Tervehdys kaikille!
Onko ateismilla aatteena antaa mitään eväitä todellisen elämän ongelmille? Vai onko se punaviinihöyryisten akateemisten illanistujaisten maailmanparannusaate?
Miten ateisti ajattelee ja toimii käytännössä (ei siis vain teoriassa) seuraavassa tilanteessa:
Hän kohtaa pahoinpidellyn, heitteillejätetyn ja vailla toivoa olevaan lapsen, jonka ilmeestä kuvastuu kauhu. Lapsi ei saa keneltäkään rakkautta ja itkee itsekseen elämänsä pahaa kohtaloa.
Onko suhtautuminen: "Tunnen periaatteessa myötätuntoa, mutta eipä oikein ole minun asiani. Onhan hänellä surkea kohtalo, mutta toisaalta evoluutio karsii heikot. Kun hän kasvaa isoksi, voisin ruveta luennoimaan hänelle darwinismista tai jostain muusta hienosta teoriasta. Elämän mielekkyydestä en osaa oikein hänelle sanoa mitään, se on vähän vaikea edes operationalisoida käsitteenä. Kannattaisi oikeastaan ottaa lapselta henki pois, sillä hänen elämänsä ei ole elämisen arvoista."
Kristinuskon traditio ainakin pyrkii opettamaan lähimmäisen rakkautta ja kertoo, että usko tähän (esim. lähimmäisen rakkauden aatteeseen) on kuollutta ilman tekoja. Lisäksi se pyrkii löytämään elämälle mielekkyyttä ja tarkoitusta. Tekeekö ateismi samaa, vai toteaako se vain, että asiasta on erilaisia teorioita? Onko ateismi siis sittenkään "sivistynyttä" vai onko se paluuta ihmiskunnan varhaisille (lue: raakalaismaisille, vahmimman oikeuteen perustuville) juurille? Onko ihmisyys siis ottamassa takapakkia sen myötä?
Onko ateismilla aatteena antaa mitään eväitä todellisen elämän ongelmille? Vai onko se punaviinihöyryisten akateemisten illanistujaisten maailmanparannusaate?
Miten ateisti ajattelee ja toimii käytännössä (ei siis vain teoriassa) seuraavassa tilanteessa:
Hän kohtaa pahoinpidellyn, heitteillejätetyn ja vailla toivoa olevaan lapsen, jonka ilmeestä kuvastuu kauhu. Lapsi ei saa keneltäkään rakkautta ja itkee itsekseen elämänsä pahaa kohtaloa.
Onko suhtautuminen: "Tunnen periaatteessa myötätuntoa, mutta eipä oikein ole minun asiani. Onhan hänellä surkea kohtalo, mutta toisaalta evoluutio karsii heikot. Kun hän kasvaa isoksi, voisin ruveta luennoimaan hänelle darwinismista tai jostain muusta hienosta teoriasta. Elämän mielekkyydestä en osaa oikein hänelle sanoa mitään, se on vähän vaikea edes operationalisoida käsitteenä. Kannattaisi oikeastaan ottaa lapselta henki pois, sillä hänen elämänsä ei ole elämisen arvoista."
Kristinuskon traditio ainakin pyrkii opettamaan lähimmäisen rakkautta ja kertoo, että usko tähän (esim. lähimmäisen rakkauden aatteeseen) on kuollutta ilman tekoja. Lisäksi se pyrkii löytämään elämälle mielekkyyttä ja tarkoitusta. Tekeekö ateismi samaa, vai toteaako se vain, että asiasta on erilaisia teorioita? Onko ateismi siis sittenkään "sivistynyttä" vai onko se paluuta ihmiskunnan varhaisille (lue: raakalaismaisille, vahmimman oikeuteen perustuville) juurille? Onko ihmisyys siis ottamassa takapakkia sen myötä?
Vastaukset 196
Vanhimmat
mainostaa uskoaan.
Onneksi en kuulu tuohon viiteryhmään.
Tuo on täsmälleen se kysymys, minkä C.S. Lewis teki.
C.S.Lewis trollasi, ellei viitekehys ollut toinen.
---
Kyllähän aloittajan juttu kertoo joko tahallisesta tai tahattomasta ymmärtämättömyydestä.
Jos lähtötaso on tuo niin kovin suuria harppauksia on turha odottaa.
Viitekehys oli toinen, mutta pointti oli sama. Ateismi ei tarjoa mitään moraalista perushyvää eikä mitään peruslohtua.
Ateismin kolme lajia ovat humanismi, nihilismi ja satanismi. Humanisti toimii kristityn tavoin mutta ilman uskoa Jumalaan, nihilisti toteaa "paska tsägä, parempi tuuri ensi kerralla" ja satanisti tutkii, löytyisikö lapselta mitään besorgattavaa.
"Ateismi ei tarjoa mitään moraalista perushyvää eikä mitään peruslohtua. "
Kukapa sitä odottaisikaan? Ehkä joku, minä en.
Ateismin lajeista, noinhan sitä on jossain yhteydessä määritelty. Vastaavalla tavalla voidaan jaotella eri uskontojen sisällä olevia.
Minusta tuo menee jo ohi varsinaisen ateismin, on enempi filofista tarkastelua.
"Ateismin kolme lajia ovat humanismi, nihilismi ja satanismi. Humanisti toimii kristityn tavoin mutta ilman uskoa Jumalaan, nihilisti toteaa "paska tsägä, parempi tuuri ensi kerralla" ja satanisti tutkii, löytyisikö lapselta mitään besorgattavaa."
Trolleista puheenollen.
mainostaa uskoaan.
Onneksi en kuulu tuohon viiteryhmään.
-----------
On yleisesti väitetty uskonnon olevan arvokas, koska se saa ihmiset toimimaan oikein, mutta vaikka tämä pitäisikin paikkaansa, se ei olisi todistus siitä että uskonto olisi oikeassa. Tämä olisi ainoastaan sietokyvyn ylittävä pragmaattinen laajennus. Joulupukki saa lapset käyttäytymään kiltisti samalla tavalla, ja silti kukaan ei vakavasti argumentoi tämän olevan todiste hänen olemassaolostaan. Uskontojen puolustus on täynnä vastaavia loogisia idiotismeja.
Tarkoitin siis sitä, että onko ateismilla antaa tähän tilanteeseen mitään? En puolustanut kristinuskoa, vaan kerroin miten se yrittää suhtautua asiaan.
Onko tulkinta: Ateismi on siis vain kiinnostunut asiasta teoreettisena ilmiönä, mutta ei halua/kykyne antamaan mitään ratkaisuyrityksiä todelliseen ongelmaan?
Jos joulupukki-usko saa aikaan hyvää käyttäytymistä, niin eikö sekin ole ateismia arvokkaampaa. Me elämme todellisessa maailmassa, emme pelkästään aatteiden ja ideologioiden teoreettisessa avaruudessa. Eikö aatteiden arvo voitaisi ratkaista esim. sillä kuinka paljon ne tuottavat "hyvää"?
Ateismin on uskon puute Jumalaan/Jumaliin.
Siinä ei mitenkään oteta kantaa mihinkään muuhun, ei arvoihin, moraaliin, aatteisiin jne. jne.
Mitä aatteiden arvoo ja hyvän tuottamiseen tulee niin ainakin kristinuskovaisten kannattaisi pitää melko matalaa profiilia, mennä vaikka kyykkyyn.
Kyllä Ateismi on huomattavasti hyväksyvämpi ja laajakatseisempi kun Kristinusko. Itse atestina voin auttaa Ateistina voin kertoa todellisia kertomuksia, ja näyttää ihmisten hyvyyttä. Kristinusko nojaa vain henkiin.
Ateismi vs. Kristinusko, kumpi voittaisi.... No, ei tarvitse kai edes sanoa. Ateismi hyväksyy ihmiset Oikeasti sellaisena kuin ovat. Hyväksyykö Kristinusko Homot? Ateistit?
Mitä kertomukseni lasta auttaa ateistin laajakatseisuus? Hän kai ymmärtää suurella sydämellään myös niitä vanhempia jotka lastaan pieksävät ja heittävät kadulle ja lähtevät kapakkaan (todellisesta elämästä!)Eihän heitäkään voi tuomita, ovat kai hekin uhreja. Kellään ei ole mitään vastuuta ja velvollisuuksia, kaikkia pitää vain ymmärtää! Kuka sanoo, että kristinusko ei pyri ymmärtämään eri ihmisiä. Pitää vaan olla myös munaa sanoa, että ei HYVÄKSY tietynlaista toimintaa.
Onko ateismilla siis antaa vain teoreettista kritiikkiä ("oppositiopolitiikkaa"), mutta ei mitään ratkaisuja todelliseen hätään.
Niin, kuten kristityt sanovat: "Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa!"
...kristittyjen kanssa siinä, että lapsi tarvitsee myös kuria. Vitsaakin voi käyttää muuhunkin kuin väkivaltaan. Vitsalla raamatun aikaan ohjattiin lempeästi lampaita oikealle polulle, siitä kai tämä raamatun kuolematon lause tulee. Eli siis joka ei opasta ja näytä lapselleen oikeaa ja väärää, niin vihaa lastaan tekemällä hänelle karhunpalveluksen.
Vapaa kasvatus on koettu ja se on kai suurimmaksi osaksi kasvatustieteilijöidenkin mielestä yhtä susi kokeilu kuin kommunismikin. Tuottaa lapsia, jotka luulee että maailmassa on oikeuksia muttei velvollisuuksia.
Pyrkiikö ateismi mihinkään vastaavaan, eli edistämään hyvää elämää noin niinkuin käytännön tasolla? Maailma on karu paikka, se ainakin on totuus.
Mutta kristityt käyttivät kasvatusohjeenaan tuota lainaamaani käännösvirhettä, eivät sitä mitä sillä alunperin tarkoitettiin.
Maailma on karu mutta siinä selviämistä ei auta se että ihmisiä kiusataan tarkoituksellisesti (kasvatusta perusteena käyttäen).
Ette taida käsittää, että ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi täysin eri asiaa. Asiaa, jota ei ymmärrä, on vaikea tai mahdoton hyväksyä. Kuitenkin, tämä toimii vain yhteen suuntaan. Ymmärrys ei takaa millään muotoa hyväksymistä. Esimerkiksi voin yrittää ymmärtää, miksi sarjamurhaaja teurastaa vuosien mittaan 50-60 puolustuskyvytöntä naista ja lasta, syö heistä osan ja ejakuloi päälle. Tämä ei kuitenkaan lisää tippaakaan hyväksyntää hänen toiminnalleen.
Ymmärtäminen on ainut tapa estää tulevat tapaukset ja järjettömät väkivallanteot. Ymmärtämällä syitä ja seurauksia pahuudelle, voimme katkaista osan tapahtumaketjuista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mitä muuta voi tehdä kuin yrittää ymmärtää ja tehdä ennakoivaa työtä? Koota ritarikunnan ristiretkelle ja tuhota pahantekijät, jolloin vain hyvät ihmiset jäävät jäljelle? Rukoilla yhdessä Jeesusta tulemaan väliin ja näyttämään ihmiskunnalle uuden alun? (Taitaa vaatia uutta vedenpaisumusta, koska lajimme on ilmeisen viehtynyt väkivaltaan)
Yhteenvetona pitänee korostaa, että jokainen on uhri ja syyllinen, jos mennään tarpeeksi syvälle. Omalle toiminnalle löytyy aina jokin tekosyy. Tekosyitä vastaan on vain taisteltava ja yritettävä elää hyväksikatsoman etiikan mukaan
Siinä missä uskovainen rukoilee köyhän puolesta, ateisti antaa omastaan köyhälle. Hyvyys on teoissa, ei ajatuksissa.
...että aatteiden arvo mitataan käytännön toiminnassa eikä hienoissa teorioissa. Jos ateisti auttaa ja kristitty vain rukoilee ja unohtaa sen jälkeen kärsivän, on ateimi parempi aate. Mutta sinänsä jos rukoilee ja auttaa sen jälkeen, ei se tee kristittyä huonommaksi. Samoin ei ateistia tee huonommaksi se, että hän teoretisoi,kritisoi ja sen jälkeen auttaa.
Tarkoitan sitä, että ateismin nokkela kritiikki ei mielestäni ole minkään arvoinen, jos se ei johda parempaan. Ei se kärsivä pieni lapsi välitä auttaako häntä ateisti vai kristitty. Pelkäänpä että häntä ei auta kumpikaan. Ainakaan jos puhutaan "massakristitystä" eli keskivertosuomalaisesta.
Ainoa vaan ettei ateismi ole aate, oppi, ideologia eikä uskonto!Se on kuvaava termi jolla tarkoitetaan sitä ettei uskota jumaliin!
Se on vaikeaa ymmärtää semmoisen ihmisen joka ei voi elää elämäänsä kaikenmaailman keppihevosia.
Montako hyväntekeväisyysjärjestöä on perustettu ateismin aatteille? (en tarkoita yleisjärjestöjä, vaan nimenomaan ateismin periaatteille rakentuvia). Vai onko niin, että ateismi ideologiana ei oikein motivoi ihmisiä auttamaan.
Yksi, oikeastikin hyvää tarkoittava järjestö on perustettu keskeisenä ajatuksena ateismi ja ihmisen hyvyys: kommunismi. Se romahti vain siihen, että kukaan ei tehnyt KÄYTÄNNÖSSÄ hyvää. Ja siksi mm. krisityt järjestöt paikkaavatkin tätä vajetta parhaillaan Venäjällä...
On ihmisiä jotka päivittelevät kuinka maailmassa on kaikki huonosti eivätkä tee mitään. Sitten on ihmisiä jotka eivät teorisoi, vaan tekevät. Tekemiseen ei tarvita hienoja aatteita, uskontoa, teorisointia tai ideologiaa. Auttaminen on itsestäänselvyys, ei toisten etuoikeus. Ateistien ja uskovien joukosta löytyy varmasti yhtä paljon niitä jotka auttavat, ja niitä jotka eivät auta. Ihmisen arvoa ei todellakaan mitata sillä, roikkuuko kaulassa risti vai uskooko mihinkään korkeampaan voimaan. Minä taas uskon että lähes jokainen auttaisi tuossa tilanteessa kärsivää lasta. Mitä tulee teorisointii ja rukoilemiseen, molemmat keinot ovat tekosyitä siihen ettei tarvitse auttaa. Olemme siis samoilla linjoilla?
Kun se ateismi ei vieläkään ole mikään ideologia tai aate tai oppi tai uskonto... voi kun on vaikeaa teijän ymmärtää! Tietenkään siihen ei voi pohjata hyväntekeväisyysliikettä, kun siinä ei ole mitää sisäänkirjoitettuja periaatteita joihin voisi nojata. Mielekkäämpää olisi kysyä, kunka suuri osa ateisteista vs. kristityistä osallistuu hyväntekeväisyyteen. Ero ei varmaan olisi huomattava, vaikkakin tuollainen kilpailu on älytöntä ja lapsellista.
SIIS PAINOTAN VIELÄ KERRAN: ATEISMI EI OLE AATE, IDEOLOGIA TMS. SIKSI SITÄ EI VOI MITENKÄÄN VERRATA SUORAAN USKONTOIHIN.
Miksi hyväntekeväisyysjärjestön pitäisi perustua jollekin tietylle aatteelle tai uskonnolle.
On paljon hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ottavat jäsenikseen sekä uskovia että ateisteja. niiden tarkoituksena on tehdä maailmaa paremmaksi meille ihmisille asua ja auttaa hädässä olevia. Tällaisia järjestöjä ovta vaikkapa Lionsiy ja SPR.
Aatteen varaan rakennettujen hyväntekeväisyysjärjestöjen todellinen tarkoitus on käännyttää hädässä olevat oman aatteen kannattajiksi. Hyväntekeväisyys on siis näille atteeille, myös kristillisille hyväntekeväisyysjärjestöille, pelkkä välinen toteuttaa käännytystyötä.
Lainaan sinua:
"Kun se ateismi ei vieläkään ole mikään ideologia tai aate tai oppi tai uskonto..."
Palstoilla kannanottoja lukiessa ateistit vaikuttavat tavallaan yhdeltä ryhmältä, mutta mielipiteitä on heidän keskuudessaan erilaisia ja siinä ei ole mitään outoa. Näinhän se maailmassa menee muillakin.
Yksi voimakkaasti esille tuleva piirre on kuitenkin kristinuskon vastaisuus, se tulee esille termeissä joita käytetään, nimittelyä, Jumalan kirjoittamista lähes säännönmukaisesti pienellä kirjaimella, saatanistien sivujen markkinoinnilla, luetteloa voisi jatkaa... ihmisoppien esilletuomista aina Buddhasta ja muista lähtien. Pitääkö uskoa että ateismi ei ole mitään kun se kuitenkin on osa Jumalan vastaisuutta.
Jokaisella ihmisellä on, (sanon, sydämessä tyhjä tila) Hän täyttää sen jollakin. Ateisti voi ajatella illalla nukkumaan mennessä, on se hyvä että asiani on kunnossa ainakin tämän ateistisuuden suhteen, eipähän tarvitse paljoa pohdiskella sitäkään. Mitä nyt nuo uskovaiset keskustelupalstoilla kertovat mielipiteitä, mutta niitähän minun ei tarvitse liioin pohtia koska olen ateisti...
Kirjoitamme jumalan pienellä, koska olemme kuulleet että jumalia on yli 5000 kappaletta.
Olemme myös tasa-arvoisia, evlut lahkon jumala saa mieltä saman käsittelyn kuin Belbaon kuuluisa Naziratz - jumala.
Sanunatontun kirjoitamme aina isolla, onhan meillä ateisteilla myös pyhiä arvoja *GRIN
Huono trolli. Se, mitä joku ateisti tekee tuossa tapauksessa, riippuu aivan ateistista. Samoin uskovaisten tapauksessa, suurin osa ei taatusti tekisi mitään.
Koska ateismi ei ole oppi, ei sitä kannata väittää "sivistyneeksi" tai "epäsivistyneeksi". Mielestäni ihmisyys ei ole ottamassa takapakkia, jos se tunnustaa tosiasiat, sen sijaan että uskoisi hyviin ja kauniisiin valheisiin.
Okei, ateismi ei siis ole mikään yhtenäinen oppi, mutta mikä se sitten on?
Pyrkiikö sitä kannattavat ihmiset parempaan elämään? Antaako se ihmisille eväitä ja motiiveja moraalisempaan toimintaan?
Tarkoitatko, että totuudellisuus on kriteeri, kun ratkaistaan eri asioiden paremmuus. Mitä totuus auttaa pientä lasta? Totuus on, että tämä tarinan pieni lapsi on kusessa ja hän tarvitsee apua.
Toiset ateismia kannattavat ihmiset ovat itsekkäitä, toiset todella lempeitä. Toiset uskovat ovat itsekkäitä, toiset todella lempeitä. Jokainen poimii moraalisen tomintansa "eväät" erilaisista oman elämänsä kokemuksista, vanhempien ja ystävien käytöksestä, yhteiskunnan säännöistä. Ateismi ei puutu siihen.
Hyvät teot ovat hyviä tekoja. Ne tuottavat paremman olon sekä tekijälle että teon kohteelle. Niiden avulla ihmiskunta rakentaa taivasta itselleen ja seuraaville sukupolville.
Taivasta ja helvettiä ei kannata odottaa. Ne ovat tässä ja nyt.
Miksi lasta ylipäänsä pitäisi auttaa? Vanhemmiten siitä voi kasvaa sosiaalipummi, rikollinen, sinun kilpailijasi tai se, joka ulkoistaa sinun työpaikkasi jonnekin kehitysmaahan.
Tai sitten voi tuntea tekevänsä jotain tärkeää toiselle ihmiselle, jolla on samanlaiset tunteet kuin itsellä.
Lapsesta voi tulla suuri ajattelija, hyvä perheenisä/-äiti, veroilla vanhainkotisi kustantava työntekijä... Hän voi myös saada hienon muiston ihmisen lempeydestä. Ja jonain päivänä sinun lapsenlapsesi voi olla pahassa pulassa, ja ehkä hän vuorostaan silloin auttaa.
Pitkällä tähtäimellä toisista huolehtiminen lisää koko yhteisön hyvinvointia.
Kyllä useimmilla ateisteillakin on arvot ja moraali ihan suht kohdallaan, erona vain uskovaisiin on, etteivät ne perustu Jumalan sanaan vaan omaan pohdintaan ja yhteiskunnan normeihin. Luulen, että ateistin ja kristityn toiminta kuvatussa tilanteessa ei juurikaan eroaisi toisesta (paitsi ettei ateismilta vrmasti tule saarnaa), tuollaisia ajatuksia tuskin kenenkään normaalin ihmisen päähän pälkähtää!
Ja ateismista yleensä: kyseessähän ei ole oikeastaan oppi vaan vapaus erilaisista uskonnollisista opeista (a-teismi=teismin vastakohta). Näin ollen ateismi ei ole mikään ohjekokoelma ongelmatilanteiden varalle, se on ainoastaan tietty pohjaoletus, jolle oma maailmankatsomus rakennetaan. On siis paljolti ateistiyksilöstä itsestään kiinni miten hän maailmankatsomustaan hyödyntää.
Minun ateistiseen maailmankatsomukseeni kuuluu keskeisimpänä tekijänä pyrkimys onnelliseen elämään (koska tämä on ainoa tilaisuus siihen), mutta tämä ei suinkaan tarkoita itsekästä toimintaa: onnellisuuteni on paljolti riippuvainen minulle läheisten ja elämääni tavalla tai toisella sivuavien ihmisten onnellisuudesta. Lisäksi uskon, että elämäni kulku on lähinnä omista teoitani kiinni: tämä saattaa hetkittäin ahdistaa, mutta 95% ajasta on vapauttavaa tuntea, että langat ovat omissa käsissä. Näistä ja muista ajatuksita saan paljon tukean arkielämässä ja sen ongelmissa ja ne näkyvät monin tavoin teoissani.
