Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Kol. 3:3.
Ajatelkaa, että elämämme on Jumalassa kätkettynä! Kätkettynä Kristuksen kanssa. Kristus on meidän elämämme, mutta Kristus on kätketty. Siksi on meidänkin elämämme kätketty. Apostoli sanoo niin. Kaikkien pyhien kokemus todistaa samaa. Mutta me emme pidä sitä totena ja oikeana puheena, vaan sanomme: jos elämämme olisi todellista elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, niin ei kai se olisi kätkettyä, vaan se loistaisi esiin ja tuntuisi ihmeellisemmältä.
Tutkikaamme, kuinka asian laita on. Totta on, että »joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä», että »Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.» Totta on, mitä Johannes niin usein toistaa: me tiedämme, että olemme Jumalasta. Tiedämme olevamme Jumalan lapsia. Tiedämme, että Jumala on meissä. Totta on, että sellainen ihminen, joka ei ole kääntynyt, joka ei ole herännyt synnin unesta, ei tunne lakia, ei Kristuksen lunastusta, ei elä uutta elämää Kristuksen kanssa, eikä vaella hänen seurassaan, vaan vielä jossain määrin kuuluu maailmalle. Totta on, että sellainen henkilö pettää itseään, jos hän luulee voivansa elää kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Jos hän sillä tavalla selittää tämän lauseen, niin ei Kristuksessa elämisellä olisi mitään erikoisia tuntomerkkejä, ei mitään voimaa eikä erikoisilmenemistä. Ei, totta on se, mitä Raamattu opettaa. Hyvä puu so. Henki tunnetaan hedelmistään.
Mutta hengellisen elämän kätkettynä oleminen taas riippuu siitä, että ensiksikin ei langennut, sokea järkemme koskaan täysin voi ymmärtää Hengen töitä ja seurauksia. Osaksi ei niitä huomaakaan, vaan me tahdomme aivan kuin kynsin hampain tarttua itse elämään ja sillä tavalla sen tajuta. Toisinaan emme ole tyytyväisiä Raamatun esittämiin Hengen hedelmiin, vaan tahdoimme itse päättää, miten hengellisen elämän on ilmettävä. Kun esimerkiksi Raamattu mainitsee Hengen parhaimmiksi hedelmiksi rakkauden, ilon, rauhan jne., sanoo moni: »Entä sitten! Tosin sydämessäni syttyi uusi rakkaus, kun sain kaikki syntini anteeksi, saavutinhan kyllä ilon ja rauhan Jumalassa, jollaista en koskaan ennen ole tuntenut, mutta entä sitten? Nehän ovat niin heikkoja ja häviäviä. Tarvitsisin paljon suurempaa ja pysyvämpää rakkautta, iloa ja rauhaa!» Myöskin me saatamme kaivata joitakin sisällisen elämämme tunteita ja vaistoamista, ja kun ei niitä ole, epäilemme heti elämää.
Toiseksi on elämämme Jumalassa ennen kaikkea kätkettynä silloin, kun Jumala ei ainoastaan riistä meiltä tuntemista ja voimaa, vaan sitä paitsi antaa monien syntien ja heikkouksien saada meidät valtaansa, sallii kiusaajan seuloa perin pohjin meidät, ja antaa sen vietellä ja kiusata meitä monenmoisilla syntisillä ajatuksilla, himoilla ja pyyteillä. Silloin Pietarin tavoin joskus kompastumme, kiellämme Herramme, valehtelemme ja kiroamme. Kun sellaista meille tapahtuu, ihmettelemme, missä on elämämme Kristuksen kanssa Jumalassa. Ei! Olisihan hulluutta, jos uskoisin Jumalan Hengen minussa asuvan! Ei Jumalan, vaan pahan hengen. Näin siis todella on Kristuksen henki meissä hyvin kätkettynä.
Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Kol. 3:3.
Ajatelkaa, että elämämme on Jumalassa kätkettynä! Kätkettynä Kristuksen kanssa. Kristus on meidän elämämme, mutta Kristus on kätketty. Siksi on meidänkin elämämme kätketty. Apostoli sanoo niin. Kaikkien pyhien kokemus todistaa samaa. Mutta me emme pidä sitä totena ja oikeana puheena, vaan sanomme: jos elämämme olisi todellista elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, niin ei kai se olisi kätkettyä, vaan se loistaisi esiin ja tuntuisi ihmeellisemmältä.
