Vaipanvaihtogeeniä etsimässä
Vauvan tulo saattaa sekoittaa myös miehen hormonit.
Oksettaako? Kiristyykö pinna, turpoaako keho? Onneksi olkoon, mies, sinusta tulee isä.
Kanadalaisten tutkimusten mukaan monet odottavat isät kärsivät raskausaikana samantapaisista oireista kuin äidit. Queens ja Memorial -yliopistojen tutkimuksissa havaittiin, että tulevien isien hormonitasot muuttuivat jälkeläisen syntymää odotettaessa. Joillakin miehillä muutoksiin liittyi pahoinvointia ja muita vaivoja.
Mieshormoniksi kutsutun testosteronin määrä elimistössä väheni. "Äidilliseen" hoivakäyttäytymiseen liittyviä kortisolia, prolaktiinia sekä naishormoni estradiolia taas oli miesten kehoissa tavallista enemmän. Hormonitasot palautuivat, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen.
Mitä kummaa tämä on sukupuolten tasa-arvon uusi, outo ilmentymä? Löydösten merkityksestä on monta tulkintaa.
Raskausajan hormonimuutokset virittävät naisen äitiystaajuudelle, siitä ollaan yhtä mieltä. Sen sijaan isien hoivasuhde lapsiinsa on nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan ensisijaisesti tahdonalainen.
Edellä mainittuja tutkimuksia johtaneet psykologi Anne Storey ja biologi Katherine Wynne-Edwards uskovat nyt, että hormonimuutokset ovat luonnon tapa valmistaa myös miehiä isyyteen.
Psychology Today -lehden haastattelussa tutkijat arvelevat, että selitys hormoniheittelyyn löytyy feromoneista. Noiden hajun kaltaisten yhdisteitten tiedetään esimerkiksi synkronisoivan yhdessä asuvien naisten kuukautiskierron samaan rytmiin. Tutkijat pitävät mahdollisena, että samantyyppistä kehojen välistä viestinvaihtoa tapahtuu lasta yhdessä odottavien kumppaneiden kesken.
MIESTEN lisääntymisterveyteen perehtynyt naistentautien erikoislääkäri, dosentti Pasi Pöllänen pitää Wynne-Edwardsin tutkimusta asiallisena mutta pienenä.
"Se on mielenkiintoinen vihje, tiedon jyvänen, jonka perusteella ei kuitenkaan voi päätellä vielä kovin paljon. Tämä on neitseellinen tutkimusala, sillä miehet ovat osallistuneet aktiivisesti vauvan odotukseen ja synnytykseen vasta vähän aikaa."
Hänestä on kuitenkin mahdollista, että tutkimustulokset kertovat jotain olennaista isyydestä.
"Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että on olemassa äidin vaistoa vastaava biologinen isän vaisto."
Myös Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen professori Jari-Erik Nurmi suhtautuu kanadalaistutkimuksiin varovaisen myönteisesti. Hormonimuutoksiin voi olla monta syytä.
"Esimerkiksi stressi aiheuttaa ihmisissä hormonimuutoksia, ja vaimon raskaus voi olla miehelle stressaava tilanne."
Kortisoli tunnetaan sekä hoiva- että stressihormonina.
"Toisaalta saattaa olla järkevää miettiä asiaa evolutiivisten mahdollisuuksien kannalta. Lapsen henkiinjäämisen kannalta isän sitoutuminen perheeseen on olennaista, ja siten isän läsnäolo auttaa hänen omia geenejään leviämään. Siinä mielessä olisi sekä isän että lapsen etu, jos isälläkin olisi biologinen hoivavietti", Nurmi pohtii.
Itse hän on kuitenkin taipuvainen uskomaan, että isän hoivakäyttäytymisen ja mahdollisten raskausajan oireiden syy on sosiaalinen, ei biologinen.
AINAKAAN VIELÄ suomalaismiehet eivät valita raskausvaivoista lääkärille. "Kukaan klinikallamme ei ole kuullut moisesta. Kyseessä taitaa olla aika marginaalinen ilmiö", miesten vaivoihin erikoistuneen Lääkäriasema Miehen urologi Sakari Jokelainen sanoo.
Isyystutkija Jouko Huttuselle miesten raskausaikaiset vaivat ovat tuttuja antropologisesta kirjallisuudesta. Eräissä niin sanotuissa primitiivisissä kulttuureissa miehet osallistuvat vaimon raskauteen riitinomaisesti oirehtien. Jotkut jopa synnyttävät symbolisesti.
