Suomi-auton vauhdin huomattiin alkaneen hyytyä. Auton etupenkillä istuivat: Jutta, Ville, Paavo, Carl, Päivi ja Jyrki oli ratissa. Ennen matkaan lähtöä oli ollut jo selviä merkkejä, että auton kanssa saattaisi tulla ongelmia. Tällöin päätettiin, että nyt aluksi ei tehdä mitään, vaan jos matkan aikana tulee ongelmia niin sitten aletaan vasta jarruttamaan nostamalla vaikka veroja. Auton etupenkille oli ollut niin vaikeaa saada väkeä, että tämä tuntui silloin ihan hyvältä ratkaisulta. Auton takapenkille jäivät Timo ja Juha. Myös Paavon porukasta lähti muutama tyyppi takapenkille istuskelemaan, mutta Paavo jäi kuitenkin eteen. Jyrki yritti saada Timon eteen, mutta Timo halusi jäädä takapenkille siitäkin huolimatta, että oli saanut jytkyn.
Hyvin pian matkan alkaessa ongelmia alkoi tulla. Tehtiin niin kuin oli matkalle lähdettäessä sovittu aloitettiin jarruttaa ja nostettiin mm. arvonlisäveroa. Toivottiin, että pieni jarrutus riittäisi ja Suomi-auto kulkisi taas vakaasti ja turvallisesti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kuultiin, että kaverin Kreikka-auto oli tosi pahassa kunnossa ja sitä piti jäädä auttamaan. Päätettiin auttaa, vaikka oma Suomi-autokin piiputti jo pahaenteisesti ja jarrutettiin lisää. Jutta sopi Kreikka-autolle ehtoja, mutta erityisesti takapenkillä istunut Timo ei luottanut niihin ja piikittelikin siitä koko loppumatkan ajan.
Sitten auton etupenkkiläisten piti tehdä päätös Sotesta. Ensin takapenkkiläisten mielipidettä asiaan ei kuunneltu, vaikka sieltä kovasti asiasta huudeltiin. Loppujen lopuksi alettiin kuunnella asiasta myös takapenkkiläisiä ja Juhakin sai mielipiteensä julki. Oltiin tyytyväisiä ja julistettiin, että Sote-asia on ratkaistu. Myöhemmin kävi kuitenkin selville ettei näin kuitenkaan ollut ja asia jäi auki.
Matkan edetessä etupenkkiläiselle Paavolla alkoi tulla paineita siirtyä takapenkille kun köyhimmät ja syrjäytyneet eivät enää oikein pysyneet Suomi-auton kyydissä. Lopulta Paavo siirtyikin takapenkille Juhan ja Timon seuraksi. Sieltä sitten Paavo huutelikin etupenkkiläisille koko loppumatkan kovaäänisesti. Myös Ville sai tarpeekseen etupenkillä olemisesta kun muut etupenkkiläiset alkoivat puuhaamaan ydinvoimaa. Se ei ollut Villen mieleen ja hänkin meni taakse istumaan. Sitten yllättäen kesken matkan Jyrki ei enää halunnut ajaa Suomi-autoa. Hänen tilalle löydettiin onneksi Aleksander, joka sai kovaa arvostelua ajotaidostaan. Lopulta myös Jutta joutui pois etupenkiltä, vaikka ei olisi sitä välttämättä itse halunnut. Jutan paikalle eteen tuli Antti. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta etupenkillä istumisesta ja varmaankin siksi hän oli niin eksyneen oloinen poloinen siellä.
