Kun ajattelen niitä lapsia jotka eivät saa viettää joulua eikä saa koskaan lahjoja eli ei varmasti ole kivaa. Koulussa muut sitten kertoilee mukavasta joulusta ja toiset sitten vierestä katsovat.....on ahdasmielistä todella
Olen surullinen....
PitkätukkaM26
284238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sinulla on nyt sellainen mielikuva asiasta, että kaikki lapset, joiden kotona ei Joulua vietetä, kokevat asian jotenkin rajoittavana ja ahdistavana.
Sekin, että kaverit kertovat 'mukavasta Joulusta' on varsin kyseenalainen. Jotkut ipanat kyllä kerskuvat kaikella sillä tavaralla jota ovat lahjaksi saaneet, mutta sitten osa on kovinkin pyttyyntyneitä, kun faija ei ostanukkaan sitä uutta tietokonetta, pleikkaria, kännykkää, skootteria, moottorikelkkaa jne ...
Ja kuinka mukava se joulu olikaan, kun kaveri tuli faijalle maininneeksi siitä, ettei toivelistaa ollut läheskään tyydyttävästi huomioitu ... koko perhe suorastaan nautti tästä sinänsä varsin terävästä havainnosta ...
>>Sinulla on nyt sellainen mielikuva asiasta, että kaikki lapset, joiden kotona ei Joulua vietetä, kokevat asian jotenkin rajoittavana ja ahdistavana.
Minulle on kehittynyt mielikuva, että vauvasta ilman joulua olleista hyvin useat kuitenkin aloittavat joulunvieton siinä vaiheessa kun se on vapaa valinta.
Joku "sisäänrakennettu" veto siihen on, koska työkaverini naapurissa asunut jehovantodistajaperhe vietti vuodesta toiseen joulua ja myönsi työkaverille, että se ei ollut heille sallittua. Verhot vaan tiukasti eteen.
Myös kinkkumeriselitykset ovat minulle tuttuja. Vaan niin tai näin, niin minä tunnen oikeastaan mielihyvää siitä, että ei ole noita kuuluisia joulukiireitä.
Kinkun laitan uuniin niin kauan kun hinta on alle lauantaimakkaran kilohinnan ja olihan se vielä. Kinkku 1,95 kun kilon launataipötkö oli 2,50. Otin toisenkin kinkun pakkaseen, niin saan siitä perinteisen pääsiäis- tai vappukinkun.
Joulu oli lapsena aina vuoden paras päivä kun sukulaiset tuli kylään ja oli hellyyttää ja hiljentymistä...enkä niin ollu lapsenakaan lahjojen perään....sitäpaitsi omille lapsilleni en pysty todellakaan ostamaan kaikkea mitä he haluavat, mutta on se jouluaatto sellainen tunnelmapala pienine traditioinenn että ei sitä voi olla viettämättä...
>>Joku "sisäänrakennettu" veto siihen on, koska työkaverini naapurissa asunut jehovantodistajaperhe vietti vuodesta toiseen joulua ja myönsi työkaverille, että se ei ollut heille sallittua. Verhot vaan tiukasti eteen.
Monia Jouluja viettäneenä voin todeta, että kyllä sitä ihan hyvin voi olla Joulua viettämättäkin.
Kyllä minä ymmärrän Jouluun liittyvät tunteet ja tunnelmapalat. Lainkaan sitä en väheksy, enkä todellakaan ole tuomitsemassa ketään siitä, että haluaa läheistensä kanssa kokea sykähdyttäviä tunteita.
Onkos sulla erityisen hyviä 'reseptejä' kinkun varalle?
Pieni epävarmuus iski, kun edellisen kankkuran paistosta on jo kulunut taas vuosi. :)
Sinä jos sentään pääsiäiseksi ja vapuksikin vielä harrastusta jatkat, niin luulisi olevan harjoiteltua käytäntöä muistissa ja vieläpä tuoreempana.
Uskon kaiken tuon, enkä halua esittää joulun raamatunvastaisuutta. Joulun ajankohdan moittiminen muutaman kuukauden virheen takia hukkuu minun ajatuksissani 607:n parin vuosikymmenen virheeseen.
