Ainutlaatuinen Joukkopsykoosi vai viranomaisvaino

Liperin kunnassa asuva perhe on joutunut uhkailun ja sosiaali -ja terveysalan toimijoiden jyrän alle. Poliisi on aivan ennakkoon varoittamatta, suorittanut pidätyksen, perusteellisen kotietsinnän, huostaanottanut ala-asteikäisen (poliisin ja ambulanssihenkilöstön paikalle saapuessa vielä) terveen, reippaan ja iloisen lapsen, toimittanut tämän, sekä hänen äitinsä psykiatriseen pakkohoitoon neuroleptihoitoineen eri puolille Suomea. Myös muuta perhettä uhataan viranomaistoimilla sekä uhkaillaan jopa fyysisellä väkivallalla näiden toimesta. Lapsen äiti on toimitettu pakko-hoitoon suoraan kotoaan ilmeisesti venäläistä syntyperää edustavan itä-suomessa vaikuttelevan naislääkärin diagnosoinnin pohjalta poliisin avustamana, kuitenkaan ks. naislääkäri ei ole tavannut ns. potilastaan.
Aikaa lääkärille ei ollut varattu ja kutsua saapua ks. psykiatrin vastaanotolle saapuikin huomattavalla viiveellä erikoisena ajankohtana, huomattavasti pidätyksen/ kotietsinnän jälkeen. Kotietsintälupaa ei ainakaan näytetty, mikäli paikkakunnan poliisiviranomaisille sellaista on edes myönnetty.

Tällaista järin kummallista omintakeisen fanaattisen yhteiskuntapoliittisen ajattelun värittämää, kokonaisten sukujen ja perheiden eliminointia viranomaistoimin psykiatrista laitosinstituuttia toiminnan masinoinnissa käyttäenhän, on Suomessa aika ajoin toki julkisuudelta salassa tapahtunut. Tällä tyylillähän on kaappailtu ja huostaanotettu lapsia myös muissakin kunnissa kuten Venäläismedioissakin on aiheesta tiedetty kertoa. Mutta kuinka laajaa tämä toiminta onkaan maassamme??
Venäläistaustaisillahan on tällaisia tapauksia varten joku hallinnollisesti Moskovan alainen lapsiasiavaltuutettu, mutta kuka turvaa ei venäjänkansalaisia maassamme??

Kysyisin onko uhkailu, ahdistelu kotirauhanrikkomisineen ja viranomaistoiminnan törkeys ylittänyt jo pakkointernoinnin kriteerit kun, psykoosiin vedoten lapsi, tämän äiti, iso-äiti sekä lapsen äidin veli (joka ei ole juurikaan elämänsä aikana ollut kanssakäymisessä sosiaaliväen kaappaaman lapsen äidin saati tämän lapsen kanssa tämän lapsen elinaikana.) pyritään toimittamaan yhteiskunnan instituutioiden huostaan. Akuutin psykoosin puhkeaminen laajalti täsmälleen saman aikaisesti, ei kuulosta ainakaan minusta järin uskottavalta enkä usko että myöskään kenenkään munkaan itseään täyspäisenä pitävänä, psykiatriasta vähääkään ymmärtävästä korviin ainakaan kuulostaisi. Tämä Suomalainen diagnosointi toimintahan on kyllä oma lukunsa. Lapsen äiti on varmasti ollut lasta yksin eronsa jälkeen pienin taloudellisin resurssein hoitaen, hoivaten ja kasvattaen toki välillä stressaantunut, varsinkin kun sosiaalitoimi on mitä kirjavimmin toimin hänen kimppuunsa hyökkäillyt, sekä hänen elämäänsä pyrkinyt sabotoimaan.
Taloudellisesti sosiaalitoimi ei ole lapsen äitiä halunnut tukea.

Kyse ei ole ongelmaperheestä vaan perhe on viettänyt nuhteetonta, raitista elämää ja lapsen äiti (yo.) ja isoäiti ovat tunnettuja korkeasta työmoraalista ja elämäniloisesta sosiaalisuudestaan aiemmissa elämänvaiheissa. jokseenkin kahdeksan vuotta lähes yhtäjaksoisena kestäneet ( voisin kuvitella että myös raastavana tuntuneet) lastesuojelutoimenpiteet kaikkine mausteineen (johon on kuulunut leimaaminen ja mustamaalaaminen ympäristölle) ovat aika ajoin tuottanut stressiä perheelle ja täysin perheen ulkopuolella elävälle veljelle joka ei ole (itseään näiltä tantoilta suojellakseen) uskaltanut heidän kanssaan olla tämän sosiaaliväen harjoittaman toiminnan takia juuri koskaan tekemisissä kuin pitämällä perheen iso-äitiin yhteyttä) ja kokee itsessään tämän pakonsaneleman tekemisissä olemattomuuden kohtuuttomana murhetta ja surua tuottavana menetyksenä. Kenelläkään perheen jäsenistä ei ole rikosrekisteriä tai muutakaan epämääräistä rikostaustaa. Lapsen äiti on aina tunnettu jalat maassa kulkevana järki-ihmisenä, siitäkin huolimatta, että on saattanut kokea lastensuojeluviranomaisten ajojahtimaisen kahdeksan vuotta jatkumona jatkuneen toiminnan välillä stressaavana. Ja Vaikka perhe ei ole vauras lapselle on pyritty kaiken viranomaisuhkailun keskellä antamaan täyspainoinen ja turvallinen lapsuus.

Onko tällä perheellä enää valoa tunnelin päässä?? Elämänilo ja luottamus ihmisiin saattaa ainakin aikansa olla tipotiessään. Keneen he voivat turvautua joutuessaan näin julmaan kohteluun, kun toimijat ovat lainvalvojia joiden tehtävä valvoa lakia ja kansalaisten turvallisuutta, valtiovallan asettamalla tavalla, lääketieteen toimijat joiden ensisijainen tehtävä on varjella ja suojella potilaidensa elämiä omien eettisten sääntöjen ja lainsäädännön puitteissa. Ei tuhota näitä.
Lääkäreiden etiikka tuntuu olevan tipotiessään ja asiat eivät taida muutenkaan aina mennä, niinkuin eu-tasolla lainsäädäntö ja muu viranomaistoimintaa ohjaama säännöstö edellyttäisi. Siinä jyrässä saattaa olla pienen ihmisen kansalaisen henkinen ja fyysinen koskemattomuus tipotiessään ja voidaanko ihmisyyttäkään mainita enää läsnäolevaksi.