Huh, niin kuin odotin vapaapäiviä, ja nyt en saa kirjojani loppuun. Voisikohan siitä kehitellä uuden stressin aiheen? Voisi olla gandheilla, laotseilla ja länsimaisillakin filosofeilla asiaa...

Seuraavaksi kysynkin Sinulta mikä on ihmisessä hyvää? Mitä pitäisi itsessään kasvattaa, mistä luopua, mihin tähdätä?

Esikoiseni häätää minut vielä koneen äärestä. Eihän se sovi, että äiti täällä jutustelee, kun " sinunhan piti vain levätä." No, ei hätää, pian on taas arki, ja vaihtuu äänet ikävämmiksi... ettei vastuu kokonaan unohtuisi. Rauhallisia unia!

Olisiko se nyt vaikka kurje... kirjoitti:

Kyllä kai minä uskon vielä totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Ne ovat paljolti omasta itsestä kiinni, ehkä eniten rehellisyydestä itseään kohtaan. Uskon että vaikeakin, rehellisyydelle ja (jos sen uskaltaa sanoa) totuudelle omistettu elämä palkitsee itsensä. Haluaisin elää elämän, jonka lopussa minulla ei olisi kenellekään mitään selitettävää. Paljosta on toki luovuttava; varhaislapsuudesta, kaikkivoipaisuuden harhaluulosta, ketteryydestä... ja mitä ne viisaat nyt luettelevatkaan.

Uskon myös kohtuuteen - varsinkin sen tuhotun suklaarasian jälkeen! Kohtuus on elämistä ihmisiksi. Se muistuttaa hyvän, kauniin ja toden kaltaisia asioita. (E. Ojanen)

Uskon luotettavuuteen, ja taas siteeraan viisaampaa...( kas, minullakin on pöytälaatikkoni, mutta vain muiden ajatuksia pullollaan... vain yksi on omani : " minä en hoida puutarhaa, vaan puutarha hoitaa minua")

"-Luotettavuus on hyveiden kuningas. Kaikki muut hyveet rakentuvat tavalla tai toisella sen varaan. Jos en ole luotettava, elämääni sisältyy valhe, joka korruptoi kaiken muunkin - myös sen, mikä itsessä on muutoin puolustettavaa ja hyvää." Und ich bin da!

"- Haparoi kohden sitä, mikä eniten koskee" I cannot do that, not yet!

"- Tulokset eivät ole meidän vallassamme."

"- Rakkaus perustuu tahdolle ja kunnioitukselle..."

Jing-ammattikin vaatii vastapainonsa! Moniko sitä ymmärtää! Minun onneni, että sinun ammattisi kuuluu jang-puolelle.

Pelkäänpä, että nämä kirjoitelmani kuuluvat niihin, joita alussa Mirella kritisoi. Nykyajan pelit ja vehkeet tekevät huolimattomiksi, eikä se ole hyväksi kenellekään... Pardon!

En ole nähnyt Akatonta miestä. Ja pornosta en ymmärrä mitään, ihan oikeasti!

Idän opit ovat varteenotettavia. Tiesitkö, että Mahatma Gandhi sanoi: " Länsimainen sivistys on oikein hieno idea "!!

Huh, niin kuin odotin vapaapäiviä, ja nyt en saa kirjojani loppuun. Voisikohan siitä kehitellä uuden stressin aiheen? Voisi olla gandheilla, laotseilla ja länsimaisillakin filosofeilla asiaa...

Seuraavaksi kysynkin Sinulta mikä on ihmisessä hyvää? Mitä pitäisi itsessään kasvattaa, mistä luopua, mihin tähdätä?

Esikoiseni häätää minut vielä koneen äärestä. Eihän se sovi, että äiti täällä jutustelee, kun " sinunhan piti vain levätä." No, ei hätää, pian on taas arki, ja vaihtuu äänet ikävämmiksi... ettei vastuu kokonaan unohtuisi. Rauhallisia unia!

