Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Joh. 1:29.
Kun Kristuksen edeltäjä, jonka Isä oli lähettänyt tiedottamaan Pojan saapumista ja kertomaan hänen teoistansa, näki Jeesuksen tulevan luoksensa, niin hän huudahti riemuissaan: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.» Tähän lauseeseen sisältyy Jeesuksen varsinainen toiminta maan päällä. Kun nämä sanat lausutaan, olisi syytä soittaa kaikkien kirkkojen kelloja. Tämä ydinlause kajahtaa päittemme päällä, kun polvistumme alttarin ääreen vastaanottamaan Jeesuksen ruumista ja verta. Silloin kolmesti ilmoitetaan: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.» Harkitkaamme, mitä kaikkea tämä lause sisältää!
Kun Johannes puhuu Karitsasta, muistuttaa hän todennäköisesti meitä niistä lampaista, joita Israelin esikuvallisessa jumalanpalveluksessa uhrattiin. Niistä ihmeellisimmät olivat pääsiäislampaat, joita joka talossa koko kansan keskuudessa vuosittain teurastettiin. Mutta kun Johannes ei sano vain Karitsa, vaan Jumalan Karitsa, niin hän näyttää erikoisesti viittaavan Jesajan 53. lukuun, jossa tapaamme saman sanonnan. Sillä siinä ei ainoastaan sanota, että Jeesus »olisi kuin lammas, joka teuraaksi viedään tai niinkuin karitsa, joka keritsijänsä edessä vaikenee», vaan myös, että hän on kantava maailman synnit. Siellä tapaamme nämä kalliit sanat: »Me vaelsi kaikki eksyksissä niinkuin lampaat ja kukin meistä poikkesi omalle tiellensä. Mutta Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä.» Toisessa paikassa sanotaan: »Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, hosuttu meidän syntiemme tähden. Rangaistus, joka meille rauhan tuotti, oli hänen päällänsä ja hänen haavojensa kautta olemme me parannetut.» Kaiken tämän lausuu Johannes julki osoittaessaan Jeesusta: »Katso, Jumalan Karitsa. joka ottaa pois maailman synnin.»
Jos nyt joku ihmettelee, miten tämä on tapahtunut, kun alituisesti näemme syntisyyttä maailmassa ja tunnemme itsemme syntisiksi, niin on hänen huomattava, että Johannes puhuu pois ottamisesta, jonka uhri aikaansaa. Mutta esikuvallisilla uhreilla tarkoitettiin vain sitä, että virheet ja rangaistus otettiin pois syyllisestä ihmisestä ja siirrettiin uhrieläimeen, joka sen takia teurastettiin. Jesaja sanoo: »Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä», ja »Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden ja hosuttu meidän syntiemme tähden.»
Tässä ei mainita sanallakaan syntisaastan pois ottamisesta syntisestä ihmisestä, vaan puhutaan vain siitä, että kärsimys ja rangaistus pantiin hänen päällensä. »Joka meille rauhan tuotti», sanoo kuitenkin Jesaja. Samoin sanotaan Heprealaiskirjeessä, että jos todella uhri pyyhkii pois synnit, eivät ne paina meidän omaatuntoamme. Mutta leeviläiset uhrit eivät poistaneet syntiä, sillä uhraajain omatunto ei keventynyt. Että omatuntomme vapautuisi synnintunnosta, vaaditaan meiltä, että todella uskomme Karitsan uhrin merkityksen. Uskomme tulee siis tässä kysymykseen. Kristuksen työ kyllä on täydellinen. Jumalan Karitsa on todella ottanut pois maailman synnin.