Ja loppukappaleeseesi vielä se mitä jo sanoin: ateismi ei ole oppi, siksi se ei "pyri" mihinkään. Jokainen ateisti luon itse omat periaatteensa, jotka käytännönelämässä ovat samassa asemassa kuin kristityn opit. Joku ateisti voi ajatella ettei elämällä ole merkitystä (ja voi silti olla tyytyväinen ja onnellinen), minä uskon ettei munun elämälläni ole merkitystä kuin minulle ja läheisilleni, mutta se on jo enemmän kuin tarpeeksi: tuskinpa koskaan tulen tuntemaan elämääni arvottomaksi.
Ateismi ei ole yhtenäinen aate koko elmän ohjestukseksi. Se on ainoastaan yksi osa ajattelusta: riippumattomuus uskonnollisesta jumalasta.
Eli miten uskonnoton ihminen selittää käytännössä nuo tilanteet. Hmm. Se on vaikeaa kenelle tahansa, oli uskova tai ei. Omat ajatukseni ovat seuraavat.
Käytännössä lasta tulisi auttaa. Tietysti. Ihminen on sosiaalinen eläin ja empatian tunne on tervettä. Ja valinta on _ihmisen oma_, ei Jumalan määräämää. Elämää, yksilöä ja yhteistyötä kunnioittaakseen hänen tulee auttaa hädässä olevia.
Yhtä hyvin uskovainen voi kävellä ohitse ja ajatella että toisen kärsimys on Jumalan tahto. Onhan kristillisiä lahkojakin, joissa verenluovutus on kiellettyä. Jos Jumala antaa kuolettavan sairauden niin sitten pitää kuolla vaikka parannuskeinokin olisi...
Ei hyvyyteen ja kauneuteen tarvitse uskonnon kehystä. Me teemme sen itse. Periaatteessa olemme vain biologisia organismeja mutta sillä hetkellä kun pidämme itseämme ja muita arvossa, meistä tulee arvokkaita.
Ateistina lohdutan lasta suunnilleen näin: "älä itke lapseni, kohta joulupukki tulee ja tuo sinulle paljon hyviä lahjoja".
Äkkiä ajatellen absurdi ja hyödytyn lohdutus. mutta eipä se paljoakaan eroa uskovan lohdutuksesta, jossa kerrotaan jumalan rakastavan ja hänet aikanaan pelastavan, vaikka nyt julmasti koetteleekin lapsi parkaa.
Molemmat lohdutukset ovat lapsen kannalta tasan yhtä hyödyllisä. Vaikutus riippuu siitä, uskooko lapsi kärsimystensä keskellä parempaan huomiseen, joko joulupukin tai jumalan lupaamaan.
Erona on se, että Jumalalta monet odottavat apua, uskovat häneen. Joulupukilta kukaan ei odota apua.
Joulupukki on kiltti setä. Hän voi tuoda lahjaksi vaikka mitä lämmintä ja kivaa. Totta kai myös häneltä voi odottaa apua.
Ei pahempi idea lohduttaa joulupukilla, jos se vain toimii. Eikö tärkeintä ole, että pieni lapsi saa vähän lohtua elämään ja uskoo taas huomiseen.
Ateisti todennäiköisesti vaan kritisoisi lapselle kaikkea ympärillä olevaa ja syyttäisi mahdollisesti vanhempien uskomuksia. Mutta ei tarjoaisi mitään muutakaan tilalle.
"Ateisti todennäiköisesti vaan kritisoisi lapselle kaikkea ympärillä olevaa ja syyttäisi mahdollisesti vanhempien uskomuksia. Mutta ei tarjoaisi mitään muutakaan tilalle."
Miksi ihmeessä ei? En tiedä, tunnetko ateisteja, mutta he eivät ole mitään robotteja tai tyhjiä kuoria. Masentavaa.
Alkuviestissäsi kuvaamasi tilanne on käytännön ongelma tilanne jossa pienellä lapsella on paha olla. Kaiken näköiset uskonnolliset/ uskonnonvastaiset paasaukset ovat täysin turhia, vain tollo paasaa pelästyneelle lapselle. Tuossa mitkään suuret sanat eivät auta: lapsi tarvitsee huolenpitoa, välittämistä joka osoitetaan ensisijaisesti teoin (halauksin, hymyin, tarvittaessa käytännön apuna). On ihmisesta ja tilanteesta (ei uskosta/sen puutteesta) kiinni löytyykö apu vai ei.
...on meistä ateisteista.
Avauksesi perusteella olemme juioppoja, arvottomia ja sydämettömiä julmureita.
Minä taas väitän, että en ole juoppo, vaikka silloin tällöin juonkin lasin punaviiniä.
Minulla on omasta mielestäni varsin korkea moraali ja arvotkin linevät likimain samaa luokkaa kuin keskimäärin. Tosin taodan olla paljon suvaitsevaisempi kuin moni uskova esim. erilaisuuden ja muuten kuin omalla tavallani "uskovien" suhteen.
Ja empaattinenkin olen ja osaan lohduttaa.
Miksi noin jyrkät, mustavalkoiset ja halveksivat stereotypiat meistä ateisteista? taidat olla aika suvaitsematon tyyppi...
Miksi tarjota jotain mihin ei itse usko ja joka toteutuu vasta ihmisen kuoltua? Ja josta ei kaiken lisäksi ole mitään todisteita (niitähän on vähemmän kuin joulupukista, joka on näinä päivinä hyvinkin konkreettinen hahmo.
en tiedä mitä muut ovat vastanneet, sillä en jaksanut lukea, joten saatan toistaa jotain...
ateisteja on moneksi, tiedätkös, ei voi sanoa miten ateisti toimisi jossain tilanteessa. joku voisi olla välinpitämätön, toinen taas välittää paljonkin. joku siltä väliltä. tämä siksi, että ei ole mitään sääntöjä, ateistit eivät ole mikään järjestäytynyt verkosto, ainoastaan tavallisia ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan usko jumaliin, ei ennenkuin joku voi todistaa sellaisen olemassaolon. ateistilla voi olla lähimmäisenrakkautta enemmän kuin uskovaisella, jonka syvin halu ja tavoite on vain ikuinen elämä paratiisissa, tai jotain muuta vastaavaa, uskonnosta riippuen. kun uskovainen tekee jotain hyvää, tulee mieleen vain, että hän "nuoleskelee" jumalaansa. kun ateisti tekee hyvää, voi olla että hän nuoleskelee jotain ihmistä. mutta hän ei oleta hyötyvänsä siitä yhtä paljon kuin uskovainen omasta jumalastaan.
tärkein pointti on se, että ateistit ovat tavallisia ihmisiä, sellaisia joiden elämää ei ohjaile mikään korkeampi voima, vaan he ovat TAVALLISIA IHMISIÄ. heillä on laki ja moraali noudatettavinaan. ainakaan he eivät ole tekopyhiä, tekohyviä, ainakaan minun tuntemani ateistit. mutta kuten jo sanoin, ateisteja on niin moneksi, että vastakkaisuuksia löytyy varmasti.
Voi kun jotkut edes hieman perehtyisivät evoluutioteorioihin ennen kuin mainitsisivat koko teoriaa.
Eliön(lajin) ei tarvitse olla vahvin, jotta se menestyy. Aivan yhtä hyvin kaikkein fyysisesti heikoin eliö(laji) voi menestyä jos vain sen ominaisuudet soveltuvat muuttuneihin olosuhteisiin(esim. mitättömät bakteerit). Esim. ei-agressiivinen laji voi menestyä jos kaksi agressiivista lajia tuhoavat toisensa ja ei-agreessivinen laji välttyy taisteluilta.
Miten ateisti sitten suhtautuisi kuvailemaasi tilanteeseen? Vaikea sanoa, ehkä toteaisi maailman olevan paska ja ihmisten idiootteja(evoluution tuottama geeni, joka saa aikaan kaikkea järjetöntä, kuten pahoinpitelyjen lisäksi maapallon tuhoavia ympäristöongelmia).
Miten uskovainen suhtautuu tilanteeseen?Lähimmäisen rakkauden lisäksi hänelle ei varmaankaan tule mieleen kysymystä pahoinpitelyn syistä. Miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala sallii tällaisen? Ehkä Jumalakin halusi vain koetella lapsen uskoa järjestelemällä pahoinpitelyn.
Ateismi ei välttämättä johda ihmisten moraaliseen rappioon vaikka ehkä jotkut haluaisivat niin uskoa.
Vahvin ei siis aina tosiaankaan pärjää evoluutiossa. Mutta vain voittajat pärjäävät (eli vahvin, älykkäin, nokkelin, onnekkain), mutta epäonnistujille ei ole tilaa. Muut saavat väistyä. Jos tästä ammennetaan moraalia yhteiskuntaan, niin Hitleriäkään ei voi tuomita. Hän yritti olla vahvin ja nokkelin, niinkuin luonnossa kaikki muutkin. Ei saa syyllistää ja tuomita, kaikki ovat tavallaan oikeassa! Myös Saddam ja Kim Jong Il?
Ateismi ei siis välttämättä tosiaankaan johda moraaliseen rappioon, mutta ei edes pyri antamaan moraalille mitään tukea. Ateistin onkin siis etsittävä moraalinsa jostain muusta kuin ateismista.
Eli ateismi ai anna vastauksia kun se ei ole aate, vaan jokaisen ateismin on itse asioita pohdittava mikä on oikein, väärin, hyvää, pahaa. Tämä ei suinkaan välttämättä johda moraalin rappioon, minusta päinvastoin. On hyvä, jos asioita joutuu pohtimaan perusteellisesti, näin syntyneisiin periaatteisiin ihminen on usein hyvin sitoutunut. Itse olen päätynyt (ateismistani huolimatta) joiltain osin "kristillisiin arvoihin", monet niistä ovat hyviä yleisiä (useiden uskontojenkin käyttämiä) elämänohjeita.
Niin, ei sen eliön välttämättä tarvitse olla edes älykäs tai nokkela menestyäkseen. Rittää jos on oikeanlainen ja oikeaan aikaan muuttuvassa maailmassa( esim. yksisoluinen bakteeri, jolle on syntynyt mutaatiossa antibioottiresistanssi ja sen elinympäristö myrkyttyy antibiootilla).
Ihmisen tapauksessa tosin älyllä on tainnut olla hegemonia asemaamme melko suuri vaikutus, mutta ehkä sekin on vain sattumaa.
Olen itse ateisti, mutta en sosiaalidarwinisti. En siis kannata esim. epäonnistuneiden juoppojen tai vammaisten lopettamista. En pysty selittämään tässä koko etiikkaani tai maailmankuvaa, tai sitä mistä moraalikoodini ovat peräisin. Osa on tietenkin kasvatuksellisia ja osa kulttuurisia. Myös kristinuskon toimintaohjeet( kymmenestä käskystä osa ja rakkauden kaksoiskäsky( mikä tosin Kantilla filosofiassaan oli nimeltään kategorinen imperatiivi))ovat osa moraaliani, koska olen kokenut ne järkeviksi ja hyödyllisiksi. Olen siis osin utilitaristi eli hyötyajattelija.Mutta en noudata etiikkaani Jumalan rangaistuksen pelossa.
Mitä tulee mainitsemiisi diktaattoreihin, niin totta kai heidän toimintansa voi tuomita. Joko ei uskonnollisisten eettisisten näkemyksien tai uskonnollisen moraalin perusteella.Mutta kuten mainitsit kaikki ovat tavallaan oikeassa, koska moraali on aina sidoksissa kasvatukseen ja kulttuurin ja on näin ollen suhteellinen.
Ateismin onkin etsittävä etiikkansa jostain muualta kuin ateismista, koska ateismissa ei ole kysymys moraalista.Teistien ei tarvitse sitä etsiä, koska se sisältyy kaupan hintaan kaupan päällisinä.
Määrittele rappio!
Mitä tarkoitat "vahvimmalla"?
Niin, ja ateismi ei ole oppi, ideologia tai uskonto, se on käyttäytymisen kuvaus, joten siitä ei oikein voi ammentaa mitään. Ei voi uskonnostakaan, mutta ongelma onkin että uskovaiset eivät tiedä sitä.
Vaikka ateismi ja kristinusko eivät yksinään varmaan ohjaa kenenkään yksilön käyttäytymistä, niin ne ovat kuitenkin keskeisinä taustalla.
En siis tarkoittanut niinkään avata keskustelua siitä, kuinka ateistit ja kristityt, siis yksittäiset ihmiset toimivat. Tarkoitus oli enemmänkin pohtia sitä, mihin suuntaan nämä "uskomusjärjestelmät" ihmistä ohjaavat. Kritiikkini ateismia kohtaan oli, että se ei pyri muuhun kuin kritiikkiin. Se ei pyri RAKENTAMAAN mielestäni mitään.
Jos ateismi ei ota kantaa siihen, pitäisikö tätä pientä lasta auttaa, niin mikä sitten käytännössä ateistin ajatuksia ohjaa? On tarjottu yhteiskuntaa, perhettä, inhimillisyyttä ym. ympäripyöreitä. Mutta mikä ateistin ihanneyhteiskuntaa ohjaa? Vahvimman oikeus vai jokin aate? Mikä aate tai oppi? Jos ateismi ei ota tähän kantaa, niin ateisti ei pärjää elämässään pelkällä ateismillaan. Hän tarvii elämän rakennuspilareiksi muitakin oppeja tai aatteita. Tähän asiaan nimittäin täytyy ottaa kantaa todellisessa elämässä.
Niin. Ateismi ei pyri tarjoamaan moraalista ohjetta elämälle. Se on yksi maailmankatsomuksen osa. En minäkään aamuisin herää: "olipa makeat unet ilman jumalaa. Keitänpä kahvia kun jumalaa ei ole. Pitäisikö tehdä leipä? Voisin tehdä, kun ei ole jumalaa joka sen tekisi." Uskonnon puuttuminen siis ei suoraan ohjaa arkipäivän tekoja.
Mutta mikä sitten ohjaa? Hyvä kysymys kieltämättä. Toisia ateisteja yksi aate, toisia toinen. Aivan kuten uskovaisissakin on äärioikeistolaisia ja äärivasemmistolaisia, yläluokkaisia ja työväenluokkaisia ihmisiä.
Omalta kohdaltani voisin sanoa, että vanhempieni ajatukset vaikuttavat vahvasti taustalla, omat kokemukseni kaveripiirissä, lukemani kirjallisuus, ajattelijoiden tekstit ja puheet, tiedotusvälineet, uskontojen ja filosofien mietelauseet...
Ateisti kritisoi uskontojen ahdasmielisyyttä ja järjettömyyttä. Oman elämänsä jarjen hän kokoaa kuten muutkin ihmiset. Hän vain ei oleta taustalle jumalaa. Elämä itse, ihmisen tajunta, on se jumala.
Ateismin kolme lajia ovat humanismi, nihilismi ja satanismi. Näistä humanismi muistuttaa eniten kristinuskoa, itse asiassa se on pesuvesi, josta lapsi on heitetty pois. Nihilismi puolestaan ei tunnusta mitään moraalikäsityksiä, ja satanismi taas on egoismia sekä sosiaalidarwinismia puhtaimmillaan.
Eli: ateisti kohtaa pahoinpidellyn, heitteillejätetyn ja vailla toivoa olevaan lapsen, jonka ilmeestä kuvastuu kauhu. Lapsi ei saa keneltäkään rakkautta ja itkee itsekseen elämänsä pahaa kohtaloa.
- Humanisti osoittaa lapselle rakkautta, myötätuntoa ja lohduttaa häntä.
- Nihilisti toteaa, että onhan hyvä etten minä ole tuossa tilanteessa ja samaan hengenvetoon toteaa, että ei ollut minun lapseni, joten mitäpä tuolla väliä; vähän isompana siitä olisi kasvanut minun lasteni kilpailija. Hän voi miettiä myös lapsen eutanasoimista.
- Satanisti kääntää lapsen taskut ja etsii, onko lapsella mitään talteenottamisen arvoista. Lapsi joka tapauksessa kuolee pian. Hän voi myös miettiä, paljonko lapsen sisäelimistä saisi elinsiirtomarkkinoilla.
Ateisti todellakin toteaa, että kaikki on subjektiivista ja asioista on erilaisia teorioita. Sivistys sellaisenaankin on subjektiivista: sivistys on keinotekoista pakoa pois eläimellisestä, raakalaismaisesta luonteestamme, johon kuuluu vahvimman oikeus.
Vain humanismi tunnustaa universaalin ihmisyyden. Nihilisti ei tunnusta minkäänlaista ihmisyyttä lainkaan, ja satanismi perustuu aivan puhtaasti vahvimman oikeudelle.
"Ateismin kolme lajia ovat humanismi, nihilismi ja satanismi."
Ennemmin:
Humanismi, nihilismi ja satanismi ovat ajattelutapoja, joihin usein kuuluu myös ateismia (tai agnostisuutta).
Voitko asettaa ne jotenkin paremmuusjärjestykseen, ja millä perusteilla? Onko humanismin, nihilismin ja satanismin asettaminen paremmuusjärjestykseen ylipäänsä mahdollista objektiivisesti? Jos on, niin millä kriteereillä? Vai onko kaikki loppujen lopuksi subjektiivista?
No, kylläpä se kävi helposti lokeroida kaikki maailman ateistit.
"Ateisti todellakin toteaa, että kaikki on subjektiivista ja asioista on erilaisia teorioita." Ateisti ei välttämättä totea noin, vaan moraalirelativisti.
Tässä tuskin on tarpeen alkaa tarkemmin ruotimaan kutakin aatesuuntaa. En usko aatteiden absoluuttiseen paremmuuteen. Kyse on käyttöyhteydestä.
Ateismi johtaa väistämättä moraalirelativismiin - väistämättä. Ateismin pohjalta ei millään voi muodostaa objektiivisia tai absoluutteja moraaliarvoja, vaan kaikki on aina relativistista ja subjektiivista.
Aivan. Et voi mitenkään perustella, että humanismi olisi mitenkään absoluuttisesti parempi katsantokanta kuin satanismi, tai että nihilismi ei olisi se väärä katsantokanta. Kaikki todellakin riippuu täsmälleen siitä, miten itse koet tilanteen ja kaikki todellakin riippuu käyttöyhteydestä. Tämän vuoksi täällä on, ateismi-palstan ohella, tuo satanismi-keskustelupalsta.
Eli on todellakin yhdentekevää, miten siihen kärsivään lapseen suhtaudutaan.
Kirjoitit tuossa itsekin että humanismi(mikä oli mielestäsi ateismia) tunnustaa universaalin ihmisyyden. Tunnustaako se myös ihmisarvon? Jos näin on, niin eikö ihmisarvo ole siis jonkinlainen perusarvo joka ei humanistien mielestä ole suhteellinen? Näin ainakin minä olen humanismin ymmärtänyt, voin kyllä olla väärässäkin.
"Eli on todellakin yhdentekevää, miten siihen kärsivään lapseen suhtaudutaan."
Minusta tuntuu että ei ole. Jo pelkkä ajatus herättää varsin paljon keskustelua. Jos kysymys olisi täysin yhdentekevä, ei kukaan vaivautuisi kirjoittamaan mitään.
aiheuttaa tuo lapsi.
Keskustelua aiheuttaa trollaavaan tyyliin tehty avaus jossa on taitavasti niputettu eri asioita keskenään.
Voisinpa keskustelun avaukseen laittaa taustatiedoksi että lapsihan on tietysti kristityn perheen lapsi jolle on annettu piiskaa ja peloteltu helvetillä.
Asiallistako? Ei ole mutta on hyvin linjassa avauksen kanssa.
tietää (kun en ole asiaan paneutunut) että väittävätkö jotkut ihan pokkana että on olemassa
"objektiivisia tai absoluutteja moraaliarvoja"
ja miten tuota perustellaan?
Alkaa kuulostaa taas uskonnolta, mutta viisaammat kertokaahan mistä aloittaa aiheeseen perehtyminen jvai onko syytä suoraan sanoa *PLONKS
Hyvä pointti.
"Humanismi(lat. humanus "sivistynyt"), ihmisarvon toteutukseen tähtäävä pyrkimys; inhimillisyyttä korostava ajattelutapa; kirjallis-esteettinen..."
( Sivistyssanakirja, Otava 1997)
Ilmeisestikin humanismi väittää, että on olemassa ihmisarvo. Ilmeisesti se on "objektiivinen tai absoluuttinen moraaliarvo", ainakin humanistien mielestä. Uskontoa vai ei?
Lisätietoja(muita tietolähteitä) asiasta minulla ei juurikaan ole.
Tässä vaihtuu nimimerkitkin aivan järjettömiksi, mutta onneksi sentään viestien sisätö pysyy oikeana.
Humanismi perustuu itsepetokselle. Se tunnustaa, että on olemassa ihmisarvo, ja pitää sitä objektiivisena ja absoluuttina. Todellisuudessahan, mikäli metafysiikkaa ei ole, mitään objektiivista ja absoluuttia ihmisarvoa ei ole kenelläkään sellaisella, joka ei kykene puolustamaan itseään. Mikäli metafyysistä oikeutta ei ole, on vain vahvemman oikeus.
Satanismi on tällöin mielestäni paljon rehellisempi katsantokanta kuin humanismi: satanismi perustuu rehellisesti vahvimman oikeudelle ja barbarismille eikä teeskentele että subjektiivinen olisi objektiivista.
Ateismin viitekehyksessä kysymys siitä, miten lapseen suhtaudutaan, on objektiivisesti yhdentekevä. Subjektiivisesti se ei ole yhdentekevä.