Lue lisää

...paitsi purjehdus."

"Minä en hoida hevosia, vaan hevoset minua."

"Ihminen on valintojensa summa."

Maailma on täynnään viisaita aforismeja, mutta kuka voi oikeasti elää arkea viisauksia todentaen? Kas, kun tulikin mieleeni miettiä sitä. Meni töissä niin huvittavasti hommat päin peetä, että tulin miettineeksi. "- Tulokset eivät ole meidän vallassamme." Äläs muuta sano. Miksi väärät ihmiset hakeutuvat tekemään vääriä tehtäviä?

Arki on tullut. Että minä sitten kärsin toisinaan, kun yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen voi olla niin vaikeaa toisinaan. Kai minun on pakko palata yrittäjäksi suunniteltua aikaisemmin, vaikka se olisikin taloudellisesti tomppeli valinta. Mitä muutamasta eurosta, jos sillä välttää järtslaakin ja pöön autin?

Digitalis Purpurea
Vallan väline: oikein käytettynä lääke - toisin käytettynä tappava myrkky. Mikä ihmisessä on hyvää? Minun mielestäni se, että edelleen on tietäjiä ja taitajia, jotka käyttävät valtaansa meidän kaikkien hyväksi.

"Mitä pitäisi itsessään kasvattaa, mistä luopua, mihin tähdätä?"

Suoraselkäisyys on mielestäni se ominaisuus, jota tämän ajan ihmisen olisi itsessään ensisijaisesti kasvatettava. Sanan molemmissa merkityksissä. Kateudesta ja epäluotettavuudesta luopuminen ovat hyvä alku sillä tiellä. Sohvassa makaamisen ja lihomisen voisi myös lopettaa ja alkaa liikkua: katukuva on aika kammottava. Mehän olemme tätä menoa saikulla kohta koko konkkaronkka sydäreitten, nivelvikojen, diabeteksen ja alkoholismin takia. Minä tähtään lapaan... ja silloin(kin), kun en ole metsästämässä, tavoittelen harmoniaa. Olen sitä mieltä, että ihminen voi olla onnellinen ja tuntea elämäntarkoitusta vasta sitten, kun hän tajuaa, että kaikkea ei voi saada, vaan elämä on tässä ja nyt.

Jäin miettimään kirjoittamaasi luotettavuudesta. Mitenkäs päin se meni; tulitko petetyksi, vai olitko sinä se, johon ei voinut luottaa? Kumpikin vaihtoehto voi tulla kysymykseen sen perusteella, mitä olet kertonut.

Miehen logiikkaako? Voi olla, mutta mistäs muutaman viestin jälkeen kaikkea tietäisi?

Olisiko privaatti kirjeenvaihto mistä kotoisin? Jos Sinusta siltä tuntuu:
[email protected]

p.s.
Miten ammattiemme erilaisuus on etu?

Olisiko se nyt vaikka kurje... kirjoitti:

Kyllä kai minä uskon vielä totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Ne ovat paljolti omasta itsestä kiinni, ehkä eniten rehellisyydestä itseään kohtaan. Uskon että vaikeakin, rehellisyydelle ja (jos sen uskaltaa sanoa) totuudelle omistettu elämä palkitsee itsensä. Haluaisin elää elämän, jonka lopussa minulla ei olisi kenellekään mitään selitettävää. Paljosta on toki luovuttava; varhaislapsuudesta, kaikkivoipaisuuden harhaluulosta, ketteryydestä... ja mitä ne viisaat nyt luettelevatkaan.