Tutkikaamme, kuinka asian laita on. Totta on, että »joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä», että »Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.» Totta on, mitä Johannes niin usein toistaa: me tiedämme, että olemme Jumalasta. Tiedämme olevamme Jumalan lapsia. Tiedämme, että Jumala on meissä. Totta on, että sellainen ihminen, joka ei ole kääntynyt, joka ei ole herännyt synnin unesta, ei tunne lakia, ei Kristuksen lunastusta, ei elä uutta elämää Kristuksen kanssa, eikä vaella hänen seurassaan, vaan vielä jossain määrin kuuluu maailmalle. Totta on, että sellainen henkilö pettää itseään, jos hän luulee voivansa elää kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Jos hän sillä tavalla selittää tämän lauseen, niin ei Kristuksessa elämisellä olisi mitään erikoisia tuntomerkkejä, ei mitään voimaa eikä erikoisilmenemistä. Ei, totta on se, mitä Raamattu opettaa. Hyvä puu so. Henki tunnetaan hedelmistään.
Mutta hengellisen elämän kätkettynä oleminen taas riippuu siitä, että ensiksikin ei langennut, sokea järkemme koskaan täysin voi ymmärtää Hengen töitä ja seurauksia. Osaksi ei niitä huomaakaan, vaan me tahdomme aivan kuin kynsin hampain tarttua itse elämään ja sillä tavalla sen tajuta. Toisinaan emme ole tyytyväisiä Raamatun esittämiin Hengen
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-26.html
Ajatelkaa, että elämämme on Jumalassa kätkettynä! Kätkettynä Kristuksen kanssa. Kristus on meidän elämämme, mutta Kristus on kätketty. Siksi on meidänkin elämämme kätketty. Apostoli sanoo niin. Kaikkien pyhien kokemus todistaa samaa. Mutta me emme pidä sitä totena ja oikeana puheena, vaan sanomme: jos elämämme olisi todellista elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, niin ei kai se olisi kätkettyä, vaan se loistaisi esiin ja tuntuisi ihmeellisemmältä.
Tutkikaamme, kuinka asian laita on. Totta on, että »joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä», että »Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.» Totta on, mitä Johannes niin usein toistaa: me tiedämme, että olemme Jumalasta. Tiedämme olevamme Jumalan lapsia. Tiedämme, että Jumala on meissä. Totta on, että sellainen ihminen, joka ei ole kääntynyt, joka ei ole herännyt synnin unesta, ei tunne lakia, ei Kristuksen lunastusta, ei elä uutta elämää Kristuksen kanssa, eikä vaella hänen seurassaan, vaan vielä jossain määrin kuuluu maailmalle. Totta on, että sellainen henkilö pettää itseään, jos hän luulee voivansa elää kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Jos hän sillä tavalla selittää tämän lauseen, niin ei Kristuksessa elämisellä olisi mitään erikoisia tuntomerkkejä, ei mitään voimaa eikä erikoisilmenemistä. Ei, totta on se, mitä Raamattu opettaa. Hyvä puu so. Henki tunnetaan hedelmistään.
Mutta hengellisen elämän kätkettynä oleminen taas riippuu siitä, että ensiksikin ei langennut, sokea järkemme koskaan täysin voi ymmärtää Hengen töitä ja seurauksia. Osaksi ei niitä huomaakaan, vaan me tahdomme aivan kuin kynsin hampain tarttua itse elämään ja sillä tavalla sen tajuta. Toisinaan emme ole tyytyväisiä Raamatun esittämiin Hengen hedelmiin, vaan tahdoimme itse päättää, miten hengellisen elämän on ilmettävä. Kun esimerkiksi Raamattu mainitsee Hengen parhaimmiksi hedelmiksi rakkauden, ilon, rauhan jne., sanoo moni: »Entä sitten! Tosin sydämessäni syttyi uusi rakkaus, kun sain kaikki syntini anteeksi, saavutinhan kyllä ilon ja rauhan Jumalassa, jollaista en koskaan ennen ole tuntenut, mutta entä sitten? Nehän ovat niin heikkoja ja häviäviä. Tarvitsisin paljon suurempaa ja pysyvämpää rakkautta, iloa ja rauhaa!» Myöskin me saatamme kaivata joitakin sisällisen elämämme tunteita ja vaistoamista, ja kun ei niitä ole, epäilemme heti elämää.