Toisekseen en hetikään keksi mitään vanhaa tapaa tai esinettä, jolla ei jossain vaiheessa olisi ollut pakanallista yhteyttä. Siis sellaisia, joihin jokainen jehovantodistaja törmää päivittäin - kalenteri. Viikottain - sauna.
>>Lainkaan tätä tapausta väheksymättä - tiedämme kuitenkin sanonnat yksittäisistä pääskyistä ja kesästä :).
Totta kai harvinaisuus, mutta tuohon aikaan (unkefäär 197X) minulla oli vielä paluuajatuksia ja tapaus oli minulle täysin käsittämätön.
>>Onkos sulla erityisen hyviä 'reseptejä' kinkun varalle?
Minä en asialla hienostele, en korvenna pintaa, enkä mitään valele, vaan kaadan nesteen aika ajoin pois. Kamara ylös ja melko matala lämpötila 90...100 ja homma seis pari astetta ennen yleisempää rajaa. Eli mulla se menee poikki siinä 72...73 graadia. Kyttäämistähän se on. Nyt puhaltaa uudet tuulet ja voin varmaan torkkua olohuoneen sohvalla kun sain liikekumppanilta semmoisen piipittimellä varustetun mittarin. (Jotain sai kumppanikin, mutta en hoida sitä puolta.)
Kellolla en ole koskaan paistanut ja taitaa olla uunien erotkin merkitseviä, mulla on kiertoilmauuni, joten alle tunti ja kilo siihen kuluu. Minä lopetan hehkutuksen mieluumin aikaisemmin kuin myöhemmin, ei mehu karkaa. Ja lopun laitan hernekeittoon, niin kypsyysaste ei ole niin tarkka.
>>Pieni epävarmuus iski, kun edellisen kankkuran paistosta on jo kulunut taas vuosi. :)
Paistoimme (sävyisässä) juoppoporukassa viime uutenavuotena yhden kinkun ja lievän ajoitusriitelyn jälkeen lopetin vastarintani ja kinkusta tuli ylikypsä. Mutta ei jäänyt syömättä, alkoholin osuutta asiaan en ole harkinnut sen ihmeemmin.
että samanlainen maku kinkun suhteen meillä on.
Noin niinkun harjaantumattomille kinkun paistajille sanoisin suoraan, että ottakaa se lihapala uunista ulos lämmön ollessa siinä 72 astetta (jos on tuollainen vanhanaikainen mittari käytössä). Se sisälämpö nousee vielä (ja nopeasti) tuonne 77-78 asteeseen, vaikka se ei enää olekaan uunissa. Viimeiset 5-10 lämpöastetta tulevat varkain ihan muutamissa minuuteissa ja homma on äkkiä pilalla...
Ylen aikaisen kotisivuilla Olli Ihamäki antaa kaikille kinkunpaistajille hyvät ohjeet. Kopioin koko ohjeen tähän. Huomaa, että viimeisessä lauseessa Olli antaa kinkulle takuun. Jos ei onnistu, saat pullakahvit Yleisradion kuppilassa. No niin. Ohjeita noudattamaan. Ohje alkaa tästä:
Joulukinkku:
Joulukinkku on monessa taloudessa suurin yksittäinen
vuosittainen lihaostos. Jo siksi kinkun käsittelyyn on syytä suhtautua ryhdikkäästi.
Joulukinkun paistamisesta esiintyy eri medioissa mitä epätäydellisimpiä ohjeita. Olen tähän pyrkinyt keräämään
sellaiset neuvot, joita noudattamalla kinkun valmistuksessa
ei voi epäonnistua.
Kinkkushow jakautuu seuraaviin osiin:
- Kinkun oikea-aikainen hankinta
- Kinkun sulatus
- Kinkun sisälämpötilan saattaminen sopivaksi paistamista varten
- Kinkun asettelu paistovalmiiksi
- Kinkun paistaminen
- Kinkun kuorruttaminen
Hankinta ja sulatus:
Jäinen kinkku hankitaan viimeistään viikkoa ennen paistamista. Kinkku asetetaan sulamaan sääolosuhteista riippuen joko ulos tai kylmiöön. Kinkun annetaan sulaa muovikääreessään kylmässä kaikessa rauhassa muutama päivä.
