Luettuani palstaa tässä alkuillasta päätin itsekin kirjoittaa. Aina valitetaan, että naiset haluavat vain renttumiehiä eivätkä kiltit kotipojat kelpaa mihinkään. Itse vastustan tätä ajatusmallia aika lailla. Minä taas niin kaipaisin mukavaa, rehellistä ja tavallista miestä. Ehkä olen sitten nirso, kun en halua alkaa pelata erilaisia pelejä tapaamieni miesten kanssa. Minua kun ei kiinnosta ulkonäkökeskeisyys, iskeminen baareissa taikka yhden yön jutut. Silti tuntuu, että pinnallisuus ja seksin haku on pelkästään mielessä, kun ulkona käydessä johonkin tutustuu. Minulle kun ei ole tärkeä trimmattu kroppa taikka viimeisen päälle olevat releet. Tärkeämpää on hellyys, luottamus, hyvä olo toisen kainalossa. Pitkät keskustelut, vielä pidemmät suudelmat ja nauttiminen toisen seurasta. Kiltit pojat, uskon että en ole ainoa, joka näin ajattelee. Toivottavasti teitä on vielä...
naiset eivät kaipaa renttuja
kuu_23
131926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täytyy sanoa et oon eri mieltä, tai niitä kokemuksia on jonkin verran. Mä en ymmärrä mikä vetää sellases jampas, jota ei kiinnosta ku oma napa ja kohtelee huonosti muitä..
Ite oon kiltti ihminen, ehkä liiankin kiltti. Mutta minkäs luonteelleni voin. Ehkä joskus vastaan tulee sellainen nainen, joka arvostaa tätä luonteenpiirrettä..
Todellisuus kuitenkaan ei vastaa totuutta.Piti vain muistuttamani.Vaikuttaa siltä, että naiset haaveilevat vain kovin usein sanoitta siitä rikkaasta, hektisestä ja menestyneestä miehestä viis veisaten siitä mitä saattaa seurata.Samalla kuitenkin annetaan ymmärtää sille"tavalliselle" se perinteinen kohtelu valitettavan usein..et ole tyyppiäni, et ole sitä, et ole tätä ja se siitä sitten.Näin todellisuudessa.Kirjoittaen sananhelinää näkee paljon ja sillä ei merkitystä olekaan.Käytännön teot ratkaisevat.Voisinhan itsekin väittää muuta kuin olen.
Ole oma itsesi motto kaiketi pelaa tässäkin parhaiten, mutta ei sillä paljoa saavuta.Mutta eipä kadutakaan oma itsensä.Oli sitten mikä oli.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että niin miehiä kuin naisiakin, on niin monenlaisia. Itselle kun tuo maine, hektisyys tai rikkaus ei ole minkään arvoista. Tärkeintä on itse persoona ja mukavuus ihmisen seurassa. Ei mikään ulkoinen seikka. ei todellakaan. no, tulkaapahan esiin kiltit miehet, jotka ajattelette vähän syvällisemmin. Ujous on plussaa :D
taidan pysytellä vain kolossani, kun ei ole ennenkään kelvannut.
tääkii oli joskus kiltti mies, joka halus kokeilla rajojaan. Lähti etsimään onneaan eräästä naisesta joka käytti kiltteyttä häikäilemättömästi hyväkseen. Tuloksena ei enää niin kiltti mies, joka ei pidä seurustelusta vaan on oppinut pinnalliseksi suuren maailman malliin.
Kirjoitat vähän mutta asiaa. Veikkaisin että 2/3 töissä/vapaa ajalla tapaamistamme "kusipäistä" ovat joskus olleet näitä kilttejä miehiä, ystävällisyys ei nähkääs näinä päivinä lyö leiville.
Mikäli tarkoitat kiltillä miehellä huomaavaista, seurallista, ujoa ja no. kilttiä(?) niin kyllähän näitä löytyy. Vaikka kuinka paljon. Omastakin tuttava piiristäni luokittelisin suurimman osan kilteiksi, minä mukaanlukien. Kumma vain, että lähes kaikki on sinkkuja. Yksi yhteinen tekijä näillä kilteillä taitaa tosin olla asuinpaikat, jotka eivät todellakaan kuulu Suomen suurien metropolien joukkoon.
Jos taas tarkoitat kiltillä miehellä jees-jees miestä, niin näitäkin varmaan löytyy. Ja monesta kiltistä tulee varmaan ajan myötä näitä jees-jees miehiä, kun sitten lopultakin vuosien hakemisen jälkeen joku heidät huolii. Tai sitten katkeroituvat hakattuaan päätään liian pitkään, liian moneen kiveen.
Tai sitten kiltti on skotlantilaisten miestin satunnaisesti käyttämä vaatekappale...
Tai jotain.
kilttejä tavallisia poikia. Siksi me kai olemme tässä iässä vielä sinkkuja :)
Itseäni ei kans todellakaan kiinnosta yhden illan jutut ja baarissa ei tule käytyä iskumielessä.
Jaahas... kyllä varmaan jokaiselle naiselle sellanen vaihe tulee joskus että mikään kiltti ja rehellinen äijä ei riitä. Mä olen aina ollut kiltti kotityttö mutta nyt oon viimesen puoli vuotta liikkunut vain pahojen poikien kanssa, ja vaikka mahdollisuus hyvännäköiseen silti rehtiin ja kunnioittavaan miekkoseen tulikin niin ei se nappaa yhtä paljon kuin renttujen arvaamattomuus. Rentut juo, tappelee ja "rakastaa" rajusti. Käy mulle. Ehkä menenki vielä kotia kasvamaan aikuiseks osaks ainaki ja pelaan pelini ennenkuin lähden muita loukkaamaan. :)
Ujojen miesten kanssa eivät onnistu pitkät keskustelut. Tai siis onnistuu jos itse haluaa olla koko ajan äänessä. Mutta ei se kovin vuorovaikutteista ole. Ainakaan jos itsekin sattuu olemaan hiljaisensorttinen.
En tiedä onko oikein käyttää keskustelupalstaa tällaiseen tarkoitukseen, mutta tunnistin itseni kuvauksestasi Kuu_23. Haluaisin ottaa yhteyttä sinuun. Laitako vaikka sähköpostiosoitteesi tänne niin kirjoittaisin sinulle?
Terveisin,
Yksinäinen mutta ei toivoaan menettänyt
[email protected] :)
aattelen ihan samanlailla ku sä kuu_23.
Yksi renttumies on ollut ja se riitti mulle...ei sellaisten kanssa voi elää.