Sosiaali ja kulttuuriantropologian laitoksen tutkija ei näe maahanmuutajatyttöjen ja islamiin kääntyneiden suomalaistyttöjen hunnun tai huivin käytössä ongelmaa. Lisäksi hänen ihmettelee, miksi muslimipoikia ei ahdistella heidän lakeistaan.
Entä koulun jälkeen, työelämässä? Hyväksymmekö me körttihuivit, suomalaiset kansallispuvut tai romaaniasut työpuvuiksi? Hyväksymmekö vastaavasti muslimihuivit, sarit ja muut etniset asut? Ja kun sanon "me", tarkoitan meitä asiakkaita, jotka tulemme postiin, pankkiin, verovirastoon, myymälään, toimistoon. On ihan sama, mitä takahuoneissa toimivilla on yllään, jos heitä ei näy, mutta herättääkö Antrean kansallispukuun sonnustautunut lettipäinen verovirkailija luottamusta kärttyisessä verovelvollisessa. Entä hunnutettu kassaneiti ulosottovirastossa?
Asiakaspalvelijoiden tulee olla asiakkaita varten, ja osoittaa se myös olemuksellaan. Pukeutuminen on viesti. Yleisöpalvelussa olevan ei pidä korostaa itseään vaatetuksellaan ja asusteillaan, vaan hänen on osoitettava olevansa siellä asiakasta varten. Olenko kiihkoilija, jos toivon, että yleisöpalvelussa naiset eivät käytä etnisesti tai uskonnollisesti huomiota herättäviä asusteita?
Entä koulun jälkeen, työelämässä? Hyväksymmekö me körttihuivit, suomalaiset kansallispuvut tai romaaniasut työpuvuiksi? Hyväksymmekö vastaavasti muslimihuivit, sarit ja muut etniset asut? Ja kun sanon "me", tarkoitan meitä asiakkaita, jotka tulemme postiin, pankkiin, verovirastoon, myymälään, toimistoon. On ihan sama, mitä takahuoneissa toimivilla on yllään, jos heitä ei näy, mutta herättääkö Antrean kansallispukuun sonnustautunut lettipäinen verovirkailija luottamusta kärttyisessä verovelvollisessa. Entä hunnutettu kassaneiti ulosottovirastossa?
Asiakaspalvelijoiden tulee olla asiakkaita varten, ja osoittaa se myös olemuksellaan. Pukeutuminen on viesti. Yleisöpalvelussa olevan ei pidä korostaa itseään vaatetuksellaan ja asusteillaan, vaan hänen on osoitettava olevansa siellä asiakasta varten. Olenko kiihkoilija, jos toivon, että yleisöpalvelussa naiset eivät käytä etnisesti tai uskonnollisesti huomiota herättäviä asusteita?
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Olenko kiihkoilija, jos toivon, että yleisöpalvelussa naiset eivät käytä etnisesti tai uskonnollisesti huomiota herättäviä asusteita?"
Olet.
Ellei asuste haittaa varsinaisesti työntekoa tai ole epähygieeninen (paljas perse vasten työtuolia), se tulee sallia.
Niin, ja mikä enää sitten olisi huomiota herättävää, kun alkuhämmennys olisi mennyt ohi? Ennemmin puuttuisin aboriginaalien suomalaisten toimistotyöntekijöiden lannehousuista pilkottavaan työmiehen hymyyn ja lyhyisiin sihteerikönhamosiin joista pimppi vilahtelee.
Tässä tulee nyt kysymys siitä, mikä on etnistä. Yhtä lailla etnistä on tuo yllä mainitsemani, samoin kuin yhdistelmä tuulipuku & avokkaat. Ei ole olemassa mitään ylimaailmallista neutraalia normipukeutumista, vaikka amerikkalainen sliipattu smartsuit-dresscode yritetään sellaiseksi mieltää.
Minulle on aivan sama, vaikka Kelan virkailijalla olisi irokeesi ja kananluut pistetty nenän läpi jos hän osaa asiansa. Siihen pitää puuttua, jos toimihenkilö ei hallitse vastuualuettaan.