Myös Huttunen pitää ilmiön alkuperää sosiaalisena. Mahdolliset hormonimuutokset ovat hänestä enemmänkin isyyteen valmistautumisen seuraus kuin syy.
"Tuntemuksissa on mielestäni kyse ensisijaisesti voimakkaasta myötäelämisestä. Sekä mies että nainen kokevat huolta valmistautuessaan hoitamaan uutta ihmistä."
Miesten suhtautumisesta isäksi tulemiseen tiedetään yllättävän vähän, sillä isyys määritellään kulttuurisesti edelleen ensisijaisesti äidin ja lapsen kautta.
Ja jos suomalaiset miehet raskausoireita potisivatkin, he tuskin tekisivät siitä isoa numeroa. Meikäläisessä mieskulttuurissa lääkärille mennään vasta todellisessa hädässä. Rintojen aristuksesta ei varmaan viitsisi valittaa poikien saunaillassakaan.
HUTTUNEN EI haluaisi rakentaa uutta isyyskulttuuria biologisten löytöjen varaan. "Vertaukset ihmiskunnan alkuhämäriin johtavat usein harhaan, kun kyse on nykypäivän ratkaisuista."
Luonnontiede on harvoin "vain" luonnontiedettä. Tässäkin tapauksessa kyse on pitkälti myös politiikasta. Yhteiskunnallisissa kiistoissa isyys- ja vanhempainlomista aseeksi otetaan usein väitteet isän ja äidin luonnollisista rooleista.
"Tulee mieleen Uuno Turhapuro, joka miettii, sopiiko siivoaminen hänen luonnolleen. Jos mies miettii, sopiiko vaipanvaihto hänelle, kyse on yhtä lailla laiskuudesta."
Huttusen mielestä isyys on ensisijaisesti moraalikysymys. "Isän pitää tajuta, että on oikeudenmukaista huolehtia lapsista yhdessä nyt kun miehen ei ole välttämätöntä olla metsästämässä karhua."
Huttunen itse kuuluu siihen 3,5 prosentin vähemmistöön isistä, joka jää hoitamaan lasta vanhempainlomalle. Hän pitää parhaillaan taukoa kasvatustieteen lehtorin työstä Jyväskylän yliopistossa ja huolehtii kotona pienistä kaksosista.
Oli tutkimuksissa havaittu hormoniheittely sitten syytä tai seurausta, varmaa on, että suomalaismiehet käyttävät jatkuvasti enemmän aikaa lastenhoitoon ja kotitöihin.
Tilastokeskuksen tuoreen ajankäyttötutkimuksen mukaan alle kouluikäisten lasten isät käyttivät vuosina 19992000 lastenhoitoon yli kaksin verroin enemmän aikaa kuin 12 vuotta aiemmin. Nuorten isien kotitöihin käyttämän ajan määrä lisääntyi 20 prosenttia.
Naiset tosin tekevät kotitöistä edelleen yli 60 prosenttia, eikä vanhempainlomalle jäävien isien osuus ole juuri kasvanut sitten 80-luvun.
"Suomessa ei ole yhtenäistä isäkulttuuria", Jouko Huttunen sanoo. "Osa isistä hoitaa lapsia äidin tavoin. Toisaalta yhä on myös perheen pää -tyyppisiä isiä, jotka voisi kuvitella käyskentelemään pussihousut jalassa 30-luvun elokuvaan."
SANNA SOMMERS
http://www.mayo.edu/proceedings/2001/jun/7606a2.pdf
Vauvan tulo saattaa sekoittaa myös miehen hormonit.
Oksettaako? Kiristyykö pinna, turpoaako keho? Onneksi olkoon, mies, sinusta tulee isä.
Kanadalaisten tutkimusten mukaan monet odottavat isät kärsivät raskausaikana samantapaisista oireista kuin äidit. Queens ja Memorial -yliopistojen tutkimuksissa havaittiin, että tulevien isien hormonitasot muuttuivat jälkeläisen syntymää odotettaessa. Joillakin miehillä muutoksiin liittyi pahoinvointia ja muita vaivoja.
Mieshormoniksi kutsutun testosteronin määrä elimistössä väheni. "Äidilliseen" hoivakäyttäytymiseen liittyviä kortisolia, prolaktiinia sekä naishormoni estradiolia taas oli miesten kehoissa tavallista enemmän. Hormonitasot palautuivat, kun vauva oli parin kuukauden ikäinen.
Mitä kummaa tämä on sukupuolten tasa-arvon uusi, outo ilmentymä? Löydösten merkityksestä on monta tulkintaa.
