Älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä näänny, kun hän sinua nuhtelee. Hepr. 12:5.
Sinulle, joka armosta olet saanut syntisi anteeksi, ja joka saat pitää itseäsi Jumalan lapsena, mutta kuitenkin alituisesti olet tyytymätön taivaallisen Isän toimiin, siksi että oman sydämesi toivomukset eivät ole täyttyneet eivätkä suunnitelmasi toteutuneet, vaan on tapahtunut jokin seikka, jota olet pelännyt, sinulle tahdomme sanoa pari sanaa.
Monet pienet ja vähäpätöisetkin koettelemukset ja murheet voivat sydäntä surettaa. Ihmiset voivat esimerkiksi vainota jotakuta jonkin aikaa: toinen sairastuu, mutta parantuu jälleen, jollekulle tapahtuu vahinko, joka kuitenkin ei häntä kauan vaivaa. Tällaiset ovat vain lapsen suruja, jotka helposti unohtuvat.
Entä silloin, jos näet kaikkein rakkaimpien ja hartaimpien toivomustesi luhistuvan, tunnet syvää kärsimystä, joka tuntuu vaikuttavan koko elämääsi ja tulevaisuuteesi. Sinulla itselläsi saattaa olla elinkautinen tauti, tai olet sidottu sellaiseen henkilöön, joka on sinulle ristiksi, etkä voi hänestä vapautua tässä maallisessa elämässä. Olet toivonut onnea, ja huomaatkin tulevasi onnettomaksi. Olet sydämestäsi kiintynyt johonkuhun henkilöön, joka sinulta riistetään. Silloin tunnet itsesi hyvin onnettomaksi.
Mutta nosta silloin katseesi ja sinä näet loputtoman ikuisuuden! Oletko varma siitä, että et tarvitse Jumalan ihmeellisiä ja ankaria teitä päästäksesi sinne perille? Oletko unohtanut, mikä suuri ihmeellinen taistelu on käynnissä pelastuksestasi ja taivaaseen pääsystäsi, kun koko maailma on paha. Sinä tiedät, että vain harvat tulevat autuaiksi ja vanhurskaatkin vain töin tuskin pelastuvat.
Uskot ja tunnet, että koko olentosi on käärmeen myrkyttämä, sillä niinhän todella on jokaisen ihmisen laita. Sydämesi on niskoitteleva ja tahtoo aina kulkea väärää tietä. Lihasi on täynnä himoja ja haluja. Uskot ja näet, miten koko maailma on täynnään viettelyksiä, ja kiusaajan valta ja viekkaus on suuri ja moninainen, ja monet suuret pyhimykset ovat langenneet, niin että he ovat joutuneet kadotukseen. Ja kuitenkin luulet, että sinä voisit olla vapaa kaikesta pahuudesta! Ajattelet, että sinua ei vilpillinen sydän ja vanha käärme koskaan voi pettää. Olet varma siitä, että sinun käy hyvin, että onnellisesti läpäiset kaikki tämän maailman vaarat!
Nyt sanot: »Mitä tekemistä näillä asioilla on toistensa kanssa? Jos tunnen itseni onnettomaksi, ei se liene samaa, kuin jos olisin suruton ja tuntisin itseni turvatuksi ikuiselta vaaralta!» Siihen voi vastata: asia on syvempi, kuin miten sinä sitä käsittelet. Ole varma siitä, että Jumala ei kiusaa ihmisiä sydämen halusta, vaan vain pakosta. Ole varma, että ellei kärsimys olisi välttämätön oman ikuisen elämäsi varalta, niin Jumalan sydämen loputon rakkaus mieluummin valmistaisi sinulle paratiisia maan päälle.
Ja ellei aina olisi kysymys ikuisen kuoleman välttämisestä, niin pitäisi senkin selityksen sinua tyydyttää, että Jumala tahtoo yhä enemmän pyhittää sinua ja tappaa sinussa elävän vanhan ihmisen ja lisätä hengellistä voimaasi ja henkeäsi, rakkauttasi, rukouksiasi, valppauttasi ja nöyryyttäsi. Pidätkö sellaista mitättömänä? Pidätkö syntiä ja lihallisuutta niin vähäpätöisinä seikkoina, että et ole onnellinen, kun Jumala ne koettaa kuolettaa? Miten paljon arvoa annat Jumalalle ja hänen suosiolleen? Oletko tyytymätön, jos Jumala tahtoo sinussa kunniaansa lisätä? Merkitseekö sinulle enemmän maallinen hyvinvointi kuin Jumalan kunnia?
