te hienot kristityt

Me olemme kaikki toisillemme pappeja. Yhdessä etenemme. Yksi kertoo yhden ajatuksen, toinen toisen, ja aina oppii lisää. Ei ole täydellistä uskon oppinutta.

Jokainen meistä (joille kaikki on "tosi selvää") on joutunut kamppailemaan, kasvamaan, uskomaan, erehtymään, lankeamaan ja taas nousemaan yksin (mutta Jeesuksen kanssa). Siinä mielessä kristitty on aina yksin Herramme Jeesuksen edessä. Vaikka elämme kristittyjen yhteydessä, ja olemme "sen tien kulkijoita", olemme kaikki edenneet vain oman yksilöllisen matkamme, olemme vaeltaneet eripituisen matkan sen suunnitelman mukaan, joka meitä varten on laadittu.

Jokainen on kasvanut tämänhetkiseen mittaansa omien kipujensa kasvattamina. Voimme auttaa toinen toisemme alkuun, mutta emme voi edetä toistemme puolesta. Siksi tuntuu joskus sellaiselta, ettei kukaan ymmärrä. Olemme kokeneet sen saman. Ja koemme jatkuvasti määrätynlaista yksin kasvamista.

Koska Jumalalla on meitä varten oma yksilöllinen suunitelmansa, tunnemme tunnemme ja koemme asioita eri tavalla. Olemme erilaisia yksilöitä, elämänkokemuksemme ja perimämme muovaamia.

Näillä palstoilla kekustelemme nimettöminä ja kasvottomina, emmekä osaa auttaa toisiamme siten kuin haluaisimme. Silti meistä uskovista varmaankin jokainen vilpittömästi haluaa olla mukana lähimmäisensä kuorman kantamisessa. Mutta koska olemme vain vajaita ja taitamattomia tulee monasti pettymyksiä.

Tämä kasvaminen tekee kipeää joskus, mutta jos olet Jeesuksen oma, pääset varmasti joskus myös perille.

Raamatun lukeminen lohduttaa, auttaa ja kasvattaa. Siunausta ja iloa elämääsi.

Ei kukaan ole täydellinen eikä voi ajatella että kaikki olisivat samassa pisteessä uskonsa kanssa.Tämä jo siksi että erilaiset ihmiset ovat erilaisia erilaisissa asioissa.
Yksi on vahva yhdessä ja toinen toisessa asiassa.
Jokaisella ihmisellä on omat heikkoitensa.Jos joku muuta väittää niin valehtelee.
Ole siis huoleti.
Yhteiskuntamme suunta on kova ja se varmaan ilmenee kirjoituksissa.Yhteiskuntamme ihannoi kovuutta.Se kertoo pienten ihmisten peloista ja epätoivosta.
Tietenkin on tilanteita että asia ei taivu koska totuus on jokin ja ihminen haluaisi totuuden taipuvan omiin tarkoituksiin sopivaksi.Tässäkin voi tulla kovuus tunne vaikka kyse on vain siitä että ihminen taipuu eikä asia.

Kai meistä jokainen olisi ylpeä jos voisi toista auttaa.Mitä ihminen voi enempää toiselle antaa kuin apua.Oikea apu oikeassa tilanteessa on mittaamattoman arvokas.Sillä ei ole hintaa rahassa.Sitä ei voi mitata rahassa.

Ihminen ihmiselle.. se on totta ja tärkeä asia meidän ihmisten keskuudessa.

Jos minä olen ollut kova jotakin kohtaan niin olen siitä pahoillani.Se on täysin mahdollista.

Ihan hyvä aihe ja muistutus kaikille tuo kirjoituksesi. Tässä täytyy tosiaan yrittää kasvaa ihmisenä, mutta silti jää vain vajaaksi lopulta.

Kuitenkin:

Joh. 15:12
Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.

Joh. 14:15
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.

Jaakobin kirje 2:14-26

14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.


Täytyy sanoa, että harvoin olen onnistunut olemaan toiselle ihmiselle hyvä. Viime vuodet jopa aivan päinvastaista on tullut tehtyä, ja osittain siitä seuraunneista syistä mennytkin ihan rikki. Aloin ajattelemaan näitä asioita vasta tänä vuonna pitkästä aikaa, koska etsin pitkään sitä, mikä ihmisen tekee sisäisesti onnelliseksi. Oikeastaan tämä on ainut iloni enää, kun haluan uskoa Jumalan hyvyyteen ja armoon Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. On ainakin tahto yrittää olla kuuliainen Jeesukselle, mutta tällä itsekkyyteni määrällä matkani on pitkä.

Ihminen,
minäpä luulen, että kaikki se viisaus ja kaikki se mahtava oikeaoppinen tieto
ja oikeaoppinen Jumalan tuntemus - kaikki se katoaa.

Luulenpa, että viisaat neuvot ja ihmiset, jotka luulevat tietävänsä, miten mitkäkin asiat ovat,
menettävät viisaat neuvonsa ja vajavaiset tietonsa.

Luulenpa, että kaikki tuoa katoaa ja vielä enemmänkin katoaa, sillä armolahjatkin katoavat.
Vain yksi jää jäljelle, ja vain sillä on merkitystä:

rakkaus :)

Sini Maunu on kirjoittanut tuon saman, mutta hieman toisin sanoin:

"Me aloitamme matkamme samanarvoisina.
Se, miten kohtelemme muita, näyttää
minkä arvoisia olemme lähtiessämme"

Pieniä iloisia hetkiä sinun päivääsi!