Elämä on katoavaisuuden alaista vaivaa ja kipua, kun ikää lisääntyy.
Nuorena haahuillaan, että paranna tästä ja paranna tuosta, en usko, ellei parannu.
Jeesuksen aikana parantumiseen saatiin lääke, että Hänen sanansa ja valtansa osoitettiin esiintuotuna tässä hetkessä, johon nyt luotamme.
Hän on parantajamme --- iankaikkisuudessa .....
Mutta ymmärtäkäämme se, uskova voi sairastua, jopa kuolla siihen sairauteen, ettei kannata syyttää epäuskosta, tai synnistä.
Uskoville parantumisia voi tapahtua, senkin takia, että ihmiset muuttavat elämäntavat, joissa ennen elettiin. Mutta uskon lopullisen parantumisen olevan Uudessa taivaassa ja maassa, jossa rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.
Siis esimerkkinä kohdaltani vuosien vieriessä, terveestä ikääntymiseen ja sairauksiin sisälle, kipujen ja vaivojen tuttavaksi, näen sen olevan kadotetun maan osamme, joka johtaa lopulta kuolemaan ja ruumiin hajoamiseen, joka kerran oli todennäköisesti nuorena terve, tai terveempi, kuin nyt.
Syntini tähdenkö? Ei, vaan Jumala on asettanut kaiken näin.
Jos en tuntisi kipuani, en osaisi kohdata kipua kärsiviä. Tiedän jakavani heidän osaansa, kun lihani on ollut siinä kivussa matkassa.
Kun näen uskovan vanhan rapistuvan kovissa kärsimyksissä, näen hänen kanssaan katoavaisuuden hinnan. Tähän aikaan ei rakastu.
Jos emme kokisi sairauksia, emme varmaan osaisi olla rinnallakulkijoina.
Elämä on vain näin, joka on helppo jättää, kun aika kutsuu kuoleman tuville.
Ei sairautta tarvitse paeta, jos sen meille annetaan. Kivunkin tunnen lihassani tänäänkin. Eihän se helppoa ole. Esimerkkinä viikko taaksepäin menetin kivun tähden menemiseni ja sairausauto tuli, veivät vahvojen lääkkeitten varassa sairaalaan, jossa lyötiin heti 3 kipupiikit ja pilleri huiviini, että jotenkin pääsin tuskasta päivääni. Kolme päivää taas alkuhoitoa, kovat myrkyt kotiin. Ei se ole helppoa, mutta tämä on katoavaisuuden alaista. Huudan välillä tuskasta, mutta tämä on katoavaisuuden alaista.
Se raja on kuolemani, jonka yli kivut eivät tule. Siis jos sinä et kestä sairauttasi, hae voima siihen Jumalalta.
Elämämme on katoavaista, ja ruumiimme kertoo päivittäin joskus rajapinnan läheisyyden, koska se ylitetään.
Emme elä nyt elämänpuun äärellä, joka korjaa sairautemme.
Elämänpuu on Kristus ja hän antaa iankaikkisen elämän, kelle haluaa.
Hän on elämänantaja. Niinkuin Isä antoi elämän Pojalle, Poika antaa elämän heille, jolle lupaus kuuluu.
Kerran Uudessa taivaassa ja maassa on elämänpuu.
Ei kipua, ei kärsimystä, ei itkua, eikä parkua. Kyyneleemme, tuskamme on pyyhitty pois, eikä näitä edes muistella.
Siksi rakastakaamme elämänpuun hedelmää, syntiemme sovittajaa tässä elämässä, Herran kuoleman muistojuhlassa sen syöminen kertoo, että haluamme valita elämän ja tehdä parannuksen. Erottautua synnistä, koska synnin palkka on kuolema, II- kuolema.
Herran lupaus terveydestämme - toteutuu ts. uudessa maassa.
Nuorena haahuillaan, että paranna tästä ja paranna tuosta, en usko, ellei parannu.
Jeesuksen aikana parantumiseen saatiin lääke, että Hänen sanansa ja valtansa osoitettiin esiintuotuna tässä hetkessä, johon nyt luotamme.
Hän on parantajamme --- iankaikkisuudessa .....
Mutta ymmärtäkäämme se, uskova voi sairastua, jopa kuolla siihen sairauteen, ettei kannata syyttää epäuskosta, tai synnistä.
