Jos Jumalaa ei ole, eikä tuonpuoleista tule niin jokainenhan yksilönä muodostaa oman ajankulunsa niin kuin hyväksi näkee.
Yhteisöllä voi olla tietenkin jotain normeja ja käyttäytymissääntöjä mutta voiko yksilötasolla olla jotain yleisiä sääntöjä mikä on hvää/parempaa kuin joku toinen? Ei minusta
Jos olette eri mieltä, niin kertokaapa esimerkiksi miksi pedofilia olisi jotenkin arvottomampaa kuin homofilia?
miksi ihmisellä pitäisi olla empatiakykyä, kun psykopaatti viihtyy paljon paremmin, eikä pikku vastoinkäymiset tunnu missään?
miksi yksilöllä pitäisi olla joku tarkoitus tai päämäärä? Saa kai täällä vain viihtyä ja käyttää muita hyväkseen jos pystyy ja se tuntuu kivalta?
eli väitän, että ihmiselämällä ei voi ateismissa olla tarkoitusta an sich vaan jokainen muodostaa sen oman kulttuurinsa ja mieltymystensä mukaan.
Yhteisöllä voi olla tietenkin jotain normeja ja käyttäytymissääntöjä mutta voiko yksilötasolla olla jotain yleisiä sääntöjä mikä on hvää/parempaa kuin joku toinen? Ei minusta
Jos olette eri mieltä, niin kertokaapa esimerkiksi miksi pedofilia olisi jotenkin arvottomampaa kuin homofilia?
miksi ihmisellä pitäisi olla empatiakykyä, kun psykopaatti viihtyy paljon paremmin, eikä pikku vastoinkäymiset tunnu missään?
miksi yksilöllä pitäisi olla joku tarkoitus tai päämäärä? Saa kai täällä vain viihtyä ja käyttää muita hyväkseen jos pystyy ja se tuntuu kivalta?
eli väitän, että ihmiselämällä ei voi ateismissa olla tarkoitusta an sich vaan jokainen muodostaa sen oman kulttuurinsa ja mieltymystensä mukaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tuo mainitsemasi yhteisö on ratkaisevassa osassa käyttäytymisessämme, jos yksilön etu olisi aina etusijalla ei yhteiskuntia olisi olemassa, vaan kun "laumasieluina", elikä kun olemassaolomme mielekkäänä perustana on yhteisöllisyys ja se tosiasia että tarvitsemme toisiamme, eivät psykopaatit ja pedofiilit koskaan tule olemaan hallitsevana osana yhteisöjä, koska enemmistön ja yhteiskunnan ja tuon yhteisöllisyyden,
>laumautumisen < perustarpeen takia ja varsinkin sen toimivuuden takia, psykopaatit suljetaan pois yhteisöistä, homma siis ei pelaa jos kollektiivissa liikaa toimitaan yksilön sääntöjen mukaan.
joo empaattiset yhteisöt näyttävät pärjäävän paremmin kuin psykopaattiset...
Minun avaukseni kylläkin koski yksilön käyttäytymisen arvottamista.
pedofilia on yhteisön kannalta vahingollista mutta miten on ateistisen yksilön kannalta? eikö se ole ihan yhtä arvokas, kuin mikä muu elämäntapa tahansa?
Empaattinen ateisti on todennäköisesti humanisti ja humanistin näkökulmasta toisen ihmisen kärsimys ei ole hyväksyttävää. Ateismi sinällään ei ota kantaa tuohon asiaan.
Olkoon maailmankatsomus mikä tahansa on kaikkien ihmisten elämä arvokas, ainakin yksilölle itselleen.
Yhteisöt,,varsinkin nyky aikana arvottaa ihmisen suoritteen, siis tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulmasta ja sehän ei johda minkään positiiviseen loppujen lopuksi, emme ole, emmekä halua olla >> koneen osia
kerrankin älykäs ateisti. Olet helmi :)
on luodin arvoinen;)
Väitän, että jokainen ihminen on täydellinen hedonisti. Suurin osa ihmisistä vain saa suuremman nautinnon empatian kautta, kuin suoraviivaisemmasta oman edun tavoittelusta. Empaattisia ihmisiä sisältäneet yhteisöt ovat olleet evolutiivisesti vahvemmilla kuin psykopaatteja sisältäneet. Siksi oikean ja väärän määritelmät ovat nykyään sellaisia kuin ovat, siis pääosin empaattisen ihmiskunnan demokraattisia päätöksiä.