"Ellei asuste haittaa varsinaisesti työntekoa tai ole epähygieeninen (paljas perse vasten työtuolia), se tulee sallia"
Entä jos pukeutuminen on ristiriidassa yrityksen arvojen kanssa? Kysymys on hieman laajempi kuin pelkästään eettiset/uskonnolliset arvot. Jos yritys tai sen asiakkaat edustavat vaikka konservatiivisia arvoja (rahoitus, vakuutus...jne) ja työntekijän pukeutuminen tai ulkoasu on sen kanssa ristiriidassa, niin mitä suosittelisit?
että MITEN konservatiivisia arvoja yritys edustaa.
Jos ne ovat jostain pimeältä keskiajalta, kuten muutamilla yrityksillä näyttää olevan (anekauppaan verrattavaa bisnestoimintaa), niin joku goottilook voisi istua puljun tyyliin kuin nenä päähän.
Vakavasti puhuen, harva yritys pystyy perustelemaan järkevästi minkäänlaista pukeutumiskoodia arvojensa nojalla, koska niitä arvoja ei ole, ellei sitten muualla kuin juuri siellä pukeutumisessa.
Vaistonvaraisesti kantani perustuu juuri ensi sijassa musliminaisen huiviin, josta on nostateltu koko vuoden euroalueella jonkinlaista kysymystä. Huivihan on länsimaille pakkomielle, ei niinkään muslimeille. On uskovaisia muslimeja jotka eivät käytä huivia, ja maallistuneita jotka käyttävät.
Joka tapauksessa musliminaisen sellainen huivi, joka peittää pään mutta jättää kasvot näkyviin, sopii mielestäni ihan hyvin mihin tahansa työpaikkaan. Onhan se säädyllinen, jopa kaunis. Yksivärinen tumma kangas tuskin ottaa ketään silmään, ja aina on parempi peittää kuin paljastaa. Samaanhan se rahoitus- ja vakuutusalojenkin pukeutuminen perustuu: tarpeeksi peittävä, hillitty ja tumma.
Kyllä yrityksen on saatava vaikuttaa työntekijöiden pukeutumiseen. Esimerkiksi B to B kauppaa käyvä yritys voi edellyttää työntekijältään tietyntyylistä pukeutumista. Oikeassa elämässä tuo tarkoittaa siistiä, hillittyä pukeutumista. Myöskään ei ole varmasti yritykselle hyväksi mikäli sen työntekijät tekevät kannanottoja pukeutumisellaan varsinkaan edustustehtävissä.
Jos itse palkkaisin työntekijän edustustehtäviin ja se olisi nainen niin ehdottomasti kiellän hunnut, kansallispuvut sekä kaikenmaailman teinikuteet lantiofarkuista alkaen. Siisti, asiallinen vaatetus.
Sitä paitsi! Monissa ravintoloissa sun muissa makdonaldseissa on univormut ja sen sellaiset. Aatteleppa poliisia suomen kansallispuvussa tai palomiestä/naista huntu päällä tai mustalaisten kansallispuku niskassa savusukeltamassa.
Nyt on aika nähdä metsä puilta.
Tuskinpa suomalainen romaninainen hakeutuu savusukeltamaan satiiniröijyssään ja kymmenen kilon samettihameessaan. Kaikki nämä kauhuskenaariot on nyt valjastettu huivin vastustuksen palvelukseen. Mutta sileä, hygieeninen, käytännöllinen huivi on ollut historiallisesti varsin yleinen ja globaalisti aika neutraalikin päähine. Ainakin se on ekologisempi kuin puoli hiuslakkapulloa vaativat bisneskampaukset. - En silti asetu vastustamaan amerikkalaisia pallokampauksia, vaan suvaitsen.
Mäkkärissä ja Hesessä työskentelevillä on lippikset tai ns. aurinkolipat "hygieniasyistä". Huivi olisi muuten vielä niitäkin hygieenisempi, tämä vain kuriositeettina, ei kerettiläisenä ehdotuksena.
Oletko muuten nähnyt saudien lentoyhtiön tyylikkäitä lentoemäntiä?
Asioita voi tarkastella niin monin eri tavoin.
Mitä se muuten kertoo meistä, jos meille huivi on tärkeämpi kysymys kuin islamilaisille?
"Kyllä yrityksen on saatava vaikuttaa työntekijöiden pukeutumiseen."
Yrityksethän toimivat niin kuin uskovat parhaaksi myynnin kannalta. Yritykset siis perustelevat toimiaan asiakkailla, ja niitä asiakkaita olemme me, jotka perustelemme pukeutumisia yritysten vaatimuksilla.