...jos objektiivisia ja/tai absoluutteja moraaliarvoja ei ole, silloin on herttaisen yhdentekevää, miten kyseiseen lapseen suhtaudutaan. Tällöin objektiivisessa mielessä lopultakin on aivan yhdentekevää, autatko häntä vai käytätkö tilaisuutta hyväksesi ja ryöstät häneltä loputkin.
Ja tämä on se vääjäämätön vastaus siihen kysymykseen, jonka keskustelun aloittaja heitti ilmoille.
Jos humanismi väittää, että on olemassa ihmisarvo, ja että se on objektiivinen ja absoluuttinen (ja sitä ei kyetä osoittamaan tieteellisesti oikeaksi käsitykseksi) niin tuolla määritelmällä humanismi todellakin on uskonto. (Ja passissa muuten kaljuus merkitään hiusten väriksi.)
Jos humanismi on uskonto, niin se jättää sitten ateismin lajeiksi enää vain nihilismin ja satanismin.
Joo ei liity keskustelun kulkuun millään tavalla,mutta "nimesi"herätti kiinostuksen vanhaa tuttavaa kohtaan joka vaan yhtäkkiä hävisi.
Vähän huono täällä mitään kysellä,mutta jos haluat vastata,niin mies/nainen?
Nihilismiä ei välttämättä pidetä filosofiana ja satanismista en tiedä, mutta on olemassa ateistinen filosofia nimeltään eksistentialismi. Mutta onko se ateismia tai sen laji?
"...jos objektiivisia ja/tai absoluutteja moraaliarvoja ei ole, silloin on herttaisen yhdentekevää, miten kyseiseen lapseen suhtaudutaan."
Se suhteellinen asteikko on olemassa ja ainahan voi siihen peilata, vai mitä?
Se että asteikko on silloin katsojasta kiinni aiheuttaakin sen että ateistin on täytynyt luoda omansa, uskovathan voivat soveltaa harkintansa mukaan uskontonsa oppeja. Ja niin ne kyllä tekevätkin.
Tottakai suhteellinen asteikko on olemassa. Se ongelma siinä on juuri sen suhteellisuus, relatiivisuus. Joka ainoalla ihmisellä on oma suhteellinen, relatiivinen asteikkonsa, ja on lähinnä sattuman kauppaa sen lapsen osalta, sattuuko kohdalle kiltti humanisti vai ilkeä satanisti - molemmat arvioivat asiaa täsmälleen omasta näkökulmastaan.
Toki lapsen kohdalle saattaa sattua myös helvettiin matkalla oleva kristitty.
Hänkin arvioi asiaa täsmälleen omasta näkökulmastaan.
Nihilismi on suunnilleen sama asia kuin naturalismi ja/tai eksistentialismi. Satanismi on ateistinen filosofia, joka pohjautuu Friedrich Nietzschen, Herbert Spencerin, Aleister Crowleyn sekä Anton LaVeyn ajatuksille. Tuolla satanismikeskustelun puolella voi lukea satanismista sitten enemmän.
Satanismi on ateistinen filosofia, joka perustuu sosiaalidarwinismille ja vahvemman oikeudelle. Saatananpalvonta puolestaan on uskonto.
...buddhalainen, joka tuumii "se on hänen karmaansa" ja säälii lasta kyllä, muttei mitenkään yritä auttaa häntä, todeten, että jokaisen on itse kärsittävä karmansa.
Tai muslimi, joka toteaa "vääräuskoinen koira!" ja sylkäisee päälle sekä kävelee ohi.
Tai juutalainen, joka toteaa "goyimien asiat eivät kuulu minulle".
Tai hindu, joka toteaa: "Jos autan häntä, sieluni saastuu."
Tai ihan kuka tahansa.
vertailun vuoksi pari muutakin humanismin määritelmää:
humanismi 1) antiikin sivistysihanteeseen perustuva keskiajan lopulla syntynyt inhimillisyyttä korostava suuntaus 2) elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen ( Uusi suomen kielen sanakirja 2002 )
humanismi, keski- ja uudenajan taitteen kulttuurivirtaus, joka julisti kaiken inhimillisen oikeutusta ( Otavan MMM Sivistyssanasto 1970 )
humanismi, keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa esiintynyt antiikin innoittama kulttuurivirtaus ( Nykysuomen sivistyssanakirja 1973 )
Ilmeisesti sanan merkitys on laajentunut ajan myötä. Nyt ei enää puhutakaan pelkästään antiikin innoittamasta kulttuurivirtauksesta vaan myös elämänkatsomuksesta, jossa keskipisteenä on ihminen. Eikö humanismi voisi sopia hyvin ateismin aatteeksi? ( Itse pidän joka tapauksessa humanismia arvossa. )
Satanismi perustuu tosiasioille ja satanismi näkee maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen tulisi olla, eikä kuvittele turhia ihmisestä. Siksi omasta mielestäni satanismi olisi ateismille paljon rehellisempi lähtökohta kuin humanismi.
Minun tietoni satanismista ovat olemattomat. Nuo sivistyssanakirjatkin kertovat vain tällaista siitä: satanismi, demoni- ja saatana-aiheita suosiva romanttis-dekadentti kirjallisuuden tai taiteen suunta ( Nykysuomen sivistyssanakirja ) Uusi suomen kielen sanakirja ei tunne satanismia lainkaan.
Olen vieraillut joitakin kertoja Stanismipalstalla oppiakseni tietämään siitäkin aiheesta jotakin. Ellen nyt ole käsittänyt tai muista väärin, niin satanimissa korostetaan egoismia. Esimerkiksi toisia tulee kuunnella tai auttaa vain silloin, kun itseä huvittaa. Itse kysyin nimenomaan tapauksesta, jossa ystävä tai lähiomainen tarvitsisi kuuntelijaa, mutta vaikka itsellä olisi aikaa, niin ei oikein huvittaisi. Tällaisessa tapauksessa ei tulisi kuunnella. Kuitenkin ystävä saattaisi vastavuoroisesti kuunnella silloin, kun toinen kuuntelijaa tarvitsee. Mitä mieltä olet tästä?
Täsmälleen noin. Satanismi on ateismin suuntaus, joka korostaa ihmistä sellaisena kuin ihminen on: egoismia, vahvemman oikeutta ja heikompien sotkemista jalkoihin.
Toista ei tule kuunnella silloin kuin huvittaa; toista tulee kuunnella silloin, kun siitä on itselle hyötyä. Satanisti siis kuuntelee ystäväänsä, vaikka ei huvittaisi, jos siitä on itselle hyötyä. Yleensä pitkällä aikavälillä on hyötyä säilyttää ystävyyssuhteet kuin hankkia vihollisia.
Satanismi ei perustu vastavuoroisuusperiaatteelle vaan egoismille: tee mitä ihan itse haluat, se olkoon ainoa lakisi. Koston pelko on luonnollisesti tässä filosofiassa voimakas motivaatio toimia sillä tavoin, mitä kristinusko ja humanismi katsovat moraaliseksi.
on kristityilläkin vahva motiivi: ellet ole kiltti, kostoksi sinut heitetään helvettiin, tuohan on yksi merkittävimmistä ajatuksista koko uskonnossa.
Luin Iltalehdestä jonkin aikaa sitten Helsingin luterilaisen ja ortodoksisen piispan keskustelun, jossa muistamani mukaan kumpikin oli sitä mieltä, että taivas tarkoittaa sitä, että ollaan lähellä Jumalaa ja helvetti sitä, että ollaan kaukana Jumalasta ja että taivaaseen pääsee jokainen, joka sinne toivoo pääsevänsä. Taivas ei kuitenkaan ole mikään pakkosiirtola, jonne kukaan joutuisi väkisin. Olen omaksunut Helsingin piispojen ajattelutavan.
Vaikka tuo ajattelutapa olisi sinun mielestäsi väärä, kun sinun ajattelutapasi mukaan "ellet ole kiltti, kostoksi sinut heitetään helvettiin", sillä "tuohan on yksi merkittävimmistä ajatuksista koko uskonnossa", niin silti olen sitä mieltä, että piispat tietävät uskonnoista enemmän kuin joku nimimerkki Nasse.
Noh älä suotta pelästy.Luulo oli todennäköisesti väärä.Nimesi vain herätti keskustelun lisäksi kiinnostukseni.Jos nimelläsi ei ole mitään tekemistä menneisyytesi kanssa unohda koko juttu.
Ihmisarvo ei perustu itsepetokselle, vaan kiistämättömälle absoluutille! Ihmisarvon perusta ei ole se kykeneekö hän, -ja millä tavoin puolustamaan itseään, tai onko hänestä jotain hyötyä, vaan siihen että hän on ihminen!
Satanismi perustuu itsepetokselle. Barbarismi, vahvimman oikeus on taantumista eläimen tasolle, ja se johtaa elämän halveksimiseen, ja sitä kautta totaaliseen itsetuhoon.
psykopatian tuntomerkkejä.
Psykopaatti käyttää häikäilemättömästi toisia ihmisiä hyväkseen, eikä näe siinä mitään väärää. Psykopaatti kohtelee muita ihmisiä hyvin vain hyötymistarkoituksessa, kuin esineitä tai välineitä, mutta mitään aitoa ja todellista ystävyyttä hänellä ei ole antaa. Sen sijaan jos psykopaattia itseään kohdellaan siten kuin hän kohtelee muita, hän puolustaa itseään hyökkäävän raivokkaasti. Hän näkee syyn aina toisissa, mutta omalle pimeälle puolelleen hän on täysin sokea. Niinpä psykopaattien ihmissuhteet jäävät hyvin ohuiksi ja pinnallisiksi, sekä lyhytaikaisiksi. Kukaan ei jaksa kauaa psykopaatin vastenmielisen itsekeskeistä persoonaa. Vaikka psykopaatti aiheuttaa paljon kärsimystä, hän ei itse kuitenkaan kärsi tästä.
Psykopatia
Psykopatian käsite perustuu paljolti Harvey Cleckleyn kirjoituksiin. Cleckleyn mukaan psykopaattinen kyky tuntea emootioita sekä positiivisia,että negatiivisia on köyhää. Psykopaatti ei tunne häpeää,ja hänen näennäisen positiiviset tunteet ovat usein näyteltyjä. Psykopaatti ei voi oppia virheistä, negatiivisten emootioiden puutteen takia. Positiivisten emootioiden köyhyys aiheuttaa vastuuntunnottoman käyttäytymisen muita ihmisiä kohtaan.
Johdanto
Sana psykologia on monille tuttu mutta kovinkaan moni ei tiedä sen todellista merkitystä. Sama sääntö pätee sanaan psykopatia,monien mielestä se on jotain hullua tai mielenvikaista. Jo elokuvastakin tuttu puukoilla heiluminen ja mieletön tappaminen ja hulluus ohjaa myös mieltä psykopatia sanan esiintullessa.
Kukaan ei voi myöskään sanoa että ei ole koskaan ole mielen terveydeltään sairas esimerkiksi masentunut,mutta se että kokemukset ja elämän kärsimykset eivät ole ainut tie hulluksi vaan myös ihmisen ”syvä” persoonallisuus vaikuttaa asiaan.Nykyään on paljon erilaisia aiheita ja asioita jotka pistävät miettimään onko hulluja tosi paljon keskuudessamme, hyvä esimerkki on mielestämme Amerikassa tapahtuneet opettajan ampumiset ja muut vastaavat,hyvä havaita ampumisessa ja jälkitilanteessa on se että todella nuori poika ”ampuja”nauroi vain poliisiautossa, mutta onko hän hullu?
Psykopaattiset väkivallan tekijät erottuvat muista ryhmistä suuremman kylmyyden ja välinpitämättömyyden takia. Heidän ihmissuhteitaan ohjaa lyhytaikaisuus, pinnallisuus ja oman hyödyn ja jatkuvan huomion tavoittelu. He kokevat lähes kaiken huomion palkitsevana tekijänä. Tämä aiheuttaa jatkuvan tarpeen käyttäytyä agressiivisesti, jotta ympäristön osoittama pelko säilyisi esimerkiksi harmiton huomautus ”onpa erikoiset kengät” voi aiheuttaa silmittomän raivon purkauksen. Jälkeen päin psykopaatti suhtautuu tekoihinsa viileästi ja välinpitämättömästi syyttäen kaikkia muita paitsi itseään.Psykopaateilla on usein ”vikana”että he eivät ehkä useastikaan tajua/tiedosta tekonsa vakavuutta.
Psykopaattiset ryhmät
Ensimmäinen ryhmä on jähmeiden psykopaattien ryhmä johon kuuluvat ihmiset jotka eivät tiedosta tekojaan.He ovat kylmiä ja välinpitämättömiä ja heiltä puutuvat kaikki tunneilmaisut.Mikään ei tunnu järkyttävän heitä ja käyttävät tätä luonnetta ikäänkuin panssarina ulkomaailmaa vastaan. Toinen ryhmä on paranoidisten eli vainoharhaisten ja aggressivisten ihmistenryhmä. Ihmisille on tyypillistä jatkuva epäluulo,varovaisuus, ja heidän luottamustaan on vaikea saavuttaaa. Tätä epäluuloisuuden astetta vakavampi muoto on vainoharhaisuus. Se saa näissä ihmisissä aikaan kuvitelmia. Esim: organisaatioista jotka ovat suunnattuja niitä vastaan, ja esim: koko lain säädännön suunnitellun vain heidän kiusakseen. Heidän ulkonaista käytöstään leimaa aggressiivisuus uhkailevaisuus ja lyhytpinnaisuus. Kolmatta ryhmää voidaan kutsua destruktiivisten ihmisten, eli tuhoavien psykopaattien ryhmäksi.Tähän ryhmään kuuluville on ominaista jatkuva tuhokäyttäytyminen, tämä ryhmä on edellä mainituista ryhmistä pienin. Näille ihmisille on tarkoituksen mukaista aggressiivinen puuhailu. He tappelevat tuhoavat ja rellestävät, eivätkä he pyri tälläisellä käytöksellä saavuttamaan mitään ihmeellisempää hyötyä. He etsivät aktiivisesti tappeluita ja he tappelevat enemmän omaksi huvikseen kuin tarkoituksenaan todella selvitellä välejään, ja kun se on johtanut siihen pisteeseen ettei tappelua voi jatkaa he jäävät enemmän yksin ja pettyneinä kuin ennen tappelua. Neljättä ryhmää voidaan kutsua mallioppimisen ryhmäksi, näillä ihmisillä luonnevaurio ei ole kovin vakava, se ei ole särkenyt persoonallisuutta kuten muissa ryhmissä arviointikyky ei myöskään ole vääristynyt. Heitä kuitenkin on pidettävä lähinnä psykopaatteina, johtuen heidän ulkoisesta käyttäytymisestä sekä tiettyjen persoonallisuuden piirteiden johdosta. He ovat emotionaalisesti kylmiä sekä välinpitämättömiä. Heidän tunne-elämänsä on heikosti kehittynyt. Heillä on puutteelinen myötäelemisen kyky sekä huonot ihmisuhteet, suurin osa pahoinpitelijöistä kuuluu tähän ryhmään.
Pohdinta
Psykopatiasta ei yleensä tiedetä paljon ja usein sitä myös pelätään. Jos kaikki rikolliset olisivat psykopaatteja heitä ei saisi vastuuseen teoistaan, koska eivät ymmärrä tekosiaan vaan luulevat että siinä ei ole mitään väärää jos ne nyt jonkun tappavat. Tästä johtuen voidaan ajatella että psykopaatit ovat eräässä mielessä "syyntakeettomia", hehän eivät tiedä tekevänsä mitään väärää.
Muita avainsanoja ovat: Asosiaalisuus, ja persoonallisuushäiriö.
PSYKOPATIA ELI ASOSIAALINEN PERSOONALLISUUS
(Luku Häikäilemätön minä kirjasta Mikä minä on)
Lehdistä voi lukea kammottavia juttuja. Nuori nainen valeli maanalaisessa ihmisten päälle bensiiniä ja sytytti sen palamaan. Tuntematon henkilö laittoi makeisten joukkoon myrkkyä ja surmasi useita lapsia. Mies ampui kadulla viattomia ihmisiä täysin summittaisesti.
Kysyttäessä jälkeenpäin syytä tällaiseen mielettömyyteen nainen vastasi vain: "Halusin tehdä sen". Mies taas sanoi: "Piti päästää vähän höyryä ulos".
Tämmöinen tuntuu aivan käsittämättömältä. Millaisia villejä tai mielenvikaisia nämä ihmiset ovat? Miten ihminen voi tehdä jotakin tuollaista katumatta? Voimme jotenkin ymmärtää sellaisen rikoksen, jonka tavoitteena on hyöty tai vaikkapa kostaa jokin vääryys. Silloin rikoksella on jokin syy, jonka vaadimme, jotta voisimme ymmärtää tällaista käyttäytymistä.
Nämä ihmiset ovat kaikessa hirvittävyydessään kiehtovia, kuten heistä kertovien elokuvien tai kirjojen suosiokin osoittaa. Tällaisen elokuvan juoni on yksinkertainen. Puolet elokuvasta kuluu siihen, että tuo ihmishirviö tekee raakoja murhia, ja sitten toinen puoli kuluu siihen, että häntä ajetaan takaa.
Nämä ihmiset eivät ole mitään villejä petoja, vaan usein asiallisesti käyttäytyviä, rauhallisia ihmisiä.
Tällainen toiminta on niin poikkeavaa, että se on kirjattu yhdeksi psykiatriseksi diagnoosiksi. Se kuuluu persoonallisuushäiriöihin ja sitä nimitetään asosiaaliseksi (asosiaaliseksi) persoonallisuudeksi. Perustelu on juuri se, että tällaisen käyttäytymisen takana on oltava jollakin tavalla häiriintynyt tai sairas persoonallisuus. Asosiaalisen persoonallisuuden toinen, tässä luvussa käytetty nimitys on psykopatia.
Eräässä oppikirjassa psykopatia määritellään näin:
Kyseessä ovat potilaat, joiden oireina ovat pinnallisuus, viehätysvoima, älykkyys, heikko turhautumien sieto ja psykoottisten sekä neuroottisten oireiden puute. He ovat epäluotettavia, minäkeskeisiä ja kyvyttömiä rakastamaan ja tuntemaan katumusta.
Raimo Mäkelä kuvaa eräässä monisteessaan näitä henkilöitä osuvasti. Hän luettelee kaikkiaan 35 erilaista piirrettä, jotka kuvaavat asosiaalista persoonallisuutta (psykopatiaa). Seuraavassa joitakin näistä kuvauksista:
Hän tekee fyysisesti ja psyykkisesti normaalin vaikutuksen: hän on yleensä hauskannäköinen, ystävällinen ja puoleensavetävä.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen. Hän haluaa olla huomion kohteena. Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen. Hän ostaa liittolaisia ja rakkautta ja käyttää toisia hyväkseen.
Hän on epäluuloinen eikä luota kehenkään.
Hän ei koskaan kadu, masennu, häpeä eikä ole syyllinen. Hän muuttaa kantaansa, unohtaa lupauksensa ja syyllistää muut.
Hän ei koskaan anna anteeksi kokemaansa loukkausta.
Hänellä on mahtava käsitys omasta itsestään.
Tällainen ihminen on pahimmillaan - josta tässä nyt on kysymys - täydellisen itsekeskeinen, vallanhimoinen, kyltymätön ja tyydyttämätön, kykenemätön asettumaan toisen asemaan ja rakastamaan. Hän on sokea itseensä nähden; ei tunne itseään eikä tiedosta omia puutteitaan.
Nämä eivät ole villin pedon, vaan pelottavan vaikean ihmisen kuvauksia.
Kaikki tällaiset ihmiset eivät suinkaan kulje murhaamassa muita ihmisiä. Missä he ovat ja mitä he tekevät? Osa päätyy rikollisiksi ja huijareiksi. Huijareina he erikoistuvat avuttomien ihmisten puijaamiseen. Kuitenkin valtaosa psykopaateista on kuitenkin hyvissä asemissa yhteiskunnan eri alueilla. Luultavasti huomattava osa talousrikollisista kuuluu tähän ryhmään.
Psykopatian syyt
Sosiologisen tulkinan mukaan "psykopatia" on yksilön ja kulttuurin vuorovaikutuksen tulosta. Kaikki yksilöt eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin. Psykopatia-sanalla kuvataan tällaista sopeutumattomuutta. Kaikki kulttuurit tuottavat sellaisia normeja tai sääntöjä, joista poikkeamista pidetään torjuttavana asiana. Intian brahmiinit eivät juo alkoholia. Alkoholia käyttävä on heidän keskuudessaan "psykopaatti", joka näin paljastuu erilaisuutta leimaavaksi nimikkeeksi. Psykopatiaa voi synnyttää jokin sellainen ympäristö, joka opettaa ihmiselle, että toisen hyväksikäyttö on luonnollista. Hän voi oppia itse karvaasti, että tässä ympäristössä voi selvityä vain käyttämällä itse samanlaisia keinoja. Näin psykopaatti on itse ympäristönsä uhri.
Sosiologinen tulkinta tavoittaa jotakin olennaista, mutta on siinä mielessä epämääräinen, että sopeutumattomuus voi olla luonteeltaan hyvin erilaista. Se sulkee piiriinsä monenlaisia asioita. Keksijät, uudistajat ja sortovallan vastustajat ovat sopeutumattomia, mutta eivät välttämättä minäkeskeisiä oman edun tavoittelijoita.
Toisaalta määrittely ei sisällä sellaista "psykopatiaa", jonka kulttuuri näyttää auliisti hyväksyvän. Kasinotalouden villitsemät ihmiset ihailivat estoitta keinottelijoita. Myös politiikassa ovat suosittuja henkilöt, jotka häikäilemättömästi käyttävät muita ihmisiä hyväkseen. Historia tarjoaa mitä kauheinpia esimerkkejä. Useimmat diktaattorit ja itsevaltaiset hallitsijat ovat olleet psykopaatin malliesimerkkejä. Heissä yhdistyy usein viehätysvoima ja julmuus.