Entäpä kun joku on valmis kuolemaan toisen puolesta? Se ei mielestäni ole enää oman edun tavoittelua.
Ei ihminen kuole toisen puolesta, jos kuvittelee pystyvänsä elämään tämän toisen kuolema harteillaan. Tai esim. kahden rakastavaisen tilanteessa puolesta kuolija pääsee pälkähästä ja jättää toisen kärsimään; itsekästähän tuo on.
Marttyyri saa ikuisen elämän. Mikäpä on senitsekkäämpää kuin kuolla marttyyrinä.
ei ihminen ole kaiken mitta. mikro-organismit voivat pyyhkiä meistä suuren osan.
mä veikkaisin perinteisesti, että torakat perivat maan.
homofilia? filantrooppi?
pedofilia on ollut esillä kirkkojen ja lahkojen suhteen. tuntuu olevan ongelma lähes kaikilla tunnetuilla järjestöillä, joilla on sellainen ympäristö, jossa on lapsia.
on tuo taipumus käyttävät hyväkseen lapsia -papit, ateistit, yhtälailla. Muut eivät- ja koko asia tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä.
Kaikki ihmisyhteisöjen säännöt ovat sovittuja. Egyptin faaraot eivät olleet ateisteja, mutta naivat joissakin tapauksissa sisariaan mitä pidettiin aivan luonnollisena. Jumaltenkin määräykset vaihtelevat uskonnosta toiseen.
Olet tajunnut satanismin perimmäisen kysymyksen ja löytänyt myös vastauksen siihen.
<
miksi yksilöllä pitäisi olla joku tarkoitus tai päämäärä? Saa kai täällä vain viihtyä ja käyttää muita hyväkseen jos pystyy ja se tuntuu kivalta?
>
Ei tarvi mitään tarkoitusta ei.
Jos käyttää hyväkseen muita, niin muutkin saa käyttää hyväkseen sua. Ei oo sitten enää kivaa kun saa maistaa omaa lääkettään, eiks ni!
Käytännön ongelma:
Se että ihmisen saa tehdä mitä haluaa, vapauden nimissä, ei tarkoita että vain yksi, tietty ihminen saa tehdä mitä tahansa (niin, mitäs ne muut sitten saa tehdä-ihmisiä nekin on) vaan kaikki saa tehdä mitä tahansa. Tällöin kukaan ei voi tehdä mitään mikä rajoittaa muiden "mitätahaa", eikö?
Jos ollaa loogisia, niin ollaan sitten kunnolla ja loppuun asti, jookos!
"Jos käyttää hyväkseen muita, niin muutkin saa käyttää hyväkseen sua. Ei oo sitten enää kivaa kun saa maistaa omaa lääkettään, eiks ni! "
Ei tätä vastavuoroisuuden vaatimusta mistään tule.
saanhan minä särkeä tietokoneen mutta se ei saa särkeä minua.
"(niin, mitäs ne muut sitten saa tehdä-ihmisiä nekin on) vaan kaikki saa tehdä mitä tahansa. "
juuri niin, eli kukin saa tehdä mitä tahansa vaikka se kuinka rajoittais muiden tekemistä.
Kun asiaa ajatellaa yksilön kannalta.
"Jos ollaa loogisia, niin ollaan sitten kunnolla ja loppuun asti, jookos! "
Joo ollaan vaan mutta tuo sinun vastavuoroisuuden vaatimus ei kyllä ole logiikkaa vaan jotain muuta potaskaa
Tottakai voit hajoittaa tietokoneen, jos siltä tuntuu. Eikä se tosiaan vastavuoroisesti särje sinua -jostain kumman syystä...