Kyllähän niillä jokin missio ja tavoite aina on. Entäpä jos boheemi mainosmies menee risoissa farkussa vakuutusyhtiöön, jossa äijät on kovat kaulaassa ja naiset jakkupuvuissa ja seinillä riippuu aikaisempien johtajien tauluja. Mielestäni voi odottaa, että mainosmies kunnioittaa asiakkaan yrityskulttuuria ja huomioi sen pukeutumisessaan.
Ei nyt vaan uppoa tuo klishee "kunnioittaa asiakkaan yrityskulttuuria". Kas, kun eivät kunnioita toisin päin vaan änkeävät autokorjaamoille ja snagareille niissä puvuissaan. Luulen, että työhaalareihin sonnustautuneet eivät kärsi samasta harhaluulosta kuin pukumiehet, nimittäin siitä, että juuri heidän vaatetuksensa olisi kaikkein asianmukaisin ja arvokkain.
On aika ymmärtää, että puku ei automaattisesti tuo statusta kenellekään eikä välttämättä herätä luottamusta. Jos jostain löytyisi rispaantunut sijoitusneuvoja, voisin jopa sijoittaa. Niin kauan kun kaikki heistä näyttävät samanlaisilta, on minulle turha tulla tarjoamaan minkäänlaista salkkua.
...on se hyvä puoli, että jos haluaa mennä risoissa farkuissa, ja asialla on oikeasti asiakkaalle merkitystä - niin ei tarvitse mennä kuin kerran.
Tavallaan asiakkaatkin sitten "valikoituvat".
Toisaalta - jos firma tekee businesta esim. saudi-arabiaan... varmaankin aika usein sinne saudeihin businesneuvotteluihin nuo firmat lähettävät miehen edustamaan yritystä, oli sukupuolen perusteella tehtävä jaottelu kuinka lainvastaista tahansa?
Entä jos asiakkaan yrityskulttuuri edellyttää miestä (kuten esim. joissakin kiihkomuslimimaissa on)?
Vaikeita asioita...
...muslimimaissa naisilta edellytetään hunnun käyttöä - esim. Saudeissa voi tulla moraalinvalvontapoliisilta keppiä, jollei ole huntu päällä.
Eli jos suomessa valtakulttuuri saa määritellä, mitä puetaan, mitä ei, niin tavallaan sitten meidän on sulatettava, että muissa maissa valtakulttuuri määrittelee homman samaan tapaan - eli pois sitten kauhistelut sen suhteen, kun saudeissa on niin ja näin?
Mielestäni asiakaspalvelu ei ole minkään aatteen tai uskonnon esittelytilaisuus. Yhden uho voi loukata toista. Työnantajalla on oikeus edellyttää hillittyä, puolueetonta asua. Omalla ajallaan hillukoon ihmiset, miten lystää ja laki sallii. Jos jollekin ei tämä sovi, ei se työkään sitten sovi. Vapaa maa, myös vapaus valita työntekijät ja yrityksen yleisilme. Työntekijä hakekoon duunia, mikä sopii hänen arvoihinsa.
Tiedän, etteivät oikeamieliset hyväksy kantaani. On ilmeisesti suotavaa, muka ihanteellista, että meidän kulttuurimme tapoja ja vapautta saa rajoittaa muiden toimesta, mutta meidän on nikottelematta rakastettava kaikkea. En rakasta. Ns. "tavat" liittyvät kaiken lisäksi usein naisten pakottamiseen tiettyihin käyttäytymiskoodeihin, taustalla ahdasmielinen alistaminen ja peloittelu. Feministi loppuun saakka, vapaassa härmässä!
"Työnantajalla on oikeus edellyttää hillittyä, puolueetonta asua."
Ongelma tässä onkin se, MIKÄ on puolueetonta ja kuka sen saa määritellä.
No, me kaikki tiedämme, että se jolla on valta, saa määritellä.
Naistenlehdet ovat pullollaan vinkkejä kuinka bisnesnainen voi "pikku yksityiskohdilla" tuoda persoonaansa esille. Mutta miten erottaa uskonnon, etnisyyden ja oman persoonan ilmaukset toisistaan pukeutumisessa?
On aika hajottaa ja kyseenalaistaa myös tämä pukeutumisen hegemonia ja kysyä: kenen arvot, kenen kulttuuri, kenen oikeudet ja kenen elämä.