Biologiset tulkinnat edustavat selitysten toista äärilaitaa. Aivojen luonnolliset ehkäisyjärjestelmät ovat vioittuneet tai häiriytyneet. Yksilö ei tunne ahdistusta tai pelkoa käyttäytymisensä seurauksista. Tutkimuksissa on saatu eroja psykopaattien ja tavallisten ihmisten aivosähkökäyrien välille. Tämä rakenteellinen poikkeavuus näkyy siinä, että psykopaatin herkkyys reagoida tunteilla on vähentynyt.
Ulkoisen ärsykkeen tulee olla hyvin voimakas, jotta se herättäisi psykopaatissa mielenkiintoa, saati voimakkaan tunnetilan. Kun ulkoisten ärsykkeiden teho on heikko, he ehdollistuvat hitaasti. Tämä merkitsee sitä, että he eivät rekisteröi saamiaan palautteita. Etenkään rangaistukset eivät heihin vaikuta. Kun tunnekokemukset ovat latteita, se saa aikaan ns. ärsykehakuisuutta eli vaihtelunhalua.
Jotta psyykkisessä järjestelmässä tapahtuisi edes jotakin, on haettava mahdollisimman vahvoja keinoja sen käynnistämiseksi ja liikuttamiseksi. Adoptiotutkimukset tukevat tulkintaa, jonka mukaan psykopatiassa on geneettinen taipumus. Silloin kyse ei ole ehkäisyjärjestelmien häiriöistä, vaan luonnollisista yksilöllisistä eroista.
Biologinen selitys on sekin luonteeltaan yleinen. Biologiset tulkinnat selittävät psykopatian yksittäisiä piirteitä, mutta ei sen kokonaisuutta. Mikään yllä luetelluista ominaisuuksista (ahdistuksen puuttuminen, vaihtelunhalu, tunnneilmaisun niukkuus) ei tee kenestäkään psykopaattia, pikemminkin päinvastoin. Biologinen tulkinta voidaan yleisessä mielessä hyväksyä. Kaikilla inhimillisillä piirteillä ja ominaisuuksilla on biologinen perusta.
Kolmanneksi psykopatiaa on selitetty oppimisen avulla. Psykopaatiksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Psykopaatin kasvuympäristö on on monin tavoin puutteellinen. Se ei sosiaalista lasta. Sitä luonnehtii kylmyys, rankaisevuus, laiminlyönnit, torjunta ja moraalisesti hyväksyttävien samastumiskohteiden puuttuminen.
Lapsi ei opi moraalikoodeja. Psykopatiaa synnyttää sellainen vanhempien kasvatustyyli, jolle on ominaista vanhempien etäisyys ja tunnekylmyys sekä kontrollin epämääräisyys ja mielivaltaisuus. Tällaisissa kodeissa kasvavat lapset oppivat karttamaan rangaistuksia kaikin keinoin, mutta he eivät saa vanhemmiltaan lainkaan myönteistä palautetta, ei ainakaan sellaista, jonka voisi tunnistaa.
Oppimiseen perustuvan tulkinnan ydin on siinä, että psykopaatti ei ole oppinut sellaisia vuorovaikutustaitoja, jotka ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä välttämättömiä. Hän on oppinnut selviytymään keinoilla, jotka muiden mielestä ovat moraalisesti vääriä. Kun ihmiset yleensä ovat hyvinkin herkkiä ympäristön palautteille, psykopaatit ovat immuuneja muiden antamalle palautteelle. Hän oppii kyllä olemaan miellyttävä, osaa pyytää anteeksikin, mutta ei osaa välttää asioita, joita joutuu pyytämään anteeksi.
Ehkäpä kaiken pohjalla on tunne, että kun ihmisiltä ei koskaan ole saanut mitään hyvää, pikemminkin aina turpiinsa, ei heiltä myöhemminkään ole mitään hyvää odotettavissa. Oma "moraalittomuus" saa näin oikeutuksensa.
Etenkin niiden psykopaattien, jotka ovat rikollisia, joukossa on paljon niitä, joiden kasvuympäristö on ollut monin tavoin puutteellinen. Oppimiseen perustuva tulkinta saa tukea, mutta riittääkö sekään aukottomaksi psykopatian selitykseksi?
Valentin Vaalan elokuvassa "Tule takaisin Gabriel" sulavakäytöksinen ja komea mies hurmaa naisia, mutta auervaarojen luonteessa on myös pimeä puoli.
"He täyttävät psykopaatin kriteerit. Siinä olennaista on toisten hyväksikäyttö ilman että he osaavat aidosti asettua toisen asemaan tai rakastaa toiusta ihmistä. He hurmaavat naisia, ja näyttää kuin he todella ajattelisivat näitä naisia. Todellisuudessa he käyttävät heitä hyväkseen”, arvioi osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta
Älykkäitä ja viehätysvoimaisia hyväksikäyttäjiä löytyy muualtakin kuin elokuvista. Hanna (nimi muutettu) tunnistaa entisestä miehestään monia psykopaatin piirteitä.
- Mieheni oli hyvin hurmaavan näköinen, fiksu ja kaikin puolin miellyttävä ihminen. Silloin kun menimme naimisiin, ensimmäinen lapsi syntyi, olo muuttui. Hän muuttui entistä mustasukkaisemmaksi. Mieheni ei antanut mennä minnekään yksin, että yksinomaan kaupassakäynti oli, että hän pelkäsi että menen sinne jotain lihakauppiasta varten sinne. Jopa päivittäinen toiminta oli vaikeaa, muistelee Hanna.
Psykopaatti matkii aitoja tunteita
Psykopaatin luonteenpiirteitä ovat lipevyys, pinnallisuus epäluotettavuus, toisten hyväksikäyttö ja empatian puute. Hän syyllistää muut eikä tunne katumusta. Lupaukset ovat hänelle pelkkää ilmaa ja totuus on suhteellinen käsite. Amerikkalainen psykiatri Cleckleyn mukaan psykopaatin luonteenpiirteitä ovat: pinnallinen viehätysvoima, lipevyys, älykkyys, neuroottisten ja psykoottisten oireiden puuttuminen, epäluotettavuus, valehtelu, tunnekylmyys ja suunnittelematon elämäntapa. Psykopaatti ikään kuin matkii inhimillisiä tunteita ja inhimillistä käyttäytymistä.
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä on kirjassaan "Naamiona terve mieli" kuvannut psykopaattien ominaisuuksia:
Hän on yleensä ystävällinen ja puoleensavetävä.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen
Hän haluaa olla huomion kohteena
Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen
Hän ostaa liittolaisia ja käyttää toisia hyväkseen
Hän on epäluuloinen eikä luota keneenkään
Hän ei koskaan kadu, masennu, häpeä eikä ole syyllinen
Hän muuttaa kantaansa, unohtaa lupauksensa ja syyllistää muut
Hannan mies vähätteli kaikkea mitä vaimo teki. Hän hermostui, jos ei juhlissa saanut olla kaikenaikaa keskipisteenä. Kun mies lähti työmatkalle, perhe ei koskaan voinut tietää, miten pitkäksi se venyisi.
"Hän lähti viikoksi tai pariksi, mutta kerrankin hän oli poissa kolme kuukautta kotoa. Se oli aika mystistä. Tavallaan hän ei ilmoitellut itsestään. Hän lupasi, että tulee viikon perästä, mutta sitä viikkoa ei tullut. Kolmen viikon matkasta tuli yhteensä 10 viikkoa poissaoloa"
Hannan mielestä mieheltä puuttui tyystin empatia ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
"Hän ei pyytänyt koskaan anteeksi. Hän ei tehnyt koskaan mielestään mitään väärää. Joku asia oli ihan konkreettisesti tapahtunut jotain. Sille tapahtumalle oli monta kertomusta ja se muuttui aina sen mukaan kenelle hän sen kertoi."
Ääritapauksissa hurmuri pystyy raakaan väkivaltaan. Kaksi helsinkiläistä poliisia surmannut Steen Christensen arvioitiin persoonallisuushäiriöiseksi, joka on arvaamaton ja kykenemätön empatiaan. Psykopatiaan ei kuitenkaan välttämättä kuulu väkivalta ja sairauden tunnistaminen voi olla hankalaa.
"Sitä on hyvin vaikea saada selville, koska eivät nämä ihmiset koe tästä käyttäytymisestä ongelmia. Se aiheuttaa ympäristölle ongelmia", toteaa osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta.
.
Hannan mies toimi mielestään moitteettomasti. Tekojaan hän ei selitellyt edes silloin, kun saattoi perheensä pulaan käsittämättömän suurien luottokorttilaskujen vuoksi.
"Mieheni lupasi, että ne hoituu, kun hän ehtii tehdä kunnolla matkalaskut. Rahat tulevat takaisin meidän tilille. Viivytys aiheutui siitä, että on eri valuutta ja eri laskutusaika. Ajasta on kulunut kaksi vuotta, ja niitä rahoja ei vielä ole tullut meidän yhteiselle tilille.
Psykopatiaan on monia syitä
Henkilöllä voi olla psykopaatin piirteitä, mutta hän ei välttämättä ole psykopaatti. Monissa ammateissa kuten politiikassa tai sodassa empatian puutteesta tai muista psykopaatin piirteistä voi olla jopa hyötyä. Henkilön todistaminen psykopaatiksi vaatii kuitenkin perusteellisen tutkimuksen. Aikaisemmin psykopaatti - termi oli lähinnä leimaava, mutta nykyisin sille on tieteelliset kriteerit. Syitä psykopatiaan on monia.
"Yleensä siinä psyykkisissä ongelmissa on sekä perinnölliset tekijät että kehitykselliset tekijät, jotka liittyy kasvuympäristöön, josta ne mallit saadaan, miten ihminen käyttäytyy", selvittää Vartiainen.
Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatilla ei näytä olevan normaalia yhteyttä aivojen järkiperäisen etuosan ja tunneperäisen takaosan välillä. Lisäksi on arveltu, että jos lapselta puuttuu 0 - 18 Kuukauden ikäisenä ensimmäinen tunneside äitiin, hänestä saattaa kasvaa psykopaatti
Hoitokeinot vähissä
Iän myötä persoonallisuushäiriöinen ihminen voi tasaantua, mutta muuten hoitokeinot ovat vähissä.
"Yleensä sitä on hyvin hankala parantaa, koska he itse eivät koe tarvetta muuttua, mutta jos tulee tarve muuttua, niin silloin terapialla voidaan vaikuttaa, että he oppisivat muita paremmin huomioon. Tietenkin lääkityksellä voidaan tunteita tainnuttaa ja sitten impulsiivista käyttäytymistä ehkä vähän vähentää, toteaa Vartiainen.
Elokuvissa naiset rakastuvat yhä uudestaan psykopaattiin, mutta todellisuudessa pakeneminen voi olla uhrille ainoa vaihtoehto. Hannan perhe sai tarpeekseen, kun mies eräänä aamuyönä teräaseella murtautui lasten kaappeihin ja penkoi tavarat. Syyksi mies sanoi, ettei talossa saa olla yhtään paikkaa, johon hän ei pääse.
"Seuraavana päivänä tyttäreni oli kertonut veljelleen. Lapset kertoivat sitten minulle ja sanoivat, että äiti nyt me muutetaan täältä pois, muistelee Hanna.
Kirjallisuutta: Raimo Mäkelä "Naamiona terve mieli", Perussanoma
Epäsosiaalinen persoonallisuus
Psykopaatti
Synonyymit:
Asosiaalinen persoonallisuus, Antisosiaalinen persoonallisuus
Sosiopaattinen persoonallisuus, Moraaliton persoonallisuus
Amoraalinen persoonallisuus, Dissosiaalinen persoonallisuus
Psykopaattinen persoonallisuus
Epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle on ominaista piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan.
Henkilön käytöksen ja yhteiskunnan sosiaalisten normien välillä on jyrkkä epäsuhta:
- Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät muuta tällaista henkilöä
- Turhautumisen sietokyky on alhainen
- Aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys on myös alhainen
- Taipumus moittia muita ja selitellä omia tekoja kaunistelevin järkeistyksin = syy on aina muissa ei itsessä
Tällaisten ihmisten varhaislapsuuteen on usein kuulunut:
- Vuoteenkastelu
- Unissakävely
- Erilaiset julmat teot
- Murrosiästä lähtien tyypillinen epäsosiaalinen käytös lisääntyy
- Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.
Häiriö on 3-4 kertaa yleisempää miehillä kuin naisilla
Psykoanalyyttinen psykoterapia tai "vapaa" terapeuttinen yhteisöhoito eivät ole erityisen hyviä hoitomuotoja psykopaateille, joskus nämä hoitomuodot jopa ruokkivat epäsosiaalisia piirteitä.
Parempi hoitomuoto on:
- Tiukemmin strukturoitu ja tarkemmin valvottu "tässä ja nyt" tyyppinen hoito, joka kehittää potilaan sopeutumista yhteiskuntaan käytännöllisesti.
Aggressiivinen impulssikontrollin häiriö on yleinen epäsosiaalisessa ja epävakaassa persoonallisuushäiriössä.
Aivojen serotoenerginen toimintojen heikentyminen lisää alttiutta impulsiiviseen ja aggressiiviseen käytökseen. Tämän vuoksi oletetaan, että serotoniinin takaisinoton selektiivisesti estäjät (SSRI-lääkkeet) voisivat vähentää persoonallisuushäiriöistä kärsivien potilaiden impulsiivista aggressiivisuutta.
Epäsosiaalinen persoonallisuus (DSM-IV)
A. Laaja-alainen käyttäytymistapa, joka ei ota huomioon toisia ja loukkaa heidän oikeuksiaan. Alkaa ennen 15 vuoden ikää ja esiintyy vähintään kolmella seuraavista tavoista:
1. Epäonnistuminen sosiaalisiin normeihin sopeutumisessa liittyen lainvastaiseen käyttäytymiseen, joka ilmenee toistuvina pidätykseen johtavina tekoina.
2. Vilpillisyys, joka ilmenee toistuvana valehteluna, väärällä nimellä esiintymisenä tai toisten petkuttamisena hyötytarkoituksessa tai huvikseen.
3. Impulsiivisuus tai kyvyttömyys suunnitella asioita etukäteen.
4. Ärtyisyys ja aggressiivisuus, joka ilmenee toistuvina tappeluina tai päällekarkauksina.
5. Piittaamattomuus omasta ja muiden turvallisuudesta.
6. Jatkuva vastuuttomuus, joka ilmenee toistuvina töiden ja taloudellisten velvollisuuksien laiminlyömisenä.
7. Katumattomuus, joka ilmenee välinpitämättömyytenä toisille aiheutetuista vahingoista tai rationalisaationa.
B. Vähintään 18 vuoden ikä.
C. Näyttöä käytöshäiriöstä, joka on alkanut ennen 15 vuoden ikää.
D: Epäsosiaalista käyttäytymistä ei esiinny ainoastaan skitsofrenian tai maanisen jakson aikana.
Diagnostiset kriteerit:
A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit
B. Vähintään kolme seuraavista:
1. Paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan
2. Jatkuva ja karkea vastuuttomuus ja välinpitämättömyys sosiaalisia normeja, sääntöjä ja velvoitteita kohtaan
3. Vaikeus ylläpitää kestäviä ihmissuhteita, vaikkakaan ei vaikeutta luoda suhteita
4. Turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys
5. Kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä tai ottaa opiksi epämiellyttävistä kokemuksista, erityisesti rangaistuksista
6. Taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstä, joka on johtanut selkkaukseen yhteiskunnan kanssa
Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.
Eri kulttuureilla on niille ominaisia käytösmalleja sosiaalisten normien, sääntöjen ja velvoitteiden noudattamisen suhteen.
Näiden erojen kuvaamiseen on ehdotettu kehitettäväksi diagnostisia alaluokkia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä sosiaalisia normeja kohtaan.
Narsismi
Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä heijastusta itsestään jonka hän näkee muissa ihmisissä. Itse asiassa hän on tämä heijastus. Muut ihmiset ovat hänelle peilejä joista hän toteaa olevansa olemassa. Mutta peilin pitää näyttää sopiva kuva - tai edes jotakin. Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen. Narsisti hakeutuu (usein alitajuisesti) läheisriippuvien ihmisten luokse ja lopulta kykenee muuttamaan heidän elämänsä helvetiksi tavalla joka jättää ikuiset jäljet. Noin 1 % ihmisistä on patologisia (piintyneitä) narsisteja, mutta narsismi vähäisemmässä määrin on huomattavasti yleisempää ja yleistymässä.
Tohtori Sam Vaknin on yksi maailman johtavista narsismin tutkijoista ja tuntijoista. Hänen aineistonsa taustalla on satojen narsistien ja tuhansien heidän perheenjäsentensä kokemuksia. Olen saanut luvan suomentaa hänen laajaa työtään, ja yritän valikoida siitä sellaisia osia jotka helpottavat narsistin kanssa elävien ihmisten elämää - toivottavasti myös narsistien.
Sam Vakninin teoksia mm. seuraavissa osoitteissa:
http://samvak.tripod.com
http://www.geocities.com/vaksam/narclist.html
http://www.narcissistic-abuse.com/narclist.html
http://groups.yahoo.com/group/narcissisticabuse
http://www.narcissistic-abuse.com/thebook.html
© 1999, 2001, 2003 Copyright Lidija Rangelovska
All rights reserved. This book, or any part thereof, may not be used or reproduced in any manner without written permission from:
Lidija Rangelovska – write to: [email protected] or to [email protected]
All rights for this book are for sale. Literary agents and publishers, please contact Lidija Rangelovska.
Alkusanat
Johdanto
Narsismin aapinen - narsismin kriteereitä
Narsistin sielu - sisäinen Kauhu
Narsistinen Lähde - sinun asemasi hänen elämässään
Mitä väärinkäyttö / hyväksikäyttö on?
Epästabiili narsisti
Narsistin reaktio toimimattomaan Narsistiseen Lähteeseen
Uhrin osuus ja syyllisyys - systeemin harhakuvat
Väärinkäyttäjän kanssa selviäminen - mitä tehdä?
Kieltäminen - miten väärinkäyttäjä kieltää totuuden?
Narsistit, erimielisyys ja kritiikki
Narsistin maailmankuva
Narsistin sureminen - kun hän on poissa
Väärinkäytön asteet - onko seksuaalinen väärinkäyttö pahempaa kuin emotionaalinen?
Kuinka tunnistaa narsisti ennen kuin on liian myöhäistä?
Narsistit, rakkaus ja paraneminen - voinko rakastaa hänet terveeksi?
Sinulle joka etsit apua, tukea tai lisää tietoa: Narsistien uhrien tuki ry
Itsekkyys, ahneus, pinnalliset ihmissuhteet ja kyynärpäätaktiikka ovat lisääntyneet yhteiskunnassamme. Tällaisessa maailmassa psykopaatit menestyvät.
Uhrilampaiden verenhimoinen Hannibal Lecter syöpyi monelle elokuvan katsoneelle mieleen psykopaatin prototyyppinä. Filmissä tutkija istuu kahleissa olevan sarjamurhaajan vieressä ihmetyksen vallassa: niin harvinainen peto.
Mutta niinkuin elokuva, on sen psykopaattikuvauskin vaillinainen, suorastaan virheellinen. Psykopaatteja 40 vuoden ajan tutkinut yhdysvaltalainen Robert D. Hare paljastaa stereotypioiden alta tämän yhteiskunnan julmurin todellisen luonteen.
– Vain murto-osa psykopaateista on väkivaltaisia raakimuksia, se on viihdeteollisuuden luoma kuva.
Asian todellinen laita on melkein päinvastainen, uhria vastassa saattaa olla henkilö, joka on liian hyvä ollakseen oikein tottakaan.
– Psykopaatti häikäisee valloittavalla olemuksellaan ja puheillaan.
Silti hän musertaa, talloo ja tamppaa uhrinsa maanrakoon. Usein uhri putsataan sekä omaisuudesta että itsetunnosta. Psykopaatti ei hyödytä ketään, mutta hyötyy itse kaikista. Hän on Robert D. Haren mukaan häikäilemätön parasiitti, loinen.
– Jos tunnistaa psykopaatin, hänelle ei saa antaa tuumaakaan periksi, sillä hän käyttää kaikkia tilanteita hyväkseen.
Narsisti, sosiopaatti vai paskiainen?
Suomessa psykopatiasta käytettään myös nimitystä narsistinen persoonallisuushäiriö. Silloin keskitytään psykopaatin häikäilemättömään ja itsekeskeiseen perusluonteeseen. Yhdysvalloissa käytetään lisäksi asosiaalista persoonallisuushäiriötä tai sosiopatiaa kuvaamaan tunteettoman ja empatiakyvyttömän psykopaatin dominointia ihmissuhteissa.
Hare sanoo, että monia kansanomaisiakin nimityksiä psykopaatille on. Yksi osuvimmista on hänen mukaansa ”rotten bastard” eli vapaasti suomennettuna ”läpimätä paskiainen”.
Valtavaa vahinkoa yhteiskunnalle
Psykopatian syntymekanismeja ei ole helppo eritellä, kyse on monimutkaisesta perimän ja sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksesta.
Sen sijaan psykopatian diagnostinen sisältö on avautunut varsin hyvin eikä vähiten Robert D. Haren ansiosta.
Hare on tehnyt psykopatiasta piirrelistan, joka koostuu 40 protyyppisestä psykopaatin ominaisuudesta. Diagnoosi alkaa polttaa, kun ominaisuuksia on yhdelle ihmiselle kertynyt 30 tai yli. Heitä on noin 2 prosenttia väestöstä, Suomessakin siis noin 100 000.
– He aiheuttavat määräänsä nähden huomattavasti enemmän vahinkoa yhteiskunnassa.