Jos kuitenkin rikot toisen ihmisen tietokoneen, törmäät sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin sääntöihin. Toisen omaisuuteen kajoamista ei katsota hyvällä ja sillä on seuraamuksensa. Muut ihmiset suuttuvat sinulle jne. ja lisäksi lailla on taattu omaisuuden suoja.
Yksilö elää toisten ihmisten kanssa ja näin ollen yksilön on noudatettava yhteisön sääntöjä pysyäkseen sen jäsenenä. Vain harvat haluavat kokonaan eristäytyä muista ihmisistä ja ihmisen yksi "lajityypillinen piirre" on halu kuulua ryhmään.
Jos yksilö elää elämäänsä siten, että jatkuvasti hyväksikäyttää muita ihmisiä, niin hänen kannattaa varautua siihen, että muut todellakin rupeavat myös hyväksikäyttämään häntä. Vastavuoroisuuden vaatimus tulee siitä, omalla käyttäytymisellään muita kohtaan yksilö viestii sitä, miten haluaa itseään kohdeltavan. Sosiaalinen ympäristö rupeaa toteuttamaan tätä yksilön valitsemaa tapaa hänen kohdallaan.
Mielestäni tähän liittyy ketjussa aiemmin kerrottu väite, että empaattiset yhteisöt ovat vahvempia verrattuina itsekkäisiin psykopaattiyhteisöihin. Empaattisessa yhteisössä yksilöt kunnioittavat toisiaan ja ovat valmiita taistelemaan yhdessä uhkia vastaan. Psykopaatit hajoittavat yhteisön yhtenäisyyden tunteen toimimalla sääntöjä vastaan ja toisia kunnioittamatta. Ja siinä sivussa tuhoavat itse itsensä.
miten täällä jotkut takertuu kokoajan yhteisön muodostumisen pelisääntöihin ja niiden elinkelpoisuuteen.
kai minä kaiken tuon tiedän.
se mikä minua kiinnosti oli ateistin käsitys siihen onko joku toinen käyttäytyminen ARVOKKAAMPAA kuin toinen ITSESSÄÄN eikä suinkaan YHTEISÖN KANNALTA.
rautalangasta vääntäen:
onko lasten hyväksikäyttö jotenkin väärin, jos ei yhteisö huomaa? jos on, niin miksi ihmeessä?
"onko lasten hyväksikäyttö jotenkin väärin, jos ei yhteisö huomaa? jos on, niin miksi ihmeessä?
Se on väärin, koska kyseinen lapsi huomaa sen. Siinä ei auta, vaikka kuinka yrittäisi rukoilla armoa ja sovitusta. Kukaan ei pyyhi sitä lapsen mielestä pois.
Kärsimyksen tuottaminen on paha asia subjektiivisena kokemuksena. Objektiivisesti on vain biologiaa ja kemiaa. Mutta: olemme subjekteja.
Paras strategia selviytymispelissä ei ole ryhmän edun asettaminen yksilön edun edelle eikä eikä yksilön edun asettaminen ryhmän edun edelle.
Ensinmainittu on tehotonta ja jälkimmäinen jopa suoraan haitallista ryhmälle, jonka jäsen yksilökin on vaikka haluamattaankin.
Paras strategia on toimia sekä oman että ryhmän edun hyväksi.
Tuo tietsikkavertaus:
entä jos se tietsikka olisi elävä olento ja löisi takaisin?! Ajattelepa kollikissoja, parhaiten niistä saavat geenejään jakeluun sellaiset jotka käyttävätr nuvottelutaitojaan ja tappelussa bluffia kuin sellaiset jotka taistelevat jokaista mahdollista kilpailijaa vastaan.
Potaskasta puhuen voit imeä isäsi munaa ihan vapaasti
ns.normaali ihminen huomaa toista satuttaessaan että tuo sattuisi minuunkin. psykopaatti ei tuota huomaa. moraalilla ei ole mitään tämän asian kanssa tekemistä.eikä ateismilla.
jotenkin näen sinun ajatuksissasi ateisteilla yleensäkin esiintyvän fiksaantumisen evoluutioon ja "omien geenien selviytymiseen" elämän tarkoituksena.
kyselin yksilön kannalta arvojen perään ja minulle vyörytetään yhteisön selvitymisstrategioita.
