pyhimysjulistukset.
Tuli mieleeni norjalainen kuningas Olavi, jonka historia on todella verinen ja raaka.
Olaville olisi ehkä ollut parempi jäädä pakanksi.
Niin suuri ristisiita pyhimykseksi julistamisessa on.
Tuli mieleeni norjalainen kuningas Olavi, jonka historia on todella verinen ja raaka.
Olaville olisi ehkä ollut parempi jäädä pakanksi.
Niin suuri ristisiita pyhimykseksi julistamisessa on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hiljaisuus kertoo hyväksynnän.
Pelkistäen voidaan sanoa, että pyhimykseksi julistamisella on kaksi edellytystä:
1) esimerkillinen kristillinen elämä
2) ihmeteot, jotka ovat tapahtuneet kyseiselle henkilölle osoitettujen esirukouspyyntöjen jälkeen.
On myös muistettava, että kirkon julistus ei sinänsä tee ihmisestä pyhimystä Jumalan silmissä, vaan julistus ilmoittaa koko maailmalle sen, minkä Jumala jo tietääkin.
Kirkko on kyllä itse myöntänyt erehtyneensä muutaman kerran prosessin aikana – eli julistanut pyhäksi sellaisen, joka Jumalan silmissä ei sitä välttämättä ole. Ainakin yhden tsekin kohdalla (niemä en nyt muista) vuosia sitten kirkko perui julistuksen, kun oli selvinnyt, että kirkolle toimitetut tiedot kyseisen tyypin esimerkillisestä elämästä eivät pitäneet paikkaansa.
Jos siis "vastustaisin" jonkun henkilön pyhäksi julistamista, minulla pitäisi olla kohtuullisen varmaa tietoa joko hänen epäkristillisestä, kaikkea muuta kuin esimerkillisestä elämästään tai varmaa tietoa siitä, että hänelle osoitetut rukouspyynnöt eivät ole johtaneet aitoihin ihmeisiin. Tässä kohdin pitää kuitenkin muistaa, että esimerkillinen elämä ei tarkoita täysin virheetöntä elämää. Jokainen ihminen tekee syntiä, myös pyhimykset.
Käytännössä on niin, että toiset pyhimykset puhuttelevat minua enemmän kuin toiset. Yksi jättää kylmäksi, enkä koskaan ota kontaktia nimenomaan erikseen sellaiseen pyhimykseen. Muutamat pyhät taas tuntuvat läheisiltä, ja heidän puoleensa käännyn pyytäen heitä rukoilemaan Jeesusta puolestani samalla kun itsekin rukoilen suoraan Jeesusta.