Haren toteamuksen taustalla on aika rankka tilasto. 15-20 prosenttia kaikista rikoksista on psykopaattien käsialaa ja yli puolet raaimmista väkivalta-ja seksuaalirikoksista on heidän tehtailemiaan.
Jos Harelta kysytään, paraneeko näin parkkiintunut ja vailla omaatuntoa oleva tyyppi, hän sanoo, että ei. Ja taas tulee tilasto apuun.
– Kun valvonta rikoksenteon jälkeen loppuu kahden vuoden jälkeen, uusii suurin osa rikoksensa.
Haren luennolla tulee hiirenhiljaista, kun lapsia raa’asti surmannut yhdysvaltalainen David Kruger vastaa videonauhalla toimittajan kysymyksiin. Mykistävää, häiriintynyttä, perverssiä, oksettavaa.
– Kruger on hyvä esimerkki psykopaatista, jonka ajattelurakenne ei ole muuttunut vuosikymmenien terapia-ja hoitojaksojen jälkeen mihinkään. Nyt hän ei itse voi enää toteuttaa rikoksia, mutta manipuloi muita tekemään ne hänen puolestaan.
Ilman omaatuntoa
Kaikki psykopaatit eivät päädy vankilaan vaan yhtä otollisia kotipesiä psykopaatikoille ovat meklariliikkeet ja pörssit.
Psykopaatti himoitsee valtaa ja haluaa hallita ja kontrolloida. Heitä on nykyään paljon johtavissa asemissa yrityksissä, politiikassa ja seurakunnissa. Länsimainen yhteiskunta korostaa tehokkuutta ja arvostaa psykopaatin luonteenpiirteitä kuten häikäilemättömyyttä ja kylmäveristä eteenpäinmenoa.
– Mutta vastapainoksi psykopaateilla ei ole empatiakykyä ja tunne-elämältään he ovat hyvin köyhiä.
Psykopaatille kaikki sosiaaliset tilanteet ovat kilpailutilanteita, joissa on vain yksi voittaja.
– Heiltä puuttuvat ne välttämättömät ihmissuhdetaidot, joiden avulla voi elää tasapainossa muiden ihmisten kanssa.
Rikoksiin taipuvainen psykopaatti motivoi usein tekonsa mitä oudoimmalla tavalla. ”Mitä siitä, vakuutushan korvaa” tai ”Ei hänellä muutenkaan olisi ollut tulevaisuutta. Se oli nopea viilto, helppo kuolema”. Raakuuksista puhutaan kevein sanankääntein, psykopaatilla ei ole syyllisyyden tai katumuksen tunteita.
Mafian ja rikollisliigojen palveluksessa psykopaatti voi menestyä, vaikkei olekaan luotettava.
– Jos työnkuvaan kuuluu rikos, psykopaatti on täydellinen työnhakija.
Psykopaatti ei parane, mutta hänet voi oppia tunnistamaan ja siten suojautumaan hyväksikäyttöä ja vahingontekoa vastaan.
Satanismi EI OLE psykopatiaa! Satanisti voi toki käyttäytyä psykopaatin tavoin ja psykopaatti voi ottaa satanismin filosofiakseen, mutta satanismi ei tee kenestäkään psykopaattia eikä se, että ihminen on satanisti, merkitse sitä, että hän olisi psykopaatti.
Päinvastoin, satanismi on toimimista ihmisen biologian ja biologisen luonteen mukaisesti: ihmisen käsittämistä älykkääksi apinaksi eikä jumalan korvikkeeksi. Satanisti näkee maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin hän haluaisi sen olevan.
Nietzschen yli-ihminen on hyvin lähellä satanismin ideaalia. Satanistin etiikka perustuu egoismille, ei altruismille kuten humanistilla tai kristityllä.
No mihin perustat ihmisarvon ja mikä tekee siitä absoluutin? Uskonto perustaa ihmisarvon yliluonnolliselle auktoriteetille, joka voi joko olla totta tai ei. Ateismi ei tunnusta yliluonnollista vaan vain luonnollisen.
Jos unohdamme yliluonnollisen, tässä matoisessa maailmassamme ei ole mitään sellaista, mikä tekisi ihmisarvosta mitenkään absoluuttista, objektiivista tai rikkumatonta. Puhtaasti biologisessa viitekehyksessä olemme elukoita, ja koko ihmisarvon käsite on siinä viitekehyksessä pelkkä kulttuurin tuote, subjektiivinen kuvitelma. Ihmisarvoa on tällöin vain sellaisella, joka on a) kykenevä puolustamaan itseään tai b) jolla on riittävästi rahaa ostamaan itselleen ihmisarvoa tai c) jolla on ystäviä puolustamaan sitä. Tämän ovat osoittaneet parhaimmin todeksi kaksi 1900-luvun suurta ateistista, totalitaarista, ideologiaa: natsismi ja kommunismi.
Totalitarismiin ei kuulu ihmisarvon käsite. Niinpä ihmisarvon on pakko olla subjektiivinen. Mikä tekee ihmisestä sen arvokkaamman kuin rotasta? Satanismi ei perustu itsepetokselle vaan sille, että nähdään maailma sellaisena kuin se on.
Jos barbarismi ja vahvimman oikeus merkitsee taantumista eläimen tasolle, niin eikö se merkitse, että se, mitä pidämme sivistyksenä, on tosiasiallisesti elämistä valheessa ja taistelua biologiaamme vastaan? Koska biologia itsessään ei ole elämän halveksimista eikä kunnioitusta vaan elämää, en näe syytä, miksi satanismi sellaisenaan mitenkään johtaisi ihmisen totaaliseen itsetuhoon biologisena olentona muutoin kuin humanistien mielikuvissa.
On sanottu:
"Ateistiset valtiot joutuvat luomaan helvetin jo maan päälle pitääkseen alamaisensa kurissa, sillä heillä ei ole sitä samaa henkisen kiristyksen välinettä mikä uskonnollisilla valtiolla on".
Pitää sanasta sanaan paikkaansa. Helvetinpelko on mitä mainioin vallankäytön ja politiikanteon väline: totelkaa tai joudutte kuoltuanne Helvettiin. Mutta entä, jos tätä hengellistä kiristyskeinoa ei ole käytettävissä? Silloin on pakko turvautua fyysiseen väkivaltaan ja terroriin alamaisten pitämiseksi tottelevaisina.
että psykopaatin persoonakehys on äärimmäisen egoistinen ja itsekeskeinen. Samoin kuin satanistin.
ihmisarvo perustuu ihmisyyteen, eli ihmisenä olemiseen. Toisinsanoen sinun riistämätön arvosi on siinä että olet ihminen. Ja juuri siksi että ihmisarvosi perustuu ihmisyyteesi, se on absoluutti, eli jokaiselle ihmiselle kuuluva.
Toisaalta, jos mitään absoluuttia ei ole, on kaikki suhteellista ja subjektiivista ja epäluotettavaa. Siinä tapauksessa on vain osatotuuksia, eikä mitään ehdotonta Totuutta. Totuus riippuisi aina katsojan näkökulmasta/viitekehyksestä.
Ihminen on paljon enemmän kuin biologinen kokonaisuus. Ihminen on enemmän kuin eläin. Ihmisellä on henkisiä/psyykkisiä kykyjä, joita eläimillä ei ole.
Moraali, etiikka, arvot jne ovat mm sellaisia joita eläimillä ei ole. Eläimet toimivat vaistojensa varaisesti, eivätkä mieti eettisiä kysymyksiä, sitä mikä on oikeaa tai väärää.
piispoilla on lähtökohtaisesti biasoitunut asenne. Toisekseen he ovat riittävän fiksuja ymmärtääkseen että taivasta tai helvettiä ei ole (eikä kuolemanjälkeistä elämää), he jatkavat selittelyn ja vesittämisen traditiota.
Uskovaiset eivä tätä joko huomaa tai alitajuisesti sulkevat sen pois.
Toisaalta noiden piispojen, kristityn ja lahkolaisen käsitys pohjautuu yhteen uskontoon.
---
Ihmettelen tuota minun auktoriteetti on suurempi kuin sinun auktoriteetti-asennetta. Siinä tulee tass kyseeseen kuka sanoi ei se mitä sanottiin.
ei ole älykäs apina eikä jumalan korvike.
"Ihmettelen tuota minun auktoriteetti on suuurempi kuin sinun auktoriteetti-asennetta. Siinä tulee tass kyseeseen kuka sanoi ei se mitä sanottiin."
Tilanne on se, että piispoista tiedän, keitä he ovat. Sinusta taas en tiedä, kuka olet, niin kuin sinäkään et tiedä minusta. Siksi minusta kannattaa turvautua ennemmin tunnettuihin henkilöihin kuin meihin tällä palstalla aikamme kuluksi suutamme soittaviin ja enemmän tai vähemmän asiaa puhuviin. Etkö olekin periaatteessa samaa mieltä?
Kyllä taivas ja helvetti varmaan on, kysymys on vain siitä, millaisia ne ovat.
on omat rasitteensa vaikka kuinka fiksu ihminen olisi.
Eikä piispakaan mene kysymään sähköasentajalta miten tietokannan taulut tulee määritellä.
Toisekseen, voisihan piispa päästää höyryjä ateistina uskispalstoilla ;P
No kuinka paljon ihmisarvoa kaksi 20. vuosisadan tärkeintä ideologiaa, natsismi ja kommunismi, antoivat uhreilleen? Molemmat pohjasivat ateismiin ja molempien pohjana oli totalitarismi ja ihmisen käsitteleminen sieluttomana orjana. Niiden ainoa ero oli siinä, että toisessa tapettiin viattomia ihmisiä heidän etnisen ja toisessa heidän sosiaalisen syntyperänsä perusteella. Toinen ei antanut ihmisarvoa rotuvihollisille ja toinen ei antanut sitä luokkavihollisille, ja puolustuskyvyttömät rotu- tai luokkaviholliset teurastettiin sumeilematta. Ihmisarvo siis _ei_ ole ateistisessa maailmassa absoluutti vaan riippuu siitä, onko ihmisellä kykyä puolustaa itseään.
Ihmisyys on äärimmäisen helppoa riistää ja ihminen redusoida pelkäksi teuraseläimeksi. Siihen tarvitaan vain sopiva ideologia ja riittävä väkivaltapotentiaali.
Jos mitään absoluuttia ei ole, kaikki - luonnontieteiden ulkopuolella - todellakin on subjektiivista, suhteellista ja epäluotettavaa. Sitä kutsutaan postmoderniksi maailmankuvaksi. Totuus siinä todellakin riippuu katsojan näkökulmasta/viitekehyksestä. Luonnontieteisiin tämä näkökulma ei luonnollisestikaan päde, sillä luonnontieteissä on absoluutteja.
Väitteesi "Ihminen on paljon enemmän kuin biologinen kokonaisuus; ihminen on enemmän kuin eläin: ihmisellä on henkisiä/psyykkisiä kykyjä, joita eläimillä ei ole" sivuaa uskontoa. Väite että ihminen olisi paljon enemmän kuin biologinen kokonaisuus, kuuluu uskonnon piiriin, ei tieteen. Tiede käsittelee ihmistä biologisena olentona, alastomana apinana. Myöskään tiede ei tunnusta, että ihmisellä olisi mitään sellaisia henkisiä/psyykkisiä kykyjä, joita eläimillä ei olisi. Tästä ovat nisäkäs- ja kädellistutkijat, kuten Jane Goodall, varmasti omaa mieltään.
Ihmisarvo ei siis mitenkään voi olla ateistisessa maailmassa absoluutti, vaan riippuu siitä potentiaalista, mikä ihmisellä on käytössään ihmisarvonsa puolustamiseksi. Se voi olla joko väkivaltapotentiaali, taloudellinen potentiaali tai sosiaalinen potentiaali. Ihmisarvo on siksi ateistisessa viitekehyksessä aina relatiivinen käsite.
Tottakai huomaan. Entä sitten? Eikö markkinatalous, joka on ainoa toimiva inhimillinen talousjärjestelmä ja se systeemi, jonka pohjalta syntyvä systeemi tuottaa kaikkien kannalta parhaimman tuloksen, toimikaan enää parhaimmin silloin, kun jokainen maksimoi oman henkilökohtaisen etunsa?
Satanistin etu on rajoittaa omaa etuaan silloin, kun oman edun tavoittelusta koituu enemmän harmia kuin hyötyä. Tässä ei kai pitäisi olla mitään outoa.
Miksi ateistin moraalin pitäisi perustua kristinuskolle? Eikö ole mielekkäämpää nähdä maailma sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin sen haluaisi olevan?
No, mitä muuta ihminen on?
a) ateistisessa viitekehyksessä
b) teistisessä viitekehyksessä
Kun korvike tarkoittaa jotakin, jota käytetään jonkin asemesta, niin en kyllä osaa nähdä asioita niin, että ihmistä voitaisiin käyttää jossakin viitekehyksessä jumalan asemesta. Raadollinen ihminen olisi aika mahdoton asia ymmärtää jumalan korvikkeeksi. Miksi edes pitäisi?
maailma ei ole yksinomaan materiaalinen. Arvot, ihanteet, etiikka, moraali, filosofia, psykologia, sosiologia ja teologia käsittelevät kaikki alueita jotka eivät ole materiaalisia.
"No kuinka paljon ihmisarvoa kaksi 20. vuosisadan tärkeintä ideologiaa, natsismi ja kommunismi, antoivat uhreilleen? Molemmat pohjasivat ateismiin ja molempien pohjana oli totalitarismi ja ihmisen käsitteleminen sieluttomana orjana. Niiden ainoa ero oli siinä, että toisessa tapettiin viattomia ihmisiä heidän etnisen ja toisessa heidän sosiaalisen syntyperänsä perusteella. Toinen ei antanut ihmisarvoa rotuvihollisille ja toinen ei antanut sitä luokkavihollisille, ja puolustuskyvyttömät rotu- tai luokkaviholliset teurastettiin sumeilematta. Ihmisarvo siis _ei_ ole ateistisessa maailmassa absoluutti vaan riippuu siitä, onko ihmisellä kykyä puolustaa itseään."
Ei, vaan jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo. Se on jokaisen ihmisen perusoikeus. "Arvo" tarkoittaa arvoa itsessään. Se perustuu ihmisyyteen eli ihmisenä olemiseen, ja siksi se absoluutti joka kuuluu jokaiselle ihmiselle. Siksi sinäkin olet arvokas.
Annoit hyviä esimerkkejä siitä miten tuhoisa ateistinen maailmankuva on. Atestinen maailmankuva on masentava, synkkä. Maailma ei kuitenkaan ole yksinomaan raadollisen paha, maailmassa on myös hyvää; Välittäminen, huolenpito, huomioiminen, rakkaus, ystävyys, kunnioitus, luottamus, arvostus. Nekään eivät ole materiaalisia arvoja. Sen lisäksi voimme vaikuttaa, ja myös vaikutamme siihen millainen maailma on. Et ole orja vaan vaikuttaja. Vaikutat joko hyvää tai pahaa, riippuen valinnastasi. Jos sinulla on lapsia, millaisen maailma haluaisit heille jättää? Raadollisen, pinnallisen, kylmän, kovan, materialistisen maailman, vai sellaisen jossa heidän on hyvä ja turvallista elää?
Vai onko sinulle täysin yhdentekevää millaisen maailman lapsesi saavat? Etkö lainkaan välitä lapsistasi?(jos sinulla lapsia yleensä on)
Olen realistinen idealisti ja humanisti.
Esikuvani on Gandhi ja Martin Luther King.
Inhoan alistamista, ihmisarvon halveksimista, rasismia, fasismia, väkivaltaa, riistoa ja sortoa kaikissa muodoissaan.
"Eikö markkinatalous, joka on ainoa toimiva inhimillinen(?) talousjärjestelmä ja se systeemi, jonka pohjalta syntyvä systeemi tuottaa kaikkien kannalta parhaimman tuloksen, toimikaan enää parhaimmin silloin, kun jokainen maksimoi oman henkilökohtaisen etunsa?"
Järjestelmä joka toimii siten että jokainen maksimoi oman henkilökohtaisen etunsa, ei voi tuottaa kaikkien kannalta parasta mahdollista tulosta. Se on sula mahdottomuus. Juuri oman henkilökohtaisen edun maksimoinnista on seurannut globaalit köyhyysongelmat, nälänhätä, väkivalta, rikollisuus, sodat, luonnon saastuminen jne. Kaiken lisäksi se tekee ihmisistä toistensa vihollisia. Oman henkilökohtaisen edun maksimointi ei tuota kenellekään mitään hyvää, vaan kurjuutta, köyhyyttä, turvattomuutta ja pelkoa. "Ahneella on paskainen loppu"
Sosialismia kokeiltiin jo. Ei toiminut. Maanpäällisen paratiisin sijaan altruismille pohjaava sosialismi tuotti helvetin maan päälle.
"No kuinka paljon ihmisarvoa kaksi 20. vuosisadan tärkeintä ideologiaa, natsismi ja kommunismi, antoivat uhreilleen? Molemmat pohjasivat ateismiin---"
Molemmat pohjasivat diktatuuriin, eivät ateismiin. Sitäpaitsi yksi natsien iskulause oli "Got mit uns" (jumala meidän kanssamme).
"Annoit hyviä esimerkkejä siitä miten tuhoisa ateistinen maailmankuva on."
Älä sinäkään puhu paskaa. Lue alempi viestini mörrille.
"Atestinen maailmankuva on masentava, synkkä."
Miten niin?
"Maailma ei kuitenkaan ole yksinomaan raadollisen paha, maailmassa on myös hyvää; Välittäminen, huolenpito, huomioiminen, rakkaus, ystävyys, kunnioitus, luottamus, arvostus. Nekään eivät ole materiaalisia arvoja."
Kuka ateisti muka kieltää hyvät asiat ja positiiviset tunteet? "Arvo" on käsite. Ainoa ero meissä on, että minun mielestäni arvot, ajatukset, tunteet ja omatunto kumpuavat materiaalisista ihmisaivoista, sinun mieletäsi jostain muualta.
Itselleen loppuun saakka rehellisen ateistin maailmankuva on materiaalinen; hän tunnustaa vain luonnontieteet absoluuteiksi. Arvot, ihanteet, etiikka, moraali, filosofia, psykologia, sosiologia ja teologia ovat kaikki tässä maailmankuvassa keinotekoisia konstruktioita, täysin subjektiivisia käsitteitä, joissa ei ole absoluutteja; ei ole oikeaa eikä väärää, ei ole hyvää eikä pahaa, ei ole totuutta eikä epätosia, on vain mielipiteitä. Tätä sanotaan naturalismiksi ja sitä kutsutaan myös eksistentialismiksi.
Olen nimittäin itse käynyt tuon polun loppuun saakka. Ateismin polun päässä, jos sen polun kulkee itselleen rehellisenä loppuun saakka, on nihilismi. Jos sillä polulla fuskaa, päätyy joko humanismiin tai satanismiin.
Ihmisarvo on samoin pelkkä keinotekoinen käsite. Oikeuksia on olemassa vain, jos on olemassa voimapotentiaalia niiden turvaamiseen. Jos ei ole voimapotentiaalia, ei ole oikeuksiakaan. Vasta voima luo oikeudet. Ihmisoikeudet ovat absoluutteja vain sellaisessa maailmassa, jossa on olemassa metafyysinen viitekehys - Jumala, Atman tai jokin muu ihmistä itseään isompi auktoriteetti. Materiaalisessa maailmassa on vain vahvimman oikeus.
Totesin jo kulkeneeni ateismin polun loppuun saakka itselleni rehellisenä ja päätyneeni nihilismiin. Tunnen myös sekä humanismin että satanismin, ja tunnen molempien sudenkuopat. Kumpikaan ei ole mielekäs maailmankatsomus. Humanismi perustuu itsepetokselle ja satanismi puolestaan johtaa maailmaan, jossa en haluaisi elää.
Se, mitä yksilö voi tämän maailman eteen tehdä, on niin kovin vähän. Tai kuten Hector laulaa kappaleessaan "Nostalgiaa, osa 2":
"Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
yksin muuttaa voi kuin itseään;
kautta helvettien tiedän kulkevan sen
joka eilistä jää etsimään".
Minäkin inhoan alistamista, ihmisarvon halveksimista, rasismia, fasismia, väkivaltaa, riistoa ja sortoa kaikissa muodoissaan. Samalla olen tuskallisen tietoinen siitä, että tässä maailmassa oikeus on vahvimman oikeutta ja väkivalta on toimiva keino asioiden ajamiseen: oikeus seuraa aina voittajan miekkaa ja häviäjä on aina väärässä. Olen itsekin joutunut käyttämään fyysistä väkivaltaa kaikkein perimmäisen oikeuteni ajamiseen - turvatakseni oikeuden saada olla olemassa ja saada olla rauhassa. Siksi en usko ihmisoikeuden käsitteeseen muuta kuin ideaalina, joka on olemassa vain jos subjektilla on riittävästi voimapotentiaalia oikeutensa puolustamiseksi. Siksi, jos haluamme olla turvassa alistamiselta, ihmisarvon halveksimiselta, rasismilta, fasismilta, väkivallalta, riistolta ja sorrolta, meidän on oltava valmiita voimankäyttöön. Tämä puolestaan on ristiriidassa humanististen ideaalien kanssa.
Ja tässä on ristiriita, jota kovin moni ateisti ei suostu myöntämään: humanismin toteuttaminen tässä maailmassa on käytännön syistä mahdotonta. Se on siis kategorisesti väärä ajatuskanta. Jäljelle jäävät vain nihilismi ja satanismi.
"Ja tässä on ristiriita, jota kovin moni ateisti ei suostu myöntämään: humanismin toteuttaminen tässä maailmassa on käytännön syistä mahdotonta. Se on siis kategorisesti väärä ajatuskanta. Jäljelle jäävät vain nihilismi ja satanismi."
