Sillä hartaasti ikävöiden luomakunta odottaa Jumalan lasten ilmestymistä, koska itse luomakuntakin tulee vapautettavaksi turmeltuneisuuden orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:19,21.
Apostoli on tässä ylevästi ja suurenmoisesti esittänyt miten luomakunta ikävöi pelastusta. Hän perustelee Jumalan lapsille yhä varmemmin ja selvemmin sen ihanuuden lähestymistä, josta hän aikaisemmin on puhunut. Jumala loi alussa kaiken, mitä maan päällä on, lastensa hyödyksi ja iloksi ja ihanan nimensä ylistykseksi ja kunniaksi. Mutta tämä luomistyö meidän syntiinlankeemuksemme tähden sai kirouksen osakseen, niin että se nyt ei täytä alkuperäistä tarkoitustaan, kun se osittain ei ole siksi hyödyksi Jumalan lapsille, joksi se olisi ollut, ellei syntiinlankeemusta olisi tapahtunut. Osittain se myös hyödyttää Luojan vihollisia ja pilkkaajia, vieläpä auttaa syntiä, koska useimmat ihmiset sitä käyttävät syntiin. Siksi joutuu luomakunta vasten tahtoaan ja aiheettomasti kärsimään sortoa ja orjuutusta. Tämä epäkohta ei kuitenkaan jää ainaiseksi vallitsemaan.
Luomakunta on turmeluksen orjuuteen joutunut »toivossa, että sekin kerran on pääsevä Jumalan lasten ihanaan vapauteen.» Sitä tässä varsinaisesti tahdotaan esittää. Mutta samoin kuin profeetta usein puhuu järjettömistä luontokappaleista ikään kuin niissä olisi järkeä, kuten esim. mainitessaan, miten vuoret ja kukkulat iloitsevat, puut taputtavat käsiänsä, ja aurinko, kuu ja villit eläimet sekä kalat ylistävät Jumalaa. Samoin näkee apostolin henkinen silmä luomakunnan kärsimisen ja pyrkimisen päästä päämääräänsä. Hän kuulee luomakunnan huokaavan ja vaikeroivan odottaessaan Jumalan lasten kanssa vapautumista vallitsevasta orjuudesta.
Tämän apostoli tekee lohduttaakseen ja rohkaistakseen kristittyjä, vakuuttaen taivaallisen ihanuuden saapuvan. Silloin vasta luomakunta Jumalan lasten ihanassa vapaudessa vastaa tarkoitustaan. Sillä heilläkin on parempi elämä odotettavana, koska nykyinen maailmanjärjestys ei voi olla oikea, tai sellainen, joksi Jumala oli alussa sen tarkoittanut, vaan me voimme hänen lupaukseensa luottaen odottaa uusia taivaita ja uutta maata. Silloin he voivat tajuta sen ihanuuden suuruuden, joka tulee, kun koko luomakunta uusiintuu heidän kunniaksensa, kun kaikki Jumalan luomat olennot, jotka pääsevät tähän uuteen maailmaan ja uusiin taivaisiin, puhdistuvat ja kirkastuvat vain siksi, että Jumalan lasten ihanuus yhä selvemmin näkyisi.
Apostoli tahtoo sanoa, että luomakunta, jonka Jumala synnin tähden tuomitsi turmelukseen, vapautetaan alennustilastaan, jossa se kärsii ja että se luottaen Jumalan lupaukseen uudestiluomisesta. Se odottaa Jumalan lasten kanssa vapautuvansa turmeluksen ja synnin orjuudesta. Se saa heidän kanssaan pukeutua siihen ihanuuteen ja kauneuteen, johon se Jumalan kädestä lähtiessään alussa oli verhottu. Kun rikkaan talon ainoa tytär puetaan morsiameksi, puhdistetaan ja kaunistetaan koko talo juhlaa varten, kaikki vieraat ja palvelijatkin pukeutuvat juhla-asuun. Luomakunta on se rikas talo, jonka tyttäreksi ja perijäksi Jumala teki ihmisen. Kun Kristuksen morsian on astuva ylkänsä kunniaan, kun Jumalan lapset vapautuvat halveksitusta asemastaan, ja pääsevät kunniaansa, niin kaikki, mikä kuuluu heidän asumukseensa uudistetaan ja kirkastetaan. Tästä Pietari sanoo: »Alkuaineet hajoavat kuumuudesta, ja maa ja kaikki, mikä siinä on tehty palavat, mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.»
Kaikki, mikä kuuluu Jumalan lasten uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, vapautuu kirouksesta ja saa takaisin alkuperäisen täydellisyytensä, jonka Jumala luomistyön päätettyään huomasi »sangen hyväksi».
Alkutekstin sanat suuresta ikävöimisestä tarkoittavat oikeastaan mitä hartainta odottamista. Lütkeman kuvaa tätä selittäessään ihmisjoukkoa, joka päätään kurkottaen odottaa rakastetun kuninkaansa tulemista. Samalla kiihkolla odottaa koko luomakunta jotain uudistusta. Millaista uudistusta se odottaa? Apostoli sanoo, että se odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Täällä Jumalan lapset elävät niin omassa heikkoudessaan ja kärsimyksissään, että eivät edes itse tiedä, keitä ovat. Sen vähemmin voi maailma heitä tuntea. Mutta kerran heidän salattu ihanuutensa on paljastuva. Sitä koko luomakunta hartaasti odottaa.
