"Liimatainen kirjoittaa tänään aiheesta Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Liimatainen kertoi Valomerkille, että tämä on hänen oma näkemyksensä asiasta, ei Helsingin hiippakunnan kannanotto. - See more at: http://www.valomerkki.fi/uutiset/luterilainen-kirkko-voi-vihkia-nais-ja-miespareja#sthash.khReK8ZN.dpuf"
"Uuden avioliittolain on määrä astua voimaan maaliskuun 2017 alussa. On arveltu, että samaa sukupuolta olevien vihkimisestä tulee luterilaiselle kirkolle samanlainen vuosikymmenten sisäinen vääntö kuin naispappeudesta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Näin ei välttämättä tarvitse käydä. Katson, että papit voivat alkaa vihkiä nais- ja miespareja heti kun uusi laki astuu voimaan. Siihen on sekä juridiset että teologiset perusteet", Liimatainen kirjoittaa.
Ilmeisesti hiippakuntadekaani Reijo Liimataisella ei ole Pyhää Henkeä muistuttamassa Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Kirkkopostillassaan (1885) Martti Luther selittää jakeita 2. Kor. 3:4-18 (12. sunnuntai Kolminaisuuden päivästä) ja tekee selvän eron bokstavin ja Hengen välillä. Kirjain kuolettaa, tarkoittaa Mooseksen lakia. Juutatalaiset juhlivat helluntaina 10 käskyn lain saamista. Jeesuksen seuraajat saivat helluntaina uuden "lain", Pyhän Hengen sydämiinsä. Pyhä Henki muistuttaa uskovaisia siitä, mikä on Jumalan tahto. Lutherin mukaan katolinen kirkko teki Pyhästä Hengestä kirjainta ja oli siten väärillä teillä. Kirkkoisistä Luther sanoo ainoastaan Augustinuksen tulleen lähelle oikeaa (tarkoittaa apostolista) ymmärrystä tässä asiassa. Hiippakutadekaanin teologia on selvästi tieteellistä yliopistoteologiaa, jossa Pyhällä Hengellä ei ole mitään sijaa. Elävässä uskossa olevalla on sydämessään Pyhä Henki, joka on sidottu Jumalan sanaan. Pyhä Henki on sellainen arka "lintu", ettei hän viihdy samassa sydämessä synnin kanssa, vaan pakenee sieltä. Pyhä Henki opettaa kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Hiippakunta dekaani siis luottaa tieteeseen ja omaan järkeensä, jotka ovat viemässä ihmistä uusille alueille. Miksi ihmiset ovat ilmeisesti hyvin kauan välttäneet noita alueita niin, että välttäminen on tullut lähes vaistonvaraiseksi? Välttelyyn on voinut liittyä uhkaa oman yhteisön tulevaisuudelle mm. Miksi Thaimaan tsunamissa norsut pakenivat hyvissä ajoin korkeille paikoille, mutta lomailijat jäivät rannalle ja muutamat lähtivät tsunamiaaltoa vastaan kuvaamaan sitä? Varoittavia vaistoja ei noilla lomailijoilla tainnut olla; heillä ei ollut norsujen "viisautta". Ihmisen järki ja ahneus ovat vieneet ihmiskunnan suureen vaaraan, joka uhkaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Siinäkin ahneen ihmisen "vaistot" näyttävät menettäneen kykynsä varoittaa vaarasta. Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa ihmistä kohtuullisuuteen, välttämään ahneutta, viljelemään mutta myös varjelemaan maata.
"Uuden avioliittolain on määrä astua voimaan maaliskuun 2017 alussa. On arveltu, että samaa sukupuolta olevien vihkimisestä tulee luterilaiselle kirkolle samanlainen vuosikymmenten sisäinen vääntö kuin naispappeudesta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Näin ei välttämättä tarvitse käydä. Katson, että papit voivat alkaa vihkiä nais- ja miespareja heti kun uusi laki astuu voimaan. Siihen on sekä juridiset että teologiset perusteet", Liimatainen kirjoittaa.