Miten nihilismin ja satanismin toteuttaminen ovat käytännössä mahdollisempia kuin humanismin? Ja miten humanismin toteuttaminen muka ei olisi mahdollista yksilötasolla?
"Ihmisarvo on samoin pelkkä keinotekoinen käsite."
Kaikki käsitteet ovat tavallaan keinotekoisia. Minun moraalini perustuu tunteeseen ihmisarvosta. Ovatko tunteet keinotekoisia?
oli Saksalaisen ritarikunnan sotahuuto 1200-luvulta. Kun Ordenstaat muuttui 1500-luvulla ensin Preussin herttuakunnaksi ja sitten kuningaskunnaksi, tunnuslauseesta "Gott mit uns" tai lyhemmin GMU tuli Preussin valtakunnan slogan, ja tämä stanssattiin preussilaisiin sotilasvarusteisiin. Tunnuslause "Gott mit uns" on paljon vanhempi kuin natsismi, eikä sillä ole mitään tekemistä natsien kanssa - preussilaisen militarismin kanssa sitäkin enemmän.
Kommunismi pohjaa suoraan ateismille. Tämä on mainittu sekä Marxin että myöhemmin Leninin kirjoituksssa aivan suoraan, ja dialektista materialismia sekä materialistista historiakäsitystä ei voida irrottaa kommunismista romuttamatta ko. ideologiaa. Kommunismi ei teoriassa pohjaa diktatuuriin; käytännössä se on johtaa aina diktatuuriin, sillä proletariaatin diktatuuri osoittautuu aina ylipääsemättömäksi vaiheeksi kommunismin kehityskulussa.
Natsismi puolestaan pohjaa biologiaan ja triviaalidarwinismiin. Siinä, missä kommunismin kasvupohja ovat humanistiset tieteet, natsismin kasvupohja ovat luonnontieteet. Natsismin paha puoli on siinä, että jos se ei olisi puhjennut pintaan Saksassa 1930-luvulla, se olisi puhjennut joka tapauksessa jossakin toisessa länsimaassa - triviaalidarwinismi, sosiobiologia, rotuopit ja eugeniikka olivat kovia sanoja 1900-luvun alun länsimaissa - kaikkialla. Natsismi on se aate, johon päädytään, kun hylätään metafysiikka täysin ja nojataan aivan puhtaasti biologiaan. Natsismi ei ollut mikään 1900-luvun yksittäinen saksalainen äpärälapsi, vaan se oli sen kehityskulun looginen hedelmä, joka sai alkunsa de Gobineaun rotuopeista, Spencerin sosiaalidarwinismista sekä Hegelin valtiokäsitteestä.
"Natsismi on se aate, johon päädytään, kun hylätään metafysiikka täysin ja nojataan aivan puhtaasti biologiaan."
Pöh. Sosiaalidarwinismi oli poliittista propagandaa, jolla ei darwinismin ja biologian kanssa ole juuri mitään tekemistä.
tuotantovälineiden ottamiseen työväen haltuun, "proletariaatin diktatuuriin" - tai ainakin jonkin hallitsijan diktatuuriksi se on käytännössä aina kehittynyt.
Diktatuurin pahuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko se teistinen tai ateistinen. Kommunismi on ateistista - big deal. Monet muut diktatuurit ovat teistisiä - big deal. Se ei kerro ateismista tai teismistä paljoakaan.
Kysyt: "Miten nihilismin ja satanismin toteuttaminen ovat käytännössä mahdollisempia kuin humanismin?"
Koska ne eivät ole kategorisesti vääriä. Ne pohjaavat siihen kuvaan, millainen ihminen on; eivät siihen kuvaan, millainen ihmisen tulisi olla.
"Ja miten humanismin toteuttaminen muka ei olisi mahdollista yksilötasolla?"
Kyse olikin yhteisötasosta. Mitä taas keinotekoiseen käsitteeseen tulee, tunteesi voivat oikein hyvin olla keinotekoisia. Tunteet ovat subjektiivisia, ailahtelevia, volatiileja, helposti heittelehtiviä ja helposti päälaelleen kääntyviä. Minullakin on tunne, että tarvitsen vielä yhden tuopillisen. Onko se tunne keinotekoinen? On.
nostaa rumaa päätään jatkuvasti, 1970-luvulla sosiobiologian nimellä ja nyt evoluutiopsykologian nimellä. Pääministerimme isä, professori Tatu Vanhanen, on omanlaisensa sosiaalidarwinismin kannattaja.
Siinä, missä kommunismi on aina vedonnut humanisteihin, natsismi vetoaa luonnontieteilijöihin. Tässä on älykköjen hybris ja nemesis: vaaraa ei tunnisteta ajoissa ennenkuin tuho tulee.
Kirjoitit "Minäkin inhoan alistamista, ihmisarvon halveksimista, rasismia, fasismia, väkivaltaa, riistoa ja sortoa kaikissa muodoissaan. Samalla olen tuskallisen tietoinen siitä, että tässä maailmassa oikeus on vahvimman oikeutta ja väkivalta on toimiva keino asioiden ajamiseen: oikeus seuraa aina voittajan miekkaa ja häviäjä on aina väärässä."
Mutta niin ei tarvitse olla! Voimme vaikuttaa, voimme tehdä maailmasta paremman paikan elää, itse asiassa se on jopa velvollisuutemme! Tämä on aivan täysin realistista! Nihilismi on surkeaa ja säälittävää siksi koska se on luovuttamista. Se on sitä että "maailma nyt vain on sellainen, eipä voi mitään, minä vaan olen tällainen, eipä voi mitään, paska tsäkä, eikä millekään voi mitään" Nihilisti on luuseri. Nihilisti kieltäytyy sekä vastuustaan että oikeuksistaan.
"Siksi, jos haluamme olla turvassa alistamiselta, ihmisarvon halveksimiselta, rasismilta, fasismilta, väkivallalta, riistolta ja sorrolta, meidän on oltava valmiita turvautumaan ...alistamiseen, ihmisarvon halveksimiseen, rasismiiin, fasismiin, väkivaltaan, riistoon, sortoon ja terroriin"
Siis TÄH?
"Olen itsekin joutunut käyttämään fyysistä väkivaltaa kaikkein perimmäisen oikeuteni ajamiseen - turvatakseni oikeuden saada olla olemassa ja saada olla rauhassa."
Minun ei ole koskaan tarvinnut käyttää minkäänlaista väkivaltaa oikeuksieni turvaamiseen.
Ja tiedän että sinunkaan ei olisi tarvinnut.
"Siinä, missä kommunismi on aina vedonnut humanisteihin, natsismi vetoaa luonnontieteilijöihin."
Veikkaisin natsismin vetoavan enimmäkseen juntteihin ja hyvin, hyvin harvoihin luonnontieteilijöihin.
Kommmunismin taustalla oleva ideologia on dialektinen materialismi, joka pohjaa Hegeliin, Marxiin ja edelleen Leniniin. Se on tiukan materialistinen ja ateistinen eikä myönnä mitään metafysiikkaa. Proletariaatin diktatuurin käsite on peräisin Leniniltä.
Viimeinen teistinen diktatuuri Euroopassa lienee ollut Turkin kalifaatti, joka kukistui 1922. Sitä ennen viimeinen teistinen diktatuuri oli ilmeisesti Cromwellin Commonwealth Britanniassa 1600-luvulla. Sen jälkeen kaikki diktatuurit ovat tyypillisesti olleet joko uskonnollisesti välinpitämättömiä tai ateistisia. Euroopassa yksinkertaisesti saatiin tarpeeksi teistisistä diktatuureista 1600-luvulla.
Kun tutustut asiaan tarkemmin, ja tutustut natsismin ideologiseen pohjaan, niin huomaat, että monet luonnontieteellisen koulutuksen saaneet olivat todella ihastuneita natsismiin 1930-luvulla, ja mikä surullisinta, myös tänään. Tottakai rivijäsenet tulevat junteista, mutta intellektuellit ja nokkaporras tulevat natsismissa luonnontieteilijöistä siinä missä kommunismissa he tulivat humanisteista. Molemmathan ovat omasta mielestään "tieteellisiä maailmankatsomuksia".
Ja tässä on juuri se vaara: tunnistaa tuhoisa ideologia ennenkuin on myöhäistä.
Miksi puhut teististen diktatuurien yhteydessä pelkästään Euroopasta?
että jo Marx puhui proletariaatin diktatuurista -saatan muistaa väärin. Miksi muuten puhut teististen diktatuurien yhteydessä vain Euroopasta?
"Kyse olikin yhteisötasosta."
Miten satanismi ja nihilismi sitten muka toimivat yhteisötasolla, eikö niille ole käytännön esteitä?
Tunteet ovat subjektiivisia, kyllä. Itse tosin uskon, että väkivaltaiset ihmiset ovat tunnehäiriöisiä. Olen tunnehäiriöinen itsekin, ja niin on suuri osa maailman ihmisistäkin, mutta omat tunnehäiriöni eivät manifestoidu väkivaltana.
"Minullakin on tunne, että tarvitsen vielä yhden tuopillisen."
Tiedän tunteen...
Proletariaatin diktatuuri ei ole Marxin käsite, vaan Leninin. Marx oletti, että kapitalismi kukistuu ikäänkuin itsestään, ja vallankumous on veretön tapahtuma. Lenin puolestaan oletti, että kapitalismi ei ikinä kukistu itsestään, vallankumous on aina verinen, ja proletariaatin diktatuuri on tarpeen luokkavihollisten hävittämiseksi.
Puhuin teististen diktatuurien yhteydessä Euroopasta, sillä Eurooppa on meille kaikkein tutuin viitekehys. Olet luonnollisesti oikeassa siinä, että tällä hetkellä maailmassa on paljon teistisiä diktatuureja Euroopan ulkopuolella. Niitä löytyy pääsääntöisesti islamilaisista maista, ja ne ovat aivan yhtä vastenmielisiä kuin ateistisetkin.
Kysyt: "Miten satanismi ja nihilismi sitten muka toimivat yhteisötasolla, eikö niille ole käytännön esteitä?"
Vastaan, että pelottavan hyvin. Se niissä juuri on se kaikkein pelottavin: ne toimivat. Ne tuottavat juuri sellaisen maailman, mitä ne lupaavatkin, helvetin maan päällä - sellaisen yhteiskunnan, jossa en halua elää.
Olen käynyt nihilismin polun loppuun saakka, ja sen polun päässä ei ole ollut yhtään mitään. Oli pakko ottaa sieltä yhteismaa-pinosta kortti "Jatka matkaasi Lähtö-ruutuun" ja alkaa arvioimaan elämää uudella tavalla, jostakin toisesta lähtökohdasta.
Ny ymmärrän sinua, minäkin olen kulkenut tuon saman tien. Olin katkera, kyyninen, synkkä. Näin kaiken vain kielteisesti. Sitten lopulta ei ollut enää mitään. Mikään ei tuntunut miltään. Kaikki oli samantekevää. Olin kuin elävä ruumis, zombie. Minulla ei ollut mitään tunteita, ei iloa, ei surua, ei onnea, oli tyhjyyttä, oli vain "ei mitään".
Nihilismi on tie jonka päässä ei ole mitään. Umpikuja, hyvin kuvaavasti "Dead end". Tai Dead and end. Kuolema ja loppu. "Tie päättyy". Menetin elämänhaluni. Halusin vain kuolla. Kuitenkin tiesin että itsemurhakaan ei olisi ratkaisu, vaan vain pakenemista.
Miten pääsin takaisin elämään? Se ei ollut helppoa. Miten vapautua katkeruudesta? Antamalla anteeksi. Miten vapautua negatiivisuudesta? Ajattelemalla positiivisesti. Opin vähitellen, vaikka vaikeaa se oli. Opin katsomaan pimeyden sijasta valoon, vaikka se koski. Nyt osaan antaa anteeksi myös itselleni. Nyt osaan arvostaa itseäni, ja muita ihmisiä. Koen elämän sisältörikkaana ja merkityksellisenä. Osaan arvostaa erilaisuutta. Tiedän että maailmassa on paljon pahaa, mutta tiedän myös että vallitsevaa asiantilaa ei tarvitse hyväksyä ikäänkuin sille ei voisi mitään. Jokainen ihminen voi tehdä jotain että maailma olisi parempi paikka. Mutta jos kukaan ei tee mitään, ei mikään koskaan muutu. Niinpä, en kuitenkaan jää odottamaan että joku muu tekisi ensin. Vaikka kukaan muu ei tekisi mitään, minä ainakin teen, se on velvollisuuteni.
Kokemuksistani opin, että mikä on sittenkin tärkeintä. Rakkaus. "Ilman Rakkautta maailma on hautausmaa".
Viestisi on hyvä ja selkeä.
Vaikka organisaatiot ovat monessa maassa hävinneet ovat nämä oppijärjestelmän perusteet olemassa. Vahvemman laki on tullut ateisteiksi itseään kutsuvien toimesta täällä palstoilla tarpeeksi yksiselitteisesti esille. Joko tarkoituksella, tai useimmiten ymmärtämättä sen sisintä olemusta ja todellista kasvupohjaa
"Ihminen joka kantaa koston ajatuksia mielessään, kantaa helvettiä sisällään"
Teen seuraavaa...
Otan selvää mitä on tapahtunut, kysyn nimeä vanhemipien nimeä tms. Selvitän välittömän avuntarpeen, hankin/toimitan tarvittavan välittömän avun. Teen tarvittaessa rikosilmoituksen, ainakin teen ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille.
Siitä eteenpäin toivon että systeemi toimii. Jos emme eläisi järjestäytyneennä yhteiskunnassa tarjoaisin lapselle suojaa, ravintoa, huolenpitoa, lohtua, ja kaikkea mitä ihminen tarvitsee.
Olen Ateisti,
DOG
että tekisin samoin kuin sinä, enkä tekisi sitä siksi, että olen teisti, vaan siksi, että olen ihminen ja äiti. En usko, että voisin välinpitämättömästi kulkea ohi mielessäni joitakin teorioita miettien, vaan menisin auttamaan. Joskus kun olen kaupungilla antanut vähän bussirahaa sitä pyytäneelle nuorelle, että tämä pääsisi kotiin, niin olen ajatellut samalla, että jos minun lapselleni olisi käynyt samoin, toivottavasti häntäkin joku olisi auttanut. Toisaalta koen myös sen, että olen Punaisen ristin jäsen, velvoittavan minua tekemään sen, minkä osaan.
Kirjauskontojen merkittävin anti maailmalle on kirjoitetut säädökset ja lait, jotka ovat ajanmyötä valikoituneet ja jalostuneet nykyisiksi lakikirjoiksi, joilla maallista maailmaa hallitaan. Koska lait ovat myös yhteiskunnallisesti hyvin tärkeitä, on havaittavissa erityisesti Kiinassa ja Intiassa toisenlaista kehitystä. Jäljellejääneessä kirjallisuudessa on yllättävän paljon hallitsijoille tarkoitettuja oppeja ja säädöksiä.
Lakien ja säädösten lisäksi kirjauskonnot ovat koettaneet opettaa ihmisille viisautta elämässä, mutta myös sitä, miten muita ihmisiä tulisi kohdella. Arkielämän kanssakäymiseen on puuttunut ensimmäiseksi hindukirjallisuus, jotka toivoivat ihmisten kohtelevan toisiaan niin kuin toivoisi itse tulevansa kohdelluksi. Myöhemmin sama ajatus on tullut esiin Kiinassa ja lännessä mm. kristinuskossa.
Voisi tämän kirjallisen historian valossa tulkita, että eettinen toiminta on jollain tavalla kytköksissä uskontoihin, mutta näin ei välttämättä ole. Kyse on osaksi ihmiskunnan kehitystä jo siinä, että ihmiset ovat alkujaan kehittäneet itselleen kielet ja toiseksi symbolit vastaamaan äänteitä. Kun sitten opit ja viisaudet on kirjoitettu puulle, paperille tai kiveen, sanojen merkitystä ja niiden painoarvoa ei olla vielä ihan täysin ymmärretty. Lait ovat olleet lähes joka maailmankolkassa taivaallista alkuperää, joskaan ei välttämättä jumalilta peräisin (esim. vanhemmissa kulttuureissa esi-isät eli elossa olevien ihmisten kuolleet sukulaiset ilmaisevat itseään luonnossa, unissa, eläimissä jne.). Lait ja opit on kirjattu osana väistämätöntä kehitystä.
Ajankuvaa on tallennettu enemmän itämaissa kuin länsimaissa. Silti länsimainen elämäntapa ja kulttuuri on levinnyt joka maailmankolkkaan. Kun länsimaisena katsoo maailmaa ja tietää ongelmista muualla, ei voi sanoa kuin, että arvot joihin länsimainen kulttuuri perustuu on täysin nurinkurinen. Vaikka moraali ja etiikka täällä pohjautuu samoihin viisauksiin kuin Intiassa ja Kiinassa, käytännössä länsimainen historia on monien eri kulttuurien summa, joissa juuret ovat aikaa sitten unohtuneet, eikä siksi länsimaisilla ihmisillä ole sellaista luonnollista ja pakotonta suhdetta eettiseen ja moraaliseen toimintaan kuin siellä, mistä nämä opit ovat lähtöisin.
Ateistina olen yksilö ja yksilönä kiinnostunut eri kulttuureista, ihmismielestä ja näiden molempien historiasta. Minuun on juurrutettu kristillisen maailmankuvan lisäksi paljon muita asioita, joiden vuoksi minulle kuunteleminen on ollut jo hyvin varhaisista ikävuosista lähtien automaattista. Kuuntelemalla olen joutunut tekemisiin ihmisten kanssa ja koettanut auttaa silloin, kun olen katsonut sen tarpeelliseksi ja olen kyennyt auttamaan. Etiikkani ja moraalini tulee samoista lähteistä kuin kristityillä eli elämästä, jota ilman minkään opin oikein ymmärtäminen on mahdotonta. Sen jälkeen on asioita, jotka olen havainnut universaalisti paikkansapitäviksi ja oivaltanut myös sen, miten kaikista auttamisesta voi tulla lähinnä luonnollinen toimintatapa, kun sitä ei selitä opeilla tai pyri ottamaan siitä itselleen jotain extra-statusta. Autan, koska saatan jonain päivänä tarvita apua ja pitkällä tähtäimellä on parempi käyttäytyä kohteliaasti ja auttaa tarvittaessa kuin puukottaa jokaista selkään tai kohauttaa olkapäitään ylimielisesti. Tätä ei ole tarvinnut mistään kirjasta lukea.
Ihmismieli on hyvin ristiriitainen, siksi ihmiset voivat käyttäytyä hyvin ristiriitaisesti. Raamatun ristiriidoista on puhuttu ties kuinka kauan ja ne on myös aina yhtä nätisti lakaistu maton alle tai selitetty unohduksiin. Sitä ei kuitenkaan ole otettu huomioon, että ristiriidat ovat aina ihmisten omaa tulkintaa, kuten myös se, ettei niitä halua nähdä. Ristiriitojen kieltäminen on yhtälailla kyvyttömyyttä kohdata totuutta tai todellisuutta. Osaksi länsimaisen historian, osaksi Raamatun massiivisuuden ja monitulkintaisuuden vuoksi kristityt (ja jopa minä itse entisenä kristyttynä) olen ollut välillä aika hukassa säädösten, lakien, neuvojen ja oppien kanssa. Koska koko länsimainen kulttuuri tiede mukaanlukien haluaa selittää kaiken puhki, lopulta jää niin paljon selittämättömiä asioita, ettei kokonaisuudesta voi saada enää selvää. Ihmisiltä katoaa tällaisessa tilanteessa maltti ja perspektiivi. Kun hyvät teot sitten eivät merkitse edes niin paljoa kuin usko jumalaan tai edustajaansa, voi olla käytännössä täysin mahdotonta löytää minkäänlaista järjellistä yhteyttä uskon ja tekojen välillä. Eettiset teot voivat olla aina uskonnon kautta perusteltuja ja ehdollisia, eikä maailmankatsomuksessa ja toiminnassa ole enää mitään aitoa, rehellistä ja yksinkertaista. Voisi sanoa, että nykykulttuurissa ihmiset ovat ottaneet viimeisestn vuosituhansien aikana omasta luonnostaan - ihmisyydestä - takapakkia aimoharppauksia.
Ateistit ovat yhtälailla ristiriitaisia ja he voivat tulla hyvin erilaisista traditioista: zen buddhalaisesta länsimaiseen selittelyperinteeseen. Jokainen ihminen - myös teistit - on yksilö ja heillä painaa aina taskussaan enemmän omat kokemuksensa kuin yhdenkään kirjan antamat opit. Siitä syystä voisin päättää koko raapustukseni toteamalla, että ainoa tapa oppia empatiaa, auttamista ja rakkautta on oppimalla elämästä. Eikä se, vaikka yksinkertaiselta kuulostaa, ole alkuunkaan yksinkertaista - vaikka sitä onkin.
Itse olen erimieltä seuraavasta:
"Voisi sanoa, että nykykulttuurissa ihmiset ovat ottaneet viimeisestn vuosituhansien aikana omasta luonnostaan - ihmisyydestä - takapakkia aimoharppauksia."
Mihin perustat väitteesi?
- Voisi sanoa, että nykykulttuurissa ihmiset ovat ottaneet viimeisestn vuosituhansien aikana omasta luonnostaan - ihmisyydestä - takapakkia aimoharppauksia."
Mihin perustat väitteesi? -
Väitteen perustan pitkälti ihmisen historialliseen taustaan. Ihmiset eivät ole aina olleet sotaisia, eikä tälläkään hetkellä kaikki kansat ole sotaisia. Kaikilla kansoilla ei ole sen enempää kirjallisuutta kuin kirjauskontoja. Heillä ei myöskään ole kirjoitettua kieltä, heillä on vain vanhat tarinansa, tapansa ja asuinsijansa. Ihmiset elävät yhteydessä luontoon osana luonnon kiertokulkua, ilman niitä asioita, jotka tuntuvat hämärtävän ihmisen käsitystä itsestään, luonnosta ja kanssaihmisistä.
