sakramentti ja avioero

Ja mistäs tuota tietää, onko se ensimmäinenkään "puoliso" yläkerran Herran tarkoittama puoliso. Saahan tuota ihminen (pappi) vihkiä, mutta onko se Jumalan tahto, jotta jotkut ovat kimpassa???Eikö ole ennemmin Jumalan pilkkaa vetää itse Jumalakin mukaan hommaan, johon ei siunausta ole.Tai on, mutta ihmisen siunaus. Kerran kyllä luin Sana-lehdestä jännän jutun. Suomalaisnainen oli toistuvasti nähnyt unta afrikkalaismiehestä ja ihnetteli kukahan mies mahtaa olla, kun arjessa ei ole häntä nähnyt eikä muistuta ketään telkkarissakaan näkemäänsä. Noh, toisaalla (olikohan Sambiassa...) afrikkalaismiestä oli vuosia vaivannut tunne, jotta Suomeen pitäisi mennä. Kovasti ihmetteli tunnetta kun ei tuntenut Suomesta ketään eikä ollut siellä käynyt. Lopulta miehen oli pakko ostaa matkalippu Suomeen. Miehen kävellessä (olikohan Helsingissä) kadulla, käveli tämä nainen vastaan ja heti tunnisti miehen unen mieheksi. Alkoi juttelemaan ja menivät sitten myöhemmin naimisiin. Joskus 1990-luvun lopulla juttu oli tosiaan Sana-lehdessä.

Ortodoksisen käsityksen mukaan vain kahden ortodoksin avioliitto on sakramentti.

Ja kun kirkossa vihitty ortodoksipuolisosi ottaa eron ja nai ortodoksiystävänne, niin mitä sarkamenttisi merkitsee?

Minkään uskontokunnan ei tuli kutsua avioliittoa sakramentiksi koska se ei sitä ole koskaan ollut.Tämäkin on ihmisten omaa tulkintaa jota ei alkuseurakunnassa ole ollut koskaan olemassa.

Perehtykäämme avioliiton historiaan.

Esimerkiksi naimisissaolevien pappien munat on hyvin usein ruustinnojen käsilaukussa ja ne otetaan esille korkeintaan lauantaina saunan jälkeen.Tästä syystä meillä on omistushaluisia ruustinnoja ja erittäin onnettomia pappeja jotka eivät työssään jaksa.Heiltä on mennyt sananmukaisesti kyvyt.

Rahvaan kyllä täytyy pärjät vaikka millaisessa kiirastulessa ymmärrystä ei tule toruja vain.Pappeja säälitään kun heillä on perheessä haasteita.