Ilmeisesti hiippakuntadekaani Reijo Liimataisella ei ole Pyhää Henkeä muistuttamassa Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Kirkkopostillassaan (1885) Martti Luther selittää jakeita 2. Kor. 3:4-18 (12. sunnuntai Kolminaisuuden päivästä) ja tekee selvän eron bokstavin ja Hengen välillä. Kirjain kuolettaa, tarkoittaa Mooseksen lakia. Juutatalaiset juhlivat helluntaina 10 käskyn lain saamista. Jeesuksen seuraajat saivat helluntaina uuden "lain", Pyhän Hengen sydämiinsä. Pyhä Henki muistuttaa uskovaisia siitä, mikä on Jumalan tahto. Lutherin mukaan katolinen kirkko teki Pyhästä Hengestä kirjainta ja oli siten väärillä teillä. Kirkkoisistä Luther sanoo ainoastaan Augustinuksen tulleen lähelle oikeaa (tarkoittaa apostolista) ymmärrystä tässä asiassa. Hiippakutadekaanin teologia on selvästi tieteellistä yliopistoteologiaa, jossa Pyhällä Hengellä ei ole mitään sijaa. Elävässä uskossa olevalla on sydämessään Pyhä Henki, joka on sidottu Jumalan sanaan. Pyhä Henki on sellainen arka "lintu", ettei hän viihdy samassa sydämessä synnin kanssa, vaan pakenee sieltä. Pyhä Henki opettaa kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Hiippakunta dekaani siis luottaa tieteeseen ja omaan järkeensä, jotka ovat viemässä ihmistä uusille alueille. Miksi ihmiset ovat ilmeisesti hyvin kauan välttäneet noita alueita niin, että välttäminen on tullut lähes vaistonvaraiseksi? Välttelyyn on voinut liittyä uhkaa oman yhteisön tulevaisuudelle mm. Miksi Thaimaan tsunamissa norsut pakenivat hyvissä ajoin korkeille paikoille, mutta lomailijat jäivät rannalle ja muutamat lähtivät tsunamiaaltoa vastaan kuvaamaan sitä? Varoittavia vaistoja ei noilla lomailijoilla tainnut olla; heillä ei ollut norsujen "viisautta". Ihmisen järki ja ahneus ovat vieneet ihmiskunnan suureen vaaraan, joka uhkaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Siinäkin ahneen ihmisen "vaistot" näyttävät menettäneen kykynsä varoittaa vaarasta. Jumalan sanaan sidottu omatunto ohjaa ihmistä kohtuullisuuteen, välttämään ahneutta, viljelemään mutta myös varjelemaan maata.
Vastaukset 17
Vanhimmat
On se sitten kerrassaan hyvä, kun asun Helsingissä, enkä kuulu siellä tietenkään kirkkoon. Siellä on juuri näitä kaikkein toivottomampia, jostain syystä kirkkoon palvelukseen tulleita henkilöitä.
Tuollaisenkin palkka pitäisi siis maksaa. Kaikkihan olisi hyvin, jos he perustaisivat oman, hengettömän "kirkkonsa" jonnekin eivätkä pakottaisi muita toimiinsa.
Voi, voi! Kirkon piikkiin menevät dekaanin ja Mäkisen kristillisen avioliiton romuttavat lausunnot, valitettavasti.
Niin no ei kirkko mitään minussa menetä, sillä olen köyhä naisihminen, kaikin puolin sorrettu, kerjään lahjakkuuttani vastaamattomia töitä ja niissä minua todella vaaditaan tekemään, joten otaksun saman kirkkoon töihin änkeäviltä ihmisiltä. Olemme Kristuksen kanssa sopineet, että jos nyt elättäisin itseni, niin ettei tarvitse kerjuulle näiden kirkkoon tunkeutuneiden roistojen takia lähteä. Hehän nostavat hulppeita palkkoja, oikein hirvittää tuo rahan meno. Helsingin pää on jo ihan toinen toistaan pölähtäneempää pappia ja dekaania ja vaikka mitä täynnä.
Kai siitä sitten tuli suojatyöpaikka joillekin, kovin kallis vain maksettavaksi. Siksi he ovatkin niin huonoja ja raukkamaisia, koska ovat eläneet suojattua elämäänsä.
Maalla saattaisin tietysti jossain kuuluakin vielä kirkkoon, sillä Hgin päässä rahaa taitaa mennä vähän liikaa joutavuuksiin ja hyväosaisten elättämiseen. Tuollainen ihminen on tosiaan pitänyt puolensa, tulee nyt kirkkoon töihin. Jotkut kuulostavat suorastaan aggressiivilta ateisteilta tai agnostikoilta, ja jos ei olisi parempaa tietoa, luulisikin sellaiseksi, ja aina sekoitan heidän puheensa, kunnes käy ilmi että onkin kyseessä joku joka on jostain syystä kirkossa töissä. Kerrassaan outoa. Olen oppinut täällä tunnistamaan aggressiivisten agnostikkojen ja ateistien puheet. Kuulostavat ihan samoilta. Joillakin on juuri Hesarissa esim. artikkeli ja on ihan hämmästynyt, on luullut tyypilliseksi helsinkiläiseksi ateistiksi.