Lopputölväyksesi on sinulle tyypillinen vaikka en ymmärrä mistä nyt kiukuttelet
vastasin viestiisi jossa et puhunut mitään arvoista, sanoit vain että pahalla pahaa ja hyvällä hyvään vastataan.
Selitin että se on tyhmää, että parempiakin selviytymiskeinoja on.
Nyt mumiset jotain elämän tarkoituksesta.
Tässä sinulle elämän tarkoitusta: kuse kun kusettaa, paskanna kun paskattaa, syö kun on nälkä, juo kun on jano, nai kun naitattaa.Mutta ota huomioon että muutkin myös.
Ihminen toimikoon kuten parhaaksi näkee, koska ihminen toimii joka tapauksessa niin.
joo eihän sinusta tosiaankaan keskustelijaksi ole.
en kaipaa neuvojasi elämänohjeeksi
Kysymys on halusta parempaan. En minäkään usko että tuolla jossain "leijuu" absoluuttinen arvojen taulukko. Meidän ihmisten pitää yhteisesti sopimalla sellainen luoda.
Muiden hyväksikäyttäminen (mm. taloudellisesti, fyysisesti, aatteellisesti, uskonnollisesti) on toimintaa, josta populaatio kärsii pitkällä tähtäimellä.
Mitkään jumalat eivät ole normeja asettaneet. Ne meidän on tehtävä itse. Miksi? Koska meillä on siihen kyky ja tahto. Kysymys on valinnasta: äärimmäinen itsekkyys vai solidaarisuus ja yhteistyö?
"Jos Jumalaa ei ole, eikä tuonpuoleista tule niin jokainenhan yksilönä muodostaa oman ajankulunsa niin kuin hyväksi näkee."
Kuten valitsee uskontonsa sen mukaan, minkä hyväksi näkee. Siis moraali näyttäisi luovan uskonnon.
"Yhteisöllä voi olla tietenkin jotain normeja ja käyttäytymissääntöjä mutta voiko yksilötasolla olla jotain yleisiä sääntöjä mikä on hvää/parempaa kuin joku toinen? Ei minusta"
Mitään yleistä hyvän periaatetta ei ole. Miksi Jumalan teot ovat hyviä ?
"Jos olette eri mieltä, niin kertokaapa esimerkiksi miksi pedofilia olisi jotenkin arvottomampaa kuin homofilia?"
Edelleen ei ole olemassa mitään yleistä periaatetta tähän.
"miksi ihmisellä pitäisi olla empatiakykyä, kun psykopaatti viihtyy paljon paremmin, eikä pikku vastoinkäymiset tunnu missään?"
Empatia ja psykopatia eivät ole mitään valintakysymyksiä. Ihminen joko on tai ei ole psykopaatti. Persoonallisuutta ei valita teoreettisesti filosofoimalla. Ihan samoin kun ei enää voi lopettaa ymmärtämästä äidinkieltään, ei voi lopettaa kokemasta tiettyjä asioita vääriksi ja toisia asioita oikeiksi.
"eli väitän, että ihmiselämällä ei voi ateismissa olla tarkoitusta an sich vaan jokainen muodostaa sen oman kulttuurinsa ja mieltymystensä mukaan"
Jokainen muodostaa aivan samoista lähtökohdista. Uskontokin on tämänpuoleinen tapa tehdä elämälleen tarkoitus.
Tämän pitkän ja rönsyilevän viestiketjun pohjalta täytyy tehdä johtopäätös, että ateismi tekee mahdottomaksi pitää jotakin käyttäytymistä itsessään toista parempana. Toisille ateisteille tämä sopii hyvin, toisille huonosti.
epäillä ylhäältä annettua moraalia, joka lähes poikeuksetta edellyttää sitä, että sitä ei saa epäillä.
totuus ei tarvitse auktoriteettiä, joten auktoriteetin takana on aina valhe
Eiköhän tuota voi ajatella ilman jumalaakin ihan niin, että toimitaan jokainen parin tietyn perusnormin mukaisesti:
* Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan
* Kunnioita itseäsi, muita ihmisiä ja luontoa
Tämä sillä perusteella ettet varmaan haluaisi että itseäsikään alettaisi polkea maahan, niin miksi sitten kannattaisi muitakaan? Pitemmän päälle se on huono ajatus.
