Yleensä on sympatiani on auttaa hädänalaisia, mutta katellessa Eurooppaan ja Suomeen virtaavaa pakolaistulvaa kyllä auttamishalu herpaantuu. Pitäisikö meidän nyt alkaa elättämään näitä nuoria parhaassa iässä olevia pojankoltteja ja 25 - 35-vuotiaita miehiä. Tulee mieleen, että miten he ovat voineet jättää mummonsa, ukkinsa, äitinsä sisaruksensa, vaimonsa ja lapsensa ja toiset sisarukset sinne sodan jalkoihin. Ei näitä nauravia ja kameroille vilkuttavia heppuja näytä huolestuttavan että heidän naispuoliset sukulaiset siellä raiskataan, tapetaan.
Viime sotien aikana miehemme lähtivät puolustamaan maataan ja perheitään. Ja jos olisi tullut tosi eteen, että perheenä heidät tapetaan, niin en kyllä usko että miehet olisivat paenneet jättäen porukat vihollisen armoille, Olisivat seisoneet rinnalla suojellen ja puolustaen perhettään viimeiseen hengenvetoon asti.
Mieluummin kyllä autan Romanian köyhiä, kaatopaikkojen romaniperheitä, jotka joutuvat alistumaan kohtaloonsa. Asuvat hökkeleissä, talvella peltikamina voi haljeta, halot loppuvat. Ei ole ruokaa, vaatteita, pesumahdollisuuksia puhumattakaan, että olisi töitä ja lapset pääsisivät kouluun. Joskus avustustyöntekijät kuulevat ikäviä tarinoita kuolleista nälkään, viluun nääntyneistä perheistä. Yleensä se silloinkin on äiti ja lapset tai mummo lapsien kanssa.
En voi auttaa monia, mutta kohdistan kyllä sen avun todella apua tarvitsevalle.
Kopioin 60-kymppisten palstalta
Viime sotien aikana miehemme lähtivät puolustamaan maataan ja perheitään. Ja jos olisi tullut tosi eteen, että perheenä heidät tapetaan, niin en kyllä usko että miehet olisivat paenneet jättäen porukat vihollisen armoille, Olisivat seisoneet rinnalla suojellen ja puolustaen perhettään viimeiseen hengenvetoon asti.
Mieluummin kyllä autan Romanian köyhiä, kaatopaikkojen romaniperheitä, jotka joutuvat alistumaan kohtaloonsa. Asuvat hökkeleissä, talvella peltikamina voi haljeta, halot loppuvat. Ei ole ruokaa, vaatteita, pesumahdollisuuksia puhumattakaan, että olisi töitä ja lapset pääsisivät kouluun. Joskus avustustyöntekijät kuulevat ikäviä tarinoita kuolleista nälkään, viluun nääntyneistä perheistä. Yleensä se silloinkin on äiti ja lapset tai mummo lapsien kanssa.
En voi auttaa monia, mutta kohdistan kyllä sen avun todella apua tarvitsevalle.
Kopioin 60-kymppisten palstalta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Syyriassa sotivat reippaat naiset kurdi naiset sotivat isis terroristeja vastaan miehet lähtee karkuun