Miksi piispojen virat eivät ole määräaikaisia?

Minkä takia?

Mitä olet itse mieltä? Tulisiko voida esimerkiksi erottaa piispa, joka pettää puolisoaan toisen papin kanssa?

Olen itse sitä mieltä, että sekä piispan että kirkkoherran virkojen olisi hyvä olla esimerkiksi viiden vuoden välein automaattisesti katkolla. Jos henkilö saa luottamuksen jatkaa edelleen tehtävässään, sitten se jatkuisi, mutta tehtävästä voisi myös luopua tai se voisi päättyä epäluottamuksen vuoksi.

Ajattelen tätä siitä näkökulmasta, että sekä kirkkoherran että varsinkin piispan virat ovat usein melkoisen raskaita. Pienemmissä seurakunnissa yhdistelmä papintyöt hallinnolliset työt laittaa kirkkoherroille usein aika ison työmäärän, joita on hankala delegoida eteenpäin. Piispoilla puolestaan hiippakunnan johtaminen edustustilaisuudet julkisuuden paine puolestaan ei ole mikään kevyt kakku. Määräaikaisuus loisi mahdollisuuden asennoitua tehtävään niin, että siihen panostaa esim. viisi tai ehkä 10 vuotta ja sen jälkeen siirtyy eteenpäin.

Toinen puoli on tietenkin myös se, että varsinkin kirkkoherrojen suhteen määräaikaisuus auttaisi pääsemään irti huonoista johtajista. Ihminen voi olla hirveän hyvä seurakuntapappina, mutta se ei tee hänestä vielä hyvää kirkkoherraa. Toki jo nyt kirkkoherrojen erottaminen on mahdollista, mutta se ei edelleenkään ole helppo tai kevyt prosessi (johtajan erottaminen tuskin missään on kevyttä). Määräaikaisuus antaisi eroamiseen ja erottamiseen molemmille osapuolille helpomman väylän.

Ääritapauksia ovat sitten nämä, että pitäisikö piispa voida erottaa jos hän töpeksii tarpeeksi pahasti. Toivon, että piispa silloin ensisijaisesti itse ymmärtäisi erota, mutta kyllä omasta mielestäni myös erottamisen pitäisi olla mahdollista.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, että sekä piispan että kirkkoherran virkojen olisi hyvä olla esimerkiksi viiden vuoden välein automaattisesti katkolla. Jos henkilö saa luottamuksen jatkaa edelleen tehtävässään, sitten se jatkuisi, mutta tehtävästä voisi myös luopua tai se voisi päättyä epäluottamuksen vuoksi.

Ajattelen tätä siitä näkökulmasta, että sekä kirkkoherran että varsinkin piispan virat ovat usein melkoisen raskaita. Pienemmissä seurakunnissa yhdistelmä papintyöt hallinnolliset työt laittaa kirkkoherroille usein aika ison työmäärän, joita on hankala delegoida eteenpäin. Piispoilla puolestaan hiippakunnan johtaminen edustustilaisuudet julkisuuden paine puolestaan ei ole mikään kevyt kakku. Määräaikaisuus loisi mahdollisuuden asennoitua tehtävään niin, että siihen panostaa esim. viisi tai ehkä 10 vuotta ja sen jälkeen siirtyy eteenpäin.

Toinen puoli on tietenkin myös se, että varsinkin kirkkoherrojen suhteen määräaikaisuus auttaisi pääsemään irti huonoista johtajista. Ihminen voi olla hirveän hyvä seurakuntapappina, mutta se ei tee hänestä vielä hyvää kirkkoherraa. Toki jo nyt kirkkoherrojen erottaminen on mahdollista, mutta se ei edelleenkään ole helppo tai kevyt prosessi (johtajan erottaminen tuskin missään on kevyttä). Määräaikaisuus antaisi eroamiseen ja erottamiseen molemmille osapuolille helpomman väylän.

Ääritapauksia ovat sitten nämä, että pitäisikö piispa voida erottaa jos hän töpeksii tarpeeksi pahasti. Toivon, että piispa silloin ensisijaisesti itse ymmärtäisi erota, mutta kyllä omasta mielestäni myös erottamisen pitäisi olla mahdollista.

Vilppu H.
pappi

Sen verran voisi todeta, että yleensä nimenomaan johtajan erottaminen on helppoa. Toimitusjohtajan potkuille ei tarvitse esittää laillista syytä samalla tavalla kuin rividuunarin erottamiseen. (Toki kääntäen näissä on yleensä sopimuksessa erorahat ym.)

Myös valtiolla ministerin pesti voidaan lopettaa koska vain. Kirkko on siis enemmänkin poikkeus tässä. Lähinnä oikeuslaitos tulee vertailuna mieleen: tuomarin erottaminenhan on vaikeaa.