Raskausajan hormonimuutokset virittävät naisen äitiystaajuudelle, siitä ollaan yhtä mieltä. Sen sijaan isien hoivasuhde lapsiinsa on nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan ensisijaisesti tahdonalainen.
Edellä mainittuja tutkimuksia johtaneet psykologi Anne Storey ja biologi Katherine Wynne-Edwards uskovat nyt, että hormonimuutokset ovat luonnon tapa valmistaa myös miehiä isyyteen.
Psychology Today -lehden haastattelussa tutkijat arvelevat, että selitys hormoniheittelyyn löytyy feromoneista. Noiden hajun kaltaisten yhdisteitten tiedetään esimerkiksi synkronisoivan yhdessä asuvien naisten kuukautiskierron samaan rytmiin. Tutkijat pitävät mahdollisena, että samantyyppistä kehojen välistä viestinvaihtoa tapahtuu lasta yhdessä odottavien kumppaneiden kesken.
MIESTEN lisääntymisterveyteen perehtynyt naistentautien erikoislääkäri, dosentti Pasi Pöllänen pitää Wynne-Edwardsin tutkimusta asiallisena mutta pienenä.
"Se on mielenkiintoinen vihje, tiedon jyvänen, jonka perusteella ei kuitenkaan voi päätellä vielä kovin paljon. Tämä on neitseellinen tutkimusala, sillä miehet ovat osallistuneet aktiivisesti vauvan odotukseen ja synnytykseen vasta vähän aikaa."
Hänestä on kuitenkin mahdollista, että tutkimustulokset kertovat jotain olennaista isyydestä.
"Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että on olemassa äidin vaistoa vastaava biologinen isän vaisto."
Myös Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen professori Jari-Erik Nurmi suhtautuu kanadalaistutkimuksiin varovaisen myönteisesti. Hormonimuutoksiin voi olla monta syytä.
"Esimerkiksi stressi aiheuttaa ihmisissä hormonimuutoksia, ja vaimon raskaus voi olla miehelle stressaava tilanne."
Kortisoli tunnetaan sekä hoiva- että stressihormonina.
"Toisaalta saattaa olla järkevää miettiä asiaa evolutiivisten mahdollisuuksien kannalta. Lapsen henkiinjäämisen kannalta isän sitoutuminen perheeseen on olennaista, ja siten isän läsnäolo auttaa hänen omia geenejään leviämään. Siinä mielessä olisi sekä isän että lapsen etu, jos isälläkin olisi biologinen hoivavietti", Nurmi pohtii.
Itse hän on kuitenkin taipuvainen uskomaan, että isän hoivakäyttäytymisen ja mahdollisten raskausajan oireiden syy on sosiaalinen, ei biologinen.
AINAKAAN VIELÄ suomalaismiehet eivät valita raskausvaivoista lääkärille. "Kukaan klinikallamme ei ole kuullut moisesta. Kyseessä taitaa olla aika marginaalinen ilmiö", miesten vaivoihin erikoistuneen Lääkäriasema Miehen urologi Sakari Jokelainen sanoo.
Isyystutkija Jouko Huttuselle miesten raskausaikaiset vaivat ovat tuttuja antropologisesta kirjallisuudesta. Eräissä niin sanotuissa primitiivisissä kulttuureissa miehet osallistuvat vaimon raskauteen riitinomaisesti oirehtien. Jotkut jopa synnyttävät symbolisesti.
Myös Huttunen pitää ilmiön alkuperää sosiaalisena. Mahdolliset hormonimuutokset ovat hänestä enemmänkin isyyteen valmistautumisen seuraus kuin syy.
"Tuntemuksissa on mielestäni kyse ensisijaisesti voimakkaasta myötäelämisestä. Sekä mies että nainen kokevat huolta valmistautuessaan hoitamaan uutta ihmistä."
Miesten suhtautumisesta isäksi tulemiseen tiedetään yllättävän vähän, sillä isyys määritellään kulttuurisesti edelleen ensisijaisesti äidin ja lapsen kautta.
Ja jos suomalaiset miehet raskausoireita potisivatkin, he tuskin tekisivät siitä isoa numeroa. Meikäläisessä mieskulttuurissa lääkärille mennään vasta todellisessa hädässä. Rintojen aristuksesta ei varmaan viitsisi valittaa poikien saunaillassakaan.
HUTTUNEN EI haluaisi rakentaa uutta isyyskulttuuria biologisten löytöjen varaan. "Vertaukset ihmiskunnan alkuhämäriin johtavat usein harhaan, kun kyse on nykypäivän ratkaisuista."
