Monet vanhukset kärsivät yksinäisyydestä ja monet muut ovat vailla asuntoa, varsinkin nyt kun opiskelijat ovat kaupungeissa.
Olisko mahdollista että ainakin ne vanhukset joilla on isot asunnot ottaisi itselleen asuinkumppanin joka voisi hoitaa vaikka kauppa-asioita ja laittaa ruuat molemmille, ilman vuokranmaksua,
hyöty olisi molemminpuolinen.
Itse olen jo vanha ja asuntona kaksio, tähänkin mahtuisi toinen asukas mutta olen maalla eikä täällä asuntopulaa ole, lisäksi nautin yksinelämisestä ja omasta rauhasta, tälläiselle ei asuintoveri sovi,
mutta meitä on muunkinlaisia, minä lienen aika itsekäs,mutta jokaisella on mahdollisuus valita.
mitä olette mieltä toimisiko tämä, myös pienellä eläkkeellä elävä voisi asua toisen eläkeläisen toverina.
Yhteinen aamukahvi olisi ehkä mukava, samoin ruokailu yhdessä
voisi se ruokakin maistua paremmin ja kotityöt hoituisi siinä sivussa.
Olisko mahdollista että ainakin ne vanhukset joilla on isot asunnot ottaisi itselleen asuinkumppanin joka voisi hoitaa vaikka kauppa-asioita ja laittaa ruuat molemmille, ilman vuokranmaksua,
hyöty olisi molemminpuolinen.
Itse olen jo vanha ja asuntona kaksio, tähänkin mahtuisi toinen asukas mutta olen maalla eikä täällä asuntopulaa ole, lisäksi nautin yksinelämisestä ja omasta rauhasta, tälläiselle ei asuintoveri sovi,
mutta meitä on muunkinlaisia, minä lienen aika itsekäs,mutta jokaisella on mahdollisuus valita.
mitä olette mieltä toimisiko tämä, myös pienellä eläkkeellä elävä voisi asua toisen eläkeläisen toverina.
Yhteinen aamukahvi olisi ehkä mukava, samoin ruokailu yhdessä
voisi se ruokakin maistua paremmin ja kotityöt hoituisi siinä sivussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa ei kyllä jää auttajalle mitään yksityisyyttä. Jos asuu hyyryläisenä toisen nurkissa, joutuu olemaan seuraneitinä, kotiapulaisena ja käskytettävänä 24/7, tai muuten uhkaillaan pois potkimisella ja asunnon menetyksellä.
Kaunis ajatus, mutta käytännössa tuo ei toimi.
Meitä ihminsiä on erilaisia ja asioista voidaan sopia, katso vanhusta joka istuu yksin ja toivoo että joku tulisi käymään, omat lapset on ehkä kaukana tai lapsia ei ole, jos todella kaipaa seuraa niin kyllä se siitä suttaantuu mutta vaatiihan se joustoa, puolin ja toisin.
Oma rauha kuuluu kummallekin, se on selvä.
minulle ei käy koska lapset lapsineen käy useita kertoja viikossa,
siinä toisen rauha olisi mennyt,
mutta todella seuraa kaipaavia mukaviakin ihmisiä on,
toki tiedän muutaman tyrannimummankin mutta ei he ketään haluakaan.
jos hyvää tahtoa ja kykyä sopeutua on niin tulijan kanssa voidaan sopia että hän hoitaa viikkosiivouksen ja kerran päivässä ruuanlaiton, kahvit ja aamupalat voi sopia miten vaan.
kauppareissut ja roskapussit viennit tekee se terveempi osapuoli,
ja ruokaraha pannaan yhteiseen talouskassaan,
ruuassa muuten säästää kun suurinpiirtein, kax syö yhden hinnalla.
Minä elän yxsin ja joudun heittämään paljon ruokia roskiin kun ne menee vanhaksi, pakastamisesta huolimatta.
Nytki on kananmunat vanhoja, kinkkusiivut myös, homeinen juusto
jääkaapissa, toki tuorekin on mutta harmittaa tuo ruuan poisheitto,
vanhaa en syö koska siitä sairastuu.
Silloin kun olin nuori niin aina asuttiin kimppakämpässä
ja hyvin meni, miksi se ei sujuisi nyt?