Lopulta tuli hetki jolloin piti kuunnella kansaa ja vaihtaa tarvittaessa Suomi-auton kuljettaja. Kävi niin kuin oli vähän odotettukin, että aikaisemmin takapenkillä ikäviä asioita kysellyt Juha valittiin auton rattiin. Juha oli tähän valmistautunut ja alkoikin reippaasti valitsemaan muita etupenkkiläisiä ns. apukuskeja. Kansantahto ja sen antama valtakirja mahdollisti, että nyt matkan jatkuessa etupenkille ei enää tarvittu niin paljon väkeä kuin aikaisemmin. Useammat joutuivatkin takapenkille. Näistä varmaan kaikkein vastahakoisemmin Carl, joka olisi mielellään istunut tämänkin etapin edessä. Hetken pohdinnan jälkeen Juha otti etupenkille kaverikseen Timon ja Aleksanderin. Hetken epäiltiin olisiko Timosta etupenkille kun se oli hänen ekakerta. Antti olisi saattanut tulla hänen tilalle, mutta menikin nyt kiltisti takapenkille muiden: Paavon, Villen, Päivin ja Carlin seuraan. Sieltä Paavo ja Ville alkoivat heti arvostelemaan etupenkkiläisiä ja Anttikin yhtyi kuoroon. Pelättiin heti alkuun, että Suomi-autosta tippuu jo lähdöstä köyhät ja vähäosaisemmat sekä naiset joutuisivat koville Juhan ollessa ratissa. Yleisesti oltiin kuitenkin luottavaisempia, että nyt Suomi-auto alkaakin kulkemaan ja saavuttaa tärkeimmät kilpailija autot, kuten Ruotsin ja Saksan.
Juha, Aleksander ja Timo tekivät yhteisen toimintasuunnitelman eli hallitusohjelman, jolla Suomi-auto saataisiin taas liikkumaan kunnolla. Takapenkkiläiset eivät olleet mielissään etupenkkiläisten suunnitelmista. Matkaan kuitenkin lähdettiin takapenkkiläisten napinan saattelemina. Juhan tarkoitus oli saman tien aloittaa kiihdytys, jolla saataisiin toisia autoja ainakin 5 % kiinni. Tätä kiihdytystä ei kuitenkaan saataisi aikaan, jos takapenkkiläiset eivät olisi hiljaa ja tyytyisi tinkimään omistaan. Tietenkään takapenkkiläiset eivät siihen suostuneet, vaikka etupenkkiläiset pelottelivat koko Suomi-auton hajoavan Juhan käsistä. Jotta Suomi-auto pääsisi täyteen vauhtiin päätti Juha jarruttaa ja leikata työttömiltä ja opiskelijoilta. Paavo oli hurjana ja raivosi takapenkillä Villen säestämänä. Timo joutui kääntämään takkiaan tai vaihtamaan sen kokonaan uuteen ja yhä vaikeammaksi tilanne alkoi käydä kun Irakilaiset ja Syyrialaiset pakolaiset alkoivat sankoin joukoin haluta Suomi-auton kyytiin, vaikka se alkoi olla rikki.
Takapenkkiläisten huuto yltyi myrskyäväksi
Hyvin pian matkan alkaessa ongelmia alkoi tulla. Tehtiin niin kuin oli matkalle lähdettäessä sovittu aloitettiin jarruttaa ja nostettiin mm. arvonlisäveroa. Toivottiin, että pieni jarrutus riittäisi ja Suomi-auto kulkisi taas vakaasti ja turvallisesti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kuultiin, että kaverin Kreikka-auto oli tosi pahassa kunnossa ja sitä piti jäädä auttamaan. Päätettiin auttaa, vaikka oma Suomi-autokin piiputti jo pahaenteisesti ja jarrutettiin lisää. Jutta sopi Kreikka-autolle ehtoja, mutta erityisesti takapenkillä istunut Timo ei luottanut niihin ja piikittelikin siitä koko loppumatkan ajan.
Sitten auton etupenkkiläisten piti tehdä päätös Sotesta. Ensin takapenkkiläisten mielipidettä asiaan ei kuunneltu, vaikka sieltä kovasti asiasta huudeltiin. Loppujen lopuksi alettiin kuunnella asiasta myös takapenkkiläisiä ja Juhakin sai mielipiteensä julki. Oltiin tyytyväisiä ja julistettiin, että Sote-asia on ratkaistu. Myöhemmin kävi kuitenkin selville ettei näin kuitenkaan ollut ja asia jäi auki.
