Sain käteeni mehevän mansikan, kesän viimeisen varmaankin tuossa pari viikkoa sitten ja vieläkin muistelen sen herkullista makua ja kaunista houkuttelevaa ulkonäköä.
Esko Valtaojan esimerkin innoittamana aloin miettiä sitä että kumpi olisi mansikan valmistusprosessin ilmeisin taustavoima, sokea tarkoitukseton sattuma vaiko älyllinen minulle tietoisesti hyvää tarkoittava Luoja?
----No, koska tuo mansikka maistui niin kovin hyvältä niin tuntuu vaikealta uskoa että sokealla sattumalla oli minun makuaistini mielessään kun se mansikan kehitti.
--Sitten sain suuhuni syksyn ensimmäisen kypsän omenan suoraan puusta, ja voi sitä taivaallista hapankirpeää kanelimaista makua, ja silloin mietin sitä että miten ja mihin minun pitäisi kohdistaa se sisältäni kumpuava kiitollisuuden tunne omenan tuottanutta tahoa kohtaan. Sanon suoraan että tuntuisi typerältä edes mielessään kiittää siitä persoonatonta sattumaa, sillä mistä ikinä tajusisi sattumalta tuottaneensa minulle paljon mielihyvää.
Kiittäisin paljon mieluummin sen todellista tuottajaa olipa tuo taho mikä hyvänsä.
Ja kun sitten mietin appelsiinia, mandariinia, vesimelonia, luumuja, banaaneja, jälkiuunileipää, makaroonilaatikkoa ja pizzaa, niin jotenkin alkoi tuntua ilmeiseltä että se olisi jo vähän liian hyvä sattuma että nuo kaikki ynnä miljoona muuta hyvää syötävää olisi sokea evoluutiosattuma onnistunut iloksemme tuottamaan.
Joten ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi runsaan ja monipuolisen ihmisravinnon tuottajaksi jää tietenkin älyllinen hyväntahtoinen Luoja, vai mitä?
Siis kun tätä ravintoasiaa tarkastelee tällä tavoin Valtaojan suosittelemalla tavalla niin tuntuisi todellakin jopa typerältä edes yrittää vierittää kunniaa niin monipuolisesti ja runsaasti mielihyvää tuottavien hedelmien olemassaolosta älyä vailla olevalle tarkoituksettomalle sattumalle.
Esko Valtaojan esimerkin innoittamana aloin miettiä sitä että kumpi olisi mansikan valmistusprosessin ilmeisin taustavoima, sokea tarkoitukseton sattuma vaiko älyllinen minulle tietoisesti hyvää tarkoittava Luoja?
----No, koska tuo mansikka maistui niin kovin hyvältä niin tuntuu vaikealta uskoa että sokealla sattumalla oli minun makuaistini mielessään kun se mansikan kehitti.
--Sitten sain suuhuni syksyn ensimmäisen kypsän omenan suoraan puusta, ja voi sitä taivaallista hapankirpeää kanelimaista makua, ja silloin mietin sitä että miten ja mihin minun pitäisi kohdistaa se sisältäni kumpuava kiitollisuuden tunne omenan tuottanutta tahoa kohtaan. Sanon suoraan että tuntuisi typerältä edes mielessään kiittää siitä persoonatonta sattumaa, sillä mistä ikinä tajusisi sattumalta tuottaneensa minulle paljon mielihyvää.
Kiittäisin paljon mieluummin sen todellista tuottajaa olipa tuo taho mikä hyvänsä.
Ja kun sitten mietin appelsiinia, mandariinia, vesimelonia, luumuja, banaaneja, jälkiuunileipää, makaroonilaatikkoa ja pizzaa, niin jotenkin alkoi tuntua ilmeiseltä että se olisi jo vähän liian hyvä sattuma että nuo kaikki ynnä miljoona muuta hyvää syötävää olisi sokea evoluutiosattuma onnistunut iloksemme tuottamaan.
Joten ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi runsaan ja monipuolisen ihmisravinnon tuottajaksi jää tietenkin älyllinen hyväntahtoinen Luoja, vai mitä?
Siis kun tätä ravintoasiaa tarkastelee tällä tavoin Valtaojan suosittelemalla tavalla niin tuntuisi todellakin jopa typerältä edes yrittää vierittää kunniaa niin monipuolisesti ja runsaasti mielihyvää tuottavien hedelmien olemassaolosta älyä vailla olevalle tarkoituksettomalle sattumalle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiittele vain rauhassa sattumaa ja valintaa, jotka yhdessä ovat muovanneet makuaistisi pitämään saatavillasi olevasta terveellisestä ruuasta.
Jos ahma tai korppikotka osaisi sinun tavallasi taivastella asioita, ne varmaan kummastelisivat, kuka hyvänsuopa on pannut mätänevät raadot maistumaan niin ihanilta.
Taisivat olla kaikki jalostetuista kasveista nuo tuotteet.
Kyllähän se niin on että kiittämättömyys luojaansa kohtaan tekee ihmisestä kylmäsydämisen evokin.
Suomievokit eivät paljoakaan Syyrian pakolaisia säälittele. Eivät vaikka olisivat itse karjalan evakkojen jälkeläisiä.
Kuinka paljon pitäisi säälitellä että olisit tyytyväinen?
Tämä postaus ilmeisesti kuuluu somedokkarisarjaan "Todisteet - Usko, niin näet"? Sarjan edellinen osa taisi olla "Banaanin käyryys todistaa Luojan olemassaolon".
Jyrbän satu on tieetnkin mainio. Jos Jumala olisi halunnut tehdä Jyrbästä oikein todella onnellisen ja uskollisen palvelijansa, hän olisi luonut Jyrbälle vielä siivet joilla lennellä mansikkamaalta toiselle ja tietenkin kidukset ja kauniin värityksen jotta Jyrbä voisi sukellella kultakalojen parvessa koralliriutoilla ilman hankalia sukellusvarusteita. Jyrbämme on kuitenkin sen verran vaatimaton aivokapasiteetiltaan että hän tuollaisena "raakileenakin" on tyytyväinen.