Ajattele, ihminen, kuka sinulle on antanut kuolemattoman sielusi ja sitä paitsi uhrannut rakkaan Poikansa veriseen kuolemaan sinun pelastukseksesi! Eikö hänellä ole oikeutta tehdä sinusta »kunniansa astiaa» ja sinun avullasi lisätä kunniaansa? Oletko siitä pahoillasi ja tyytymätön? »Ei toki, en siitä ole pahoillani», vastaat. »Päinvastoin rukoilen Jumalaa, että hän antaisi minulle vakavuutta ja hurskautta nimensä kunniaksi. Miten usein olenkaan rukoillut, että hän kuolettaisi lihani, kun itse olen tuntenut itseni siihen veltoksi ja voimattomaksi. En ole siitä tyytymätön, että hän tappaa lihallisuuden minussa. Mutta katkerat kokemukseni tekevät minut onnettomaksi.»
Jälleen saat vastauksen: tahdot siis riippua ristillä ja kuolla ilman kärsimyksiä. Tahdot kuolla ristillä hymyillen. Tahdot, että kätesi ja jalkasi naulitaan, ilman, että se tuottaa sinulle kärsimyksiä. Niin järjetön on todella ajatusjuoksumme. Ajattele siis, että vanha ihmisemme voi kuolla ilman kärsimyksiä. Kun kerran olet rukoillut, että Jumala lihasi kuolettaisi, niin älä ihmettele, jos saat kestää kovia kärsimyksiä. Olet sen omilla rukouksillasi aikaansaanut. Jumala kuulee mielellään rukouksesi, kun pyydät, että hän tappaisi lihasi ja lisäisi sinulle armoasi, mutta siihen hän ei tiedä parempaa keinoa kuin kärsimykset, vaikeudet, kiusaukset, risti ja surut.
Sinulle, joka armosta olet saanut syntisi anteeksi, ja joka saat pitää itseäsi Jumalan lapsena, mutta kuitenkin alituisesti olet tyytymätön taivaallisen Isän toimiin, siksi että oman sydämesi toivomukset eivät ole täyttyneet eivätkä suunnitelmasi toteutuneet, vaan on tapahtunut jokin seikka, jota olet pelännyt, sinulle tahdomme sanoa pari sanaa.
Monet pienet ja vähäpätöisetkin koettelemukset ja murheet voivat sydäntä surettaa. Ihmiset voivat esimerkiksi vainota jotakuta jonkin aikaa: toinen sairastuu, mutta parantuu jälleen, jollekulle tapahtuu vahinko, joka kuitenkin ei häntä kauan vaivaa. Tällaiset ovat vain lapsen suruja, jotka helposti unohtuvat.
Entä silloin, jos näet kaikkein rakkaimpien ja hartaimpien toivomustesi luhistuvan, tunnet syvää kärsimystä, joka tuntuu vaikuttavan koko elämääsi ja tulevaisuuteesi. Sinulla itselläsi saattaa olla elinkautinen tauti, tai olet sidottu sellaiseen henkilöön, joka on sinulle ristiksi, etkä voi hänestä vapautua tässä maallisessa elämässä. Olet toivonut onnea, ja huomaatkin tulevasi onnettomaksi. Olet sydämestäsi kiintynyt johonkuhun henkilöön, joka sinulta riistetään. Silloin tunnet itsesi hyvin onnettomaksi.
Mutta nosta silloin katseesi ja sinä näet loputtoman ikuisuuden! Oletko varma siitä, että et tarvitse Jumalan ihmeellisiä ja ankaria teitä päästäksesi sinne perille? Oletko unohtanut, mikä suuri ihmeellinen taistelu on käynnissä pelastuksestasi ja taivaaseen pääsystäsi, kun koko maailma on paha. Sinä tiedät, että vain harvat tulevat autuaiksi ja vanhurskaatkin vain töin tuskin pelastuvat.