Uskon myös kohtuuteen - varsinkin sen tuhotun suklaarasian jälkeen! Kohtuus on elämistä ihmisiksi. Se muistuttaa hyvän, kauniin ja toden kaltaisia asioita. (E. Ojanen)

Uskon luotettavuuteen, ja taas siteeraan viisaampaa...( kas, minullakin on pöytälaatikkoni, mutta vain muiden ajatuksia pullollaan... vain yksi on omani : " minä en hoida puutarhaa, vaan puutarha hoitaa minua")

"-Luotettavuus on hyveiden kuningas. Kaikki muut hyveet rakentuvat tavalla tai toisella sen varaan. Jos en ole luotettava, elämääni sisältyy valhe, joka korruptoi kaiken muunkin - myös sen, mikä itsessä on muutoin puolustettavaa ja hyvää." Und ich bin da!

"- Haparoi kohden sitä, mikä eniten koskee" I cannot do that, not yet!

"- Tulokset eivät ole meidän vallassamme."

"- Rakkaus perustuu tahdolle ja kunnioitukselle..."

Jing-ammattikin vaatii vastapainonsa! Moniko sitä ymmärtää! Minun onneni, että sinun ammattisi kuuluu jang-puolelle.

Pelkäänpä, että nämä kirjoitelmani kuuluvat niihin, joita alussa Mirella kritisoi. Nykyajan pelit ja vehkeet tekevät huolimattomiksi, eikä se ole hyväksi kenellekään... Pardon!

En ole nähnyt Akatonta miestä. Ja pornosta en ymmärrä mitään, ihan oikeasti!

Idän opit ovat varteenotettavia. Tiesitkö, että Mahatma Gandhi sanoi: " Länsimainen sivistys on oikein hieno idea "!!

Huh, niin kuin odotin vapaapäiviä, ja nyt en saa kirjojani loppuun. Voisikohan siitä kehitellä uuden stressin aiheen? Voisi olla gandheilla, laotseilla ja länsimaisillakin filosofeilla asiaa...

Seuraavaksi kysynkin Sinulta mikä on ihmisessä hyvää? Mitä pitäisi itsessään kasvattaa, mistä luopua, mihin tähdätä?

Esikoiseni häätää minut vielä koneen äärestä. Eihän se sovi, että äiti täällä jutustelee, kun " sinunhan piti vain levätä." No, ei hätää, pian on taas arki, ja vaihtuu äänet ikävämmiksi... ettei vastuu kokonaan unohtuisi. Rauhallisia unia!

Lue lisää

Kiitos viestistäsi.

Vastaukseni siihen sitten tuli bumerangina takaisin. Tarkoituksellinen blokkaus vai unohditko vaihtaa "palauta viesti lähettäjälle" -asetuksen pois päältä?

mittakirvesmies kirjoitti:

Kiitos viestistäsi.

Vastaukseni siihen sitten tuli bumerangina takaisin. Tarkoituksellinen blokkaus vai unohditko vaihtaa "palauta viesti lähettäjälle" -asetuksen pois päältä?

Lue lisää

I did not mean to! read your mail, please!

mittakirvesmies kirjoitti:

...joulua odotellessa.

Muuten on kaikki valmista, mutta tupa odottaa jouluilmettään. Vuosikymmenet on tähän taloon tullut joulu silloin, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan ja talon isäntä kantaa kuusen tupaan. Perinne jatkuu jo neljännessä sukupolvessa. Nyt on minun vuoroni.

Kysyt paljon ja pidän siitä, että kysytään. Mielestäni kysymykset ovat kyseenalaistamisen ja ajattelun ensimmäinen aste. Keskustelun mauste. Miten voisi keskustella, jos ei kysyisi? Miten voi jatkaa keskustelua, jos ei vastaa kysymyksiin?

Maianthemum bifolium: Oravanmarja.

Sukua huumaavan hyvältä tuoksuvalle ja kuitenkin tappavan myrkylliselle kielolle. Kaunis ja vaatimaton. Aika mielenkiintoinen nimimerkin valinta Sinulla.

