PHiienkoski US:ssa tylyttää superlessua:
Erityisen ristiriitaisia tunteita Sipilän esiintymisessä aiheutti se, että hän halusi antaa itsestään kuvan rehellisenä miehenä ja vetosi vielä puheensa lopussa suomalaisten rehellisyyteen.
Puheessaan Sipilä esitti Suomen taloudesta paljon synkemmän kuvan kuin se todellisuudessa on. Hän antoi vääriä tietoja.
Jo puheensa alussa Sipilä esitti väitteen, jonka mukaan "Suomen talouskasvu on Euroopan alhaisinta ja talous on supistunut pitkään".
Eurostatin vahvistettujen tietojen mukaan Suomea hitaammin talous kasvoi kuitenkin Tanskassa, Romaniassa, Itävallassa, Hollannissa ja Ranskassa (ks. kuvio 1). Suomen talous ei myöskään supistu vaan kasvaa, vaikka kasvu onkin vielä euroalueen keskiarvon alapuolella.
Sipilä tehosti maalaamaansa kauhukuvaa taloudesta esittämällä dramatisoivan havainnon velkaantumisnopeudesta. Hän ei kertonut, että Suomen rahoitussaatavat ulkomailta ovat velkaa suuremmat ja kasvavat sitä nopeammin (ks. kuvio 2).
Sipilä ei kertonut, että velka on valtioille tärkeä taloudenhoidon väline, eikä sitä, että toisin kuin yksityisten ihmisten ja yritysten lainojen kohdalla, valtionvelkaa ei ole tarkoitustakaan maksaa pois. Hän ei kertonut, ettei Suomen velan määrä sinänsä ole huolestuttavan suuri.
Sipilä ei kertonut, että taantuma on taitettu ja vientikin lähtenyt kasvuun ja kauppatase on ylijäämäinen (ks. kuvio 3). Hän ei kertonut, että talousennusteiden mukaan Suomen talous kasvaa ensi vuonna huomattavasti tätä vuotta enemmän.
Puheessaan Sipilä kertoi tehneensä kaksi epäonnistunutta yritystä niin sanonut yhteiskuntasopimuksen solmimiseksi. Hän ei kertonut, että ensimmäisellä kerralla hän antoi työmarkkinajärjestöille vain 10 päivää aikaa ”sopia” 5 %:n "kilpailukykyloikasta" ja toisella kerralla 3 viikkoa aikaa sopia 5 %:n "tuottavuushypystä". Vai miten päin ne hypyt ja loikat nyt menikään.
Sipilä ei kertonut, että hänen tulkintansa siitä, mitä ”kilpailukykyloikka” ja ”tuottavuushyppy” tarkoittavat, on hyvin kapea, eikä vastannut palkansaajajärjestöjen käsitystä. Hän ei kertonut, että hän oli käsityksensä lyönyt lukkoon jo ennen neuvotteluja eikä suostunut siitä neuvottelemaan.
Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä oli siis sopia palkkojen alennuksesta tai työajan pidennyksestä siten, että palkkakustannukset alenevat 5 %. Ja tätä Sipilä kutsui yhteiskuntasopimukseksi.
Kun Sipilä ei saanut palkansaajajärjestöiltä haluamaansa, hallitus julkisti onnettomat esityksensä pakkolakeineen. Puheessaan hän antoi palkansaajajärjestöille vielä muutaman päivän aikaa esittää vaihtoehdoksi lomakorvausten puolittamista ja työajan pidentämistä.
Sen sijaan, että hallitus olisi aidosti neuvotellut ja sopinut yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toimista, joilla vientisektorin kilpailukykyä ja työn tuottavuutta olisi reaalisesti parannettu ilman että kotimainen kysyntä laskee, Sipilä asetti palkansaajajärjestöt pakkotilanteeseen.
Hän ei jättänyt niille kuin huonoja vaihtoehtoja, joista ainoa mahdollisuus näyttää olevan yrittää löytää ratkaisu, jolla minimoidaan taloudelliset vahingot. Kun hallitus ei suostu neuvottelemaan edes siitä, miten se omilla toimillaan tukisi palkansaajajärjestöjen esityksiä, se rajaa pois suuren määrän keinoja, joilla talouden kasvua ja vientiä voitaisiin aidosti edistää.
Tämän jälkeen on selvää, ettei toiselle työmarkkinaosapuolelle eli työnantajille ole Sipilän kinkereillä todellista tarvetta. Heille Sipilä esittikin puheessaan lähinnä hurskaita toiveita "isänmaallisuudesta" ikään kuin työnantajat sen perusteella tekisivät ratkaisunsa.
Erityisen ristiriitaisia tunteita Sipilän esiintymisessä aiheutti se, että hän halusi antaa itsestään kuvan rehellisenä miehenä ja vetosi vielä puheensa lopussa suomalaisten rehellisyyteen.
Puheessaan Sipilä esitti Suomen taloudesta paljon synkemmän kuvan kuin se todellisuudessa on. Hän antoi vääriä tietoja.
Jo puheensa alussa Sipilä esitti väitteen, jonka mukaan "Suomen talouskasvu on Euroopan alhaisinta ja talous on supistunut pitkään".
Eurostatin vahvistettujen tietojen mukaan Suomea hitaammin talous kasvoi kuitenkin Tanskassa, Romaniassa, Itävallassa, Hollannissa ja Ranskassa (ks. kuvio 1). Suomen talous ei myöskään supistu vaan kasvaa, vaikka kasvu onkin vielä euroalueen keskiarvon alapuolella.