Jos emme usko, niitä Jumala on todistanut Pojastansa, että hän, heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä, niin silloin saamme itse kantaa syntimme ja tuntea painon omallatunnollamme. Tästä näemme, mitä usko merkitsee, ja miksi kiroukseksi epäusko on. Meidän pitää vain opettaa itsemme ymmärtämään niin yksinkertainen asia, kuin että Jumalan Karitsa kantaa maailman synnit, tai kuten Jesaja sanoo, että Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä. Siis niin yksinkertainen totuus kuin tämä, vapauttaa meidät syyllisyydestämme Jumalan edessä. Samalla tavalla ymmärrämme, että jos jokin tavara otetaan pois tavalliselta paikaltaan ja siirretään muualle, niin se ei enää ole vanhalla paikallaan.
Jos Jumalan Karitsa kantaa syntejäsi, eivät ne enää ole sinulle itsellesi taakaksi. Jos Jumala on heittänyt kaikki synnit Karitsan harteille, niin olet sinä niistä vapautunut. Sinä tosin ne olet tehnyt, ja sinä olet rikkonut Jumalan lakeja vastaan. Mutta kun Herra Jumala suuressa laupeudessaan on ne sinulta ottanut pois ja pannut ne Karitsan päälle, niin hän ei varmastikaan sinua niistä syytä.
Tästä on Luther sanonut seuraavaa: »Herra Jumala sanoi: tiedän, että syntisi ovat sinulle liian raskaat kannettaviksi. Panen ne sen takia Karitsani päälle ja vapautan sinut niistä. Jos sen uskot, niin syntisi otetaan sinulta pois. On olemassa vain kaksi mahdollista paikkaa, missä synti voi olla: joko se on sinun taakkanasi tai Karitsan rasituksena. Jos se on sinun harteillasi, olet kadotettu, mutta jos Kristus sen ottaa kantaakseen, olet sinä vapaa ja autuas. Valitse siis, kumman osan haluat! Olisi oikein ja kohtuullista, että synti sinua painaisi, mutta armosta Kristus, Karitsa ottaa sen kantaakseen. Muuten, jos Jumala kohtelisi meitä oikeudet, mukaan, olisimme hukassa.»
Kun Kristuksen edeltäjä, jonka Isä oli lähettänyt tiedottamaan Pojan saapumista ja kertomaan hänen teoistansa, näki Jeesuksen tulevan luoksensa, niin hän huudahti riemuissaan: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.» Tähän lauseeseen sisältyy Jeesuksen varsinainen toiminta maan päällä. Kun nämä sanat lausutaan, olisi syytä soittaa kaikkien kirkkojen kelloja. Tämä ydinlause kajahtaa päittemme päällä, kun polvistumme alttarin ääreen vastaanottamaan Jeesuksen ruumista ja verta. Silloin kolmesti ilmoitetaan: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.» Harkitkaamme, mitä kaikkea tämä lause sisältää!
Kun Johannes puhuu Karitsasta, muistuttaa hän todennäköisesti meitä niistä lampaista, joita Israelin esikuvallisessa jumalanpalveluksessa uhrattiin. Niistä ihmeellisimmät olivat pääsiäislampaat, joita joka talossa koko kansan keskuudessa vuosittain teurastettiin. Mutta kun Johannes ei sano vain Karitsa, vaan Jumalan Karitsa, niin hän näyttää erikoisesti viittaavan Jesajan 53. lukuun, jossa tapaamme saman sanonnan. Sillä siinä ei ainoastaan sanota, että Jeesus »olisi kuin lammas, joka teuraaksi viedään tai niinkuin karitsa, joka keritsijänsä edessä vaikenee», vaan myös, että hän on kantava maailman synnit. Siellä tapaamme nämä kalliit sanat: »Me vaelsi kaikki eksyksissä niinkuin lampaat ja kukin meistä poikkesi omalle tiellensä. Mutta Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä.» Toisessa paikassa sanotaan: »Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden, hosuttu meidän syntiemme tähden. Rangaistus, joka meille rauhan tuotti, oli hänen päällänsä ja hänen haavojensa kautta olemme me parannetut.» Kaiken tämän lausuu Johannes julki osoittaessaan Jeesusta: »Katso, Jumalan Karitsa. joka ottaa pois maailman synnin.»