"Elämä on kosmisen energian virta ja ihminen kuin koskenlaskija. Matkalla kohtaa tyyniä suvantoja, joissa virta on leppeä ja meloja voi levätä ja nauttia matkastaan. Kevein melan pistoin matka joutuu ja on aikaa nähdä rantakivillä kisailevat koskikarat. Silloin on aika hengittää syvään raikasta ilmaa ja kerätä voimaa edessä odottavaa villinä kuohuvaa koskea varten. Joskus sen kosken pauhu kuuluu jo kauan etukäteen, joskus virta johtaa yllättäen kuohujen keskelle. Levoton matkaaja hätääntyy ja koettaa toivotonta taistelua virran voimaa vastaan - sen taistelun häviää aina. Tuska sumentaa näkökentän ja toivoton hosuminen johtaa vain oman voiman katoamiseen ja lopulta on jäljellä vain epätoivo ja uupumus ja kiveltä toiselle hallitsemattomana ajautuva kanootti. Tyyni matkaaja tuntee voimansa ja ohjaa kulkuaan määrätietoisin vedoin. Levollinen katse löytää pärskeiden keskeltä vaanivat karikot ja virran voiman tunteva mieli poimii kuohujen keskeltä vapaan reitin. Jääkylmänä kasvoille syöksähtävä laine pistelee kuin tuhat neulaa. Jokaisesta niistä heijastuu auringon säde. Tärkeä valinnan hetki; kirpoaako ote pistojen tuskaan vai näkyykö kimalluksen läpi, että suvannolla hyppää lohi. Se on kuin arvoituksellinen tilaisuus, jonka pyydystäminen houkuttaa."

Pälkähti päähäni kaivella "pöytälaatikkoani" ja talvipimeän seesteiseen hetkeen nappasi kiinni ajatus koskenlaskijasta.

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Joopajoo. Näin joulun alla on viikonloppuisän tavallista vaikeampaa sitä ikävää karkoittaa. Poikani joulujuhla oli hulvattoman hauska kooste huumoria ja vakavaa asiaa.. tyttäreni lukukauden päättäjäiset fantastinen taide-elämys hämyisässä illassa metsäluonnon keskellä valoineen ja varjoineen.

Mitä kannattaa mitata.
Aika on suure, jonka mittaamisen korostuneisuus on mielestäni nykyhetken suurimpia ongelmia. Kellon ja aikataulujen orjuuttama ihminen on kiireeseensä kuihtuva säälike, jonka elämä lipuu käsistä ilman todellista ihmisarvoa. Oli aika, jolloin olin itsekin yksi ratas säälimättömän kiirekoneiston rattaissa. Se, mitä mielestäni kannattaa mitata, ei ole mitattavissa: tunne siitä, että elää.

Mitä me ihmiset olemme.
Olemme nisäkäslaji, joka on typeryyttään käyttänyt väärin älyllistä kapasiteettiaan. Kammottavaa haaskausta tuhlata se lahjakkuus sotakoneiden kehittelyyn, toinen toistaan typerämpien poliittisten ja uskonnollisten järjestelmien laatimiseen sekä näennäishyvinvoinnin luomiseen.

Voi, miten tylyä ja kriittistä tekstiä :(
Mutta miksi valehtelisin ja esittäisin jotain muuta kuin miltä juuri nyt tuntuu?

***Haluaisin kuulla, millaisia asioita ihmettelet.

No nyt justaas ihmettelen sitä, mikä IHME Sinun viestissäsi sai näin avautumaan.. :)

Lue lisää

Todella kivaa ja älykästä kirjoittelua, niin
kovin mielelläni vaihtaisin ajatuksia
kanssasi kysyen sekä vastaillen.
Mutta et varmaan vastaa......?

..yhtä monta kuin on vuoren järjestysluku.

Negatiivisia ominaisuuksia: kylmyys, päättämättömyys, epäluottamus, kyvyttömyys löytää kekustansa ja tasapainottomuus.