Kinkku on suolauksen jäljiltä pikapakastettu. Kinkun maku paranee ja suolaus tasaantuu, kun se saa muhia suolaisessa "marinointiliemessään" jääkaapissa muutaman päivän ajan.
Kinkun sisälämpötilan saattaminen sopivaksi paistamista varten:
Kinkku otetaan kylmästä vuorokautta ennen uuniinpanoa.
Kinkun ympärillä oleva muovikääre poistetaan ja kinkku asetetaan kylmään, väljään veteen esimerkiksi saaviin. Mikäli tällaista mahdollisuutta ei ole, pistetään kinkku suureen muovikassiin, joka täytetään vedellä. Kassia voidaan pitää esimerkiksi ammeessa tai tiskialtaassa. Vesi toimii eristävänä vaippana, joka hidastuttaa kinkun lämpenemistä edelleen ja liuottaa liikaa pintasuolaa lihasta.
Kinkun sisälämpötilan kohoamista tarkkaillaan lihanlämpömittarilla.
(Lämpötila kohoaa yllättävän hitaasti)
Kinkun asettelu paistovalmiiksi:
Kun kinkun sisälämpötila on noin 15 astetta, voidaan ryhtyä sommittelemaan kinkun nostamista uuniin. Lopputulos on sitä parempi mitä korkeampi kinkun sisälämpötila on ennen uuniinpanoa.
Kieräytä silavapuoli, eli kamarapuoli alaspäin folioarkkien päälle. Foliopaperien reunat vedetään ylös suppuun niin, että kinkusta jää vain laki näkyviin. Jätä verkko kinkun ympärille tukemaan lihaa.
Aseta kinkku uuniritilälle ja paina kinkkuun lihanlämpömittari. Tee se niin, että voit tarkkailla lämpötilaa uunin luukun lasin läpi avaamatta luukkua. Ehdottomasti paras mittari on elektroninen, jonka voit säätää hälyyttämään, kun kinkku on saavuttanut halutun kypsyysasteen.
Uunin alimmalle tasolle asetetaan uunipelti, johon kaadetaan vettä. Uuni kuumennetaan 125 asteiseksi. Erillinen sisälämpömittari on tärkeä ja näppärä - sen saa taloustavaraosastolta muutamalla kolikolla.
Uunien termostaatit toimivat hyvin epätäsmällisesti. Uunin lämpötilan säätönappulan merkkilukemat eivät välttämättä osoita kuin viitteitä uunin todellisesta sisälämpötilasta.
Kinkun paistaminen:
Kinkku nostetaan uuniin vasta, kun uuni on kuuma. Nosta kinkku uuniritilälle työpöydällä ja nosta se ritilää apunakäyttäen uuniin. Työnnä kinkku uuniin siten, että kinkun lihaisin osa on uunin perällä.
Huolehdi paistamisen aikana siitä, että uunipellillä on vettä. Vesi estää paistumisen hajun leviämisen huoneistoon ja antaa kinkun kypsyä pehmoisissa kosteissa löylyissä. Jos joudut lisäämään vettä, käytä aina kuumaa vettä.
Kinkku on valmis ja mehukas, kun sen sisälämpötila on 75 -77 astetta. Yli 80 asteinen kinkku on sisältä harmaa ja mureneva.
Ota kinkku uunista ja anna sen vetää henkeä hyvä tovi. Siivoa kinkun ympäriltä verkko ja kamara sekä ylimääräinen silava.
Levitä kinkun pintaan hellästi sinapin ja hunajan seosta ja pudistele lopuksi pinnalle hienonnettua Corn Flakes-murskaa.
Työnnä 250 asteiseen uuniin saamaan väriä.
Nyt kinkkusi on valmis.
Kaasu-uunista:
Mikäli käytössäsi on kaasu-uuni, toimit ohjeiden mukaisesti ja asetat uunin lämpötilan niin alhaiseksi kuin se on mahdollista noudattaen edellä annettuja ohjeita.