Omistusoikeudet ovat yksi seikka, joista ollaan nykymaailmassa hyvin tarkkoja. Onko se hyvä vai huono asia? Mielestäni se on tosiasiassa toisarvoinen asia. Uskonnot ovat olleet tarkkoja, mutta ne ovat päätyneet vallankäytön välineiksi jopa ihmisten välisissä keskusteluissa, joissa helposti aletaan vääntää kättä siitä kenen Isä on voimakkain, kun itseasiassa koko kysymys on purettavissa jostain ihan muusta näkökulmasta. Näistä kahdesta sitten voidaan ynnätä myös ihmisten sotaisa 'lähimenneisyys', josta ihmisyys viimeistään on aika kaukana. Toki voidaan sanoa, että sotaisuus kuuluu ihmisen perusluonteeseen, mutta näin ei asia ole. Sotaisuus kuuluu aika puhtaasti reviirikiistoihin niin fyysisessä kuin psyykkisessä mielessä. Ja nämä molemmat puolestaan pohjaavat pitkälti siihen, miten ihmiset ovat rakentaneet ympärilleen toinen toistaan hienompia järjestelmiä, joiden perusteella voivat perustella oman ajattelu- ja toimintatapansa hyvyyttä.
Taolaisuus suhtautuu hyvin kriittisesti niin omassa maassa (Kiinassa) kuin länsimaissa syntyviin uusiin ilmiöihin. Se suhtautuu hyvin kriittisesti teorioihin ja selityksiin, joita ihmiset tahtovat suoltaa loputtomiin ja löytää näillä selityksillään oikeuden ties mille. Kyllä, teollinen kehitys on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta ihan kaikki ei ole ollut hyvää; kyllä, kapitalismi on hyvä järjestelmä, mutta se ei ole virheetön ja ties vaikka olisi olemassa parempiakin vaihtoehtoja jne. Ihmiset syöksyvät teoriasta toiseen sen mukaan, mitä pitävät hyvänä ja täytyy sanoa, että siinä missä ihminen on tiedollisesti kehittynyt, se on sen ihmisyydessä ja itsetietoudessa hävinnyt. Tiedosta, tekniikasta ja monista muista asioista on tullut tärkeämpää, eikä se ihmisten oma luontainen elämäntapa välttämättä ole joidenkin ihmisten mielestä muuta kuin haihattelua, epäkäytännöllistä ja puuduttavaa. Vaan, mitä muuta sen elämän sitten piti ollakaan?
ainakin kehittyneissä maissa (joissakin) olevat "ilmaiset" koulut, terveydenhuollot yms. osoittaa että tilanne ei olisi noin heikko.
Eli olemme valmiit jakamaan omastamme omistusoikeuden kustannuksella.
Niin tilanne ei ole vielä niin heikko, etteikö maailmasta löytyisi yhtään inhimillistä ihmistä. Itse puhuin enemmän ihmiskunnasta ja ihmisyydestä yleensä. Uskon ihmisten taantuneen siitä, mitä he olivat aiemmin, kun yhteisöllisyys toimi lähes automaattisesti ja, jolloin jokainen ihminen auttoi toistaan hädän hetkellä. Ei sen vuoksi, että niin on hyvä tehdä tai, että siitä saa jonkinlaisen palkinnon, vaan sen takia, että se oli elämän edellytys. Nykyään hyviä tekoja selitetään liikaa ja niillä toivotaan olevan tietynlaisia vaikutuksia omaan elämään. Keskustelua voisi viedä klassisesti altruismiin ja siihen, että onko olemassa epäitsekkäitä tekoja...
Kuitenkin uskoisin ihmiskunnalta pääsääntöisesti olevan hieman motiivit hakusessa ja sen vuoksi myös ihmiset itse. Hyvät teot saattavat johtaa katastrofeihin ja ihmiset, jotka tekevät hyviä tekoja odottavat kiitosta, jota eivät koskaan kuule. Näin se on mennyt ja näin se tullee aina menemään. Ihmisen toiminta on aina luonnollisempaa ja pakottomampaa, mitä vähemmän tekoja selitellään tai pyritään oikeuttamaan omalla järjellä.
Ota selvää siitä, miten omistusoikeudet toimivat maailmankolkissa, joissa ei koko käsitettä tunneta, jotka ovat länsimaalaisen intellektuellin mielestä peräpajulaa, jossa ihmiset ovat tietämättömiä barbaareja. Itse näen länsimaisen, teollistuneen ihmisen pikemmin barbaarina, joka ei tarkkaan tiedä, mitä ja miksi tekee, mitä tekee...
Kristitty kertoo lapselle heti että se joutuu helvettiin jos hänestä tulee isona esim. homoseksuaali, ja nykyiset kärsimykset eivät ole mitään helvettiin verrattuna. Jumala vain koittelee karitsaansa.
Mielestäsi siis vain uskovaiset,kristityt, ovat kykeneviä rakastamaan ja pitämään huolta toisista ihmisistä?
Jos pidät ateisteja kollektiivisesti kylmäverisinä ja välinpitämättöminä ihmisinä, ehkä sinun pitäisi sulkea juuri nyt kone ja mennä tapaamaan enemmän ihmisiä. Raamatun täytteinen pumpuli on paha kasvualusta.
Pitipä vielä lisätä tämä pieni linkki, joka oli samaiselta palstalta löytynyt.
Eli siis kristinusko olisi se rakkauden ja hyvyyden alku ja juuri?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000005859792
En väittänyt, että kristitty toimii paremmin kuin ateisti.
Kysyin vain keskustelun aluksi, että antaako ateismi "eväitä" tai motivaatiota tehdä hyvää tai pyrkiikö se edes siihen. Tähän olen saanut paljon hyviä vastauksia. Kiitos niistä!
Ymmärrän siis, että ateismi ei sinänsä ota mitään kantaa elämän päämääriin, hyvään/pahaan, tavoiteltavaan/kartettavaan eikä oikeaan/väärään. Se on vain opportunismia uskonnoille. Ateistin tarvii siis etsiä elämänarvonsa ja moraalinsa muualta. Ateismi sinäsä ei siis ota kantaa siihen mitä tälle kohdatulle lapselle pitäisi tehdä.
OK, hyväksytään päätelmäsi, eli että ateismi ei anna vastausta kysymykseesi eikä arvoja uskonnottomalle.
Tekeekö se ateistista huonomman ihmisen kuin kristitty?
Eihän ateismi ole oikeastaan muuta kuin toteamus siitä, että en usko jumaliin enkä muihin henkiolentoihin. Arvot minun pitää siis hankkia/oppia/ajatella muita kautta kuin jostain pyhästä kirjasta. Mutta jos ne hyvät arvot, yleisesti hyväksytyt, saa muuta kautta, niin silloinhan ateisti ja uskovat ovat yhtä "yleviä" ihmisiä. Tai kääntäen, jos uskova ei elä raamattunsa arvojen mukaan tai ateisti on luonut itsekkäät ja muita vahingoittavat arvot, joiden mukaan elää, niin taas molemmat ovat taas samalla tasolla.
Uskonto ei siis tuo mitään lisäarvoa ihmiselle eikä hänen arvoilleen. Se on vain yksi helppo tapa luoda omat arvonsa. Ja samalla se on myös yksi helppo tapa tulla harhaanjohdetuksi, koska ulkoa annettuja arvojahan ei sovi kritisoida.
Ateismi tarkoittaa uskon puutetta jumalaan/jumaliin. Tämä tarkoittaa sitä, että ateismi ei määrää miten tulee käyttäytyä missäkin tilanteissa.
Skenaarioosi se tarkoittaa tätä: se on ateistista kiinni mitä tämä ateisti tekee. Ateisti voi jättää asian huomioimatta. Ateisti voi myös auttaa lasta. Ateisti voi antaa lapselle rahaa.
Kysymyksesi: Onko ateismilla aatteena antaa mitään eväitä todellisen elämän ongelmille? Aatteena ei, mutta monella ateistilla kyllä.
Kristinusko todellakin pyrkii opettamaan lähimmäisen rakkautta. Usein jää valitettavasti vain pyrkimukseksi. Ihmisiä on moneksi eikä se onko ateisti vai uskovainen esim. kristitty vaikuta ihmisen toimintaan kyseisessä tilanteessa.
"Ihmisiä on moneksi eikä se onko ateisti vai uskovainen esim. kristitty vaikuta ihmisen toimintaan kyseisessä tilanteessa."
Jos todella on näin, niin mistä ihmisen todelliset arvot sitten tulevat? Siis ne, joiden perusteella todella toimitaan tai jätetään toimimatta kyseisessä tilanteessa. Eivätkö todelliset arvot ole kiinteästi sidoksissa ainakin uskontoon?
Esim. kasvatuksesta, vastuuntunnosta, ympäristöstä. Tietysti tuo uskonto liittyy vahvasti kasvatukseen. Sikäli uskonto on sidoksissa siihen miten ihminen toimii. Vastuuntuntoisia ihmisiä on niin uskovaisissa kuin ateisteissakin.
Jotenkin tuntuu, että sinä luokittelet arvoja koko ajan hyviin ja huonoihin, todellisiin tai vähemmän todellisiin sen mukaan, mistä ne on saatu.
Kaikki arvothan ovat todellisia, oli ne sitten huonoja tai hyviä. Todellisia ne ovat ainakin arvojen kantajalle itselleen, usein myös hänen lähipiirilleen (tai isommallekin piirille), koska arvot ohjaavat ihmisen muille näkyvää toimintaa niin hyvässä kuin pahassakin.
Mistä arvot tulevat? Ensisijaisesti ne tulevat ajattelevan ihmisen sisimmästä, hänen omista psykologisista tarpeistaan ja toiveistaan. Niitä voi kutsua omaksi tunnoksi tai tietoisuudeksi hyvästä ja pahasta. Näitä arvoja välitetään kasvatuksen ja opettamisen kautta muille. Aivan alkuun, siis lapsena, omaksutaan omien vanhempien arvot. Myöhemmin niitä opitaan muualta, koulusta ja kavereilta. Ja vielä myöhemmin, siis aikuisuuden kynnyksellä ja aikuisina, osa ihmisistä muokkaa niitä oman ajattelunsa kautta omaa psyykeään palveleviksi. Tähän ajatteluprosessiin vaikuttavat tietenkin omat kokemukset ja havainnot. Näiden ajattelijoiden kautta arvot voivat muuttua koko yhteisössä, joko heidän opetustensa tai esimerkkinsä kautta.
Osa ihmisistä ei ajattele arvojaan juuri lainkaan, vaan ottavat vain kritiikittä vastaan sen mitä vanhemmilta ja muilta opettajiltaan saavat. Osa taas ostaa valmiiksi mietityt arvot valmiina pakettina esim. uskonnon muodossa.
Sinänsähän sillä ei ole mitään merkitystä ihmisen "arvolle", mistä hän on käyttäytymiseensä vaikuttavat arvonsa saanut. Tärkeintä on, että ne ovat sellaisia, että ne palvelevat yksilön ja yhteisön yhteistä hyvinvointia.
Väitän edelleen, että ateistin ja uskovan arvot ovat yhtä arvokkaita, jos ne toteuttavat tuota yhteistä etua.
Jumalan palvelemista en pidä minään arvona.
Ajatellaan vaiks niit kirkon piiripienen hyväksikäyttäjiä, asioita joita tulee jatkuvasti esiin=(( Ei kuule tunne-elämä ole hukassa "ateistilla"..se osaa kohdistaa sen oikein....ilman "pannan" kiristämän pään aiheuttamia harhoja=))
Eli toimin aina ajatusteni mukaan...jos joku tekisi väärin(läheisilleni)...se huomaisi sen..ennemmin tai myöhemmin=))
PS: Eiköhän tää asia liene niin, ett lahkolot tappelee...jas pirusti ja minkä varjolla..uskonnon tietysti..=))) No heikot tukeutuu tappelussakin porukkavoimaan..heh!
Ehkä olenkin tyhmä. Minulle on vaan opetettu, että keskustelussa häviäjä on se, joka menee ensimmäiseksi henkilökohtaisuuksiin.
Mutta kun aloitit jo, niin annan tulla takaisin (eihän ateismi ota kostoonkaan mitään kantaa).
Kirjoitit:
"Lahkot tappelee ja minkä varjolla...uskonnon tietysti"
Sinähän varsinainen älypää olet, keksitkö ihan itse tuon lauseen, kuulin sen nimittäin ensi kerran. Tuntuu se ateistikin haastavan riitaa! Eiköhän riidat tule usein maailmankatsomuksellisista asioista ja ateismikin on maailmankatsomus!
henkilökohtaisuuksiin vain, mitenkähän tässä henkilökohtaisuuksiin??...nickien varjoissahan tässä toimitaan=))
Ja toiseksi...en kuulu lahkoon..olkoonkin ajatusmaailmani "ateisti"....ja minä otan tuohon kostoon ihas henkilökohtaisen kannan...kostan ja välittömästi!
Ja riidan haastamisesta...haastan ja toteutan sen todellakin, jos siihen on aihetta! Jos häviän, se mun murhe..jos voitan..niin se "sulka hattuuni" taas=))
Jos sinä näkisit isän ristiinnaulitsevan poikansa, ylistäistkö isää hänen suuresta rakkaudestaan?
Asia menee nyt vähän sivuraiteelle, mutta kommentoin silti.
Ymmärrätkö todella mistä puhut? Kristinuskon mukaan kyse oli siitä, että meille ihmisille näytettiin kyseisessä tapahtumassa teatraalisesti se, missä arvossa Jeesuksen opetukset olivat ja ovat suureksi osaksi vieläkin ihmisten keskuudessa. Oletko sitä mieltä, että kaikki Jeesuksen ajatukset olivat niin huonoja, että antaisit hänelle saman kohtalon?
Miksi et puhu suuren ateistin, Stalinin/leninin tekemistä muutamista pienistä rikkeistä. He eivät pyrkineet mihinkään muuhun kuin oman aseman pönkittämiseen. Mutta heidän opetuksensa ja toimintansa ei herätä samalla lailla intohimoja. Mitäs tuosta, sattuuhan sitä? Mitä nyt muutama ihminen vieläkin kärsii...Mutta uskonnoissa on kaikki syyt pahuuteen!
Pääasia on siis, ettei ota mitään kantaa siihen pitäisikö lasta auttaa vai ei. Yhdentekevä asia! Tai sitten pohtii asiaa niin kauan, että asia menee ohi.
Kaikki Jeesuksen sanomisiksi väitetyt hyvät opetukset löytyvät historiasta muiden esittäminä jo ennen Jeesuksen aikaa.
Eli noiden opetusten kannalta Jeesuksella ei ole mitään muuta roolia kuin niiden edelleen levittäminen. Tuokin ansio kuuluu mitä ilmeisimmän raamatun kirjoittajille.
"Kaikki opetukset löytyvät historiasta muiden esittäminä" Heität tällaisen väitteen varmana tietona. Eiköhän historiassa kaikki ole monen ihmisen yhteistä perintöä, joku vaan osaa kiteyttää ne konkreettisiksi sanoiksi niin, että ne jäävät elämään. Samoin on useiden muidenkin "keksintöjen" kanssa.
Anteeksi nyt, mutta on pakko sanoa:
Ei kai jumalaan uskomattomuus tee ihmisestä kaikkitietävää älykköä?
ja provoillen tuon heitinkin.
Laitappa kehään joku jessen sanomaksi väitetty viisaus niin eiköhän pienellä kaivamisella löydy vanhempi viittaus asiaan.
Jo pelkästään se että raamattu perustuu vanhempaan tarustoon, takaa tuon.
Haluaisin ateisteilta kommentteja ihmisen vastuusta.
Miksi helvetillä pelottelu on teistä niin vastemielistä? Eikö pahaa tekevä ihminen saakin kokea joutuvansa asiasta vastuusee? On täysin eri asia se mitä te jatkuvasti kauppaatte, eli lasten (jotka ovat aina viattomia tai ainakin ymmärtämättömiä) pelottelu. Tarkoitan nyt aikuista ja todella "pahaa" ihmistä. Eikö hänen tarvi pelätä mitään muuta kuin "poliisia"? Entä jos "poliisi" on hänen puolellaan (Saddam, Stalin, Kim Jong Il ja lukemattomat muut diktaattorit). Minua ainakin auttaa kestämään heidän toilailunsa se tieto, että ajattelen pahan saavan aina palkkansa.
Haluisin vastaukseksi mm. sitä, että onko mielestänne mitään auktoriteettia oman järkenne yläpuolella, jonka mukaan pahan tekeminen olisi tuomittua.
Ilmeisesti uskotte monet ihmisen hyvyyteen ja siihen, että uskonnot ovat kaiken pahuuden alku ja juuri.
Olen kuullut ammattisotilaiden (siis upseerien, jotka myös osaavat ajatella) sanovat, että ihmisen sivistys on kuin pölykerros raakalaismaisen eläimen päällä. Kun tulee kriisi (nälkä, vilu, epävarmuus jne) niin kaikki humanismi katoaa ja alkaa itsekäs taistelu omasta olemassaolosta muista piittaamatta.
Miten on, omasta tai uskontosi näkökulmasta: Joudunko helvettiin kun en usko jumalaan enkä Jesukseen, vaikka muuten elänkin jokseenkin niiden arvojen mukaisesti, joihin raamatussa (ja muiden uskontojen pyhissä kirjoissa) opastetaan?
- pelottelu kohdistuu henkilöihin joiden vastustuskyky on heikko
- pelottelu ei perustu totuuteen
- pelottelulla pyritään hallitsemaan
- pelottelulla pyritään jäsenhankintaan
muutamia noin äkkiä mainitakseni.
Voit ajatella pahan saavan aina palkkansa, itsepetoksen vapaus on olemassa.
Et vastannut kysymykseeni, vaan esitit vastakysymyksen. Jatkan siis samaan malliin: joutuuko mielestäsi Stalin, Saddam jne vastuuseen teoistaan millään lailla (eli esim. helvettiin)?
Pistit jonoon joukon "pahiksia" jotka eivät välttämättä ole pahiksia. Kun katson heidän tekemisiään länsimalaisena niin voit tuomita heidät helposti. Kun vaihdat näkemyksesi Saddamista islamilaiseen näkemykseen niin eipä Saddam enää ole niin paha vaan enempi sankari. Vastusti länsimaita, USAa, demokratiaa yms. Stalin taas toimi samoin kuin tsaarit ennen häntä. Kohteli huonosti, lähetti jälleen koulutusleireille yms. Slaavilainen kulttuuri on tottunut eriin kuin me.
Koitappa ajatella heidän toilailujaa heidän oman kulttuurin pohjalta. Olivatko he niin hyviä? Tai pahoja? Kenen mielestä? Miltä pohjalta olet oman mielipiteesi tehnyt? Luterilaisuuden? Islamin? Kommunismin?
Oletko varma että he ansaitsevat "helvetin" jos heidän oman vakaumuksen mukaan sitä ei ole mutta sinun mukaan on?
"- pelottelu kohdistuu henkilöihin joiden vastustuskyky on heikko
- pelottelu ei perustu totuuteen
- pelottelulla pyritään hallitsemaan
- pelottelulla pyritään jäsenhankintaan"
Jos joku "pelottelee" mainitsemillasi motiiveilla, niin käsittääkseni kristinuskon mukaan myös hän käristelee helvetin vaivassa lopun ikänsä.
Ettei vain olisi itsepetosta olla noin varma siitä, että paha ei saa palkkaansa. Jos ylipäänsä on olemassa mitään ihmistä suurempaa, niin luulisi hänen olevan oikeudenmukainen. Jos et USKO, että sellaista on olemassa, se ei mielestäni tarkoita sitä että TIETÄISIT että sellaista ei ole olemassa. Mistä johtuu moinen kaikkitietävyys, että uskallat väittä sitä itsepetokseksi? Ei vakuuta.
K:"Miksi helvetillä pelottelu on teistä niin vastemielistä?"
V:Ei helvetillä pelottelu ole vastenmielistä, koska en siihen usko.
K: Eikö pahaa tekevä ihminen saakin kokea joutuvansa asiasta vastuusee?
V: Tietenkin näin pitäisi olla. Silti, Stalin ja Hitler olivat "rakastettuja" aikanaan.
K: On täysin eri asia se mitä te jatkuvasti kauppaatte, eli lasten (jotka ovat aina viattomia tai ainakin ymmärtämättömiä) pelottelu. Tarkoitan nyt aikuista ja todella "pahaa" ihmistä. Eikö hänen tarvi pelätä mitään muuta kuin "poliisia"?
V: Miten olisi sellainen kuin omatunto? Eikö hyvää voisi tehdä ihan sen takia, että se on oikein? Miksi hyväntekemisestä pitäisi saada palkinto, joka taivaskin loppujen lopuksi on? Ihmisen kasvatuksessa behaviorismi (keppi-porkkana) on niitä alkeellisimpia menetelmiä.
Hyvästä elämästä saa puhtaan mielen. Yritän elää kunnollisesti ja pystyn nukkumaan yöni rauhassa. Eikö siinä ole palkintoa kylliksi?
K: Entä jos "poliisi" on hänen puolellaan (Saddam, Stalin, Kim Jong Il ja lukemattomat muut diktaattorit). Minua ainakin auttaa kestämään heidän toilailunsa se tieto, että ajattelen pahan saavan aina palkkansa.
