Syyskuun 11 pnä

Rosenius kirjoitti:

Se on rikki polkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän. 1 Moos. 3:15.

Nämä sanat ovat ensimmäisenä lohdutuksena ja lupauksena autuudesta sekä ensimmäisille ihmisille että myös kaikille jälkeen tuleville. Huomatkaamme ensin, että Jumala aloittaa rangaistuspuheensa kiusaajalle seuraavin sanoin: »Koska olet sen tehnyt, (nimittäin pettänyt ihmisen ja johtanut hänet syntiin ja kiroukseen) niin se on polkeva rikki sinun pääsi.» Näemme, että Jumala kiivastuu meidän lankeemuksemme takia. Hän tahtoo sen ankarasti kostaa ja sanoo kiusaajalle: Pääsi poljetaan rikki, koska sen olet tehnyt.

Herra siis itse ottaa meidän asiamme hoitaakseen ja on puolustajanamme kiusaajaa vastaan. Hän kostaa sille pelastaakseen meidät. Hän on niin kiihottunut, että hän käyttää mahdollisimman voimakkaita uhkauksia. Sillä voiko ajatella käärmeelle sen kauheampaa kohtaloa, kuin että sen pää murskattaisiin!? Varmasti tämä uhkaus on säikyttänyt viekasta kiusaajaa.

Huomaamme, että Jumala hehkuu intoa pelastaakseen kadotetun poikansa, ihmisen. Samoin Kristus kiivastui puhuessaan niistä, jotka pahentavat yhdenkin pienistä uskovaisista. Koskaan ei lempeä Vapahtaja ole lausunut niin kiivaita sanoja, kuin puhuessaan myllynkivestä, joka olisi ripustettava viettelijän kaulaan ja hänet olisi upotettava meren syvyyteen.

Sellaiset sanat todistavat, miten hartaasti Jumala rakastaa sielujamme. Hän välittää meistä paljon enemmän kuin epäuskoinen ja kova sydämemme kuvittelee. Onhan meillä tosin hänen varmat vakuutuksensa hänen rakkaudestaan. Vielä enemmän sitä todistavat hänen työnsä ja tekonsa meidän pelastukseksemme.

Mutta sydämemme on sellainen, että sen on vaikea tajuta näitä varmoja todistuksia. Meidän on usein helpompi tajuta omat havaintomme, kun Jumala ei itse ole mitään puhunut. Nytkin juuri saamme kuulla, mitä Herra puhuu käärmeelle, ja siitä itse havaitsemme, mitä hän sydämessään meistä ajattelee. »Koska tämän teit, kirottu olet kaikesta karjasta ja kaikista kedon eläimistä. vaimon siemen on rikki polkeva sinun pääsi,»

Vielä huomaamme, että Herra asettaa tämän meidän asiamme Kristuksen ja pahan hengen ratkaistavaksi. Hän sanoo, että vaimon siemen on polkeva käärmeen pään ja käärme on pistävä häntä kantapäähän. On mainittava, että alkuteksti sanoo. »Käärme oli murskaava vaimon siemenen kantapään» eikä »pistävä häntä kantapäähän. Tuo heprealainen sana tarkoittaa oikeastaan kaikkea pahaa, mikä pahassa tarkoituksessa aikaansaadaan. Sen lähempi merkitys riippuu osaksi siitä, kuka tuon pahan aiheuttaa, osaksi siitä, mihin ruumiinosaan paha kohdistuu. Siitä ymmärrämme, miksi edellisessä paikassa on käännetty »murskaava», jälkimmäisessä »pistävä».

Mutta tässä viitataan omituisella tavalla siihen, että myös Kristus murskataan tässä taistelussa, kuinka käärme on kohteleva myös Kristusta väkivaltaisesti ja musertava hänet, tosin vain hänen kantapäänsä, kun hän sitä vastoin varsinaisesti saavutti voiton ja elämän. Kaikki todistaa, että taistelu vaimon siemenen ja käärmeen välillä on tuleva ankaraksi. Siitä on tuleva taistelu elämästä ja kuolemasta.

Niin Herra sanoo, mutta hän ei sanallakaan mainitse meistä, meidän osuudestamme tähän taisteluun, meidän vapautumisestamme synnistä, kuolemasta ja kiusaajasta. Niin on Herra kokonaan vapauttanut meidät tästä asiasta. Niin on hän sen jättänyt Kristuksen järjestettäväksi. Muuten joutuisimmekin ikuiseen kadotukseen. Sillä meidän voimamme eivät riittäisi sovittamaan syntiinlankeemusta. Emme voisi vapautua synnistä, kuolemasta ja kiusaajasta. Siihen on haarniskamme liian heikko.

Siksi on Herra itse ottanut asian hoitaakseen. Ylistetty olkoon siksi hänen nimensä! »Niin rakasti Jumala m maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa.» »Niin kuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.» »Hänet, joka ei synnistä mitään tiennyt, oli Jumala tehnyt synniksi meidän tähtemme.» Mitä hyötyä tästä on meille?

Meidän ei itse tarvitse tehdä mitään vapautuaksemme synneistämme, vaan saamme kaiken lahjaksi Jumalalta hänen armostaan, jos vain tahdomme sen ottaa vastaan, jos vain tahdomme tulla hänen armohäihinsä, kun hän meitä kutsuu. Ja niin hän tekee meidät Jumalan vanhurskaiksi. Oi, Jumala, lisää uskoamme! Tässä vahvistuvat Mooseksen sanat: »Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa alallanne! Älkää pelätkö, seisokaa ja katsokaa, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä toimittaa teille.» Lisätköön Jumala uskoamme!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä