Aina välillä joku tulee kysymään asioista, koska tietää minun olevan Uskossa.
En tuputa asioita muille, mutta katson olevani oikeutettu puhumaan vapaasti, jos joku kysyy asiasta.
Aina välillä keskustelussa esille tuleva asia saa aikaan käsittämättömän raivon, raivon, jolle ei ole mitään järjellistä selitystä.
Lähes aina kyse on siitä, että on asia, minkä ihminen on valehdellut itselle ja totuuden kuuleminen aiheuttaa raivon. Se on psyykkeen suojamekanismi kun on asia, jonka tietää olevan toisin kuin on valehdellut itselleen, mutta ei ole kykeneväinen kohtaamaan totuutta.
Esimerkiksi vaimonsa surmannut mies ei välttämättä koskaan pysty tunnustamaan itselle, että se surma ei ollutkaan vaimon syy vaan se syy oli puhtaasti miehen.
Tällöin tämä mies jää oman mielensä vangiksi loppuelämäkseen ja tulee koko ajan suurempi peikkoja, mitä psyyke ei voi kohdata.
Hyvin usein kun reaktio on täysin ylimitoitettu tai sille ei näyttäisi olevan mitään järjellistä syytä ...niin oikea syy löytyy juuri tästä sisälle säilötystä valheesta, jota ihminen ei suostu avaamaan.
Vanhassa elämässäni tein paljon pahaa ja yksi pahimpia kärsijöitä oli entinen vaimoni.
Mielessäni käänsin kaiken hänen syykseen, sillä en kyennyt käsittelemään omia tekojani. Jos hän ei olisi tuollainen, niin en pettäisi häntä, Jos hän ei olisi niin ärsyttävä niin toimisin toisella tavalla... Muistan sen raivon, kun kyseenalaistettiin asiasta jonka olin valehdellut itselleni ...se oli jotain käsittämätöntä ...ja onneksi historiaa.
Vasta Uskoontulo avasi silmäni ja näin sen kaiken kauheuden, mitä olin tehnyt muille ihmisille. Vasta silloin pystyin käsittelemään tekoni, kantamaan vastuuni...
Pyysin anteeksi eri ihmisiltä ja yritin hyvittää parhaani mukaan sitä mitä olin tehnyt.
Tunnustin tekoni ihmisille, jotka olivat tietoisia asioista, mutta saaneet muunnellun totuuden. Se ei ollut helppoa, mutta se oli ainoa tie.
Yksi ateisti joutui suunnattoman raivon valtaan, kun toin hänen eteensä asian Uskosta, mitä hän ei pystynyt kieltämään ja joka oli konkreettinen (tämä liittyi henkilökohtaiseen elämääni, jossa on tapahtunut asia/sarja asioita jotka eivät ole mahdollisia. kyseinen ateisti tunsi minut ja tiesi nämä asiat ja tiesi ettei ne ollut pelkkää puhetta, koska hän oli nähnyt niiden vaikutuksen sivusta)
Yksi ateisti joutui pois raiteiltaan, sanat alkoi sopertaa... kun pystyin tuomaan esiin hänen olevan väärässä siinä siassa, minkä hän toi esille.
Jos minulta taas kysytään abortista, niin minun mielestäni se on poikkeuksellisen raaka murha, sillä se on oman äidin teettämä. Tällainen vastaus saa aikaan mitä mielenkiintoisimpia ja hurjimpia reaktioita (en puhu siitä, mutta vastaan kysyttäessä)
Toinen hiukan vastaava on kysymykset sateenkaariväestä.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ateistien mielipiteet noista asioista, eikä tulisi mieleenkään mennä kysymään. Jostain syystä aika montaa kiinnostaa minun näkemykseni Uskovaisena ihmisenä...
Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää seuraava:
Jos joudut raivon valtaan toisen normaalilla puheäänellä esittämistä asioista, niin sinun kyllä kannattaa perata itsesi ja syyt siihen, miksi jouduit raivon valtaan.
En tuputa asioita muille, mutta katson olevani oikeutettu puhumaan vapaasti, jos joku kysyy asiasta.
Aina välillä keskustelussa esille tuleva asia saa aikaan käsittämättömän raivon, raivon, jolle ei ole mitään järjellistä selitystä.
Lähes aina kyse on siitä, että on asia, minkä ihminen on valehdellut itselle ja totuuden kuuleminen aiheuttaa raivon. Se on psyykkeen suojamekanismi kun on asia, jonka tietää olevan toisin kuin on valehdellut itselleen, mutta ei ole kykeneväinen kohtaamaan totuutta.
Esimerkiksi vaimonsa surmannut mies ei välttämättä koskaan pysty tunnustamaan itselle, että se surma ei ollutkaan vaimon syy vaan se syy oli puhtaasti miehen.
Tällöin tämä mies jää oman mielensä vangiksi loppuelämäkseen ja tulee koko ajan suurempi peikkoja, mitä psyyke ei voi kohdata.
Hyvin usein kun reaktio on täysin ylimitoitettu tai sille ei näyttäisi olevan mitään järjellistä syytä ...niin oikea syy löytyy juuri tästä sisälle säilötystä valheesta, jota ihminen ei suostu avaamaan.