Matkan edetessä etupenkkiläiselle Paavolla alkoi tulla paineita siirtyä takapenkille kun köyhimmät ja syrjäytyneet eivät enää oikein pysyneet Suomi-auton kyydissä. Lopulta Paavo siirtyikin takapenkille Juhan ja Timon seuraksi. Sieltä sitten Paavo huutelikin etupenkkiläisille koko loppumatkan kovaäänisesti. Myös Ville sai tarpeekseen etupenkillä olemisesta kun muut etupenkkiläiset alkoivat puuhaamaan ydinvoimaa. Se ei ollut Villen mieleen ja hänkin meni taakse istumaan. Sitten yllättäen kesken matkan Jyrki ei enää halunnut ajaa Suomi-autoa. Hänen tilalle löydettiin onneksi Aleksander, joka sai kovaa arvostelua ajotaidostaan. Lopulta myös Jutta joutui pois etupenkiltä, vaikka ei olisi sitä välttämättä itse halunnut. Jutan paikalle eteen tuli Antti. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta etupenkillä istumisesta ja varmaankin siksi hän oli niin eksyneen oloinen poloinen siellä.
Lopulta tuli hetki jolloin piti kuunnella kansaa ja vaihtaa tarvittaessa Suomi-auton kuljettaja. Kävi niin kuin oli vähän odotettukin, että aikaisemmin takapenkillä ikäviä asioita kysellyt Juha valittiin auton rattiin. Juha oli tähän valmistautunut ja alkoikin reippaasti valitsemaan muita etupenkkiläisiä ns. apukuskeja. Kansantahto ja sen antama valtakirja mahdollisti, että nyt matkan jatkuessa etupenkille ei enää tarvittu niin paljon väkeä kuin aikaisemmin. Useammat joutuivatkin takapenkille. Näistä varmaan kaikkein vastahakoisemmin Carl, joka olisi mielellään istunut tämänkin etapin edessä. Hetken pohdinnan jälkeen Juha otti etupenkille kaverikseen Timon ja Aleksanderin. Hetken epäiltiin olisiko Timosta etupenkille kun se oli hänen ekakerta. Antti olisi saattanut tulla hänen tilalle, mutta menikin nyt kiltisti takapenkille muiden: Paavon, Villen, Päivin ja Carlin seuraan. Sieltä Paavo ja Ville alkoivat heti arvostelemaan etupenkkiläisiä ja Anttikin yhtyi kuoroon. Pelättiin heti alkuun, että Suomi-autosta tippuu jo lähdöstä köyhät ja vähäosaisemmat sekä naiset joutuisivat koville Juhan ollessa ratissa. Yleisesti oltiin kuitenkin luottavaisempia, että nyt Suomi-auto alkaakin kulkemaan ja saavuttaa tärkeimmät kilpailija autot, kuten Ruotsin ja Saksan.
Juha, Aleksander ja Timo tekivät yhteisen toimintasuunnitelman eli hallitusohjelman, jolla Suomi-auto saataisiin taas liikkumaan kunnolla. Takapenkkiläiset eivät olleet mielissään etupenkkiläisten suunnitelmista. Matkaan kuitenkin lähdettiin takapenkkiläisten napinan saattelemina. Juhan tarkoitus oli saman tien aloittaa kiihdytys, jolla saataisiin toisia autoja ainakin 5 % kiinni. Tätä kiihdytystä ei kuitenkaan saataisi aikaan, jos takapenkkiläiset eivät olisi hiljaa ja tyytyisi tinkimään omistaan. Tietenkään takapenkkiläiset eivät siihen suostuneet, vaikka etupenkkiläiset pelottelivat koko Suomi-auton hajoavan Juhan käsistä. Jotta Suomi-auto pääsisi täyteen vauhtiin päätti Juha jarruttaa ja leikata työttömiltä ja opiskelijoilta. Paavo oli hurjana ja raivosi takapenkillä Villen säestämänä. Timo joutui kääntämään takkiaan tai vaihtamaan sen kokonaan uuteen ja yhä vaikeammaksi tilanne alkoi käydä kun Irakilaiset ja Syyrialaiset pakolaiset alkoivat sankoin joukoin haluta Suomi-auton kyytiin, vaikka se alkoi olla rikki.
Takapenkkiläisten huuto yltyi myrskyäväksi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.