Vuosien varrelta on vapaa-ajattelijoihin jäänyt vahvasti kaljupäämaskuliinisuuden leima. Mielestäni tähän suuntaukseen olisi pitänyt suhtautua hyvin huolestuneesti jo vuosia sitten. Monet meistä pitkähiuksisista ja laihoista ihmisistä kokevat ylihormonisoituneiden käyttäytymisen uhkaavana ja pelottavana. Tunnemme itseämme leimattavan seksuaalivähemmistöihin kuuluviksi, ikään kuin epänormaaleiksi ja ulkopuolella oleviksi. Kaljupäinen vapaa-ajattelu haluaa riistää meiltä myös uskonnollisten yhteisöjen tuoman yhteisöllisyyden tunteen leimaamalla ivallisesti Valtakunnan salit jotenkin toisarvoisiksi ja naismaisiksi paikoiksi verratuna kunto- ja punttisaleihin. Joudumme jatkuvasti kaduilla liikkuessamme pelkäämään hyökkäyksiä miehityystämme kohtaan. Tilanteestamme syyllistetään tietenkin yksilöitä vaikka vika on yleisessä ilmapiirissä, jonka luomiseen Vapaa-ajattelijat ovat vaikuttaneet Tieteen aukrtoriteettiin vetoamisellaan. Esimerkiksi, vaikka pukisin päälleni t-paidan, jossa lukisi: "Syön vain lihaa" tai pukisin ylleni farkut, joiden takamuksessa lukisi "Exit Only", minua ei miehenä otettaisi sen vakavammin. Päinvastoin, luultavasti minulle naurettaisiin. Näin ei kuitenkaan tehtäisi jos olisin erittäin lihaksikas ja kaljupäinen.
Toistaiseksi on vielä vältytty häpeällisiltä kommenteilta, joissa olisi avoimesti pilkattu esim. Isä Ambrosiusta "hamehemmoksi" tai "hepenissä kimittäjäksi". Mutta miten kaukana se enää on? Ei todellakaan tarvitse olla mikään Seppo Lehto sanoakseen jotain tuollaista. Hiuksettomia, maskuliinisuutta uhkuvia on edelleen Vapaa-ajattelijoissa merkittävissä asemissa ja mistä me tiedämme, mitä heidän päissään liikkuu. Hemmo Koskisen nimi herättää ainakin minussa levottomuutta. Turvapaikanhakijathan ovat monet tuuheahiuksisia ja solakoita, osa suorastaan laihoja, ja lisäksi hyvin arkoja ihmisiä, koska ovat pakenemassa. He ovat siis aivan luonnollinen kohde kookkaalla ja pelottavala maskuliinisella lihaksella maahan painettaviksi. Tällainen uuden miehisen ylivallan mahdollinen nousu tietenkin pelottaa meitä enemmän androgyynisiä ja hyvin pienen lihasmassan omaavia miehiä, kuten sen tulisi pelottaa kaikkia seksuaalivähemmistöjä, laihoista ja luisevista miehistä pitäviä naisia, metsästystä harrastamattomia, moottoripyöriä pelkääviä ja kasvissyöjiä.
Hyvin huoletuneena ja peloissani seuraan tätä kehitystä. Tunnen, että pian saatamme tarvita tähänkin maahan vapautuksen teologeja, jotka uskaltavat tarjota meille koko ajan itsemme henkisesti perseraiskatuiksi tunteville turvasataman rukoushuoneella tai maantiekappelissa. EIkä tämä ole mikään vitsi. Kun ajat pari sataa kilometriä siten, että sinut tuon tuostakin ohittaa muskelimaasturi tai urheiluauto, jonka ratin takaa sinulle töötätään, näytetään ilkeitä käsimerkkejä tai puidaan nyrkkiä tai monisatakuutioisilla moottoripyörillä näyttävästi sinut jätetään kuin seisomaan moottoritiellä, niin tunnet varmasti olosi epävarmaksi ja alempiarvoiseksi. Sellaisessa mielentilassa ajamiseen ei voi keskittyä kunnolla ja on vain hyvä, jos voi vetäytyä maantiekappeliin hetkeksi rauhoittumaan. Pelottavaksi tämän tekee juuri vainonomaisuus, sillä Vapaa-ajattelijat varmasti vastustavat myös maantiekappaleita ja siten luovat kuvan, että kaljupäämaskulinismi etsii alati keinoja ajaa pitempihiuksiset laihat ja lihaksettomat miehet entistä ahtaamalle ja lopulta nurkkaan, jossa voivat halventaa ja viedä ihmisarvon rippeetkin kiusatuiltaan.
Toistaiseksi on vielä vältytty häpeällisiltä kommenteilta, joissa olisi avoimesti pilkattu esim. Isä Ambrosiusta "hamehemmoksi" tai "hepenissä kimittäjäksi". Mutta miten kaukana se enää on? Ei todellakaan tarvitse olla mikään Seppo Lehto sanoakseen jotain tuollaista. Hiuksettomia, maskuliinisuutta uhkuvia on edelleen Vapaa-ajattelijoissa merkittävissä asemissa ja mistä me tiedämme, mitä heidän päissään liikkuu. Hemmo Koskisen nimi herättää ainakin minussa levottomuutta. Turvapaikanhakijathan ovat monet tuuheahiuksisia ja solakoita, osa suorastaan laihoja, ja lisäksi hyvin arkoja ihmisiä, koska ovat pakenemassa. He ovat siis aivan luonnollinen kohde kookkaalla ja pelottavala maskuliinisella lihaksella maahan painettaviksi. Tällainen uuden miehisen ylivallan mahdollinen nousu tietenkin pelottaa meitä enemmän androgyynisiä ja hyvin pienen lihasmassan omaavia miehiä, kuten sen tulisi pelottaa kaikkia seksuaalivähemmistöjä, laihoista ja luisevista miehistä pitäviä naisia, metsästystä harrastamattomia, moottoripyöriä pelkääviä ja kasvissyöjiä.
Hyvin huoletuneena ja peloissani seuraan tätä kehitystä. Tunnen, että pian saatamme tarvita tähänkin maahan vapautuksen teologeja, jotka uskaltavat tarjota meille koko ajan itsemme henkisesti perseraiskatuiksi tunteville turvasataman rukoushuoneella tai maantiekappelissa. EIkä tämä ole mikään vitsi. Kun ajat pari sataa kilometriä siten, että sinut tuon tuostakin ohittaa muskelimaasturi tai urheiluauto, jonka ratin takaa sinulle töötätään, näytetään ilkeitä käsimerkkejä tai puidaan nyrkkiä tai monisatakuutioisilla moottoripyörillä näyttävästi sinut jätetään kuin seisomaan moottoritiellä, niin tunnet varmasti olosi epävarmaksi ja alempiarvoiseksi. Sellaisessa mielentilassa ajamiseen ei voi keskittyä kunnolla ja on vain hyvä, jos voi vetäytyä maantiekappeliin hetkeksi rauhoittumaan. Pelottavaksi tämän tekee juuri vainonomaisuus, sillä Vapaa-ajattelijat varmasti vastustavat myös maantiekappaleita ja siten luovat kuvan, että kaljupäämaskulinismi etsii alati keinoja ajaa pitempihiuksiset laihat ja lihaksettomat miehet entistä ahtaamalle ja lopulta nurkkaan, jossa voivat halventaa ja viedä ihmisarvon rippeetkin kiusatuiltaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika hauska.