Jos kulttuurissamme välitettäisiin enemmän siitä, millainen ihminen on kuin siitä miltä hän näyttää, kenelläkään ei olisi tarvetta hakea huomiota pukeutumisellaan.
"Ns. "tavat" liittyvät kaiken lisäksi usein naisten pakottamiseen tiettyihin käyttäytymiskoodeihin, taustalla ahdasmielinen alistaminen ja peloittelu."
Jos viittaat tällä esimerkiksi juuri islamilaiseen kulttuuriin, niin tuohan on vain yksi osa-alue laajasta islamin kentästä, yleistetty ja yksinkertaistettu länsimainen uskomus "toisista". Suurin osa islamilaisista elää ihan samaa arkea ja on yhtä tyytyväinen tai tyytymätön elämäänsä kuin meidän loimaalainen peltiseppähitsaaja Pena tai veteliläinen maatalousneuvoja Raija.
Ja siltä osin kun islamin naisia alistetaan, olisi mielestäni kohtuullista sitten viimeinkin antaa heidän itse päättää huivistaan, eikä jälleen kerran asettaa normeja kuinka pukeutua. Muutoin he ovat entistä alistetummassa asemassa tultuaan perheineen länsimaihin, jos eivät pääse töihin tai kouluihin näin mitättömän asian takia.
Sikäli hassua itse avauksessa oli muka käsitellä kaikenlaista norminvastaista pukeutumista vaikka selvästi paistoi läpi, että kyse oli kuitenkin muista etnisistä ryhmistä kuin meistä itsestämme. Aivan kuin kansallispukuun pukeutuminen olisi joku todellinen ongelma jo nyt maamme verovirastoissa.
Mielestäni työnantajalla on oltava oikeus lakien puitteissa edellyttää imago- ja palvelutavoitteiden mukaista pukeutumisnormistoa. Jos jossain duunissa pitää kantaa pohjalaisasua ja helapääpuukkoa, niin sitten pitää. Joissain paikoissa tarjoilevat puputytöt, IBM-miehet näyttävät mormooneilta jne. Työtä hakiessaan ja sen vastaanottaessaan hyväksyy myös pukeutumisnormiston. Tai sitten ei ja hakee muuta työtä.
Haluat kaikkien kukkien kukkivan vapaasti asusymboliikan puolella. Eli yksilön on voitava näyttäytyä vain oman makunsa mukaisena tai sen mahdin mukaisena, joka heiluttaa yksilöä? Minä en. En halua pankeissa, terveyskeskuksissa, kaupoissa, virastoissa tai muuallakaan asioida nunna-asuisten, munkinkaapuisten, natsiformuisten, helvetin enkelien, goottimystikoiden, pääkallonmetsästäjien, inkkareiden, shamaanien tms. kanssa. Asioin mieluummin neutraalissa ympäristössä, kuin nostatan verenpainettani sellaisen rekvisiitan keskellä, jota vastustan. Tai sellaisenkaan keskellä, jota kannatan.
Muslimien symboliikasta olen täysin toista mieltä, kuin Härmän vapaa nainen. Uskotko tosissasi, että musliminaisilla on vapaa oikeus tai vastuu valita mielensä mukaan edes vaatetustaan? Ettei oman perheen miesväki määrää, lähimoskeijan pikkuimaami määrää ja koko etninen ja uskonnollinen taustayhteisö määrää, mitä musliminainen tekee? Vaaditaan kohtuutonta tahdonvoimaa irtautua rautapaidasta, ja irtautumisen jälkeen voi kohtalo olla kova, hylkäys tai hengenmeno.
Läntisiä vapauksia käytetään hyväksi käänteisen irvikuvan tavoin, on hämmästyttävää, että niin monet naiset täällä tuntuvat hyväksyvän maahan muuttaneiden fundamentalistien ehdottoman vallan naisiinsa. Kuten itse sanot: "No, me kaikki tiedämme, että se jolla on valta, saa määritellä." Mutta pitäköön vaikka burghaa minun puolestani vapaa-ajallaan, sen sijaan yhteiskunnan muilla foorumeilla on elettävä kyseisten osakulttuurien normien mukaan. Ne ovat meillekin verrattain usein sellaisia, joita emme enää itse yksin määrää. Muutoksen alaistahan toki kaikki ulkoiseen habitukseen liittyvä on - paitsi kun muutosta ei sallita, ei vuosisatoihin. Joillekin.
Tunteita ja intohimoja on kaikenlaisia, se mistä pidetään, se mitä inhotaan. Kun kumartaa yhdelle, pyllistää toiselle. Pelkät etniset klaanitunnukset voivat nostaa kuohut pintaan. Kannatan pienempää hihhulointia ja siihen liittyvää osoittelevaa symboliikkaa.
Miten tätäkin voi määritellä, ei pelkästään työnantajan mukaan.
Työpuvut kaikille, vai mitä normeja?
Olisihan se kieltämättä outoa, jos sairaanhoitajillakin olisi burkhat päällä.
"Mielestäni työnantajalla on oltava oikeus lakien puitteissa edellyttää imago- ja palvelutavoitteiden mukaista pukeutumisnormistoa."
Mitä sisältää imago? Iän? painon? ulkonäön? (sukupuolen)
vai pelkästään pukeutumisnormin?
Mihin tämäkin johtaa?
Sitähän se on nytkin, vai voitko väittää muuta? Pukeudun töihin eri tavalla kuin kotona tai pippaloihin. Eri työpaikoissa on vallinnut erilaisia "pukeutumisilmastoja", sallivuus on vaihdellut, myös iän mukana. Onko outoa? Aikoinaan oli asiakaspalvelutehtävissä työskentelevillä nykyistä paljon enemmän jopa työasuaja, ei niinkään enää. Joistakin oli ikävä luopua niistä. Tilalle on tainnut tulla eräänlainen yhtenäismuoti, joka melkein käy virka-asusta. Makuasioita, mutta ymmärrän, jos vakavia asiakaskontakteja ei haluta hoideltavan sporttiasuissa.
Puhuttiin siis pukeutumisesta. Luultavasti joissain spesiaalitehtävissä voivat myös ikä ja ulkonäkö tulla kysymykseen (vaikka niillä puputytöillä).
Mutta varsinaisesti halusin painottaa tätä: työssä ei julisteta omia aatteita eikä uskontoja eikä nationalismia, vaan tehdään töitä. Asiat asioina. Tätä kannatan, jos muut ovat eri mieltä, niin sitten ovat.
Ihan henk. koht. ei haittaisi, jos asiakaspalveluhenkilöllä olisikin jokunen lävistys, mutta toisaalta saahan ne pois ja pakkoko niitä on työhönottoon edes pistää?
Sitten toisaalta tämä imagokysymys: voiko työnantaja vaatia imogopohjaisia muutoksia työntekijältä? ja mihin sitä, jos mihinkään voi rajoittaa?
Siinä mielessä täysin samaa mieltä, että omia aatteita ei pidä julistaa omalla pukeutumisellaan: esim. natsikoru kaulassa, mutta loukkaako jotakin taas meikäläisittäin tavallinen risti-koru kaulassa?
"Uskotko tosissasi, että musliminaisilla on vapaa oikeus tai vastuu valita mielensä mukaan edes vaatetustaan? Ettei oman perheen miesväki määrää, lähimoskeijan pikkuimaami määrää ja koko etninen ja uskonnollinen taustayhteisö määrää, mitä musliminainen tekee?"
Sanoinkin jo tuolla toisaalla, että huivi on enemmänkin länsimaalaisille pakkomielle kuin islamilaisille itselleen. Ahdistus on ennen kaikkea länsimaisen naisen sisällä.
Ja kun kysyt, olenko tosiaan sitä mieltä, että musliminaisilla olisi oikeus valita vaatetuksensa, niin vastaan, että yhtä lailla kun meillä täällä - eli ei oikeastaan ole. Länsimainen on samoin yhteiskunnan normiston sääntelemä, eikä huiveja tai farkkuja voi yksiulotteisesti palauttaa vain patriarkaaliseen sortoon - paitsi jokainen omassa mielessään. Mutta jos musliminainen ei koe huivia pakoksi, tai sinä et koe sellaiseksi jakkupukua, niin olette molemmat onnellisessa asemassa.
Itse jätin edellisen työpaikkani - ja tämän sanon kerrankin tosissani - nimenomaisesti pukeutumiskoodin takia. Jakkupuvussa tunsin itseni pelleksi ja vihasin itseäni.
Pukuihmiset eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi, että puku päällä puhuvaa miestä/naista ei oteta ihan tosissaan. Ennakko-oletuksena on usein, että puku päällä puhuja ajaa jonkun kapean ryhmän etuja sekä omaa ns. kovat arvot. Jos taas tv:ssä haastatellaan miestä tai naista, jolla on harmaa kalastajavillapaita, niin ainakin minä kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa. Villapaita herättää sellaista luottamusta, johon puku ei pysty.
"Haluat kaikkien kukkien kukkivan vapaasti asusymboliikan puolella."
Ensisijaisesti olen halunnut ottaa kantaa huiviin, toissijaisesti olen ilmaissut, että minua henkilökohtaisesti ei häiritsisi lappuhaalareihin sonnustautunut pankinjohtaja.
Jos halutaan toteuttaa sopeuttavaa ja suvaitsevaa politiikkaa, on syytä joustaa puolin ja toisin murrosaikana. Vertailemalla Britannian ja Ranskan siirtolaispolitiikkoja voi ymmärtää, millaisia yhteiskunnallisia seuraamuksia kummallakin linjanvedolla on ollut.
Suomalaisia on niin vähän, että joka tapauksessa meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: sopeudu, tai itke ja sopeudu. Mitä hyötyä on vaikeuttaa vain omaa elämäänsä? Huivien hyväksyminen olisi mielestäni joviaali kädenojennus, ei se syöksisi ylevää kulttuuriamme lopulliseen tuhoon.
Jos huiveja ei hyväksytä työpaikoilla ja kouluissa, ei musliminaisilla tule olemaan itsenäisyyttä, omaa rahaa eikä päätösvaltaa. Tällöin heidän on ainakin käytettävä huivia, halusivatpa tai eivät.
Huivi on vain kangaspala. Katsokaa ihmistä sen alla.
Erittäin mukanaoleva allekirjoitukseni tähän "julistukseesi". Todella hyvin sanottu ja perusteltu.
Alkaa jo oudoksuttaa, mutta olen tuosta pukeutumisasiasta kanssasi samaa mieltä.
Pahus sentään. En minäkään 'colorssit' päällä mene asiakas tapaamiseen. Sen sijaan jos olen ihan vain konttuurilla, niin silloin se OK.
Tosin ei mikään mukava konttorityöasu.
Kyllä melki niin on, että työantajalla on tietty pukeutumiskoodi. Jos tätä koodia ei hyväksy, niin sitten tarvii hakeutua tehtäviin joissa ei tarvitse näkyä ikään kuin yrityksen 'käyntikorttina'.
Voisi kuvitella, että muslimikaapuisen naisen olisi hiukan hankala toimia vaikkapa vientitehtävissä Yhdysvaltoihin.
Politiikka on politiikkaa ja bisnes on bisnestä.
Kumpi on absurdimpaa: "bisnes" vai "epäkorrekti" vaate naisen päällä?
Se on vissiin Hertta sillä lailla, että meitin maailman kuvat ovatten sikäli kaukana toisistaan, että tässä kinaamalla ei asiaan yksimielisyyttä saada.
Mutta vastaan nyt kuiten kysymykseesi, niin kyllä se epäkorrekti vaate niin miehen kuin naisenkin päällä on absurdimpaa.
Sillä bisneksellä, elikkä liiketoiminnalla elää tässäkin massa käytännöllissti katsoen kaikki. Sikäli vanha keksintö tuo kaupankäynti on.
Kvartaalikapitalismi on taas sitten asia erikseen. Ei minustakaan hyvä juttu.
Toisen univormu on absurdimpi kuin toisen.
Miellyttävää avarakatseisuutta.
Niin, ennen kaikkia sitä toivoisi malttia ja rauhallisuutta tässä huivikysymyksessä, sillä juuri siinä kaivossahan lehmä oli.
Koetin vain kuvailla yleisperiaatteen, minkä voisin hyväksyä omalta osaltani suhteessa työantajaan. Haluan olla siinä mielessä johdonmukainen, että sitä samaa, mitä minun oletetaan noudattavan, oletetaan muidenkin noudattavan. Ja kun vapauksia lisätään yhdelle, niitä lisätään kaikille eikä vain joillekin. Riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, kansallisuudesta jne.
