Pakolaisen LOTTOVOITTO, asumaan kylpylään

Ai jai, joka päivä kuumiin altaisiin,saunaan ja eri virikkeisiin.

Tehostakaa kylpylän markkinointi ja laajentakaa palvelutarjontaa luontomatkailuuun erityisesti lapsiperheille. Tehkää nyt jotain että myynti lähtee nousuun. Pakolaiset eivät ole ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Siinähän on naapurissa golfkenttäkin. Markkinoikaa gölfmatkapaketteja eläkeäisille ja sinkuille.

Tuo kylpylä olisi tuhon oma muutaman viikon jälkeen.

Jokohan somessa viesti kiertää ympäri Irakia?

Hoitajat paljastavat karun totuuden vanhustenhoidosta: ”En haluaisi laittaa omaa äitiäni”

Pitkän uran tehneen hoitajan mielestä vanhustenhoito on häpeällisen huonoa.
Aivoverenvuodon vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt hoitaja on nähnyt uransa aikana järkyttäviä tilanteita. Pitkäaikaislaitoksessa vanhusten vaippoja sai vaihtaa vain kaksi kertaa päivässä. Hoitaja päätyi vaihtamaan vaippoja salaa, koska ei hellinyt syöttää vanhuksia, joiden piti istua omissa ulosteissaan.

Nainen on työskennellyt niin kunnallisissa kuin yksityisissäkin hoitolaitoksissa – sairaaloissa ja kotihoidossa. Hänen mukaansa myös kunnallisella puolella inhimillisen hoidon edelle ajavat lähes aina ylemmän johdon tulos- ja säästövaatimukset.

Käytännössä niukka linja johtaa haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten laiminlyöntiin.

– Sellaista tapahtui paljon, että vietiin tarjotin Parkinsonin tautia sairastavan eteen, eikä katsottu ollenkaan, suoriutuuko potilas syömisestä. Pääosin ruoat olivat aina rinnuksilla ja sängyssä. Sitten vietiin vain tarjotin pois, ja potilas oli syönyt, mitä oli syönyt.

”Kaikki lääkemössöt samalle lautaselle”
Hoitajan mukaan vanhustenhoidossa vedotaan aina kiireeseen. Tosiasia kuitenkin on, että iäkäs vanhus ei pysty syömään yhtä nopeasti kuin työikäinen ihminen.

– Aamupuuroa ladotaan naamaan, eikä muuta asiaa potilaalle ole kuin että syö nyt. Kaikki lääkemössöt sekoitetaan samalle lautaselle, jolloin ruoka maistuu pahalta. Kun potilas syljeskelee ruokaa, siitä ollaan äkäisiä, että tulee sotkua, nainen kuvailee.

Hoitaja kertoo nähneensä sellaistakin, että jos aamupesua ei ole vielä tehty, kiireessä syötetty potilas jätetään mustikkakiisseli naamalla istumaan ja odottamaan pesua.

– Syöttävä hoitaja ei voi edes pyyhkiä naamaa, jolloin potilaat ovat aika julman näköisiä.

Välinpitämättömyyden taustalla on hoitajien väsyminen, nainen uskoo.

– Kentällä on niin paljon loppuun palaneita hoitajia.

”Raakaa ja kylmää touhua”
Kun iäkkäät ja liikuntakykynsä menettäneet ihmiset joutuvat olemaan pitkiä aikoja samassa asennossa, heille syntyy makuuhaavoja. Turha tuska pystyttäisiin estämään suhteellisen pienellä vaivalla: kääntelemällä ja rasvaamalla säännöllisesti.

– Mutta perushoidostakin luistetaan. Jos päivittäin istut kolme tuntia takapuolen päällä, etkä pysty itse liikkumaan, takapuoleen kohdistuu kova paine. Tai jos makaat kolme tuntia kyljelläsi, niin äkkiä on lonkkaluussa rikkouma. Kun kyseessä ovat vanhat ihmiset, makuuhaavat eivät parane helposti, vaan vain suurenevat ja tuottavat turhaa tuskaa.

Hoitajaa huolettaa erityisesti saattohoito: kuolevat siirretään säännönmukaisesti vapaana oleviin yhden hengen huoneisiin. Sen jälkeen hoitajat käyvät säännöllisin väliajoin vain tarkistamassa, hengittääkö vanhus.

– Se on minusta niin raakaa ja kylmää touhua. Jos ei ole omaisia, voitaisiin saada edes joku harjoittelija, joka olisi vieressä. Kun olen kuolevia hoitanut, olen jäänyt viereen ja pitänyt kädestä kiinni, kunnes ihminen vetäisee viimeisen hengenvedon. Kaupunkihan ei maksa ylitöitä, joten se menee omaan piikkiin, mutta ei ole vain luonnetta jättää ketään siinä tilanteessa yksin.

”Vanhukset eivät uskalla pyytää mitään”
Kahdeksan vuotta alalla ollut nainen on viime vuosina huomannut, että työtä tehdään koko ajan pienemmällä henkilökunnalla, vaikka vanhukset ovat entistä huonommassa kunnossa. Hän työskentelee tätä nykyä yksityisessä vanhainkodissa.

– On surullista, että säästetään henkilökunnan selkänahasta ja vanhustenhoidosta. Perushoito tulee tehtyä, mutta aikaa ja hetkiä vanhusten kanssa ei ole. Kun työtä tehdään kiireessä, vanhuksen erinäisiä asioita jää näkemättä.

Naisen mukaan on yleistä, että esimerkiksi makuuhaavat jäävät huomaamatta.

– Ei välttämättä nähdä, jos haavat pahenevat tai niitä on tullut. Meillä ei ole sellaista, että samoissa vaipoissa oltaisiin pitkiä aikoja.

– Vanhuksilta tulee kuitenkin palautetta, että kun meillä on aina niin kiire, he eivät enää uskalla pyytää mitään ylimääräistä, hoitaja suree.

Hoitajan mukaan yksityisten ja kunnallisten hoitolaitosten erona on se, että yksityisellä puolella säästetään joka paikasta: hoitotyön lisäksi hoitajat siivoavat ja laittavat ruokaa.

– Karu totuus on se, että välillä tuntuu se, että lattian moppaaminen on tärkeämpää kuin vanhustenhoito.

Nainen kertoo kohdanneensa työuransa aikana myös pelottavia läheltä piti -tilanteita.

– Riitelytilanteissa joku voi kaatua. Syömistilanteissa tarvitaan hoitajaa, koska joskus joku on meinannut tukehtua.

– Tulee mieleen, että en ihan heti haluaisi laittaa omaa äitiäni mihinkään hoitoon.