Toki on hyvä, että he ovat julkisuudessa, joten tietää kirkon tilan. Ties kuinka kauan olen tällaiseen aggressiivisten ateistien ja agnostikkkojen puljuun raahannut rahojani. Heidän röyhkeytensä on suorastaan uskomatonta. Miten ihmeessä te muut pidätte niitä siellä?
Hienoa, Liimatainen! Syrjivään menneisyyteen ei ole paluuta.
Onko taas joku syrjivä raivopääagnostikko vauhdissa?
En jaksanut edes lukea a.p.:n pitkää ja jäsentelemätöntä vastausta. Mielestäni Liimataisen kirjoitus oli viisas, selkeä, hyviä pointteja sisältävä. Pyhä Henki on järjestyksen ja rakkauden Henki, ja sitä Liimatainen kirjoituksellaan hienosti edusti! Ihanaa olla jäsen tässä kirkossa!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Liimataisen kirjoitus oli ajankohtainen ja antoi selvän kristillisen suuntauksen käytännön papintyöhön tulevaisuudessa. On hienoa olla luterilaisen kirkon jäsen.
Tässä Turusen vastine:
"Hiippakuntadekaanin harhaanmenoja"
"Luterilainen kirkko voi vihkiä nais- ja miespareja", kirjoittaa Helsingin hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen tuoreessa, ei niin yllättävässä, Vieraskynä -kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (HS 5.9.2015). Tekstiä lukiessa tulee mieleen, että Liimatainen yrittää silmänkääntötemppua ja tarjoilee ratkaisuksi itsepetosta: Koska kirkkolaissa ei erikseen spesifisti mainita vihittävien sukupuolta, on soveliasta teeskennellä, että sillä voidaan tarkoittaa myös samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä on ilmeisen ideologisista lähtökohdista motivoitunut ja epäuskottava lukutapa ja Liimataisen on tuettava sitä yhtä keinotekoiselta tuntuvilla teologisilla selitysyrityksillä.
Teologisesti Liimatainen väittää tietävänsä Jumalan luomistyöstä enemmän kuin Raamattu ja kirjoittaa postmodernisti "minun luomisteologiastani", jossa on "sukupuolinen kirjo, joka ei rajoitu kahteen vaihtoehtoon". Tämä on silkkaa genderhölynpölyä, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen tai teologian kanssa. Liimatainen esittää väitteensä jonkinlaiseksi tueksi intersukupuolisuutta, joka on sukupuolielimiä koskeva vaikea kehityshäiriö, jossa on epäselvää kumman sukupuolen, vain kahdesta mahdollisesta, sukuelimet henkilöllä on. Kyse on vaikeasta fysiologisesta kehityshäiriöstä, eikä "kolmannesta sukupuolesta".
Liimatainen viittaa Raamatusta löytyviin erilaisiin malleihin avioliitosta, "alkaen Salomonin monista vaimoista". Häneltä jää vastaamatta olennaisimpaan: Montako samaa sukupuolta olevien avioliittoa Liimatainen Raamatusta löytää?
Liimatainen viittaa kymmeneen käskyyn, jossa hänen mukaansa "vaimo on tase-erittelyssä talon, orjien ja härkien joukossa." Tällainen pejoratiivinen lukutapa palvelee Liimataisen agendaa. Toisin kuin havainto, että Jumalan omalla sormella kivitauluihin kirjoittamat kymmenen käskyä ovat ohittamattomasti ja pysyvästi heteronormatiivisen perheen puolella: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi".
Liimatainen myöntää, että kaikki samaa sukupuolta olevien suhteita käsittelevät kohdat Raamatussa ovat kielteisiä, mutta ei osaa tehdä tästä oikeaa johtopäätöstä. Sen sijaan hän väittää, ettei niissä puhuta toisiaan kunnioittavien tasavertaisten kumppanien suhteesta. Ikään kuin tällaisella distinktiolla olisi ratkaisevaa merkitystä.
Ensiksi, asian kannalta olennaisissa Uuden testamentin kohdissa ei ole mitään mikä osoittaisi niiden viittaavaan alistamiseen. Toiseksi, Paavalin aikana oltiin tietoisia tasavertaiseen kunnioitukseen perustuvista samaa sukupuolta olevien suhteista (kts. tästä ja tästä) ja Paavalikin on ollut niistä varmasti tietoinen aikalaistensa tavoin. Raamatun kritiikin kannalta olennaista on se, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tämän valossa samaa sukupuolta olevien suhteet ovat kaikissa muodoissaan vastoin Jumalan tahtoa (Room 1).
