Missä olit 14 vuotta sitten?

Opiskelin maaseutupitäjän amamttikorkeakoulussa. "Kuulin" asiasta kun jotkut likat alkoivat hössötää tekstiviestin joltain kaveriltaan saatuaan, mutten ymmärtänyt mitä tapahtui.

Ränstyneen linja-autoaseman kahviossa katselin televisiosta savuavia kaksoistorneja mutta ääntä en kuullut. Luulin että oli syttynyt tulipalo.

Sitten illalla opiskelijaboksissa koko helvetti rävähti televisiosta silmille. Muistan sulkeneeni television ja tuijottaneeni ikkunasta kadulle näkemättä mitään.

Opiskelin siihen aikaan aikuiskoulutuskeskuksella yhtä nykyisistä ammateistani. Kun kuulin uutisen olin veljeni kanssa kotona enkä aluksi kuunnellut sitä kuin toisella korvalla televisiosta, joka oli toisessa huoneessa.

Luulin ensin hajamielisenä vain toisella korvalla kuunnellessani, että kone oli vahingossa törmännyt kaksoistorneihin.

Asia valkeni minulle vasta kun katsoin illan seuraavan uutislähetyksen...Olihan se pieni järkytys mutta ei suora yllätys, olin jo jonkin aikaa aavistellut, että jotain tuonkaltaista vielä tapahtuu.

Tunsin itseni senverran länsimaalaiseksi, että vaikka isku kohdistuikin Yhdysvaltoihin koin sen hyökkäykseksi kaikkia länsimaita vastaan kuten oikeastaan ajattelen vieläkin.

Nykyisiä toimia ISISIÄ vastaan pidän oikeutettuina ja olen sitä mieltä, että Suomenkin pitää olla niissä mukana. Kalifaatti pitää romuttaa kun se on vielä alkutekijöissään.

Jos virallinen Suomi päättäisi lähettää joukkoja taistelemaan isisiä vastaan minulla ei olisi periaatteellista syytä olla osallistumatta näihin joukkoihin...olkoonkin, että isis on Yhdysvaltojen kansainvälisen politiikan pelikortti. Homma karkasi heiltä kuitenkin lapasesta pahemman kerran ja Isis on pysäytettävä vaikka pommeja kylvämällä.

Heräsin kukonlaulun aikaan ja menin nukkumaan kanojen kanssa

Olin vielä ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani ja asuin ensiasunnossani. Rouva Ratikka oli muuttanut perässäni Suomeen muutamaa kuukautta aiemmin. Tulin töistä kotiin ja avasin telkkarin. Katsoin epäuskoisena uutisia ajatellen, että jassoo, taas on terroristit onnistuneet. En tajunnut lainkaan, miten paljon se muuttaisi maailmaa tulevaisuudessa.

istuin silloisen kämpän olohuoneessa piirtämässä, radio oli päällä mutten varsinaisesti kuunnellut sitä. ensimmäinen uutinen meni vähän ohi korvien, jotain et lentokone törmänny johonki jossain.. kohta sanottiin et nyt törmäs toinenki. sit oli pakko avata teevee, et mitä nyt oikeen tapahtuu. exä tuli just samaan aikaan töistä kotiin ja mää juoksin vastaan et ookkonää kuullu jo tästä..
kävi siinä ensiajatuksena mielessä et nytkö syttyy uus maailmansota, että joko sitä seuraavaksi ruvetaan ydinpommeja kaiveleen varastoista ja pittääkö täsä muuttaa ulkoavaruuteen turvaan..

Istuin bussissa kun kuulin radio-uutisista ensi kerran törmäyksestä. Käsitin ensin, että oli kyse ns.tavallisesta lentokoneonnettomuudesta. Joku etupenkin setä alkoi sitten päivitellä asiaa ja asia aukeni pikkuhiljaa.

Olin silloin raskaana melko viimeisilläni ja toisaalta oli kaikenlaista surullista tapahtunut lähipiirissä. Kävi mielessä jopa, että olikohan tornissa tuttuja ja mietin voiko tällaiseen sekasortoon lasta synnyttää..

Menos amikseen & keske tunni tuli luokkafrendi myöhäs, avat vauhdil luokan dörtsin & kuiskas hiljaa "Tiiäkste, WTC-tornit o sortuneet?".
Myöhemmi hää meni teatteripuolelle.

Funtsin, et järjetön teko

Ei näitä varmaan unohda koskaan. Olin autossa, kauppamatkalla. Radio oli auki ja se kaikki oli jotenkin epätodellista. Kotona heti tv auki ja koko järkytys iski silmille. Ajattelin, että nyt syttyy 3:s maailmansota.

Missä olin?
Ei harmainta aavistusta elikkäs muistikuvaa.
Mitä ajattelin?
Vielä vähemmän aavistuksia, luultavasti samaa kuin miehet keskimäärin siinä iässä.

Jaa niin siis WTC:stä oli kyse?
No en kyllä edelleenkään muista missä olin kun ekat infot tippui, mutta muistan ekat ajatukset kun näin uutislähetystä asiasta: "Karmaisevaa, mitä ***** siellä tapahtuu, mitä noille ihmisille käy..." Tokana oliskin sitten suunnilleen "Jos jenkeille onnistutaan tekeen noin, niin sitten kelle vaan, mutta sitä saa mitä tilaa, hirveetä että käyvät suoraan siviilien kimppuun, mutta ei kai ne oikein muutakaan enää voi."
Juu, jotakuinkin tolleen se meni ja edelleenkin ainoastaan harmittaa se että käytiin suoraan siviilien kimppuun, oli nyt kuka hyvänsä kaikkien salaattiliitoteorioiden puitteissa.

Suunnilleen ensimmäinen ajatus oli, että en halua sillon ihan pienten lasteni näkevän juttuja törmäävistä lentokoneista, putoavista ihmisistä ja sortuvista pilvenpiirteistä.

Muuten mietin, että mitä vielä tulee. Kuinka monta konetta on kaapattu ja yrittääkö ne törmätä ydinvoimaloihin. Sinänsä hölmä ajatus oli, että jos Gorelta ei olisi varastettu vaalivoittoa, koko hyökkäystä ei olisi tapahtunut. Olisi, vain seuraukset olisivat myöhemmin olleet vähemmän traagisia.

Hitlerkin tuohtui asiasta
https://www.youtube.com/watch?v=Nnw6V6KmPtY

miettimässä flikkoja varmaan

Tulin kotiin jostain opiskelutapahtumasta, puolisoni katsoi netistä NY:n lähetystä missä helvetti oli juuri päässyt valloilleen ja toinenkin kone lensi torniin. Koko iltapäivä ja ilta meni uutisia vahtiessa minne ne muut koneet isekvät vai ammutaanko ne alas.