Jäikö minulta jotain huomaamatta?

mittakirvesmies kirjoitti:

..yhtä monta kuin on vuoren järjestysluku.

Negatiivisia ominaisuuksia: kylmyys, päättämättömyys, epäluottamus, kyvyttömyys löytää kekustansa ja tasapainottomuus.

Jäikö minulta jotain huomaamatta?

Lue lisää

..."luomumies" kirjoitetaan ilman yhdysviivaa.

Löysin yhden, mutta sitäkin suuremman virheen. Kyseinen henkilö oli jättänyt tuollaisen ilmoituksen.

Onpas tietokone tuonut sinulle huonoja tapoja. Minun tietokoneeni näppäimistössä on caps lock, jolla saan tarvittaessa isoja kirjaimia, eikä minun tarvitse selitellä osaamattomuuttani virtuaalimaailman erilaisilla "säännöillä".

Et ole ilmeisesti saanut "vaikeasti luettavia" kirjeitä. Annoin sellaisesta näytteen niin -otsikolla, eikä se ollut edes pahimmasta päästä. Tuohon kun lisätään vielä se, että jää kirjaimia pois sanoista, niin se on oikeasti vaikeaselkoista pötköä. Sellaista ei vain jaksa lukea. Minusta ainakin olisi loukkaavaa jo lähettää tuollainen kirje, puhumattakaan millaista on olla vastaanottajana.

Sinun tekstisi on hyvin selkeätä. Jatka vain kirjoittamista puhekielellä! :)

Mirella kirjoitti:

Et ole ilmeisesti saanut "vaikeasti luettavia" kirjeitä. Annoin sellaisesta näytteen niin -otsikolla, eikä se ollut edes pahimmasta päästä. Tuohon kun lisätään vielä se, että jää kirjaimia pois sanoista, niin se on oikeasti vaikeaselkoista pötköä. Sellaista ei vain jaksa lukea. Minusta ainakin olisi loukkaavaa jo lähettää tuollainen kirje, puhumattakaan millaista on olla vastaanottajana.

Sinun tekstisi on hyvin selkeätä. Jatka vain kirjoittamista puhekielellä! :)

Lue lisää

I understand your point... but ei kait nämä samat ihmiset odota myös toisista ihmisistä sitä täydellisyyttä? Ei, en usko. Uskon että "ääliökirjeitä" on rasittavaa lukea, onneksi naisilta sellaisia ei tule, en muista yhtäkään.
Joka tapauksessa mielipiteet kukkikoon, hyvä aihe!

Mirella kirjoitti:

Et ole ilmeisesti saanut "vaikeasti luettavia" kirjeitä. Annoin sellaisesta näytteen niin -otsikolla, eikä se ollut edes pahimmasta päästä. Tuohon kun lisätään vielä se, että jää kirjaimia pois sanoista, niin se on oikeasti vaikeaselkoista pötköä. Sellaista ei vain jaksa lukea. Minusta ainakin olisi loukkaavaa jo lähettää tuollainen kirje, puhumattakaan millaista on olla vastaanottajana.

Sinun tekstisi on hyvin selkeätä. Jatka vain kirjoittamista puhekielellä! :)

Lue lisää

pelle mikä pelle...
ehkäolisipitänytottaasieltäkoulustamukaansen äikänopettajanyhteystiedoteitarvisitäällähakeakieliopillistaneropattiatuntuukoetoletväärässäfoorumissamuistappaseetvaikkaneisotkirjaimetpuuttuuniinsilläkirjoittajallavoiollatuplatensinunaö...pelle

Miehet ovat asettuneet tässä aiheessa puolustuskannalle, mutta he eivät sitä tiedä, millaista on lukea käsittämättömän sekavaa tekstiä. Välillä tuntuu, ettei joissain kirjeissä ole virheiden lisäksi järjen häivääkään. Niin... miehet eivät tiedä, koska naiset eivät alennu kirjoittamaan roskakirjeitä.