Uskoville parantumisia voi tapahtua, senkin takia, että ihmiset muuttavat elämäntavat, joissa ennen elettiin. Mutta uskon lopullisen parantumisen olevan Uudessa taivaassa ja maassa, jossa rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.
Siis esimerkkinä kohdaltani vuosien vieriessä, terveestä ikääntymiseen ja sairauksiin sisälle, kipujen ja vaivojen tuttavaksi, näen sen olevan kadotetun maan osamme, joka johtaa lopulta kuolemaan ja ruumiin hajoamiseen, joka kerran oli todennäköisesti nuorena terve, tai terveempi, kuin nyt.
Syntini tähdenkö? Ei, vaan Jumala on asettanut kaiken näin.
Jos en tuntisi kipuani, en osaisi kohdata kipua kärsiviä. Tiedän jakavani heidän osaansa, kun lihani on ollut siinä kivussa matkassa.
Kun näen uskovan vanhan rapistuvan kovissa kärsimyksissä, näen hänen kanssaan katoavaisuuden hinnan. Tähän aikaan ei rakastu.
Jos emme kokisi sairauksia, emme varmaan osaisi olla rinnallakulkijoina.
Elämä on vain näin, joka on helppo jättää, kun aika kutsuu kuoleman tuville.
Ei sairautta tarvitse paeta, jos sen meille annetaan. Kivunkin tunnen lihassani tänäänkin. Eihän se helppoa ole. Esimerkkinä viikko taaksepäin menetin kivun tähden menemiseni ja sairausauto tuli, veivät vahvojen lääkkeitten varassa sairaalaan, jossa lyötiin heti 3 kipupiikit ja pilleri huiviini, että jotenkin pääsin tuskasta päivääni. Kolme päivää taas alkuhoitoa, kovat myrkyt kotiin. Ei se ole helppoa, mutta tämä on katoavaisuuden alaista. Huudan välillä tuskasta, mutta tämä on katoavaisuuden alaista.
Se raja on kuolemani, jonka yli kivut eivät tule. Siis jos sinä et kestä sairauttasi, hae voima siihen Jumalalta.
Elämämme on katoavaista, ja ruumiimme kertoo päivittäin joskus rajapinnan läheisyyden, koska se ylitetään.
Emme elä nyt elämänpuun äärellä, joka korjaa sairautemme.
Elämänpuu on Kristus ja hän antaa iankaikkisen elämän, kelle haluaa.
Hän on elämänantaja. Niinkuin Isä antoi elämän Pojalle, Poika antaa elämän heille, jolle lupaus kuuluu.
Kerran Uudessa taivaassa ja maassa on elämänpuu.
Ei kipua, ei kärsimystä, ei itkua, eikä parkua. Kyyneleemme, tuskamme on pyyhitty pois, eikä näitä edes muistella.
Siksi rakastakaamme elämänpuun hedelmää, syntiemme sovittajaa tässä elämässä, Herran kuoleman muistojuhlassa sen syöminen kertoo, että haluamme valita elämän ja tehdä parannuksen. Erottautua synnistä, koska synnin palkka on kuolema, II- kuolema.
Herran lupaus terveydestämme - toteutuu ts. uudessa maassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin kirjoitit..toivottavasti menestysteologiaan hurahtaneet tajuavat tämän :/
Aamen. Jeesuskin kärsi sen tähden että pystyi samaistumaan ihmisten kärsimyksiin. Jos emme tietäisi mitä on kipu ja kärsimys, ymmärryksemme olisi täysin vajavainen emmekä pystyisi samaan tukemiseen tms. mihin pystymme jos meillä on kokemusta kärsimyksestä. Johan sen huomaa kun on terve, silloin ei muista sairauden päiviä.
Annan tosin kunnian Jumalalle myös tämän hetkisestä terveydestäni jonka olen saanut Jumalan johdatuksesta parempiin elämäntapoihin ja terveellisempään ruokavalioon. Hän totisesti auttaa ja parantaa myös tässä ajassa ja siitä kiitos ja kunnia Jumalalle!
Paransi tai ei kuolema tulee ajallaan jokaiselle.
eräs suureksi kurottaununut sanoi ettei hän ota vastaan mitään sairautta ennen 70-80 vuoden ikää, no ei tullut tuota ikää vaan kuolema tuli kymmeniä vuosia ennen sitä.
ei ole paljoa joukkonsa asiaa kommentoinut.