Pidä uunissa vettä uunipannulla ja kiilaa uuninluukku raolleen. Näin uunin lämpötila laskee. Tarkkaile lämpötilaa erillisellä uuninlämpömittarilla.
Kiertoilmauunista:
Kiertoilmauuni paistaa kinkun parhaiten. Voit säätää uunin lämpötilaksi 100 astetta, mutta muista tarkkailla todellista lämpötilaa erillisellä mittarilla.
Paistopussista:
Mikäli käytät paistopussia, aseta uuniritilän ja pussissa olevan kinkun väliin leivinpaperia. Näin pussi säilyy ehjänä.
Jäähdytyksestä:
Varo työntämästä kuumaa kinkkua mihinkään suljettuun laatikkoon tai muuhunkaan sellaiseen tilaan, jossa se ei saa vapaasti hengittää. Muuten pinta menee pilalle.
Muuta tärkeää:
Kinkun onnitumisen kannalta on tärkeintä se, että lihaa ei työnnetä liian kylmänä uuniin. Tässä tehdään suurimmat virheet.
Täysin välttämätöntä on käyttää lihanlämpömittaria. Mitenkään muuten et voi olla selvillä kinkun kypsyydestä. Ilman mittaria kinkunpaisto on puhdasta arpapeliä.
Hanki mittari, mielellään elektroninen sekä erillinen uunin lämpömittari, jolla voit tarkkailla uunin sisälämpötilaa. Mittareita tarvitaan siis kaksi: lihalle ja uunille. Näitä voit käyttää hyväksesi kaikessa paistamisessa.
Kinkun lämpötilaa voi nostaa asettamalla kinkku "kraanakuumaan" veteen noin tunniksi ennen uuniinpanoa. Koristele se ennen tarjollepanoa. Esimerkiksi potkattomaan pikkukinkkuun voit tehdä korvikepotkan grillitikkujen ja hopeapaperin avulla.
Jos noudatat edellä esitettyjä ohjeita, et voi epäonnistua. Mikäli olet tyytymätön lopputulokseen, tarjoan lohdutukseksi pullakahvit Ison Pajan kuppilassa ja selvitän mikä meni pieleen.
Resepti loppui tähän. Ilmeisesti kyseinen resepti soveltuu myös Pääsiäis-, Vappu- ja Juhannuskinkuille.
http://194.252.88.3/rsweb2.nsf/sivut/ruoka#kinkku
>>Resepti loppui tähän. Ilmeisesti kyseinen resepti soveltuu myös Pääsiäis-, Vappu- ja Juhannuskinkuille.
Pääsiäis- ja vappukinkunpaistossa olen noudattanut täsmälleen samoja menettelytapoja ja tällä perusteella luotan, että lopputulos on hyvä myös juhannuksena.
Yhden eron olen toki huomannut; kinkkua pääsiäisenä ja vappuna paistaessa tulee radiosta vähemmän joululauluja, oletan tuon eron olevan yhtä selvästi havaittavissa juhannuksenakin. Eli joululauluja kaipaavan on syytä varata framille joululaulusäilykkeitä.
Kamara puoli alaspäin.
Ja kamara oli ja on tulevaisuudessa mulla kohti välikattoa.
HAUSKAA JOULUA!
Kinkkua on maisteltu sekä havaittu ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Koirakaan ei ole huomauttanut kamaran makuvirheestä.
"lapsia jotka eivät saa viettää joulua eikä saa koskaan lahjoja eli ei varmasti ole kivaa"
Niin tuntuu minustakin pahalle kun on miljoonia lapsia vuosittain, jotka eivät milloinkaan saa lahjoja vaan ehtivät kuolla ennen kuin ovat saaneet ensimmäisen elinvuotensa täyteen. Ja täällä niin kutstuissa hyvinvointivaltoissa vaan híllutaan jonkun joulupukin perässä ja ostetaan valtavat määrät tarpeetonta krääsää mitä kukaan ei tarvitse ja jaetaan sitä sitten lapsille ynnä muille jotka mielessään vain noituvat että "tuollaista tuovat eikä mitään sellaista mitä olen halunnut". Sellaistahan se.
