Keitä olemme? Mistä tulemme? Mihin olemme matkalla?
Tällaisia kysymyksiä ihmisillä on luonnostaan. Ja ihmettelyä ei vähennä lainkaan se, että lapsilla näyttää olevan näihin kysymyksiin luonnostaan vastaukset valmiina ilman, että niitä on heille opetettu. Yleensähän ajatellaan, että aikuiset opettavat heille "yliluonnollisia" uskomuksia, mutta ennemminkin näyttäisi siltä, että aikuiset poisopettaisivat ne luontaiset uskomukset heistä.
Lapsilla näyttää olevan sisäsyntyisiä uskomuksia siitä, että he eivät lakkaa olemasta vaikka ruumis kuoleekin. He myös ajattelevat olleensa olemassa ennen maailmaan syntymistään, ja tulleensa tänne jostakin. Näin on sekä kulttuureissa, joissa pre-eksistenssiä ei tunneta, että kulttuureissa, joissa pre-eksistenssiuskomukset ovat erityisesti kiellettyjä.
Alle viisivuotiaat lapset ovat myös hyvin valmiita uskomaan kaikenlaisiin yli-inhimillisiin kykyihin. Tämä ei tarkoita vain peppipitkätossuja ja muita supersankareita, vaan kolmevuotiaat lapset uskovat myös, että heidän äitinsä pystyy tietämään, mitä suljetun laatikon sisällä on. Heille on enemmän luontaista uskoa tällaisiin kykyihin kuin kykyä ymmärtää vastaavia inhimillisiä rajoituksia. Vasta neljäntenä vuonna ollaan ymmärretty, että äiti ei olekaan kaikkitietävä ja kaikkinäkevä. (Muistan itse, kuinka uskoin äitini tietävän kaikki ajatukseni sellaisenaan.)
Vastasyntyneillä ja muutaman kuukauden ikäisillä lapsilla näyttäisi olevan maailmasta intuitioita , jotka vastaavat hämmästyttävästi kvanttimekaniikan maailmankuvaa. He eivät esimerkiksi ihmettele, kun jotakin katoaa heidän näkyvistään. He myös etsivät esineitä paikoista, joista ovat löytäneet ne aiemmin, vaikka näkivät ne juuri laitettavan toiseen paikkaan, yms. Usko objektien ja niiden liikeratojen jatkuvuuteen kvanttihyppyjen sijasta juurtuu heihin n. kolmen kuukauden iässä.
Mistä nämä sisäsyntyiset, opettamattomat käsitykset ovat peräisin?
Jos jotakuta kiinnostaa, tässä on vähän tieteellistä luettavaakin näistä lapsiin ja ihmisten luontaisiin uskomuksiin liittyvistä aiheista.
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/01/140127164835.htm
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/11/141103114142.htm
http://www.sciencedaily.com/releases/2011/07/110714103828.htm
http://www.livescience.com/33973-newborn-babies-quantum-mechanics.html
Tällaisia kysymyksiä ihmisillä on luonnostaan. Ja ihmettelyä ei vähennä lainkaan se, että lapsilla näyttää olevan näihin kysymyksiin luonnostaan vastaukset valmiina ilman, että niitä on heille opetettu. Yleensähän ajatellaan, että aikuiset opettavat heille "yliluonnollisia" uskomuksia, mutta ennemminkin näyttäisi siltä, että aikuiset poisopettaisivat ne luontaiset uskomukset heistä.
Lapsilla näyttää olevan sisäsyntyisiä uskomuksia siitä, että he eivät lakkaa olemasta vaikka ruumis kuoleekin. He myös ajattelevat olleensa olemassa ennen maailmaan syntymistään, ja tulleensa tänne jostakin. Näin on sekä kulttuureissa, joissa pre-eksistenssiä ei tunneta, että kulttuureissa, joissa pre-eksistenssiuskomukset ovat erityisesti kiellettyjä.
Alle viisivuotiaat lapset ovat myös hyvin valmiita uskomaan kaikenlaisiin yli-inhimillisiin kykyihin. Tämä ei tarkoita vain peppipitkätossuja ja muita supersankareita, vaan kolmevuotiaat lapset uskovat myös, että heidän äitinsä pystyy tietämään, mitä suljetun laatikon sisällä on. Heille on enemmän luontaista uskoa tällaisiin kykyihin kuin kykyä ymmärtää vastaavia inhimillisiä rajoituksia. Vasta neljäntenä vuonna ollaan ymmärretty, että äiti ei olekaan kaikkitietävä ja kaikkinäkevä. (Muistan itse, kuinka uskoin äitini tietävän kaikki ajatukseni sellaisenaan.)
Vastasyntyneillä ja muutaman kuukauden ikäisillä lapsilla näyttäisi olevan maailmasta intuitioita , jotka vastaavat hämmästyttävästi kvanttimekaniikan maailmankuvaa. He eivät esimerkiksi ihmettele, kun jotakin katoaa heidän näkyvistään. He myös etsivät esineitä paikoista, joista ovat löytäneet ne aiemmin, vaikka näkivät ne juuri laitettavan toiseen paikkaan, yms. Usko objektien ja niiden liikeratojen jatkuvuuteen kvanttihyppyjen sijasta juurtuu heihin n. kolmen kuukauden iässä.
Mistä nämä sisäsyntyiset, opettamattomat käsitykset ovat peräisin?
Jos jotakuta kiinnostaa, tässä on vähän tieteellistä luettavaakin näistä lapsiin ja ihmisten luontaisiin uskomuksiin liittyvistä aiheista.