Toiseksi on elämämme Jumalassa ennen kaikkea kätkettynä silloin, kun Jumala ei ainoastaan riistä meiltä tuntemista ja voimaa, vaan sitä paitsi antaa monien syntien ja heikkouksien saada meidät valtaansa, sallii kiusaajan seuloa perin pohjin meidät, ja antaa sen vietellä ja kiusata meitä monenmoisilla syntisillä ajatuksilla, himoilla ja pyyteillä. Silloin Pietarin tavoin joskus kompastumme, kiellämme Herramme, valehtelemme ja kiroamme. Kun sellaista meille tapahtuu, ihmettelemme, missä on elämämme Kristuksen kanssa Jumalassa. Ei! Olisihan hulluutta, jos uskoisin Jumalan Hengen minussa asuvan! Ei Jumalan, vaan pahan hengen. Näin siis todella on Kristuksen henki meissä hyvin kätkettynä.
Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Kol. 3:3.
Ajatelkaa, että elämämme on Jumalassa kätkettynä! Kätkettynä Kristuksen kanssa. Kristus on meidän elämämme, mutta Kristus on kätketty. Siksi on meidänkin elämämme kätketty. Apostoli sanoo niin. Kaikkien pyhien kokemus todistaa samaa. Mutta me emme pidä sitä totena ja oikeana puheena, vaan sanomme: jos elämämme olisi todellista elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, niin ei kai se olisi kätkettyä, vaan se loistaisi esiin ja tuntuisi ihmeellisemmältä.
Tutkikaamme, kuinka asian laita on. Totta on, että »joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä», että »Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.» Totta on, mitä Johannes niin usein toistaa: me tiedämme, että olemme Jumalasta. Tiedämme olevamme Jumalan lapsia. Tiedämme, että Jumala on meissä. Totta on, että sellainen ihminen, joka ei ole kääntynyt, joka ei ole herännyt synnin unesta, ei tunne lakia, ei Kristuksen lunastusta, ei elä uutta elämää Kristuksen kanssa, eikä vaella hänen seurassaan, vaan vielä jossain määrin kuuluu maailmalle. Totta on, että sellainen henkilö pettää itseään, jos hän luulee voivansa elää kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Jos hän sillä tavalla selittää tämän lauseen, niin ei Kristuksessa elämisellä olisi mitään erikoisia tuntomerkkejä, ei mitään voimaa eikä erikoisilmenemistä. Ei, totta on se, mitä Raamattu opettaa. Hyvä puu so. Henki tunnetaan hedelmistään.
Mutta hengellisen elämän kätkettynä oleminen taas riippuu siitä, että ensiksikin ei langennut, sokea järkemme koskaan täysin voi ymmärtää Hengen töitä ja seurauksia. Osaksi ei niitä huomaakaan, vaan me tahdomme aivan kuin kynsin hampain tarttua itse elämään ja sillä tavalla sen tajuta. Toisinaan emme ole tyytyväisiä Raamatun esittämiin Hengen
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor9-26.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toiseksi on elämämme Jumalassa ennen kaikkea kätkettynä silloin, kun Jumala ei ainoastaan riistä meiltä tuntemista ja voimaa, vaan sitä paitsi antaa monien syntien ja heikkouksien saada meidät valtaansa, sallii kiusaajan seuloa perin pohjin meidät, ja antaa sen vietellä ja kiusata meitä monenmoisilla syntisillä ajatuksilla, himoilla ja pyyteillä. Silloin Pietarin tavoin joskus kompastumme, kiellämme Herramme, valehtelemme ja kiroamme. Kun sellaista meille tapahtuu, ihmettelemme, missä on elämämme Kristuksen kanssa Jumalassa. Ei! Olisihan hulluutta, jos uskoisin Jumalan Hengen minussa asuvan! Ei Jumalan, vaan pahan hengen. Näin siis todella on Kristuksen henki meissä hyvin kätkettynä.
