Satojen tuhansien pakolaisten tulva vyöryy parhaillaan halki Euroopan, erityisesti Syyriasta. Näiden ihmisten hätä on käsin kosketeltava, eikä se ole jäänyt huomaamatta Suomenkaan kansalaisilta, jotka ovat alkaneet tarjota jopa omia kotejaan pakolaisille. Euroopan Unionin poliittinen kerma yrittää oppia pikavauhtia, miten taloudellista ja sosiaalista vastuuta pitäisi jakaa tällaisen pakolaiskriisin akuutissa vaiheessa. Mutta Syyrian kriisissä olisi tarjolla paljon muutakin opittavaa, joka maailman valtioiden ehdottomasti kannattaisi oppia.
Syyriassa pelataan korkeilla panoksilla, yli 200,000 ihmistä on menettänyt henkensä tähän mennessä, ja luku kasvaa päivittäin. Turkin rannalle huuhtoutunut pikku Aylan-poika* on vain yksi tuhansista viattomista, joiden hengen tämä venäläinen ruletti on vaatinut -- mutta jotka eivät itse saaneet olla mukana päättämässä, halusivatko he että heidän henkensä riskeerataan Bashar al-Assadin hallinnon kaatamiseksi vai ei. Päätös syyrialaisen ruletin pelaamisesta tehtiin Washingtonissa, Lontoossa, Pariisissa, Riadissa ja Dohassa.
(* = Suuri yleisö tuli tuntemaan hukkuneen pojan nimellä Aylan. Melko harvat ovat tietoisia myöhemmin julkaistusta oikaisusta, että pojan nimi kirjoitetaankin Alan.)
Maailmassa on monta diktatuuria, joiden poistuminen vallasta ilahduttaisi demokratiaa ja vapautta arvostavia ihmisiä. (Mainittakoon, että Syyrian oppositiota tukevat Saudi-Arabian ja Qatarin diktatuurit lukeutuvat niihin.) Mutta diktatuurien valtakoneistoja ei voi noin vain käydä tuhoamassa, koska ne ovat vahvasti aseistettuja, ja niillä on kokonaisia kansakuntia panttivankina. Parhaassakin tapauksessa diktatuurin kaataminen on verinen murhenäytelmä, jonka jälkeen alkaa uusi oikeudenmukaisempi jakso kansakunnan elämässä. Huonommassa tapauksessa se on verinen murhenäytelmä, jonka jälkeen koko yhteiskunta romahtaa (kuten on käynyt Irakissa), ja tappaminen jatkuu vuosikymmeniä.
Saddam Hussein ei tappanut kahtasataa tuhatta ihmistä. Ei myöskään Bashar Al-Assad, ennen kuin hänen asemaansa alettiin uhata, edellä mainittujen ulkomaiden moraalisella ja taloudellisella kannustuksella, ja nykyään jo sotilaallisellakin tuella. Onko Saddam Husseinin ja Bashar Al-Assadin kaataminen kaiken tämän verenvuodatuksen arvoista? Valitettavasti sitä ei koskaan kysytty niiltä puolelta miljoonalta ihmiseltä, joiden hengen nämä poliittiset operaatiot ovat vaatineet. Maailma sallii vielä tänäkin päivänä, että tällaisiin kysymyksiin voidaan laatia vastaus kolmansien osapuolten toimesta, joiden henkeä diktatuurin kaatamis-yritys ei tule uhkaamaan. Kolmannet osapuolet voivat päättää että arpa on heitetty, venäläinen ruletti alkakoon.
USA on oppinut jotain Vietnamin sodasta, ja vähän Irakin sodastakin. Kannattaa mieluummin kannustaa paikallista väestöä taisteluun, kuin lähettää oma armeija paikan päälle. Jos tuhansia amerikkalaisia kuolee taisteluissa, silloin USA:n sisäpolitiikassa on piru merrassa. Mutta jos satoja tuhansia irakilaisia tai syyrialaisia kuolee, se ei paljon hetkauta USA:n sisäpolitiikkaa. Ja sitä paitsi pakolaisetkin menevät Lähi-Idästä lähinnä Eurooppaan, ei USA:han.
Syyrian pakolaisten vastaanottaminen tulee maksamaan Euroopan Unionin valtioille kymmeniä miljardeja euroja. USA:n liittolaisineen ei tarvitse murehtia tätäkään asiaa, kuinka paljon Syyrian diktatuurin kaataminen tulee maksamaan pakolaisten hoidon muodossa. Yhdet pelaavat uhkapeliä, toiset kuolevat, ja kolmannet maksavat kaikki kustannukset. Ei ihme että Euroopan johtajat ovat kokoontuneet hätäkokoukseen tämän tilanteen johdosta. Sopiakseen, miten me kolmannet osapuolet jaamme keskenämme ne kustannukset.
Ja mitä muutakaan me voisimme sopia? Kuka muka voisi haastaa USA:n oikeuden pelata uhkapelejään sadoillatuhansilla ihmishengillä ja miljoonien pakolaisten virralla, milloin missäkin maailman kolkassa? Pieni ja merkityksetön Suomiko ryhtyisi USA:n tuomariksi? Me liitymme mieluummin USA:n johtamaan Venäjän vastaisten pakotteiden rintamaan, tuomitsemaan Venäjä muutaman tuhannen ihmishengen vaatineesta konfliktista Itä-Ukrainassa, niin saamme hyvän omatunnon että olemme tuominneet edes _jonkun_ sotilaallisen konfliktin maailmassa. Ja pysyy hyvät kauppasuhteet siihen ainoaan johtavaan suurvaltaan, jonka uhkapelit tosin maksavat sata kertaa enemmän ihmishenkiä kuin Venäjän uhkapelit.