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/01/140127164835.htm
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/11/141103114142.htm
http://www.sciencedaily.com/releases/2011/07/110714103828.htm
http://www.livescience.com/33973-newborn-babies-quantum-mechanics.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
En lukenut mitä kysäjä laittoi linkeiksi.
Niin lapset uskovat ehdottomasti vanhempiinsa niin kauan kun luottamuksellinen suhde heidän kohdallaan on rakentava.
Luottamuksen huomaa menettänee silloin kun lapsi ei enää tulekaan vanhempien syliin iloisena kiiruhtaen.
Valitettavasti on myös tiedon lähteitä jotka ovat ristiriidassa vanhempien kasvatuksen kanssa ja se hämmentää ja luo ristiriitoja lasten ja vanhempien kanssa.
Sosiaaliset suhteet myös voi olla sellainen hullun mylly että se kummastuttaa myös aikuisia puhumattakaan lapsia.
Vaatii paljon vanhemmilta aikaa ja vaivaa että lapsi ymmärtää kohtuudella monia tarpeellisia asioita että hänelle kasvaa sellainen käsitys joka on jo nuoresta pitäen hyväksi itselle ja muille.
Lapsilla on monia pelottavia käsityksiä jotka pitäisi havaita ja opettaa vain mielen kuvitteluksi ettei ne jäisi pitkäksi aikaa painamaan kehityksessä olevaa lasta.
Terve perheyhteisö on paras apu moneen asiaan.
Voiko sisäsyntyisesti tulla ihmiselle jotain ellei ole aikaisemmin jostakin havainnosta asioita taltioitunut tiedostettuun tai tiedostamattomaan muistiin?
Se, että lapsilla on "intuitio siitä että jumalat ovat olemassa"(huomaa monikko) tai että he uskovat olevansa kuolemattomia ei tarkoita sitä, että se pitää paikkansa. Ajatukseni on, että joku on vielä nuori siihen asti kun tajuaa oman kuolevaisuutensa. Sen jälkeen voi alkaa ottamaan vastuuta asioista.
Monesti intuitio pettää ihmiset.
"että he uskovat olevansa kuolemattomia ei tarkoita sitä, että se pitää paikkansa. "
Se on tietenkin mahdollista. Toinen mahdollisuus voisi olla, että heillä on alitajuinen muisto, joka selittää myötäsyntyiset uskomukset mutta joka kulttuurin aivopesun myötä vähitellen heikkenee. Pelkän materialistisen ihmiskäsityksen pohjalta niitä uskomuksia on vaikea ymmärtää, koska evoluutiossa sellaisesta piirteestä ei ole ainakaan ilmiselvästi mitään hyötyä lapsen selviytymiselle.
Mielestäni on evoluutiopsykogisesti järkeiltävissä, että myös aivojen tuottaman kognition ei-rationaalisesta ja ei-analyyttisesta osasta tajunnan prosesseissa on evolutiivista hyötyä. Tätähän tavataan usein esittää siinä muodossa, että kun puskassa rasahtaa niin on parempi luulla siellä vaanivan ties minkä mörön ja pingahtaa kauhun vallassa kiireen vilkkaa karkuun, kuin jäädä potentiaalisesti puskassa todella vaanivan leijonan riepoteltavaksi. Puskaanhan saattoi pudota käpy, ja näin ollen pakeneminen oli todellisuudessa turhaa energian tuhlausta. Mutta energiaa käyttelemäänpä vaikka lisääntymisen ja jälkeiläisistä huolehtimisen muodossa jäivätkin ne, jotka myös "turhaan" juoksivat karkuun.
Otaksun, että vastaavat prosessit toimivat myös laajemmassa kontekstissa, kun ihminen alkaa pohtimaan syntyjä syviä, ja liittämään niitä muihin pohdintoihinsa. Näin kuulemma väitetään uskonnollisesta yhteisöllisyydestä olleen autoritääristä hyötyä siinä samalla, missä uskomukset ovat toimineet defenssimekanismina tarjoillen hätää kärsivälle tai liian käsittämättömäksi ilmeneviä juttuja pohtivalle ihmispololle. Samoin myös tiettyihin toimintoihin lienee liittynyt uskonnollisia tabuja, jotka ovat voineet sitten suojata ongelmilta. Rationaalisena hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden maailmanaikana meillä onkin nyt sitten aikaa ja keinoja arvioida näitä asioita vähän toiseltakin kantilta, kuin vain niiden tajunnassamme kummittelevien muinaisuuden haamujen muodossa.
PS. Mielestäni esittelemäni käsitys on ainakin occamilaisittain ajateltuna parempi vaihtoehto kuin spekulaatio oikeaan osuvasta alitajuisesta todellisen kuolemattomuuden muistosta - mikäli siis jotain sellaista ylipäätään tarkoitit.
Saattaa olla. Olen tosin sitä mieltä, että mainitsemasi kaltaiset evoluutiomekanistiset selitykset ovat joskus äärimmilleen vietynä eräänlaista sekulaaria teologiaa, jossa kaikki pyritään selittämään yhden teorian avulla, ja sitä teoriaa joudutaan uudenlaista dataa kohdatessa sitten venyttämään vähän liian pitkälle, kuten saattaa esimerkiksi tässä tapauksessa olla. Mutta en voi kumotakaan esittämääsi.
Ja ei - en ole yleisellä tasolla evoluutioideaa vastaan millään muotoa.