Samantapainen on käsitykseni feminismistä. Kun miehiltä esim. työelämässä odotetaan tiettyjä vaatimuksia tai sallitaan tiettyä käyttäytymistä ja etuja, niitä samoja samoilla ehdoilla sovelletaan myös naisiin. Jaetaan siis sekä hyödylliset että haitalliset asiat, ei nypitä vain etuuksia.
Mitä tulee työnantajan imagointresseihin ja niiden liittymiseen pukeutumiseen, niin vaihteluväli on nykyään ilmeisen suuri ja riippuu paljon työtehtävistä ja myös työantajatahon konservatiivisuusasteesta. Taustatöissä varmaankin sallitaan vapaa pukeutuminen, asiakaspinnassa ei niinkään. On myös ismi-asioita: uskonnollisissa tai poliittisissa organisaatioissa tuskin sallitaan kilpailevien organisaatioiden asutunnuksia (eikä liike-elämässä kilpailijoiden logoja).
Korut ovat minusta detaljijuttuja, mikäli niitä pidetään nimenomaan koruina (eikä jossain provosointimielessä), olkoon sitten timantteja, ristejä, sapeleita tai voodoonukkeja. Mieltä osoittava, julistava pukeutuminen on eri asia, se on näkyvää ja sellaisena saattaa loukata muita, se on saattanut olla tarkoituskin.
"Sanoinkin jo tuolla toisaalla, että huivi on enemmänkin länsimaalaisille pakkomielle kuin islamilaisille itselleen. Ahdistus on ennen kaikkea länsimaisen naisen sisällä."
Mistä syystä sitten täällä Euroopassa ja vaikkapa Turkissa huiveista vapautuneet naiset kertovat julkisuudessa ratkaisun vaikeudesta ja paheksunnasta sekä suoranaisista uhkailuista, mitä he ovat saaneet osakseen? Nämä naiset ovat itse ottaneet huivin - tai pikemminkin sen poissaolon - symbolikseen: konkreettiseksi ilmaisuksi muustakin irtautumisesta vanhoillisen miesvallan alta, ilmaukseksi oikeudesta elää lännessä läntisten oikeusnormien mukaan.
On varmasti naisia, jotka tykkäävät huiveista, vaikkeivat ne olisi muodissa (aika ajoin ovat), moni mummo meillä käyttänee vieläkin. On vain vaikea uskoa, että nuoret tytöt uneksivat huiveista.
Jakkupukunormi, onpa erikoista, en käytä sellaista paljon koskaan, housuasut kelpaavat. Normit täyttäviä töissä, heh, kotipöksyissä en kehtaisi. Jos omistaisin kansallispuvun, niin en laittaisi ylle töihin, olkoon miten kaunis tai kallis tahansa. Eikä sinne kuulu pellenasut yms, lähinnä tulee mieleen, että onpa ihmisellä hirmuinen itsekorostuksen tarve. Ei villapaitakaan vakuuta, uskottavuus on kokonaan kiinni siitä, mitä vaillapaidan sisältä tulee. Tai puvun, ei pukukaan ihmistä pahenna.
.. voivat käyttää pitempisorttista hametta (minihameet istuvat vain barbeille) tai pitkiä housuja. Sopivat osastolle, kirkkoon, moskeijaan ja moneen paikkaan. Pressanlinnan itsenäisyyspäiväkutsuillekin pääsee jo pitkiksissä. Mutta jos on kyse aivan muusta kuin lumpioista, niin emme pääse yksimielisyyteen. Ja miksi edes pitäisi? Täällä maapallolla tapahtuu paljon sellaista, mistä en pidä, ja minun pitämiseni ei vaikuta pöläyksen vertaa.
Kyllä semmoinen kyynärpäistä nahkapaikattu villapaita ja hiukka lököttävät pöksyt sekä parin päivän sänki kuuluvat vanhempien nörttien habitukseen.
Aikaan fortanin ja pascalin, aikaan suurkoneiden...
*
Jooh, voi niitä aikoja, aikaan suurkoneiden ja assemblerin, se oli mun ensirakkaus. Tota, paitsi mulla ei partaa (vieläkään) eikä villapaitaa, sille allerginen. Pehmoneuleita ja farkut silloin, kun ei sammarit. Mutta nykyään niin siistinä että, koska ei voi piileksiä enää kahvimukin kaa työaseman takana, pakko nousta pitkin päivää ihmisten ilmoille hemmetin loputtomiin palaveerauksiin. Yh.