Syyriassa pelataan korkeilla panoksilla, yli 200,000 ihmistä on menettänyt henkensä tähän mennessä, ja luku kasvaa päivittäin. Turkin rannalle huuhtoutunut pikku Aylan-poika* on vain yksi tuhansista viattomista, joiden hengen tämä venäläinen ruletti on vaatinut -- mutta jotka eivät itse saaneet olla mukana päättämässä, halusivatko he että heidän henkensä riskeerataan Bashar al-Assadin hallinnon kaatamiseksi vai ei. Päätös syyrialaisen ruletin pelaamisesta tehtiin Washingtonissa, Lontoossa, Pariisissa, Riadissa ja Dohassa.
(* = Suuri yleisö tuli tuntemaan hukkuneen pojan nimellä Aylan. Melko harvat ovat tietoisia myöhemmin julkaistusta oikaisusta, että pojan nimi kirjoitetaankin Alan.)
Maailmassa on monta diktatuuria, joiden poistuminen vallasta ilahduttaisi demokratiaa ja vapautta arvostavia ihmisiä. (Mainittakoon, että Syyrian oppositiota tukevat Saudi-Arabian ja Qatarin diktatuurit lukeutuvat niihin.) Mutta diktatuurien valtakoneistoja ei voi noin vain käydä tuhoamassa, koska ne ovat vahvasti aseistettuja, ja niillä on kokonaisia kansakuntia panttivankina. Parhaassakin tapauksessa diktatuurin kaataminen on verinen murhenäytelmä, jonka jälkeen alkaa uusi oikeudenmukaisempi jakso kansakunnan elämässä. Huonommassa tapauksessa se on verinen murhenäytelmä, jonka jälkeen koko yhteiskunta romahtaa (kuten on käynyt Irakissa), ja tappaminen jatkuu vuosikymmeniä.
Saddam Hussein ei tappanut kahtasataa tuhatta ihmistä. Ei myöskään Bashar Al-Assad, ennen kuin hänen asemaansa alettiin uhata, edellä mainittujen ulkomaiden moraalisella ja taloudellisella kannustuksella, ja nykyään jo sotilaallisellakin tuella. Onko Saddam Husseinin ja Bashar Al-Assadin kaataminen kaiken tämän verenvuodatuksen arvoista? Valitettavasti sitä ei koskaan kysytty niiltä puolelta miljoonalta ihmiseltä, joiden hengen nämä poliittiset operaatiot ovat vaatineet. Maailma sallii vielä tänäkin päivänä, että tällaisiin kysymyksiin voidaan laatia vastaus kolmansien osapuolten toimesta, joiden henkeä diktatuurin kaatamis-yritys ei tule uhkaamaan. Kolmannet osapuolet voivat päättää että arpa on heitetty, venäläinen ruletti alkakoon.
USA on oppinut jotain Vietnamin sodasta, ja vähän Irakin sodastakin. Kannattaa mieluummin kannustaa paikallista väestöä taisteluun, kuin lähettää oma armeija paikan päälle. Jos tuhansia amerikkalaisia kuolee taisteluissa, silloin USA:n sisäpolitiikassa on piru merrassa. Mutta jos satoja tuhansia irakilaisia tai syyrialaisia kuolee, se ei paljon hetkauta USA:n sisäpolitiikkaa. Ja sitä paitsi pakolaisetkin menevät Lähi-Idästä lähinnä Eurooppaan, ei USA:han.
Syyrian pakolaisten vastaanottaminen tulee maksamaan Euroopan Unionin valtioille kymmeniä miljardeja euroja. USA:n liittolaisineen ei tarvitse murehtia tätäkään asiaa, kuinka paljon Syyrian diktatuurin kaataminen tulee maksamaan pakolaisten hoidon muodossa. Yhdet pelaavat uhkapeliä, toiset kuolevat, ja kolmannet maksavat kaikki kustannukset. Ei ihme että Euroopan johtajat ovat kokoontuneet hätäkokoukseen tämän tilanteen johdosta. Sopiakseen, miten me kolmannet osapuolet jaamme keskenämme ne kustannukset.
Ja mitä muutakaan me voisimme sopia? Kuka muka voisi haastaa USA:n oikeuden pelata uhkapelejään sadoillatuhansilla ihmishengillä ja miljoonien pakolaisten virralla, milloin missäkin maailman kolkassa? Pieni ja merkityksetön Suomiko ryhtyisi USA:n tuomariksi? Me liitymme mieluummin USA:n johtamaan Venäjän vastaisten pakotteiden rintamaan, tuomitsemaan Venäjä muutaman tuhannen ihmishengen vaatineesta konfliktista Itä-Ukrainassa, niin saamme hyvän omatunnon että olemme tuominneet edes _jonkun_ sotilaallisen konfliktin maailmassa. Ja pysyy hyvät kauppasuhteet siihen ainoaan johtavaan suurvaltaan, jonka uhkapelit tosin maksavat sata kertaa enemmän ihmishenkiä kuin Venäjän uhkapelit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.