Liimatainen väittää seurailevansa Jeesuksen opetuksia ja tekoja ja sanoo: "Jeesus suomi aikansa uskonnollista eliittiä kovasydämisyydestä. Opillista puhtauttaan varjelleet papit ohittivat oikeudenmukaisuuden." Liimatainen yrittää valjastaa Jeesuksen oman moralisointinsa vetojuhdaksi. Yritys on tuomittu epäonnistumaan. Jeesus myös suomi aikansa "hiippakuntaeliittiä" siitä, että nämä tekivät Jumalan sanan tyhjäksi omilla perinnäissäännöillään ja muistutti heitä siitä, että "ettekö ole lukeneet, että Jumala jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi ja sanoi: Sen tähden mies erotkoon isästään ja äidistään ja yhtyköön vaimoonsa ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (Matt. 19).
Liimataisen tekstistä ei lopulta jää käteen muuta kuin perinteistä "yhdenvertaisuusretoriikkaa" ja huonosti perusteltua moralisointia Jeesuksen nimessä. Uskontoa ja politiikkaa näköjään saa sotkea, kun se tapahtuu poliittisesti korrektiin suuntaan.
Liimatainen ei pysty löytämään Raamatusta ainuttakaan esimerkkiä samaa sukupuolta olevien avioliitoista ja myöntää itsekin, ettei Raamatulla ole mitään myönteistä sanottavaa samaa sukupuolta olevien suhteista. Vilpitön lukija osaa itsenäisesti tehdä tästä oikean johtopäätöksen Raamatun avioliittoteologiasta.
Lopuksi, Augsburgin tunnustuksen artiklassa 16 muistutetaan, että "evankeliumihan … ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt 5)”.
PS: Edellä oleva kirjoitus ei ole "kirkon ääni". "
Ja linkki
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/743/hiippakuntadekaanin_harhaanmenoja
Ja oma kommenttisi on?
Olen juuri samaa mieltä Pasuin kanssa. Vai haluatko, että lause lauseelta sen kopioin ja laitan perään "olen samaa mieltä" ?
”Koska kirkkolaissa ei erikseen spesifisti mainita vihittävien sukupuolta…”, ”…keinotekoiselta tuntuvilla teologisilla selitysyrityksillä…”
Jos itse lukee ”sanatarkkaan” ja etsii juuri näitä kohtia, niin miksi se kielletään muilta? Miksi niitä ei mainita? No, koska homoseksuaalisia suuntauksista ei tiedetty mitään, joten niitä ei edes huomioitu. Joka tapauksessa suurin osa ihmiskuntaa on ja tulee olemaan heteroita.
”Kyse on vaikeasta fysiologisesta kehityshäiriöstä, eikä "kolmannesta sukupuolesta".”
Tämä taas on määritelmä joka sanellaan ylhäältä. Joku toinen ihminen siis voi päättää toisen puolesta, että hänen on oltava jompaakumpaa sukupuolta. Näitä ”vaikeita fysiologisia kehityshäiriöitä” on monia muitakin, jotka ovat olleet este avioitumiseen. Nykyään ja nykytiedon valossa niistä on luovuttu.
”…ettei niissä puhuta toisiaan kunnioittavien tasavertaisten kumppanien suhteesta.” ja ”…samaa sukupuolta olevien suhteet ovat kaikissa muodoissaan…”
Raamatussa on kielletty vain yksi asia – miesten välinen yhdyntä. Jälleen pitää päättää, tulkitaanko Raamattua sanatarkasti vai ei. Miesten välisiä liittoja ei ole kielletty. Naisia ei juuri käsitellä, koska naiset todellakin olivat miehen arvon alapuolella.
”…yrittää valjastaa Jeesuksen oman moralisointinsa vetojuhdaksi.” ja ”Jeesus myös suomi aikansa "hiippakuntaeliittiä" siitä, että nämä tekivät Jumalan sanan tyhjäksi omilla perinnäissäännöillään…”
Nyt siis vedotaan perinnäissäännöksiin – tiettyyn kulttuurilliseen avioliittomalliin sekä opin ”puhtauteen” – aivan kuten fariseukset aikoinaan.
Keitä ovat siis aikamme fariseukset? Taitavat olla niitä Raamattuun uskovia… Me ”publikaanit” sen sijaan olemme kovin halveksittuja heidän keskuudessaan.