V: Minua ei auta. Sitä vain tulee kyynisemmäksi, mikä on aina sääli. Hitler, Stalin&co. silti uskoivat tekevänsä hyvää työtä. Hitler esimerkiksi oli uskovainen, joka /uskoi/ toimivansa oikein. Jälkipolville tämä viesti ei varmasti välity. Miksi pitäisikään? Uskon, että ihmisten on taisteltava sekä itsessään että ulkopuolella olevaa pahaa vastaan. Omassa maailmassani paha vain ei ole persoonallinen vaan heikkoutta, joka vetää helppoudella puoleensa. On helpompi mennä massan mukana ja toimia väärin kuin taistella oikeiden keinojen ja päämäärien puolesta.
Tyypillistä ateistien suusta. Älä edes yritä etsiä oikeudenmukaisuutta, sitä ei ole. Kaikki on suhteellista (myös 5000 kurdin kaasuttaminen on sidoksissa kulttuuriin).
Kellään ei ole mitään vastuuta. Jos terroristi räjäyttää ydinvoimalan, häntä pitää ymmärtää hänen omista lähtökohdistaan. Eikö kaikessa pitäisi olla kuitenkin joku realiteetti edes.
Varo kuolemasta nälkään miettiessäsi leivän syvintä olemusta.
No jaa, en ole sama , jolta ensiksi kysyt. Mutta vastaanpa sitten:
Stalin, Hitler ja muut väärintekjät eivät kuolemansa jälkeen joudu vastaa enää mistään, koska mitään kuolemanjälkeiastä elämää ei ole olemassa.
...mitä pahuus on, heikkoutta tai suhteellista.
Jos linkitän keskustelun avaukseen, niin lapsen kannalta on aivan sama mitä pahuus on. Hän TUNTEE sen ilman teorioitakin: vanhemmat, jotka eivät huolehdi hänestä ja anna hänelle rakkautta tekevät väärin. Ihminen, joka ei auta häntä tekee myös, ainakin heikon lapsen mielestä väärin. Mikä tässä on nyt niin monimutkaista?
Hänelle on aivan sama, jaksavatko vanhemmat huolehtia hänestä tai auttaako ohikulkeva häntä sen vuoksi että hän pelkää joutuvansa vastuuseen piittaamattomuudestaan vai onko hän jalo ateisti ja auttaa sen vuoksi. Pääasia, että auttaa. Pitäisi vaan olla munaa tunnustaa se, että pahuus on pahuutta.
Se oli rehellinen mielipide, johon ei ole mitään lisättävää.
Yllättävän paljon uskikset pelottelevat vaikka heidän oppien mukaan se on tuomittavaa. Usein tuo eri sanankääntein naamioidaan milloin minkäkin "lähimmäisenrakkauden" alle. Uskon kyllä että valtaosa heistä on vilpittömiä, eivät edes huomaa mitä tekevät.
Jos koiralla on jotain koiraa suurempaa (vaikkapa isäntä) se ei takaa että isäntä on oikeudenmukainen. Miten siis joku ihmistä suuremman tulisi olla oikeudenmukainen?
Itseasiassa jos jumala olisi hän ei joko ole kiinnostunut tai sitten omaa sadistisia piirteitä.
Jos joku avoimesti esittää väitteen jostain, hänen tulee se todistaa.
En minäkään teidä että onko pyhä IpoMuk Saturnuksen kolmannella kuulla olemassa vai ei. Väittäisin siihen uskomista itsepetokseksi.
Vastaavia Ipomuk väittämiävoidaan keksiä n 1 kappaletta, jumaliahan on keksitty tuhansittain.
EIkä tarvitsekaan vakuuttaa, miksikö? Se on mahdotonta.
Uskiksen kykyu keksiä selityksiä on sikäli verraton.
"Tyypillistä ateistien suusta"
ei hyödytä yleistää
ja tuossa valossa on aivan sama onko kohdalle osuva ihminen ateisti vai teisti.
>>>(myös 5000 kurdin kaasuttaminen on sidoksissa kulttuuriin).>Kellään ei ole mitään vastuuta. Jos terroristi räjäyttää ydinvoimalan> häntä pitää ymmärtää hänen omista lähtökohdistaan
Minä näen jumalattomasta maailmastani, että konnien tuomitsemisen jättäminen jumalan hoidettavaksi vasta heidän kuolemansa jälkeen on mitä suurinta vastuunpakoilua.
Jos jumalasi olisi oikeudenmukainen, ei hän varmasti panisi pahakseen, vaikka pikkusen esivalmistelisitte rikollisia hänen lopulliseen käsitelyynsä.
Missä jumalan oikeudenmukaisuus näkyy? Kerro vaikka vain yksi pieni konkreettinen esimerkki.
Jumalan epäoikeudenmukaisuudesta esimerkkejä näkyy jatkuvasti niin paljon, että kukaan ei pysty niistä lukua pitämään.
Minusta tuo epäoikeudenmukaisuuden johdonmukainen salliminen on paras todiste siitä, että jumalaa ei ole olemassa.
"...onko mielestänne mitään auktoriteettia oman järkenne yläpuolella, jonka mukaan pahan tekeminen olisi tuomittua."
Onhan siellä: yhteisön kokkeltiivinen järki. Joka, kuten toteat, on etenkin kriiseissä kovin suhteellinen käsite.
"alkaa itsekäs taistelu omasta olemassaolosta muista piittaamatta."
Tulee mieleen Maslowin tarvehierarkia.
"Aivan sama... ...mitä pahuus on, heikkoutta tai suhteellista."
Noh, se oli eksymistä sivupoluille, minkä myönnän auliisti. Pahuus on pahaa. Syyt vain ovat uskovaisen ja ateistin mielestä erilaiset. Meillä ei ole syntipukkia omille toimille ja houkutuksille kuin omat himot, heikkoudet yms yms.
"Jos linkitän keskustelun avaukseen, niin lapsen kannalta on aivan sama mitä pahuus on. Hän TUNTEE sen ilman teorioitakin: vanhemmat, jotka eivät huolehdi hänestä ja anna hänelle rakkautta tekevät väärin. Ihminen, joka ei auta häntä tekee myös, ainakin heikon lapsen mielestä väärin. Mikä tässä on nyt niin monimutkaista?"
Pitää paikkansa. Välinpitämättömyys ja tekemättömyyskin oman pelkuruuden takia on heikkoutta, pahuutta tai mitä nimitystä siitä sonnasta halutaankin käyttää. Ateistin ei /tarvitse/ auttaa lasta, joka itkee --- ellei lasketa heitteillejätöstä tulevaa syytettä tms. Kuolemanjälkeinen elämä ei huoleta ainakaan minua, koska en siihen usko. Kuitenkin, jokainen empaattinen ihminen auttaa hädän alla olevaa. Tietenkin lohduttaisin itkevää lasta tai menen väliin, jos vanhemmat pahoinpitelevät lapsiaan julkisesti. Se on empatiaa, joka kai kuuluu osana ihmisenä olemiseen. Turhana, rönsyilevänä sivuhuomautuksena mainittakoon, että ongelmana nykyään on, että suurin osa hätää kärsivistä on muualla ja heidän itkunsa voi hiljentää kanavaa, lehteä tai URL:ia vaihtamalla. Moniko uskovaisista on lähtenyt vapaa-ehtoistyöhön muualle? Moniko tekee päivittäin hyvän työn lähimmäisilleen eikä pelkästään Jumalalleen? Minä ainakin yritän. Kai sitä sanotaan etiikaksi, moraaliksi tai omaksitunnoksi. Jos teitä huvittaa kutsua sitä Uskoksi tms, ihan paskan sama minulle. Ei tässä ole monimutkaista mikään. Olemme samaa mieltä, että välinpitämättömyys tai pahan tekeminen on pahaa. Mistä se johtuu, voimme olla erimieltä.
"Hänelle on aivan sama, jaksavatko vanhemmat huolehtia hänestä tai auttaako ohikulkeva häntä sen vuoksi että hän pelkää joutuvansa vastuuseen piittaamattomuudestaan vai onko hän jalo ateisti ja auttaa sen vuoksi. Pääasia, että auttaa. Pitäisi vaan olla munaa tunnustaa se, että pahuus on pahuutta."
Tuosta olemme erimieltä. Teon motiivi alkaa vaikuttaa myös teon toimintamalleihin. Jos pedofiili auttaa eksynyttä lasta, jotta saisi materiaalia herkkiin runkkausfantasioihinsa, en pitäisi sitä kovin laupiaana toimintana. Tämä pedofiili heittäytyy jatkossa oikein todella laupiaaksi ja ottaa katulapsen kämppäänsä. Hän ei harrasta lapsen kanssa seksiä tai muuta kinkyä vaan tarjoaa tälle asunnon, ruuan ja perustarpeet elämään MUTTA levittää salaa napsittuja kuvia lapsen aamu/ilta-toimista ja yleisestä elämästä muille "aateveljilleen" korvausta vastaan. Lapselle on edelleen sama, onko hyväntekijällä moista sivutoimista tulonlähdettä vai ei, eikö vain?
Eikö olisi parempi vedota ihmisen järkeen ja myötäelämiskykyyn.
Miksi valehdella? Eikö se ole juuri sitä mitä saddamit ja hitlerit harrastivat. Tuollainen touhuhan oikeuttaa nuo teot.
Entäs kun "poliisi" ja diktaattori on sillä puolella joka pelottelee helvetillä!
Saattaa mennä aiheen ohi, mutta menköön - ei se niin pahasti mene!
Siis, tilanne jossa tavataan pahoinpidelty lapsi. Sanonpa että en usko että on erityisen viisasta alkaa siinä tilanteessa jauhaa mitään että jumala on hyvä ja jeesus auttaa -juttua. Vähän ristiriitaiselta tuo vaikuttaisi kun on mätkitty vereslihalle.
Kyllä ilman jumalaakin voi osoittaa rakkautta ja myötätuntoa!
Ei mennyt asian ohi. Mutta lyhyt kysymys. Toki jokainen saa tehdä hyvää ja osoittaa rakkautta. Mahdollisuus osoittaa täydellistä rakkautta on kuitenkin vain Kristuksella.
Mitä teet kun edessäsi on vaikka haavoittunut uhri, puolet päästä tohjona, aivot esillä mutta tajuissaan. Mutta näet että hän kuolee kohta. Apu voi olla liian kaukana, tai muuta.
Tämä on tositapaus Vietnamin sodasta. Uskova sotilas, taistelutoveri, rukoili sodassa juuri tällaisessa tilanteessa haavoittuneen puolesta, mitään muuta ei ollut tehtävissä. Sotilas kuoli. Mitä olisit itse tehnyt, kenen puoleen olisit kääntynyt jos olisit rukoillut.
Tämä on tapaus jonka kuulin mieheltä joka itse oli paikalla.
Kunnon kaveri olis lopettanu ton kitumisen ampumalla toisenkin puolen päästä paskaks.
Mutta mitä tekee ex taistolainen kommari: rukoilee jumalaa.
Ymmärtäisin täysin rukouksen jos sillä olis paskankaan merkitystä.
Ei ole, harhauttaa vaan taistolaisia.
Tai ehkä tässä oli, kaveri kuoli, ei tarvinnut kitua pidempään vaikka olikin loosereiden kanssa liikeelä. Ehkä armo on?
Hyvä että et ole ambulanssin kuljettaja.
Samoinko tekisit niille jotka kituvat saairauksien uhreina? No ei tietenkään?
Eiköhän ne sotilaat Vietnamissa olleet muita kuin luusereita. Eivät myöskään viime sodan veteraanit rintamalla.
on tietyissä tilanteissa hyvä ratkaisu.
Rukoileminen on pakoilua
Jos rukoilen ystäväni puolesta joka on ongelmissa se ei ole pakoilua.
Jos rukoilen Kristuksen kautta, itseni puolesta saan hengellisen suojan. On aivan sama millä nimellä sitä kutsut. Asia toimii kuitenkin.
Viime sodassa rukoiltiin paljon, ehkä enemmän kuin koskaan. Ihmeistä suurin on, että olemme vapaita.
On vanha sanonta, hirteen menevää ei naurata. On parempi mennä sinnekin rukoillen kuin elvistellen.
Eutanasiaan minun on vaikea ottaa kantaa, siinä on monia puolia. Ystäväni poika hakattiin 7 vuoden kestävään "kasvis" tilaan, siis sairaalahoitoon, lääkärit olisivat luopuneet, mutta äiti hoiti poikaa lääkäreitten vastustuksesta huolimatta, opetti uudestaan syömään, puhumaan ja tänään tämä kaveri on lähes kunnossa. Suoritti ajokortin uudestaan ajaa autoa ja elää itsenäisesti.
Äitini oli ennen kuolemaansa vaikeasti dementoitunut joten tämäkin puoli on tuttu.
Toisaalta Raamattu sanoo, älä tapa.
Hyvä kun sanoit tietyissä tilanteissa.
Toisaalta Raamattu sanoo, älä tapa
Saan rukouksesta hyvän hengellisen ja mielellisen suojan, kutsu sitä millä nimellä haluat, ainakin kohdallani se toimii mainiosti.
Vanha sanonta. Hirteen menevää ei naurata. Mielummin silloin rukoilen kuin ilveilen.Mitä Jeesus teki ja sanoi ristillä?
Mitä itse tekisit?
tai fiksua tähän en osaa sanoa.
Varmasti viime sodassa rukoiltiin paljon.
Kysymys onkin. mitä rukoiltiin enemmän ristusta vai saatanaa.
Itse veikkaan jälkimmäistä, ainakin tiukassa paikassa.
MITEN ATEISMI RAJOITTAA EMPATIAA?
jos ei usko, ei siis voi tuntea myötätuntoa?
ihan miten vaan..
Tottakai voi tuntea myötätuntoa. Ja hyvä niin.
Mutta vain Kristus voi antaa täydelliset motivoidut tunteet
Allah, sinä vääräuskoinen koira. Vain Allah
ihminen joka omaa egoistisen ja narsistisen ajatus- ja arvomaailman tuntea aitoa myötätuntoa, empatiaa?
Tyhmä kysymys: jos joku on egoisti ja narsisti niin hän ei silloin ole maailman empaattisin ihminen.
Egoisteja ja narsisteja on sekä kristityissä että ateisteissa. Olen tavannut hyvin kylmiä, suvaitsemattomia ja ilkeitä uskovaisiksi, jopa fanaattisiksi uskovaisiksi tunnustautuvia ihmisiä ja empaattisia ja sydämellisiä ateisteja.
On hirveän yksinkertaistavaa ja lapsellista ajatella että uskovaiset on hyviksiä ja ateistit pahiksia, tai että aito myötätunto olisi Jeesuksesta peräisin.
"Mutta vain Kristus voi antaa täydelliset motivoidut tunteet"
Turhanpäiväinen väite!
Ei mitenkään mustavalkoinen maailmankuva.. :D
Uskovaisetkin ovat puutteellisia, ihmisiä yhtä kaikki. Jeesuksen opetus, rakasta lähimmäistä kuin itseäsi on lähtöisin Jumalasta joka mainitaan ennen tätä käskyä.
Ateistitkin ovat Jumalan rakkauden kohteita, joten se empatiasta.
Ihmisen omat voimat ovat kuitenkin rajallisia, uskovainen ammentaa voimansa Kristuksesta, mutta mistä ammentaa ihminen jolla ei ole voiman antajaa?
Omasta itsestään, ja hyvä niinkin, mutta kuinka paljon on loppuun palaneita, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja monia muita. Itse en tulisi pitkään toimeen ilman että olisi astia mistä juoda välillä.
Tunteet, myös myötätunto riippuu niin paljon omasta fiiliksestä, ovatko asiat kunnossa, tai ei, eilen oli huonosti tänään hyvin, tunteet siis vaihtelevat.
Aidot tunteet ovat Jeesuksen ominaisuuksia, ne eivät vaihtele, ja ne hän haluaa jakaa niitä ihmisille, eikö tämä ole empatiaa, samaistumista syvimmillään.
Miten niitä tunteita kukin noudattaa on eriasia.
En voi ymmärtää miten helvetissä voit uskoa tollaseen paskaan! Myötätunto lähtösin Jeesuksesta, jep jep.. Mistäköhän sinä, joka uskot, voit tietää mistä, minä joka en usko, saan myötätuntoni? Tottakai typeräkin tajuaa, ettei lähimmäisen rakastamiseen tarvita mitään helvetin Raamattua sitä kertomaan.. Mites osaat muuten käydä kaupassa, onko siitä joku erityinen merkintä Raamatussa?
Lisää sanavarastoasi, kiroilu osoittaa sen puutteellisuuden.
Sinulla on varmaan jokin aiheeseen liittyvä ajatus joka ei ole turhanpäiväinen? Kerro se!
"Aidot tunteet ovat Jeesuksen ominaisuuksia, ne eivät vaihtele, ja ne hän haluaa jakaa niitä ihmisille, eikö tämä ole empatiaa, samaistumista syvimmillään."
Sanoisin, että tämä on omaa varsin sekavaa tajunnanvirtaasi. Mistä tiedät mitä Jeesus haluaa tai ei halua? Onko Jeesus aina samaa mieltä kanssasi? Huvittavaa luettavaa. :)
"Aidot tunteet ovat Jeesuksen ominaisuuksia, ne eivät vaihtele, ja ne hän haluaa jakaa niitä ihmisille, eikö tämä ole empatiaa, samaistumista syvimmillään."
Mistä olet tämän keksinyt. Sanoisin, että tämä on omaa, varsin sekavaa tajunnanvirtaasi. Mistä tiedät, mitä Jeesus haluaa tai ei halua? Onko Jeesus aina samaa mieltä kuin sinä? Huvittavaa luettavaa!
Ota Raamattu käteesi ja lue, niin ei tarvitse kysellä hassuja. Jeesuksen ominaisuudet on siellä kyllin selvästi tuotu esille. Ne ovat tarkoitettu kaikille malliksi, myös sinulle.
Jeesus ei ole aina samaa mieltä kanssani.
1. Ota Raamattu käteesi ja lue, niin ei tarvitse kysellä hassuja. Jeesuksen ominaisuudet on siellä kyllin selvästi tuotu esille. Ne ovat tarkoitettu kaikille malliksi. Myös sinulle.
2. Jeesus ei ole aina samaa mieltä kanssani
No hei mähän oon ateisti, eli tyhmä ja kyvytön.. (anteeksi etten keksinyt paremmin kuvaavaa sanaa).. Nyt taitaa olla sinun vuorosi antaa minulle joku mukava sitaatti Raamatusta.. Nehän ovatkin niin hyvin perusteltuja... Jep jep..
No saat mitä tilaat, tässä sitaatti:
"Vedenpaisumuksen jälkeen Nooa laski vapaaksi kyyhkysen joka palasi mukanaa tuore öljypuun lehti."
Mutta älä huoli tyhmiä ja kyvyttömiä me kaikki olemme mutta riittäviä Jumalalle.
Siis voimme vaikka pohtia mitä tuo öljypuun lehti kuvaa
Nooan arkkia ei koskaan ole ollutkaan.
onhan sullakin juttu!
itse olen ateisti enkä voisi noin rajata ihmisten ajattelukykyä uskonnon takia!
ev.lut ystäväni meni ja teki itsemurhan eilen jos ajattelisin kuten sinä tekisin juuripäin vastoin mitä koko päivän olen tehnyt olen yrittänyt olla perheen ja muiden ystävien tukena kuunnella ja lohduttaa, vahtinut pienempiä sisaruksia että vanhemmat voivat katseensa kääntää ja surra
on meilläkin sydän vaikkei sitä partajeesukseen uskottaisikaan!
ei tämän jälkeen välttämättä tarvitsisi uskoa kenenkään!
Jos ateismi tarkottaa uskonpuutetta jumalaan/jumaliin, raamatunoppeihin sekä jeesukseen, silloin olen ateisti..jos ei niin silloin en ole. Kyseisessä tapauksessa jokainen terve aikuinen ihminen yrittäisi etsiä jonkin keinon auttaa tai lohduttaa.Itse en ole koskaan tarvinnut kristinuskoa sen enempää kuin muitakaan uskoja tai edes ateismia myötätunnon ja sympatian näyttämiseen,toisesta välittämiseen ja huolehtimiseen. Ei näihin asioihin tarvita jumalan tai minkään muunkaan taruolennon läsnäoloa, terve järki kokemuksieni mukaan riittää hyvin pitkälle.
"vai onko se paluuta ihmiskunnan varhaisille (lue: raakalaismaisille, vahmimman oikeuteen perustuville) juurille?"
Mitä tekemistä ateismilla on tämän kanssa, maailmahan on aina ollut kuvatun kaltainen..ja tulee aina olemaan, ei ateismilla ole mitää tekemistä tuon kanssa!!
luulisimpa että itse jos avun tarvitsijana olisin niin mielummin ottaisin apua vastaan ateistilta kuin uskovaiselta joka mitä todennäköisemmin hokisi vain jumala sitä jumala tätä...
Avun tarvitsijana sinulla ei ole aina vieressä toista ihmistä.
Jeesus Kristus on kuitenkin aina lähelläsi.
Ja omat kykysi voit unohtaa, ne ovat rajalliset
ateismi ei ole sama kuin sivistyssanoja viljelevä taiteita harrastava homo
Luulenpa näin;olet sitten ateisti,siis kiellät Jumalopin ja aatteen tai sitten uskovainen aivan todella tai vain kirkkoonkuuluva,kirkollisverojamaksava kansalainen,niin tuollaisessa tilanteessa kuin nyt annoit esimerkin,jokaiselle nousee päällimmäiseksi tunteeksi sääli ja halu auttaa pientä,turvatonta.
Vaikka elämme kylmässä maailmassa,jossa tavoittelemme enemmän omaaa hyvää kuin ajattelisimme yhteistä etua,on kuitenkin inhimillisyys ja ihmisyys säilyneet ja luulenpa,että tulevat myös säilymään,siis älä pelkää,kyllä jokainen uskontoon tai elämänkatsomukseen katsomatta autttavat ja lohduttavat jokainen tavallaan ja sydämenpohjasta!