Sipilä tehosti maalaamaansa kauhukuvaa taloudesta esittämällä dramatisoivan havainnon velkaantumisnopeudesta. Hän ei kertonut, että Suomen rahoitussaatavat ulkomailta ovat velkaa suuremmat ja kasvavat sitä nopeammin (ks. kuvio 2).
Sipilä ei kertonut, että velka on valtioille tärkeä taloudenhoidon väline, eikä sitä, että toisin kuin yksityisten ihmisten ja yritysten lainojen kohdalla, valtionvelkaa ei ole tarkoitustakaan maksaa pois. Hän ei kertonut, ettei Suomen velan määrä sinänsä ole huolestuttavan suuri.
Sipilä ei kertonut, että taantuma on taitettu ja vientikin lähtenyt kasvuun ja kauppatase on ylijäämäinen (ks. kuvio 3). Hän ei kertonut, että talousennusteiden mukaan Suomen talous kasvaa ensi vuonna huomattavasti tätä vuotta enemmän.
Puheessaan Sipilä kertoi tehneensä kaksi epäonnistunutta yritystä niin sanonut yhteiskuntasopimuksen solmimiseksi. Hän ei kertonut, että ensimmäisellä kerralla hän antoi työmarkkinajärjestöille vain 10 päivää aikaa ”sopia” 5 %:n "kilpailukykyloikasta" ja toisella kerralla 3 viikkoa aikaa sopia 5 %:n "tuottavuushypystä". Vai miten päin ne hypyt ja loikat nyt menikään.
Sipilä ei kertonut, että hänen tulkintansa siitä, mitä ”kilpailukykyloikka” ja ”tuottavuushyppy” tarkoittavat, on hyvin kapea, eikä vastannut palkansaajajärjestöjen käsitystä. Hän ei kertonut, että hän oli käsityksensä lyönyt lukkoon jo ennen neuvotteluja eikä suostunut siitä neuvottelemaan.
Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä oli siis sopia palkkojen alennuksesta tai työajan pidennyksestä siten, että palkkakustannukset alenevat 5 %. Ja tätä Sipilä kutsui yhteiskuntasopimukseksi.
Kun Sipilä ei saanut palkansaajajärjestöiltä haluamaansa, hallitus julkisti onnettomat esityksensä pakkolakeineen. Puheessaan hän antoi palkansaajajärjestöille vielä muutaman päivän aikaa esittää vaihtoehdoksi lomakorvausten puolittamista ja työajan pidentämistä.
Sen sijaan, että hallitus olisi aidosti neuvotellut ja sopinut yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toimista, joilla vientisektorin kilpailukykyä ja työn tuottavuutta olisi reaalisesti parannettu ilman että kotimainen kysyntä laskee, Sipilä asetti palkansaajajärjestöt pakkotilanteeseen.
Hän ei jättänyt niille kuin huonoja vaihtoehtoja, joista ainoa mahdollisuus näyttää olevan yrittää löytää ratkaisu, jolla minimoidaan taloudelliset vahingot. Kun hallitus ei suostu neuvottelemaan edes siitä, miten se omilla toimillaan tukisi palkansaajajärjestöjen esityksiä, se rajaa pois suuren määrän keinoja, joilla talouden kasvua ja vientiä voitaisiin aidosti edistää.
Tämän jälkeen on selvää, ettei toiselle työmarkkinaosapuolelle eli työnantajille ole Sipilän kinkereillä todellista tarvetta. Heille Sipilä esittikin puheessaan lähinnä hurskaita toiveita "isänmaallisuudesta" ikään kuin työnantajat sen perusteella tekisivät ratkaisunsa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Harvemmin ne rosvot totta puhuvat.
Totta näin ja kansa vielä uskoo tuota sipiläsondaa. Vienti on lievässä kasvussa Saksaan, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin. Ellei Venäjä-pakotteita olisi, Suomi olisi jo selkeästi kasvu-uralla. voidaankin sipilältä kysyä, ovatko Venäjä-pakotteet suomalaisen duunarin syytä, tuliko ne siksi että suomalainen duunari on liian kallis? Itseasiassa sipilä itse haittaa vatuloinnillaan Suomen talouden kehitystä.
Sipilä olisi tälle maalle eniten hyödyksi vaatimalla EU:ssa pakotteiden purkamista, siihen on olemassa perusteet, Ukrainassa on ollut jo viikkotolkulla rauhallista ja kiovan sopimusta noudatetaan kohtuullisesti.
Kotimaassa sipilän olisi pitänyt keskittyä sote uudistuksen läpiviemiseen, eikä hyökätä duunarin ja ay-liikkeen kimppuun.
Sipilä on aiheuttanut toimillaan vakavaa haittaa tälle maalle ja ero olisi paikallaan-lupauksensa mukaisesti.
Mistä tietää että poliitikko valehtelee?
- Sen suu liikkuu.
Lestadiolainen sipilä
Minä en tykkää siitä että Keskustaa ja Juha Sipilää haukutaan. Ettekö te haukkujjat voisi mieluummin palata vanhaan hyvään kaavaan?
Siihen että haukutaan kaikista talouden vaikeuksista Perussuomalaisia ja laitetaan asiat möhömahaisen Timo Soinin syyksi, ja kuitataan asia lopuksi mamuvyöryllä.
Sipilää ihan turhaa haukkua. Tai Alex Stubbia, koska hallituksessa on se yksi persu-pölkkypää tätä varten, ja joka on ihan omiaan olemaan haukkujen kohteena.
reilu lestadiolainen kiero paska
Taidat olla lestadiolainen kun haukut soinia
Sipilä om kiero kuin korkkiruuvi.
Totta.
Kaikkea paskaa mielisairaat punikit huumepäissään syytävät. Tarina on sopiva tyhmille.
Puhu vaan itsestäsi nisti.