Kuollut ja elävä usko

Eril.uskoa kirjoitti:

Julkaistu 16.7.2015
Raamattuluento: Kuollut ja elävä usko
Tekstin ja äänityksen voi kopioida osoitteesta: www.sanaveli.com


. Puhumme sairaasta ja kuolleesta, mutta myös elävästä uskosta.
Kuollut usko
Tervekin usko voi sairastua ja jopa kuolla. Maailman suurin uskonmuoto on aina ollut
kuollut usko. Usein sairaassa ja kuolleessa uskossa on kyse siitä,että usko on ollut vammaista jo alun alkaenkin.Tällainen”usko”onsyntynytihmisenaikaansaannoksena: pakottamalla, pelottelemalla tai kiihot-tamalla. Ihminen on tuolloin
vain kerta kaikkiaan julistettu uskovaksi kysymättä ollenkaan ihmisen sisimpiä
vaikuttimia, puhumattakaan että kysyttäisiin asiaa Herralta. Joku ihminen on vain päättänyt toisen ihmisen uskoontulosta ja on ehkä ylpeäkin omasta osuudestaan. Näin syntynyt sairas uskonto saa aikaan ahdistusta,tekopyhyyttä,omavanhurskautta ja monenlaisia epäterveitä ilmentymiä. Elä-vyys siinä kuolee, jos se on elävääkoskaan ollutkaan.”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja” (Jaak. 2:26). Jos uskoa sanotaan olevan, mutta se ei näy mitenkäänraittiinaHerranpalvelemisenajakilvoitteluna, kyse on sielullisuudesta,
ehkä järkiuskosta, mutta joka tapauksessa valheuskosta. Ilman uudestisyntymää ihminen on kokonaan vanha luomus ja ilman paikkaa taivasten valtakunnassa (Joh.3:3,7).
Ongelmista on aina puhuttava. On puhuttava sillä vastaan tulee koko ajan
sairasta jopa kuollutta uskonnollisuutta. Samalla tulee vastaan väsyneitä, ahdistuneita ihmisiä. Muutamat ihmiset etsivät apua, mutta suurin osa jää kuolleen uskonnon uhriksi. Tällaisessa uskonelämässä ei ole ollut alunalkaenkaan kyse varsinaisesta uskosta, vaan hurmahenkisyydestä. Ihminenhänon ruumis, sielu ja henki. Kun usko ei ole herättänyt ihmisen henkeä ja tehnyt siitä elävää, usko on vain järkeilyätai tunnemaailman nousevia ja laskevia vuoristoratoja Oikeaa uskoa se ei ole. Kuollut on kuollut. Järki ja tunteet kuuluvat toki aina eläväänkin uskoon mutta kun ne hallitsevat henkeä, ollaanhu-kassa, suden suussa. Usko asuu meidän eläväksi tehdyssä hengessämme. JumalanHenki on saanut kaiken aikaan, Jumalan eläväksi tekevä Henki. Jos usko on harhateillä, lepoa ja turvaa ei ole. Siitä voi seurata ikuinen kuolema.
”Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheil-la.” (Kol. 2:4).Viha, teeskentely, armottomuus, tekopyhyys, oma vanhurskaus,näytteleminen ja kiihko ovat vammaisen jopa kuolleen kristillisyyden tunnusmerkkejä
Sellainenusko ei ole Herrasta.Sievissä 13.heinkuuta2015
www.sanaveli.com
[email protected]
2
Sielullisesti vammainen uskovainen kaupittelee mielellään”uskoaan”. Mutta hänkaupittelee tuol-loin vainomaa itseään ja uskonlahkoaan.
Se onsamalla orjan työtä. Hengen asioita ei uskalleta tuolloin jättää kertakaikkiaan ja kokonaan Herralle. Toki Sanaa tulee pitää tarjolla mutta ilman komentelua ja tyrkyttämistä. Sielullinentunneusko vaatii myös sielullisia tavaroita pysyäkseen
pystys-sä. Aamusta alkaen tunnekristittyalkaa kuunnella sielullista,omalaatuista
musiikkiaan,tai hän kuuntelee jonkin sielullisesti kiihkeäsaarnamiehen puheita. Näitä
tulee olla aina saatavilla, muutenei uskalletaelää. Sellaisesta elämäston lepo kaukana. Aito, elävä usko pysyy pystyssä
pitämättä-kin. Mutta tyhjää sielunsäkkiä on pidettävä jatkuvastipystyssä. Kun irti heittää, se putoaa hetimaa-han. Tällöin tarvitaan apuun
monenlaisia pönkkämiehiä palauttamaan ihminen tyhjine säkkeineen tolpilleen.
Toki elävää uskoakin tulee ruokkia, mutta taivaan leivällä: Sanalla jarukouksella.Mutta onsitä toki rukousta sairaassakin uskossa. Siellähän sitä vasta onkin. Mutta ei siellä juuri kuulaIsämeidänrukousta, ekäHerran siunausta. Sensijaan ylihengellinen vaahtpulppuaa rukoilijan susta kuinhöyrypannusta. Mitä suuriäänisempää rukous on, sen hurskaammalta se kuulostaaja sakinpian kansan intoutumaan. Että ohoholipa se väkevää
ja voimallista rukoustaSe on kuitenkin useinmi-ten vain fariseuksen fanaattistamekkalaa. Mannalappujakin tarvitaan. Niillä ruokitaan tätä tyhjnpäiväistä uskoa. Muttaei se sellainen olehengellistä uskoa vaan lähempänä se on noituutta. Ei niin tule Sanaa käyttää. Leikillisesti onkin sanottu, että näin toimien voidaan lukeakahdesterimanna-lapusta seuraavanlaiset tekstit: ”Juudas meni jahirtti itsensä”. ”Mene ja tee sinä samoin”. Karta sellaisia tapoja! Raamattu ei ole myöskään taikakalu, jota pidetään rukoiltavan pään päällä. Ei pelk-
kä paperi paranna ketään. Pidä sinä Raamattu kunniassa mutta älä käytä sitä taikakaluna. jatkuu.. http://www.sanaveli.com/opetusluentoja/luennot_61-75/tekstit_61-75/74_kuollut_ja_elava_usko.pdf

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä