Älä anna itseäsi voittaa, voita sinä paha hyvällä. Room. 12:21.
Kun näitä sanoja tutkii yhdessä edellä käyneen säkeistön kanssa, tuntuu niiden merkitys olevan seuraava: älä anna vihollisesi nurjamielisyyden vallata itseäsi, niin että itsekin vihastut, vaan voita hänen vihansa loppumattomalla rakkaudellasi, niin että hänestä tulee ystäväsi. Mutta ensin on sinun voitettava oman sydämesi vihamielinen henki, niin että se ei voita anteeksiantavaa rakkautta.
Joka tuntee vihan ja koston himoa, on pahan vallassa – kaksinkertaisen pahan. Hänen vihollisensa ja hänen oman sydämensä pahuus, ovat yhtyneet kiihottamaan häntä vihaan ja kostonhimoon. Ne ovat hänet voittaneet, jos hän antaa oman pahuutensa hänet vallata, jos hän ei tahdo antaa anteeksi, viholliselleen ja rakastaa häntä ja suoda hänelle hyvää. Jos paha on sinut voittanut, olet kaksinkertaisesti onneton. Ei sillä hyvä, että vihaat ja olet epäystävällinen lähimmäisellesi, joka jo muutenkin on onnettomassa ja rauhattomassa tilassa, vaan sama viha ja epäsopu riistää sinulta Jumalan armon ja ystävyyden, kuten Kristus on sanonut: »Jollette kukin anna sydämestänne anteeksi lähimmäisellenne heidän rikkomuksiaan, ei taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi.»
On siis tärkeätä, että emme anna pahan saada valtaa meissä, emmekä tunne mielessämme vihaa ja epäsopua, sillä silloin emme voi saada osaksemme autuutta. Viha on aivan erikoisasemassa olevaa pahaa, sillä se osoittaa, missä suhteessa sielusi on Jumalaan, syntiin ja armoon. Sillä jos sanot, ettet voi antaa aineeksi jollekulle, selität samalla voivasi olla ilman Jumalan armoa ja omien syntiesi anteeksisaamista, vieläpä oman sielusi autuutta. Jos vain tunnet oikein oman syntisi ja tunnet Jumalan armon itsellesi välttämättömäksi, silloin voit antaa anteeksi kaikkein raskaimmatkin vääryydet. Jos et sitä osaa, niin rukoile Jumalaa, että hän armahtaa sinua, ja opettaa sinut ymmärtämään omien syntiesi suuruuden ja Jumalan armon tärkeyden. Silloin voit kaiken anteeksi antaa ja voittaa itseäsi myrkyttävän pahan, arvottoman viha
Lue lisää..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-25.html
Kun näitä sanoja tutkii yhdessä edellä käyneen säkeistön kanssa, tuntuu niiden merkitys olevan seuraava: älä anna vihollisesi nurjamielisyyden vallata itseäsi, niin että itsekin vihastut, vaan voita hänen vihansa loppumattomalla rakkaudellasi, niin että hänestä tulee ystäväsi. Mutta ensin on sinun voitettava oman sydämesi vihamielinen henki, niin että se ei voita anteeksiantavaa rakkautta.
Joka tuntee vihan ja koston himoa, on pahan vallassa – kaksinkertaisen pahan. Hänen vihollisensa ja hänen oman sydämensä pahuus, ovat yhtyneet kiihottamaan häntä vihaan ja kostonhimoon. Ne ovat hänet voittaneet, jos hän antaa oman pahuutensa hänet vallata, jos hän ei tahdo antaa anteeksi, viholliselleen ja rakastaa häntä ja suoda hänelle hyvää. Jos paha on sinut voittanut, olet kaksinkertaisesti onneton. Ei sillä hyvä, että vihaat ja olet epäystävällinen lähimmäisellesi, joka jo muutenkin on onnettomassa ja rauhattomassa tilassa, vaan sama viha ja epäsopu riistää sinulta Jumalan armon ja ystävyyden, kuten Kristus on sanonut: »Jollette kukin anna sydämestänne anteeksi lähimmäisellenne heidän rikkomuksiaan, ei taivaallinen Isännekään anna teille anteeksi.»
On siis tärkeätä, että emme anna pahan saada valtaa meissä, emmekä tunne mielessämme vihaa ja epäsopua, sillä silloin emme voi saada osaksemme autuutta. Viha on aivan erikoisasemassa olevaa pahaa, sillä se osoittaa, missä suhteessa sielusi on Jumalaan, syntiin ja armoon. Sillä jos sanot, ettet voi antaa aineeksi jollekulle, selität samalla voivasi olla ilman Jumalan armoa ja omien syntiesi anteeksisaamista, vieläpä oman sielusi autuutta. Jos vain tunnet oikein oman syntisi ja tunnet Jumalan armon itsellesi välttämättömäksi, silloin voit antaa anteeksi kaikkein raskaimmatkin vääryydet. Jos et sitä osaa, niin rukoile Jumalaa, että hän armahtaa sinua, ja opettaa sinut ymmärtämään omien syntiesi suuruuden ja Jumalan armon tärkeyden. Silloin voit kaiken anteeksi antaa ja voittaa itseäsi myrkyttävän pahan, arvottoman viha
Lue lisää..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-25.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
»Vaan voita sinä paha hyvällä.» Se tarkoittaa ensiksikin, että sinun on voitettava vihamiehesi ynseys yhä häntä rakastaen ja tehden hänelle hyvää. Kun hän puhuttelee sinua epäystävällisesti, niin vastaa hänelle lempeästi silloin viha asettuu. Jos hän katsoo sinuun nyrpeästi, niin tee sinä päinvastoin. Jos kuulet, että naapurisi sinua panettelee, niin kerro hänestä hyvää, ja hän saattaa siitä kuultuaan sinulle leppyä. Jos hän kieltäytyy sinua auttamasta, niin tarjoa sinä hänelle mahdollinen apusi. Tällä tavalla voitetaan paha hyvällä. Vihamiehesi pahuus aivan kuin taistelee kärsivällisyyttäsi, rakkauttasi ja hyvää sydäntäsi vastaan. Pidä huolta siitä, että hyvä sinussa ei joudu tappiolle, vaan päinvastoin voittaa vihollisesi pahuuden. Ja jos voit säilyttää hyvän sydämesi jatkuvasti rakastaa ja olla ystävällinen, niin varmasti useimmissa tapauksissa voitat vihamiehesi nurjuuden. Mutta vaikka se ei sinulle onnistuisikaan, olet kuitenkin voittanut vaarallisimman pahan, kun nimittäin olet oman sydämesi voittanut ja säilyttänyt rakkauden itsessäsi.
Vain Jumalan sydämen armo auttaa sinua tämän omassa sydämessäsi vallitsevan pahan voittamaan, et sitä voi omin voimin tehdä. Jos vain omin voimin koetat sydämesi pahuuden lannistaa, huomaat pian, että se ei sinulle onnistu. Mutta jos Jumalan suuri rakkaus, jolla hän alituisesti antaa sinulle sinun syntisi anteeksi, saa vallan sydämessäsi ja siellä aina vallitsee, niin tunnet alituisesti armahtavaa rakkautta lähimmäistäsi kohtaan, ja silloinhan sanan syvemmässä merkityksessä olet »voittanut pahan hyvällä».
Sellaisia ovat kristittyjen taistelut ja voitot. Jos voimme kostaa vihollisellemme, nimittää maailma sitä voitoksi. Kristuksen valtakunnassa ei kosto ole voitto, vaan oman kostohalun voittaminen. Kristityt taistelevat ensin omaa pahuuttaan vastaan, ja kun se heille onnistuu, ovat he voittaneet. Mutta taistellessaan toisten pahuutta vastaan, on heidän aseinaan rakkaus ja hyvät työt. Jospa Jumala elähdyttäisi meitä suurella, ikuisella rakkaudellaan sellaiseen taisteluun - »voittamaan pahan hyvällä!»
Amen.
543
tähän sopii erittäin hyvin tämä kohta raamatusta...
Kirjeestä hebrealaisille Luku12:3
3. Ajatelkaa häntä, jok syntisiltä on SAANUT KÄRSIÄ SELLAISTA VASTUSTUSTA ITSEÄÄN KOHTAAN, ettette uupuisi ja menettäisi toivoanne.
aamen
54345
Tämä roseniuksen opetus on kuin egyptistä 4000 vuoden takaa, sillä opetetaanhan siellä opin syvimmässä ytimessä, että ihmisen on tehtävä, se mikä on oikein, ja samoin se, mikä on väärin on hävitettävä; sekä itsestä, että toisista. Tämä on totuus, jota on seurattava. Samoin varoitetaan ankarasti siitä, että totuuden seuraaminen kannattaa lopulta, sillä siltä joka toistuvasti sekä tahallaan tekee totuutta vastaan, häneltä otetaan lopulta vene pois, eikä hän enään pääse joen toiselle puolelle, vaan joutuu katsomaan krokotiiliä silmiin.
Pahaa on vastustettava (apep, käärme) Jumalan armo ei koske syntistä, joka niskoittelee, mutta totuutta etsivä, pahoja tekojaan katua, ja parannuksen pitävä saa TÄYDELLISEN anteeksiannon. Jumala hyväksyy sekä hyvän että pahan olemassaolon, jotta puhtaat (puhdistetut) sielut taistelisivat pahaa vastaan, näkemys jumalasta on minusta erinomainen, kuten monet muutkin piirteet uskonnossa, joka on lukemattomin tavoin pervottu.
Jumala voi hyvinkin olla, en sitä käy kieltämään.