Eniten tässä maailmassa minua kiehtoo kuolema, avaruus ja maailmankaikkeus sen synty ja kaikenloppu. Mitä sen lopun jälkeen syntyy? Mustat aukot varsinkin. Olenkin kehitellyt teorian ihmisen tai jonkin muun eliön kuolemasta tässä maailmankaikkeudessa. Meillä kaikilla on omat sielumme ja en usko että me vain sammumme ja katoamme koko kaikkeudesta. Siksi uskonkin että mustat aukot avaruudessa imevät eliöiden kevyet ruumiista irtautuneet sielut sisäänsä ja minne päädymme? Valkoisesta aukosta ulos jonnekkin toiseen ulottuvuuteen? Johonkin kauniimpaan kuin tämä meidän ihmisten luoma maa jossa on sotia ja jossa raha sokaisee ihmiset aidolta rakkaudelta?
Kaiken tämän pohtimisen jälkeen sitä vaan tahtoo että aika kuluisi nopeampaa tällä planeetalla että pääsisin pois. Mutta ehkä kuoleman jälkeen kaikki on vain surkeampaa. Varsinkin jos et ole tahtonut nauttia elämästäsi tässä kaikkeudessa.
Kaiken tämän pohtimisen jälkeen sitä vaan tahtoo että aika kuluisi nopeampaa tällä planeetalla että pääsisin pois. Mutta ehkä kuoleman jälkeen kaikki on vain surkeampaa. Varsinkin jos et ole tahtonut nauttia elämästäsi tässä kaikkeudessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
en usko että täällä varsinaisesti kuollaan puhuisin ennemminkin ´siirtymisestä toisaalle´
Mutta sana kuolema kuvastaakin ihmisten keksittyä sanaa elämänlopulle ja uskon syvästi että se elämä loppuu tällä planeetalla ja siirrymme jonnekkin toisaalle tällä maailmankaikkeudella "syntymällä" uudestaan eri eliönä.
Saako kaikki tässä elämässä tapahtuneet pahuudet sitten anteeksi?
Ihmismielelle aika vaikea ymmärtää ikuisuutta, iankaikkisuutta ja loppumattomuutta.
Että kun on kerran syntynyt ja saanut tietoisuuden, niin ei enää katoakaan mihinkään.
Kuoleman jälkeen ei tämä kaikki lopukaan, eikä katoa.
Olemme kuin loputtomassa kiertokulussa ja missä olimme ennen, kuin tänne synnyimme ja kun synnyimme, niin olemme nyt iankaikkisia.
Tätä on vaikea ymmärtää, ettei koskaan tule loppua olemiselle ja tietoisuudelle.
Missä olisimme, jos emme olisi nyt tässä.
Eikö joskus tule hetki, jolloin kyllästymme ja väsymme, mutta emme kuitenkaan voi paeta olemassa oloamme iankaikkisesti ja ikuisesti.
Millaista on olla ei missään tilassa.
Ei näitä oikein voi järjellisesti käsittää, ovat liian vaikeita ymmärtää, mutta kuoleman rajan ylitettyämme asia selviää jokaiselle.