Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa. Joh. 14:13.
Tästä näemme, mitä merkitsee Jeesuksen nimeen rukoileminen. Se on melkein samaa kuin vetoaminen Jeesuksen välittäjäasemaan. Itse käsite, toisen nimeen rukoileminen, on melkein samanlaista kuin mikä meille on tuttua jokapäiväisessä elämässämme nykyäänkin, kun rikas ja arvossapidetty mies antaa nimensä ja suorituksensa jollekulle köyhälle apua tarvitsevalle. Jos köyhällä on tuollaisen rikkaan, arvovaltaisen miehen suositus, kääntyy hän luottavaisena avunantajan puoleen. Auttaja on valmis rohkeasti antamaan apunsa edes kysymättä, milloin
köyhä voi maksaa takaisin saamansa avun, sillä hänelle riittää takuumiehen nimi. Niin käy kun voi turvautua toisen nimeen.
Tästä saamme jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä Jeesuksen nimeen rukoileminen merkitsee. Se lausutaan kirkkorukouksissamme tavallisesti julki seuraavin sanoin: »Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme nimeen.» Mutta Johanneksen evankeliumin 14. luvussa, josta luemme tekstimme sanat, saamme lisämerkityksenkin näille sanoille. Siinä käy ilmi, että kun rukoilemme Jeesuksen nimeen, on meidän rukoiltava hänen mielensä mukaan.
Mutta osataksemme rukoilla Jeesuksen ansioon turvaten ja hänen tahtonsa mukaan pitää meidän antaa Hengen vaikuttaa sydämessämme, että meistä tulisi todellisia Jeesuksen opetuslapsia ja Jumalan lapsia. Olemme luonnostamme eläytyneet siihen ajatukseen, että Jumala katsoo puoleemme ja on meille armollinen, kun elämme jumalisesti ja kuuliaisesti. Mutta sen sijaan emme voi odottaa, että hän kuulisi rukouksiamme meitä kohtaan, jos sydämemme syyttää meitä synnistä ja arvottomasta käytöksestä.
Niin itsekylläisiä me olemme, että oikeatkin Jumalan lapset, jotka kääntyessään ovat tunteneet itsensä aivan mitättömiksi ja kehnoiksi, ja vain hädin tuskin ovat ajatelleet Jeesuksen armoon turvaten voivansa kulkea ahtaan portin lävitse, vähitellen maallisen elämänsä aikana ovat hairahtuneet uskomaan, että Jumala on heille armollinen ja kuulee heidän rukouksensa, jos he vain noudattavat hänen käskyjänsä. Samoin he ajattelevat, että hän heille vihastuu eikä kuule heitä, jos he antavat synnin saada vallan heissä ja jos he huonosti käyttäytyvät.
Mutta jos rukoilemme siinä mielessä, että Jumala meidän oman kelvollisuutemme tähden meitä kuulisi, on aivan päinvastaista kuin että rukoilisimme Jeesuksen nimeen ja hänen välittäjän asemaansa vedoten. Paljon armoa ja paljon nöyryyttävää kokemusta me tarvitsemme ymmärtääksemme, mitä todella merkitsee, että vain Jeesuksen nimen ja hänen ansionsa tähden saamme armon ja hyvän osan, vaikka itse ansaitsisimme vain tuomion.
Mutta jos Jumalan uudestisyntyneille lapsille tämä on vaikeata, kuinka vaikeata silloin onkaan kääntymättömien rukoilla oikein ainoatakaan rukousta vain vedoten Jeesuksen ansioon!
Yhtä mahdotonta on tällaisen kääntymättömän rukoilla Jeesuksen tahdon mukaan. Hänen sydämensä huolet ja huokaukset eivät voi olla samat kuin Jeesuksen. Ja sitähän juuri myöskin merkitsi Jeesuksen nimeen rukoileminen. Sillä rukoushan on sydämemme halujen ja toivomuksien julkilausumista. Mutta ajattele, mikä armon ihmetyö on tapahtunutkaan, kun huomaan uskoni kautta saaneeni sellaisen sydämen, että vaikka en ajattelekaan Jeesuksen esimerkkiä ja määräyksiä, vaan suoritan jokapäiväisiä askareitani, kuitenkin sydämessäni tunnen samoja huolia ja toivomuksia, joita on Herran rukouksessa ja muissa Jeesuksen lausunnoissa.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-17.html
Tästä näemme, mitä merkitsee Jeesuksen nimeen rukoileminen. Se on melkein samaa kuin vetoaminen Jeesuksen välittäjäasemaan. Itse käsite, toisen nimeen rukoileminen, on melkein samanlaista kuin mikä meille on tuttua jokapäiväisessä elämässämme nykyäänkin, kun rikas ja arvossapidetty mies antaa nimensä ja suorituksensa jollekulle köyhälle apua tarvitsevalle. Jos köyhällä on tuollaisen rikkaan, arvovaltaisen miehen suositus, kääntyy hän luottavaisena avunantajan puoleen. Auttaja on valmis rohkeasti antamaan apunsa edes kysymättä, milloin
köyhä voi maksaa takaisin saamansa avun, sillä hänelle riittää takuumiehen nimi. Niin käy kun voi turvautua toisen nimeen.
