Kylkä minun niin kovasti käy näitä pakolaisia sääliksi, niitä pitää auttaa. Sotapakolaisilla tarkoitan kuitenkin pieniä lapsia joita lähetetään turvaan sodan kauhuilta ja pommituksilta. Äiditkin ovat tervetulleita vaikka niitäkin tarvittaisiin kyllä enemmän sielä kotirintamalla auttamassa. Miten meille suomalaisillekin olisi käynyt, jos nuoret terveet miehet olisivat paenneet vastuutaan, eli maansa puolustamista. Syyriassa on sota, sielä on myös sisällissota, meillä tapettiin molemmissa sodissa vastuunpakoilijat ja heitä kutsuttiin rintamakarkureiksi. Eniten minua vanhana ihmisenä ihmetyttää se, että 90 prosenttia pakolaisista on palvelusikäisiä miehiä, eikö näillä miehillä ole minkäänlaista omanarvontuntoa, kunniaa tai halua puolustaa maataan. Ovatko nämä itämaiset miehet niin pelkureita ja raukkoja, että jättävät naiset ja lapset kärsimään sodan kauhuista ja lähtevät itse etsimään onneaan muualta. Itse olin aina valmis tekemään velvollisuuteni tämän maan itsenäisyyden puolesta, usein pelotti ja vielä useammin pelkäsin ja murehdin kotirintamalle jäänyttä vaimoa ja kuutta lastani. Kuolema odotti meitä päivittäin, mutta olimme aina valmiit tekemään velvollisuutemme. Auttakaa hyvät suomalaiset lapsia ja naisia, mutta lähettäkää rintamakarkurit ja pelkurit takaisin.
"Minä lataan ja ammun,
kunnes kentälle sammun."
"Minä lataan ja ammun,
kunnes kentälle sammun."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa mieltä asiasta, vanha herra puhuu asiaa. Tätä asiaa tuskin kukaan täälä miettii tarkemmin.
Sota on sota. Kyllä te veteraanitkin olisitte lähteneet karkuun tai leirille sotaa pakoo. Te ette vaan uskaltaneet lähteä karkuun koska teitä pelotti. Nää pakolaiset on uskaltanu lähtee eikä oo pelänny tätä matkaa, joten turpa kii fabu.
"Nää pakolaiset on uskaltanu lähtee eikä oo pelänny tätä matkaa"
Siintä on pitänyt kukkahattutätien ja vajakkisuvakkien armeija hyvän huolen.
Ruotsi ei todennäköisesti olisi edes ottanut vastaan rintamakarkureita aivan kuten ei ota vastaan tänäpäivänäkään vaan ohjaa ne suoraan Suomen äärihyysäreiden hyväiltäväksi Tornion sillanpääaseman kautta.
Ei se ollut uskalluksesta kiinni, me uskoimme ainoastaan siihen, että omilla toimillamme pystyimme torjumaan ylivoimaisen vihollisen pyrkimykset. Kukaan muu ei meitä voinut auttaa, me itse olimme vastuussa siitä mitä Suomelle tapahtuu. Uskon edelleen, että meissä suomalaisissa on auttamisen halua ja me haluamme auttaa syyrialaisia ja muitakin pakolaisia mielellään. Me emme aseta rajoja kärsimykselle, tuhat tai satatuhatta, me autamme. En kuitenkaan haluaisia auttaa palveluskuntoisia ja sotaväkeen kelpaavia nuoria miehiä, heidän vastuullaan on kriisin ratkaiseminen, käsien ylösnostaminen ei ole koskaan ratkaisu ongelmiin.
"minä lataan ja ammun,
kunnes kentälle sammun."
Melekeen ne kaikki on miehiä joiden kuuluisi olla jossain ihan MUUAALLA KUIN SUOMESSA!