Apostoli on tässä ylevästi ja suurenmoisesti esittänyt miten luomakunta ikävöi pelastusta. Hän perustelee Jumalan lapsille yhä varmemmin ja selvemmin sen ihanuuden lähestymistä, josta hän aikaisemmin on puhunut. Jumala loi alussa kaiken, mitä maan päällä on, lastensa hyödyksi ja iloksi ja ihanan nimensä ylistykseksi ja kunniaksi. Mutta tämä luomistyö meidän syntiinlankeemuksemme tähden sai kirouksen osakseen, niin että se nyt ei täytä alkuperäistä tarkoitustaan, kun se osittain ei ole siksi hyödyksi Jumalan lapsille, joksi se olisi ollut, ellei syntiinlankeemusta olisi tapahtunut. Osittain se myös hyödyttää Luojan vihollisia ja pilkkaajia, vieläpä auttaa syntiä, koska useimmat ihmiset sitä käyttävät syntiin. Siksi joutuu luomakunta vasten tahtoaan ja aiheettomasti kärsimään sortoa ja orjuutusta. Tämä epäkohta ei kuitenkaan jää ainaiseksi vallitsemaan.
Luomakunta on turmeluksen orjuuteen joutunut »toivossa, että sekin kerran on pääsevä Jumalan lasten ihanaan vapauteen.» Sitä tässä varsinaisesti tahdotaan esittää. Mutta samoin kuin profeetta usein puhuu järjettömistä luontokappaleista ikään kuin niissä olisi järkeä, kuten esim. mainitessaan, miten vuoret ja kukkulat iloitsevat, puut taputtavat käsiänsä, ja aurinko, kuu ja villit eläimet sekä kalat ylistävät Jumalaa. Samoin näkee apostolin henkinen silmä luomakunnan kärsimisen ja pyrkimisen päästä päämääräänsä. Hän kuulee luomakunnan huokaavan ja vaikeroivan odottaessaan Jumalan lasten kanssa vapautumista vallitsevasta orjuudesta.
Tämän apostoli tekee lohduttaakseen ja rohkaistakseen kristittyjä, vakuuttaen taivaallisen ihanuuden saapuvan. Silloin vasta luomakunta Jumalan lasten ihanassa vapaudessa vastaa tarkoitustaan. Sillä heilläkin on parempi elämä odotettavana, koska nykyinen maailmanjärjestys ei voi olla oikea, tai sellainen, joksi Jumala oli alussa sen tarkoittanut, vaan me voimme hänen lupaukseensa luottaen odottaa uusia taivaita ja uutta maata. Silloin he voivat tajuta sen ihanuuden suuruuden, joka tulee, kun koko luomakunta uusiintuu heidän kunniaksensa, kun kaikki Jumalan luomat olennot, jotka pääsevät tähän uuteen maailmaan ja uusiin taivaisiin, puhdistuvat ja kirkastuvat vain siksi, että Jumalan lasten ihanuus yhä selvemmin näkyisi.
Apostoli tahtoo sanoa, että luomakunta, jonka Jumala synnin tähden tuomitsi turmelukseen, vapautetaan alennustilastaan, jossa se kärsii ja että se luottaen Jumalan lupaukseen uudestiluomisesta. Se odottaa Jumalan lasten kanssa vapautuvansa turmeluksen ja synnin orjuudesta. Se saa heidän kanssaan pukeutua siihen ihanuuteen ja kauneuteen, johon se Jumalan kädestä lähtiessään alussa oli verhottu. Kun rikkaan talon ainoa tytär puetaan morsiameksi, puhdistetaan ja kaunistetaan koko talo juhlaa varten, kaikki vieraat ja palvelijatkin pukeutuvat juhla-asuun. Luomakunta on se rikas talo, jonka tyttäreksi ja perijäksi Jumala teki ihmisen. Kun Kristuksen morsian on astuva ylkänsä kunniaan, kun Jumalan lapset vapautuvat halveksitusta asemastaan, ja pääsevät kunniaansa, niin kaikki, mikä kuuluu heidän asumukseensa uudistetaan ja kirkastetaan. Tästä Pietari sanoo: »Alkuaineet hajoavat kuumuudesta, ja maa ja kaikki, mikä siinä on tehty palavat, mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.»
Kaikki, mikä kuuluu Jumalan lasten uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, vapautuu kirouksesta ja saa takaisin alkuperäisen täydellisyytensä, jonka Jumala luomistyön päätettyään huomasi »sangen hyväksi».
Alkutekstin sanat suuresta ikävöimisestä tarkoittavat oikeastaan mitä hartainta odottamista. Lütkeman kuvaa tätä selittäessään ihmisjoukkoa, joka päätään kurkottaen odottaa rakastetun kuninkaansa tulemista. Samalla kiihkolla odottaa koko luomakunta jotain uudistusta. Millaista uudistusta se odottaa? Apostoli sanoo, että se odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Täällä Jumalan lapset elävät niin omassa heikkoudessaan ja kärsimyksissään, että eivät edes itse tiedä, keitä ovat. Sen vähemmin voi maailma heitä tuntea. Mutta kerran heidän salattu ihanuutensa on paljastuva. Sitä koko luomakunta hartaasti odottaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Amen!!
utyrtyu
dssd