Tästä saamme jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä Jeesuksen nimeen rukoileminen merkitsee. Se lausutaan kirkkorukouksissamme tavallisesti julki seuraavin sanoin: »Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme nimeen.» Mutta Johanneksen evankeliumin 14. luvussa, josta luemme tekstimme sanat, saamme lisämerkityksenkin näille sanoille. Siinä käy ilmi, että kun rukoilemme Jeesuksen nimeen, on meidän rukoiltava hänen mielensä mukaan.
Mutta osataksemme rukoilla Jeesuksen ansioon turvaten ja hänen tahtonsa mukaan pitää meidän antaa Hengen vaikuttaa sydämessämme, että meistä tulisi todellisia Jeesuksen opetuslapsia ja Jumalan lapsia. Olemme luonnostamme eläytyneet siihen ajatukseen, että Jumala katsoo puoleemme ja on meille armollinen, kun elämme jumalisesti ja kuuliaisesti. Mutta sen sijaan emme voi odottaa, että hän kuulisi rukouksiamme meitä kohtaan, jos sydämemme syyttää meitä synnistä ja arvottomasta käytöksestä.
Niin itsekylläisiä me olemme, että oikeatkin Jumalan lapset, jotka kääntyessään ovat tunteneet itsensä aivan mitättömiksi ja kehnoiksi, ja vain hädin tuskin ovat ajatelleet Jeesuksen armoon turvaten voivansa kulkea ahtaan portin lävitse, vähitellen maallisen elämänsä aikana ovat hairahtuneet uskomaan, että Jumala on heille armollinen ja kuulee heidän rukouksensa, jos he vain noudattavat hänen käskyjänsä. Samoin he ajattelevat, että hän heille vihastuu eikä kuule heitä, jos he antavat synnin saada vallan heissä ja jos he huonosti käyttäytyvät.
Mutta jos rukoilemme siinä mielessä, että Jumala meidän oman kelvollisuutemme tähden meitä kuulisi, on aivan päinvastaista kuin että rukoilisimme Jeesuksen nimeen ja hänen välittäjän asemaansa vedoten. Paljon armoa ja paljon nöyryyttävää kokemusta me tarvitsemme ymmärtääksemme, mitä todella merkitsee, että vain Jeesuksen nimen ja hänen ansionsa tähden saamme armon ja hyvän osan, vaikka itse ansaitsisimme vain tuomion.
Mutta jos Jumalan uudestisyntyneille lapsille tämä on vaikeata, kuinka vaikeata silloin onkaan kääntymättömien rukoilla oikein ainoatakaan rukousta vain vedoten Jeesuksen ansioon!
Yhtä mahdotonta on tällaisen kääntymättömän rukoilla Jeesuksen tahdon mukaan. Hänen sydämensä huolet ja huokaukset eivät voi olla samat kuin Jeesuksen. Ja sitähän juuri myöskin merkitsi Jeesuksen nimeen rukoileminen. Sillä rukoushan on sydämemme halujen ja toivomuksien julkilausumista. Mutta ajattele, mikä armon ihmetyö on tapahtunutkaan, kun huomaan uskoni kautta saaneeni sellaisen sydämen, että vaikka en ajattelekaan Jeesuksen esimerkkiä ja määräyksiä, vaan suoritan jokapäiväisiä askareitani, kuitenkin sydämessäni tunnen samoja huolia ja toivomuksia, joita on Herran rukouksessa ja muissa Jeesuksen lausunnoissa.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-17.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajatukseni ja toivoni on, että Jumala armossaan antaisi valtakuntansa vahvistua minun ja toisten sydämissä, tunnen, että suurin iloni on kuulla, miten Jumalan teot ovat vaikuttaneet ihmissieluun, tai huomatessani Jumalan valtakunnan kasvavan jollakin paikkakunnalla ja Jumalan nimen kunnian lisääntyvän. Sama asiahan sisältyy Isä meidän rukouksen kahteen ensimmäiseen kohtaan: »Pyhitetty olkoon sinun nimesi. lähestyköön sinun valtakuntasi.» Tämän saman asian takia Jeesuskin vain täällä vaelsi, siksi hän alistui kuolemaan, ja uhrasi kaikki voimansa pelastaakseen sieluja ja laajentaakseen autuudenvaltakuntaa maan päällä.
Sinä, joka ehkä huolehtien ja huokaillen ajattelet samaa asiaa, sielujen pelastusta ja autuutta, iloitse ja ihmettele sitä armoa, että osaksesi on tullut, sinulla on sama mieli kuin Jeesuksella oli. Tuntukoon koko maailma muuten sinusta synkältä ja ahtaalta, sielussasi on armon ihmetyö, joka tuhatkertaisesti voittaa kaikki maalliset huolet. Kun ajattelematta Jeesuksen esimerkkiä tai Isä meidän rukousta öin ja päivin huokaat: tapahtukoon minussa Jumalan tahto, vaikkakin se olisi ristiriidassa oman tahtoni kanssa. Voisinpa täyttää Jumalan tahdon! Silloinhan sydämessäsi kaikuu kolmas rukous: Tapahtukoon Sinun tahtosi!» Iloitse siitä sydämesi ihmeestä, että mielesi on kuin Kristuksen. Mikä armo ja autuus onkaan, että meissä ja Jumalassa asuu sama Henki! Sehän todistaa, että meillä on osamme »Jumalan olemuksesta».
Amen.
...