Uskot ja tunnet, että koko olentosi on käärmeen myrkyttämä, sillä niinhän todella on jokaisen ihmisen laita. Sydämesi on niskoitteleva ja tahtoo aina kulkea väärää tietä. Lihasi on täynnä himoja ja haluja. Uskot ja näet, miten koko maailma on täynnään viettelyksiä, ja kiusaajan valta ja viekkaus on suuri ja moninainen, ja monet suuret pyhimykset ovat langenneet, niin että he ovat joutuneet kadotukseen. Ja kuitenkin luulet, että sinä voisit olla vapaa kaikesta pahuudesta! Ajattelet, että sinua ei vilpillinen sydän ja vanha käärme koskaan voi pettää. Olet varma siitä, että sinun käy hyvin, että onnellisesti läpäiset kaikki tämän maailman vaarat!
Nyt sanot: »Mitä tekemistä näillä asioilla on toistensa kanssa? Jos tunnen itseni onnettomaksi, ei se liene samaa, kuin jos olisin suruton ja tuntisin itseni turvatuksi ikuiselta vaaralta!» Siihen voi vastata: asia on syvempi, kuin miten sinä sitä käsittelet. Ole varma siitä, että Jumala ei kiusaa ihmisiä sydämen halusta, vaan vain pakosta. Ole varma, että ellei kärsimys olisi välttämätön oman ikuisen elämäsi varalta, niin Jumalan sydämen loputon rakkaus mieluummin valmistaisi sinulle paratiisia maan päälle.
Ja ellei aina olisi kysymys ikuisen kuoleman välttämisestä, niin pitäisi senkin selityksen sinua tyydyttää, että Jumala tahtoo yhä enemmän pyhittää sinua ja tappaa sinussa elävän vanhan ihmisen ja lisätä hengellistä voimaasi ja henkeäsi, rakkauttasi, rukouksiasi, valppauttasi ja nöyryyttäsi. Pidätkö sellaista mitättömänä? Pidätkö syntiä ja lihallisuutta niin vähäpätöisinä seikkoina, että et ole onnellinen, kun Jumala ne koettaa kuolettaa? Miten paljon arvoa annat Jumalalle ja hänen suosiolleen? Oletko tyytymätön, jos Jumala tahtoo sinussa kunniaansa lisätä? Merkitseekö sinulle enemmän maallinen hyvinvointi kuin Jumalan kunnia?
Ajattele, ihminen, kuka sinulle on antanut kuolemattoman sielusi ja sitä paitsi uhrannut rakkaan Poikansa veriseen kuolemaan sinun pelastukseksesi! Eikö hänellä ole oikeutta tehdä sinusta »kunniansa astiaa» ja sinun avullasi lisätä kunniaansa? Oletko siitä pahoillasi ja tyytymätön? »Ei toki, en siitä ole pahoillani», vastaat. »Päinvastoin rukoilen Jumalaa, että hän antaisi minulle vakavuutta ja hurskautta nimensä kunniaksi. Miten usein olenkaan rukoillut, että hän kuolettaisi lihani, kun itse olen tuntenut itseni siihen veltoksi ja voimattomaksi. En ole siitä tyytymätön, että hän tappaa lihallisuuden minussa. Mutta katkerat kokemukseni tekevät minut onnettomaksi.»
Jälleen saat vastauksen: tahdot siis riippua ristillä ja kuolla ilman kärsimyksiä. Tahdot kuolla ristillä hymyillen. Tahdot, että kätesi ja jalkasi naulitaan, ilman, että se tuottaa sinulle kärsimyksiä. Niin järjetön on todella ajatusjuoksumme. Ajattele siis, että vanha ihmisemme voi kuolla ilman kärsimyksiä. Kun kerran olet rukoillut, että Jumala lihasi kuolettaisi, niin älä ihmettele, jos saat kestää kovia kärsimyksiä. Olet sen omilla rukouksillasi aikaansaanut. Jumala kuulee mielellään rukouksesi, kun pyydät, että hän tappaisi lihasi ja lisäisi sinulle armoasi, mutta siihen hän ei tiedä parempaa keinoa kuin kärsimykset, vaikeudet, kiusaukset, risti ja surut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Amen.