"pedofilia olisi jotenkin arvottomampaa kuin homofilia?"
Sinänsä pedofiiliassa ei olekaan mitään pahaa - jokaisella on omat fantasiansa. Mutta kun lasten seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa lapsille ongelmia, mutta homoyhdyntä tapahtuu yleensä kummankin osapuolen tahdonmukaisesti.
"miksi ihmisellä pitäisi olla empatiakykyä"
Eihän sitä muuten voitaisi ajatella mikä on parasta muita kohtaan. Ks. aivan alusta
"miksi yksilöllä pitäisi olla joku tarkoitus tai päämäärä?"
Tarkoitukseton elämä olisi aika ikävää ajelehtimista. Jos oletetaan ettei ole mitään kuolemanjälkeen, niin eikö se olisi erityisen vakavaa silloin elää tarkoituksetta?
"Saa kai täällä vain viihtyä ja käyttää muita hyväkseen jos pystyy ja se tuntuu kivalta?"
Et kai haluaisi itsekään tulla hyväksikäytetyksi?
"Sinänsä pedofiiliassa ei olekaan mitään pahaa - jokaisella on omat fantasiansa."
Kristillisessä etiikassa on juurikin se ongelma, että tiettyjen tekojen ohella myös tietyt fantasiat ovat kiellettyjä. Toisin kuin ateisti(humanisti), pedofiliaan taipuvainen kristitty ei millään voi pitää nollatoleranssia tämän asian suhteen, koska omille ajatuksille ei paljoa ole tehtävissä. Ja kun synti on jo kerran tapahtunut, niin toteuttamiseen ei ole enää niin suurta kynnystä.
koska siinä uskossa voi tehdä ihan mitä tahansa, ripillä saa synnit anteeksi.
Niin varmasti ajattelevat ne sadat tai tuhannet katoliset papit jotka hyväksikäyttävät ja raiskaavat.
Hell-Und-Die-lahkolla on vielä paljon opittavaa, jos jokeltelemiseltaan ehtivät...
---
vai mitä fri?
Entä jos haluaa itseään kohdeltavan huonosti, esim.ei ole kokemusta paremmasta.
Entäs jos ei kunnioita itseään.
Näitä ohjeita on maailma pullollaan. Gorba sanoi neukuille "olkaa vapaita", mitä tapahtui. Vapautuivatko he?
Profeetat ja gurut sanovat "tehkää hyvää".
Mitä seuraa: amerikkalaiset ovat Irakissa auttamassa irakilaisia ja ulkomaalaiset muslimitaistelijat ovat Irakissa auttamassa irakilaisia. Molemmat haluavat tehdä hyvää.
Po: vältä pahan tekemistä.
Tuo "kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" on kultainen sääntö, joka esiintyy useissa uskonnoissa, myös kristinuskossa.
Ihan vaan, ettei se etiikka toimi vaikka lähtökohtana olisikin jumala, joka tapauksessa on vaikea tulkita noita ohjeita.
Olen kyllä sitä mieltä ettei elämässä pysty asettamaan tiettyjä normeja millään, koska elämä on niin monimuotoista. Vain epämääräisiä ohjeita "näin usein, mutta jos, niin sitten noin tai ehkä..."
minun pointtihan oli, että löytyykö jostain an sich arvotus sille, että on jotenkin huonompaa toimia absoluuttisen itsekkäästi tässä kertakäyttöjutussa?
sinänsä nättejä nuo sinun ohjeesi...
"Saa kai..käyttää muita hyväkseen jos pystyy ja se tuntuu kivalta?"
Et saa, kuin vain siinä tapauksessa että annat käyttää itseäsi hyväksi. Tuntuuko se kivalta?
entä jos mä kuitenkin käytän, eikä kukaan saa mua kiinni? revi siitä
se vastavuorosuus on jotain lässyn lässyä ateistisen maailmankuvan kannalta.