Mutta kun ajatellaan uuden lain käytäntöön panoa, esteet eivät niin suuria olekaan. Este on ainoastaan perinnäissäännöksistä kiinni pitävien vastustus eli homoseksuaalien syrjiminen sekä heidän rikolliseksi tuomitseminen.
Tuo oli aika yllättävä tieto, että ongelma on sittenkin aika vähäinen kun uusi laki tulee voimaan.
Kirkkojärjestyksen pykälä 10 linjaa avioliittoon vihkimisen yksinkertaisesti:
”Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Vihkimisen toimittaa pappi. Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.”
Sitten aika hyvä kysymys:
”..onko kirkkokäsikirja kuitenkaan juridinen dokumentti? Mihin asti se voidaan katsoa sitovaksi?" –
On aivan totta että Raamatuss on monelaista avioliiton mallia.
. "Miesten väliseen seksiin viitataan Raamatussa viisi kertaa. Kaikki maininnat ovat sävyltään kielteisiä. Missään kohdassa ei kuitenkaan puhuta kahden tasavertaisen kumppanin toista kunnioittavasta suhteesta…”
Aivan, koska ei tunnettu homoseksualismia.
Mitä Jeesus sitten teki:
”Jeesus suomi aikansa uskonnollista eliittiä kovasydämisyydestä.”
Hän suomi erityisesti niitä jotka varjelivat opin puhtautta ja lain noudattamista mutta unohtivat oikeudenmukaisuuden.
”Erityisen moitittavana Jeesus piti sitä, että hurskaat perustelevat syrjiviä asenteitaan pyhien kirjoitusten sitaateilla…”
Että muutos kirkossa voi olla yllättävän nopeakin.
Niin no voihan tuollaiset häätä sinne laittaa, mutta ei Jumala vihi. En usko, että hän on kaikkia heteroparejakaan vihkinyt.
Jospa kuitenkin tehtäisiin niin, että tämän leikkikirkon haluavat perustaisivat oman osaston ja sitten olisi se varsinainen kirkko jossakin?
Tavallaan ihmiset saisivat valita kumpaan kuuluvat. Yllättävästi on ihan tavallisiakin ihmisiä kuitenkin lähtenyt karkuun katoliseen ja ortodoksiseen, ei mitään itseään kunnolla oikein edes uskoviksi mieltäviä.
Katsokaa kun kirkko alkaa näyttää pelleltä, ei sitä voi kukaan ottaa vakavissaan. Se menee joissakin jutuissa jopa pitemmälle kuin tavalliset ihmiset, jotka eivät ole mitään kiivaasti uskoaan harjoittavia paremminkin sangen passiivisia.
Henkilöseurakunnat olisivat tähän ratkaisu. Muuten käy niin, että rahat tulevat uupumaan lopulta kokonaan. Älkää luulko, että sieltä lähtee vain sellaista porukkaa joka näitä häitä haluaa tai sitten niitä konservatiiveja. Kyllä sieltä lähtee muitakin, kun alkaa näyttää yksinkertaisesti niin naurettavalta ulospäin koko touhu.
Eli siis henkilöseurakunnat = saa edes kuuluu siihen seurakuntaan johon haluaa ja näihin sitten P= pellekirkko , O = oikea kirkko
”…mutta ei Jumala vihi…”
Ei, eikä vihi ketään muutakaan. Se on ihminen joka vihkii ja virkamies joka vahvistaa.
”…olisi se varsinainen kirkko jossakin?”
No, tämä on sitä riitaa jota on tuotu kirkon sisälle. Kirkkoon mahtuisi monenlaista uskovaa, mutta vain tietty joukko on se, joka ei siedä kuin omanlaisiaan.
Ole huoleti, kaikki suuret uskonnolliset yhteisöt hajaantuvat koko ajan. Koko ajan irtautuu ryhmittymiä jotka ovat löytäneet sen oman näkemyksen Raamatusta jota haluavat painottaa.
Jos suurin osa lähtee luterilaisesta kirkosta, niin miten arvelet että sille käy?
Teologisista perusteluista en tiedä, mutta ainakin juridiset löytyy sille, että pappi voi 1.3. 2017 alkaen vihkiä myös mies-mies- ja nais-nais-parit.
Kun papilla on vihkimisoikeus ja vihkimisen esteet on virallisesti selvitetty, niin jokainen papin avioliittoon vihkimä pari on maistraatissa täysin pätevässä avioliittossa.
Olisit vaan pysynyt poissa pidempään. Eikö ne pitäneet taaskaan kauempaa?