Vanhassa elämässäni tein paljon pahaa ja yksi pahimpia kärsijöitä oli entinen vaimoni.
Mielessäni käänsin kaiken hänen syykseen, sillä en kyennyt käsittelemään omia tekojani. Jos hän ei olisi tuollainen, niin en pettäisi häntä, Jos hän ei olisi niin ärsyttävä niin toimisin toisella tavalla... Muistan sen raivon, kun kyseenalaistettiin asiasta jonka olin valehdellut itselleni ...se oli jotain käsittämätöntä ...ja onneksi historiaa.
Vasta Uskoontulo avasi silmäni ja näin sen kaiken kauheuden, mitä olin tehnyt muille ihmisille. Vasta silloin pystyin käsittelemään tekoni, kantamaan vastuuni...
Pyysin anteeksi eri ihmisiltä ja yritin hyvittää parhaani mukaan sitä mitä olin tehnyt.
Tunnustin tekoni ihmisille, jotka olivat tietoisia asioista, mutta saaneet muunnellun totuuden. Se ei ollut helppoa, mutta se oli ainoa tie.
Yksi ateisti joutui suunnattoman raivon valtaan, kun toin hänen eteensä asian Uskosta, mitä hän ei pystynyt kieltämään ja joka oli konkreettinen (tämä liittyi henkilökohtaiseen elämääni, jossa on tapahtunut asia/sarja asioita jotka eivät ole mahdollisia. kyseinen ateisti tunsi minut ja tiesi nämä asiat ja tiesi ettei ne ollut pelkkää puhetta, koska hän oli nähnyt niiden vaikutuksen sivusta)
Yksi ateisti joutui pois raiteiltaan, sanat alkoi sopertaa... kun pystyin tuomaan esiin hänen olevan väärässä siinä siassa, minkä hän toi esille.
Jos minulta taas kysytään abortista, niin minun mielestäni se on poikkeuksellisen raaka murha, sillä se on oman äidin teettämä. Tällainen vastaus saa aikaan mitä mielenkiintoisimpia ja hurjimpia reaktioita (en puhu siitä, mutta vastaan kysyttäessä)
Toinen hiukan vastaava on kysymykset sateenkaariväestä.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ateistien mielipiteet noista asioista, eikä tulisi mieleenkään mennä kysymään. Jostain syystä aika montaa kiinnostaa minun näkemykseni Uskovaisena ihmisenä...
Jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää seuraava:
Jos joudut raivon valtaan toisen normaalilla puheäänellä esittämistä asioista, niin sinun kyllä kannattaa perata itsesi ja syyt siihen, miksi jouduit raivon valtaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
JEESUS KRISTUS ON HERRA.
Onkos nyt hyvä mieli, oikein pyhä ja puhtoinen? Sinä miessukupuolen edustajana varmasti hirveän paljon ymmärrät raiskatun naisen halusta synnyttää pahantekijälle lapsi? Kuinka sairas sinä oikeasti olet??? Älä puhu asioista joista et mitään ymmärrä ja joita et tule koskaan kokemaan-jos olisit viisas,menisit ja kysyisit ihan naisten omakohtaisia kokemuksia (mihin raamatun kohtaan aborttivastaisuutesi ja oikeutesi TUOMITA muuten perustuikaan?) miltä se tuntuu,kun lapsena isi käyttää seksilelunaan tai joutuu pahoinpidellyksi ja väkisinmaatuksi toistuvasti uskovaisen puolison taholta? Tai ehkä oletkin äärimmäisen mauton trolli-onnittelut-onnistuit kyllä raivostuttamaan! Kuten kaikki Jeesuksesta laillasi kaukana olevat ajattelu ja empatiakyvyiltään keskeneräiset itseään Jumalasta seuraavina pitävät ääliöt yleensä saavatkin.. Ai oikein pettäjä huoripukki? Miettisit vähän enemmän,mitä sinulla on varaa yhtään mihinkään. Kaltaisesi paska nimittäin minunkin ja lapseni elämän melkein tuhosi! En suosittele tekopyhää uskoasi kenellekkään!
Yleensä niin ei ainakaan suurimmalle osalle maamme ihmisistä käy, vaikka on niitä kärsiviäkin jossakin...
En hyväksy aborttia, koska se on sen pienen lapsen tappamista joka siellä kohdussa kehittyy, vaikka on sääli jos äiti ei kykene tai voi jostakin syytä huolehtia lapsestaan. Ja jos pysytään nyt tavallisissa ihmisissä jotka eivät ole kohdanneet mainitsemiasi pahoja asioita. Miten luulet voivasi heitä auttaa?
Siis miten luulet voivasi auttaa näitä kärsiviä ihmisiä, ammattiapu olisi ehdottomasti se tärkeä asia, mutta antaako tällainen yhteiskunta siihenkään rahaa??
Niin, muuten minä kehoitan ottamaan uskon vastaan, sinä jolla sitä on että pelastaisit oman sielusi, ja ehkä siinä mukana vielä paljon muitakin...!
..on niitä kärsiviä jossakin..Missä helkkarin tynnyrissä ja itsepetoksessa sinä oikein elät???