Mitä tulee Jt-lasten lahjojen saamiseen, voin sanoa sen verran että siihen ei tarvita joulua eikä syntymäpäivää eikä muutakaan senkaltaista kissanparturointia kun Jt antaa lahjoja. Jos pidät sitä ahdasmielisenä niin siitä vain. Ehkä lienee syytä tarkastella omia arvoja siinä tapauksessa!
Todellakin,jokaisen kannattaa tarkastella omia arvojaan. Uskon että todistajien tapa olla jakelematta joululahjoja ei paranna tätä maailmaa tippaakaan. Kyllä ne jt-lapset osaavat myös sanoa että "tuollaista toit etkä sitä mitä halusin" kun niitä lahjoja annetaan pitkin vuotta eikä synt.päivänä ja jouluna.
omanikin unohtavat lähes päivässä mitä saivat..
Jouluun liittyvät muistoni (en ole koskaan saanut lahjoja) eivät kuitenkaan ole traumoja, meillä on lahjoja annettu yleensä silloin kun ei ole ollut erityistä syytä.
Tämän ajan lasten kanssa saakin olla aika varpaisillaan, kun tavaran paljous on niin kova, mitä ne todella arvostaa ja muistaa.. ajat on muuttuneet.
"Uskon että todistajien tapa olla jakelematta joululahjoja ei paranna tätä maailmaa tippaakaan."
Milläs tavalla se lahjojen antamatta jättäminen jouluna sitten pahentaa tätä maailmaa?
Aivan samaa mieltä olen, että jokaisen kannattaa tarkastella omia arvojaan! Eipä silti tainnut mennä perille viesti. Minne joutuivat ajatukset niistä miljoonista lapsista jotka kuolevat joka vuosi näiden "kehittyneiden" valtioiden riiston vuoksi? Ei löytynyt muuta sanottavaa kuin että osaa ne muutkin lapset valittaa. Oma napa lähinnä!
"Kun ajattelen niitä lapsia jotka eivät saa viettää joulua"
Ihmettelevän tavoin minäkin tulen surulliseksi ajatellessani niitä lapsia, jotka joutuvat joka yö menemään nälkäisinä nukkumaan.
"eikä saa koskaan lahjoja"
Joulu ei taida olla ainoa päivä vuodessa jolloin on mahdollisuus saada lahjoja.
"ei varmasti ole kivaa."
Ei ole kivaa se kun lapsille valehdellaan silmät kirkkaina joulupukista, tontuista yms. Ikinä en ole kaivannut joulun viettämistä, mutta ei todellakaan haittaa jos muut sitä viettävät. Eihän se minulta ole mitään pois.
kumma käsitys ettei lapset voi saada lahjoja KUIN VAIN JOULUNA.. hmmm.
nyt minun käy kyllä sääli luterilaisten lapsia kun ne eivät saa lahjoja KUIN jouluna, meillä nääs ne saavat aika usein :)
parempi saada edes jotain kun että eletään jonkun toisen keksimien periaatteiden mukaan?
Silloin kun poikani oli vielä tarhaiässä, niin tarhan johtaja haukkui minut lyttyyn ja sanoi, että en rakasta poikaani, kun emme vietä joulua/syntymäpäivää. Silloin oli pojan synt.päivä lähellä. Minä vastasin hänelle, että minä rakastan poikaani 365/366 päivää vuodessa, sinä rakastat vain kaksi päivää:syntymäpäivän ja joulun, jos se on lahjanantamisesta kiinni se rakkaus.
Järkevät ihmiset rakasta lapsiaan 365 pv vuodessa, mutta on minusta joulu kaunis juhla ja lapsille kiva tapahtuma, enkä aio sitä pois viedä fundamentalistisen harhaopin takia....
Eiks ne ole sentään saanut syntympäivinäänkin lahjoja. Toinen asia sitten on tietävätkö he milloin ovat syntyneet. Syntymäpäivien ajoitus kun niissä seuroissa näkyy olevan vähän sattumanvaraista!
Mikä siinä joulunvietossa niin kauhean pahaa on?