Luonnontiede on harvoin "vain" luonnontiedettä. Tässäkin tapauksessa kyse on pitkälti myös politiikasta. Yhteiskunnallisissa kiistoissa isyys- ja vanhempainlomista aseeksi otetaan usein väitteet isän ja äidin luonnollisista rooleista.
"Tulee mieleen Uuno Turhapuro, joka miettii, sopiiko siivoaminen hänen luonnolleen. Jos mies miettii, sopiiko vaipanvaihto hänelle, kyse on yhtä lailla laiskuudesta."
Huttusen mielestä isyys on ensisijaisesti moraalikysymys. "Isän pitää tajuta, että on oikeudenmukaista huolehtia lapsista yhdessä nyt kun miehen ei ole välttämätöntä olla metsästämässä karhua."
Huttunen itse kuuluu siihen 3,5 prosentin vähemmistöön isistä, joka jää hoitamaan lasta vanhempainlomalle. Hän pitää parhaillaan taukoa kasvatustieteen lehtorin työstä Jyväskylän yliopistossa ja huolehtii kotona pienistä kaksosista.
Oli tutkimuksissa havaittu hormoniheittely sitten syytä tai seurausta, varmaa on, että suomalaismiehet käyttävät jatkuvasti enemmän aikaa lastenhoitoon ja kotitöihin.
Tilastokeskuksen tuoreen ajankäyttötutkimuksen mukaan alle kouluikäisten lasten isät käyttivät vuosina 19992000 lastenhoitoon yli kaksin verroin enemmän aikaa kuin 12 vuotta aiemmin. Nuorten isien kotitöihin käyttämän ajan määrä lisääntyi 20 prosenttia.
Naiset tosin tekevät kotitöistä edelleen yli 60 prosenttia, eikä vanhempainlomalle jäävien isien osuus ole juuri kasvanut sitten 80-luvun.
"Suomessa ei ole yhtenäistä isäkulttuuria", Jouko Huttunen sanoo. "Osa isistä hoitaa lapsia äidin tavoin. Toisaalta yhä on myös perheen pää -tyyppisiä isiä, jotka voisi kuvitella käyskentelemään pussihousut jalassa 30-luvun elokuvaan."
SANNA SOMMERS
http://www.mayo.edu/proceedings/2001/jun/7606a2.pdf
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täytyy myöntää näin sovinistina tai mihin lahkoon luetaan, että kokemuksesta voin sanoa, että lapsivettä ei tullut, mutta pienoinen jännityshän se tällaisiin tilanteisiin kuuluu ja hienoimpia kokemuksia mitä elämän varrella on sattunut.
Minulla on omakohtaista kokemusta, tunsin vähän samoin kuin artikkelissa ...ja kun olin leikkaussalissa ennenaikaisen sektion takia ja lääkäri nosti lapsemme viillosta ja lähdin kuivaamaan ja viemään häntä lämpökaappiin ja hoivaamaan häntä pikkuista siellä (& valvomaan sykettä ja happisaturaatiota jos jokin menisi vikaan.) Oli se elämäni hienoin hetki jakaa lapsemme kanssa. Hoidin häntä myös ensimmäiset kuusi tuntia ja ties vaikka olisi leimaantunutkin minuun. Elämä ja syntymä on ihme, minusta ihmeistä suurin!
Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kun lapseni puristi minua lämpökaapissaan sormesta, ja vaikka tiesin koulutukseni puolesta sen refleksiksi, niin kyyneleet valuivat pitkin kasvoja ja sanoin lapsellemme (joka tietty ei ymmärtänyt sitä kielellisesti), että tästä lähtien olemme aina yhdessä. Saimme olla yhdessä ensi hetkistä alkaen.
Niin olemme olleetkin sen jälkeenkin.
Isi
Sanotaan että 3-vuotias lapsi voi taantua vauvan tasolle lutkuttamaan tuttia kun perheeseen tulee vauva. Yleensä syndroomaan liittyy mustasukkaisuus.
Koska psyyke vaikuttaa kehoon hyvin helposti, en yhtään ihmettelisi jos mainitut muutokset miehissä johtuvat siitä että heitä (alitajuisesti?) kenkuttaa kun kaikki pyörii raskaana olevan naisen ja vauvan ympärillä. Yhtäkkiä mies ei enää olekaan oman elämänsä sankari, maailmannapa ja nro 1, jota seikkaa kroppa yrittää sitten kaikin tavoin kompensoida matkimalla naisen kehon toimintoja.