Jos nyt joku ihmettelee, miten tämä on tapahtunut, kun alituisesti näemme syntisyyttä maailmassa ja tunnemme itsemme syntisiksi, niin on hänen huomattava, että Johannes puhuu pois ottamisesta, jonka uhri aikaansaa. Mutta esikuvallisilla uhreilla tarkoitettiin vain sitä, että virheet ja rangaistus otettiin pois syyllisestä ihmisestä ja siirrettiin uhrieläimeen, joka sen takia teurastettiin. Jesaja sanoo: »Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä», ja »Hän on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden ja hosuttu meidän syntiemme tähden.»
Tässä ei mainita sanallakaan syntisaastan pois ottamisesta syntisestä ihmisestä, vaan puhutaan vain siitä, että kärsimys ja rangaistus pantiin hänen päällensä. »Joka meille rauhan tuotti», sanoo kuitenkin Jesaja. Samoin sanotaan Heprealaiskirjeessä, että jos todella uhri pyyhkii pois synnit, eivät ne paina meidän omaatuntoamme. Mutta leeviläiset uhrit eivät poistaneet syntiä, sillä uhraajain omatunto ei keventynyt. Että omatuntomme vapautuisi synnintunnosta, vaaditaan meiltä, että todella uskomme Karitsan uhrin merkityksen. Uskomme tulee siis tässä kysymykseen. Kristuksen työ kyllä on täydellinen. Jumalan Karitsa on todella ottanut pois maailman synnin.
Jos emme usko, niitä Jumala on todistanut Pojastansa, että hän, heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä, niin silloin saamme itse kantaa syntimme ja tuntea painon omallatunnollamme. Tästä näemme, mitä usko merkitsee, ja miksi kiroukseksi epäusko on. Meidän pitää vain opettaa itsemme ymmärtämään niin yksinkertainen asia, kuin että Jumalan Karitsa kantaa maailman synnit, tai kuten Jesaja sanoo, että Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä. Siis niin yksinkertainen totuus kuin tämä, vapauttaa meidät syyllisyydestämme Jumalan edessä. Samalla tavalla ymmärrämme, että jos jokin tavara otetaan pois tavalliselta paikaltaan ja siirretään muualle, niin se ei enää ole vanhalla paikallaan.
Jos Jumalan Karitsa kantaa syntejäsi, eivät ne enää ole sinulle itsellesi taakaksi. Jos Jumala on heittänyt kaikki synnit Karitsan harteille, niin olet sinä niistä vapautunut. Sinä tosin ne olet tehnyt, ja sinä olet rikkonut Jumalan lakeja vastaan. Mutta kun Herra Jumala suuressa laupeudessaan on ne sinulta ottanut pois ja pannut ne Karitsan päälle, niin hän ei varmastikaan sinua niistä syytä.
Tästä on Luther sanonut seuraavaa: »Herra Jumala sanoi: tiedän, että syntisi ovat sinulle liian raskaat kannettaviksi. Panen ne sen takia Karitsani päälle ja vapautan sinut niistä. Jos sen uskot, niin syntisi otetaan sinulta pois. On olemassa vain kaksi mahdollista paikkaa, missä synti voi olla: joko se on sinun taakkanasi tai Karitsan rasituksena. Jos se on sinun harteillasi, olet kadotettu, mutta jos Kristus sen ottaa kantaakseen, olet sinä vapaa ja autuas. Valitse siis, kumman osan haluat! Olisi oikein ja kohtuullista, että synti sinua painaisi, mutta armosta Kristus, Karitsa ottaa sen kantaakseen. Muuten, jos Jumala kohtelisi meitä oikeudet, mukaan, olisimme hukassa.»
Vastaukset 3
Vanhimmat
Amen.
Amen.
öljöl