Jumala antaa vielä monenlaisten epämieluisten kokemusten, onnettomuuksien ja kärsimysten meitä kohdata ja rankkasateen lailla meidät yllättää. Kohtalomme saattaa olla samanlainen kuin hurskaan Jobin, jota vastaan yhtyivät kaikki luonnon, ihmisten ja henkien voimat, kun ryövärit, myrsky ja ukkonen riistivät häneltä kaiken, minkä hän omisti, vieläpä hänen lapsensakin. Kiusaaja repii hänen ruumistansa, vaimo pilkkaa hänen uskoansa, huonot lohduttajat vain lisäävät hänen kuormaansa, ja hänen oma sydämensä on niin epätoivoinen, että hän kiroaa oman syntymänsä. Missä on silloin se armoitettu, jonka verta ei maassa ollut? Missä nyt on Jumalan erikoisystävyys? Sellainenhan on todella meidän autuutemme hyvin syvälle kätkemistä.
Mutta kaikesta siitä, joka peittää meidän elämämme Kristuksessa, on sentään synti verrattomasti pahin. Siihen verrattuna ovat ulkonaiset kärsimykset mitättömät. Meidän on helppo oppia ymmärtämään, että ne ovat kuin isällistä kuritusta, »sillä Jumala kurittaa sitä, jota hän rakastaa.» Mutta synti, pahan hengen valta meissä, alituiset synnilliset himot ja niitä seuraava tunne siitä, että Jumala on meidät täydellä syyllä hylännyt, ja Henki meidät jättänyt, ovat kuin kuolettavia lyöntejä, jotka tunkeutuvat luihin ja ytimiin asti himmentäen armoelämämme. Silloin ei ole muuta, apua kuin kokonaan unohtaa oma armoelämänsä ja turvautua vain ikuiseen ja muuttumattomaan Jumalaan, vielä toivoen hänen apuaan ja pelastustaan.
Mutta kun elämämme alkaa jälleen kirkastua, näemme, että synkkyyteen kätkeytyi sekä Jumalan muuttumaton isänsydän ja meidän vähentymätön vanhurskautemme Kristuksessa, että myös tosi, taisteleva, elävä oman sydämemme armoelämä riippuu Jumalan viisaudesta, että hän johtaa pyhiänsä tällä tavalla kätkien elämän kuolemaan, vanhurskauden syntiin, armon vihaan, ja taivaan pimeyden valtakuntaan. Jumalan viisautta me ennen muuta tarvitsemme pysyäksemme kiinni Herrassa.
809089
hmiskunta massana vastaanottaa 27.-28.9. jokaisen ihmisen "minä olen" –olemuksen kautta niiden myriadien gammasäteiden täyden voiman ja mahdin, jotka ovat menneet meiltä ohi tästä rytmisestä 3600 vuoden lahjasta Korkealta, lankeamisen alkuimpulssista saakka. Tätä ei ole tehty koskaan aiemmin eikä kukaan tiedä, miten se ilmentyy jokaisella meistä henkilökohtaisesti, mutta TIEDÄ, että tulokset VAIN parantavat elämäämme ja ylösnousemusprosessiamme.
Mahtava Elohim jotka ovat muodon rakentajia, ovat vakuuttaneet meille, että KAIKKIEN ihmisten ja Äiti Maan kehot värähtelevät nyt taajuudella, joka on valmis ja kykenevä sietämään tämän gammasädetulvan, ja että se tapahtuu täydellisessä jumalaisessa järjestyksessä. Tämä on kosminen hetki, joka ylittää kaiken, mitä on koskaan tapahtunut Jumalan pojille ja tyttärille. Ole rauhassa ja ole tässä nyt!
"Minä olen" –olemuksesi tietää tarkkaan, miten voit parhaiten kokea tämän ihmeellisen tilaisuuden. Mene sisääsi ja pyydä opastusta, ja "minä olen" –olemuksesi opastaa sinua erehtymättä tämän prosessin läpi. Rakastan sinua enemmän, kuin voit koskaan tietää. Jumalan siunatkoon sinua.
Höpö on harmillista luettavaa asiallisella palstalla ja asiallisessa ketjussa.
423432